Juhlaesitelmä: ”Pitkää ikää ihannoidaan, mutta vanhuutta karsastetaan”

13.03.2017
 Juhlaesitelmä, professori Marja Jylhä 20.1.2017
Satavuotias Suomi elää keskellä pitkäikäisyyden vallankumousta, mutta ei oikein tiedä miten siihen suhtautuisi. Vuonna 2030, kolmentoista vuoden kuluttua, joka neljäs suomalainen on yli 65 vuotias ja joka 14. yli 85-vuotias. Verrattuna 13 vuoden takaiseen tilanteeseen eli vuoteen 2004, yli 65-vuotiaiden määrä melkein kaksinkertaistuu, yli 85-vuotiaiden määrä melkein kolminkertaistuu ja sata vuotta täyttäneiden määrä reilusti nelinkertaistuu. Pidempi elämä on ihmiskunnan ikiaikainen toive ja sen toteutuminen yhteiskuntakehityksen kenties suurin saavutus.
Suhtautuminen siihen on kuitenkin ristiriitaista. Julkisuudessa pitkää ikää ihannoidaan, mutta vanhuutta karsastetaan. Vanhuusiän palvelut ovat keskeinen julkisen talouden säästökohde.
Vanhenemistutkimuksen tavoitteena ei ole elämän pidentäminen vaan ikääntyvien ja vanhojen hyvä elämä ja kohtuullinen terveys. Viimeaikaiset tutkimustulokset kertovat, että varhaislapsuuden ja jopa syntymää edeltävän ajan olosuhteet vaikuttavat terveyteen vielä keski-iässä ja vanhuudessakin. Toisaalta tiedämme, että vanhuusiän terveydelle ovat hyväksi samat asiat kuin nuorempienkin: tupakoimattomuus, niukka alkoholinkäyttö, runsas liikunta ja tasapainoinen ravinto. Mitä vanhempia ollaan, sitä keskeisemmässä asemassa on myös toimiva ja asiantunteva terveydenhuolto. Mutta vanhuusiän hyvään elämään tarvitaan muutakin.
Tervaskannot 90+-hankkeessamme olemme kahden vuosikymmenen ajan tutkineet yli 90-vuotiaita tamperelaisia. Ehkä tärkein havainto on ikäryhmän suuri heterogeenisuus, moninaisuus: Jotkut matkailevat, ajavat pyörällä kauppaan ja osallistuvat aktiivisesti yhteiskuntaan, noin kolmasosan elämä sujuu hyvin kun saa vähän apua ja runsas kolmannes on arjessaan suuresti riippuvainen toisten avusta. Yhdeksänkymmenvuotiaalla on edessään enemmän elinvuosia kuin ennen ja näyttää, että sekä hyväkuntoisena että huonokuntoisena elettävä aika pitenee. Joka toisella on ainakin kolme sairautta, mutta enemmistö arvioi oman terveytensä hyväksi tai ainakin keskinkertaiseksi. Kun harva säilyy sairauksitta korkeaan ikään, tutkijat ovatkin nyt kiinnostuneita niistä voimavaroista, joiden turvin toimintakyky ja elämänlaatu voivat säilyä hyvinä sairauksista huolimatta. Tervaskantojen oman käsityksen mukaan hyvän vanhuuden tärkeimpiä tekijöitä ovat sopiva elinympäristö ja koti, itsenäisyys oman elämän ratkaisuissa, kohtuullinen toimintakyky ja hyvät sosiaaliset suhteet mutta myös hyvä kuolema. He haluavat elää omassa kodissaan niin kauan kuin mahdollista, mutta toivovat saavansa hyvän hoitopaikan sitten, kun kotona asuminen käy liian
vaikeaksi.
Vanhuuden kynnyksellä olevien, seitsemättä vuosikymmentään elävien ihmistenterveyden ja hyvän elämän edistäminen vaatii toisenlaisia asioita kuin sadatta ikävuottaan lähestyvien. Mutta molemmat ikäryhmät hyötyvät siitä, että eri ikävaiheita tarkastellaan osana elämänkulun kokonaisuutta ja arvostetaan yhtäläisesti. Ikäsyrjinnän perkaaminen pois tukee aktiivisuutta ja toimeliaisuutta ja sitä kautta terveyden ja itsenäisyyden säilymistä. Elämän arvostaminen sen viimeiseen hetkeen saakka edellyttää ihmisarvoa kunnioittavan hoivan tarjoamista silloin, kun hyvä elämä ei ilman sitä ole mahdollinen.
Tunnustuspalkinnon saaja professori Marja Jylhä.

 

Viimeksi muutettu: 13.03.2017