Päivitetty 04.03.2021 klo. 14:59
Ravinto ja Terveys
Ahola-Olli Ari | 2015 | Sepelvaltimotaudin riskitekijöiden genetiikka |
Väitöskirjatutkimuksen ensimmäisessä osatyössä tunnistettiin PARK2-geenin sisällä oleva variantti, joka muuntelee ravinnon sisältämien rasvahappojen ja LDL-kolesterolin välistä yhteyttä. Vaikutus näytti välittyvän erityisesti linolihapon kautta ja kohdistuvan pieniin LDL-partikkeleihin. Väitöskirjatutkimuksen toisessa osatyössä saatiin vahvistusta hiiritöissä tehdyille havainnoille, joiden mukaan MC1R vaikuttaa verisuoniterveyteen. Hyödyntämällä genetiikkaa osoitimme, että geenivariantti vaikuttaa verisuoniterveyteen myös ihmisillä.Väitöskirjatyön kolmannessa osatyössä tunnistettiin 17 uutta lokusta, jotka assosioituivat sytokiinitasoihin populaatioaineistossa. Tunnistimme potentiaalisia uusia lääkevaikutuskohteita, jotka laajentavat jo käytössä olevien lääkkeiden indikaatioita ja avaavat mahdollisuuksia uusien lääkeaineryhmien kehittämiselle. Näitä lääkevaikutuskohteita targetoimalla saattaa olla mahdollista hoitaa autoimmuunisairauksia ja syöpää. Osatyö paljasti myös aiemmin tuntematonta biologiaa, joka liittyy immuunijärjestelmän toimintaan ja autoimmuunisairauksiin. | ||
Aregbesola Alex | 2016 | Role of body iron stores in glucose homeostasis and type 2 diabetes (Elimistön varastoraudan merkitys sokeriaineenvaihdunnassa ja tyypin 2 diabetekse) |
1, This work showed that there was a slight variation in type 2 diabetes risk over a wide range of body iron stores, with markedly increased risk among subjects with higher body iron concentrations. Depletion of iron stores into overt iron deficiency did not decrease risk of type 2 diabetes as earlier speculated. 2, Strongest association between body iron and glucose metabolism was observed among subjects in prediabetes state. 3, Body iron explained about two-fifths and one-fifth of the gender difference observed in the prevalence and incidence of type 2 diabetes. Overall, this study provides a new body of evidence that mildly elevated body iron is an important risk factor of glucose metabolism derangement, which contributes to the increase in the prevalence and incidence of type 2 diabetes | ||
Bidel Siamak | 2011 | Kahvi ruoansulatuskanavan syövän ehkäisyssä (esophageal, gastric, pancreatic, colorectal) |
During a mean follow-up period of 18 years, 299 cases of gastric cancer and 235 cases of pancreatic cancer were found. There was a non significant inverse association between coffee consumption and risk of gastric cancer among men but not in the women. The multivariate-adjusted hazard ratio of stomach and pancreatic cancer incidence for >10 cups of coffee per day compared with non drinkers were 0.75 (95% CI, 0.40-1.41) (P for trend = 0.19) and 0.82 (95% CI, 0.38-1.76) (P for trend = 0.95) for the combined population of men and women respectively. In conclusion, our results showed no adverse effects or protection of coffee drinking associated with gastric or pancreatic cancer in this population with the highest average coffee consumption in the world. | ||
Bogl Leonie-Helen | 2013 | Dietary factors related to obesity and serum lipoprotein profile: A nutritional epidemiological study in young adult twins |
This dissertation was based on the following original communications, which are referred to in the text by the Roman numerals I-V • Obesity is associated with eating more, particularly more energy-dense foods and with exercising less at high intensities (I, II, V). • Twin pairs who differed in the amount of food they consumed displayed the largest intrapair difference in BMI and WC and eating more (overall) was the strongest predictor of intrapair differences in obesity measures as indicated by multivariate regression analysis (I). • Simple questions about co-twin comparisons of eating and physical activity behaviors showed highly significant associations with obesogenic dietary and activity behaviors, but there were few associations with these behaviors as assessed by the FFQs or by the 3-day diaries. Thus, the inclusion of mutual responses of twins, and possibly by other proxy respondents may improve the accuracy of the assessment of these behaviors that have previously relied on self-reports (I & II). • Obesity-related underreporting of habitual energy intake and overreporting of physical activity can conceal real differences in true energy intake and exercise behaviors between obese and lean subjects (II). • Higher dietary n-3 PUFA intake is related to reduced serum TG concentrations and a favorable lipoprotein subclass distribution in terms of VLDL and HDL (III &V). • Higher scores on a dietary pattern that loaded highly on pizza, hamburger, fried potatoes or French fries, salty snacks, sweets and licorice were associated with higher serum TGs concentrations, smaller VLDL particles, smaller LDL particles and higher concentrations of small HDL particles independent of adiposity and other lifestyle factors, which can be seen as unfavorable in terms of CVD risk (V). • Obesity is an important determinant of an atherogenic lipid and lipoprotein subclass profile. The accumulation of liver fat was particularly associated with increased concentrations of total cholesterol, LDL-C and ApoB (IV). • Within MZ twin pair analysis revealed that many of the observed associations were independent of the potential confounding effects of genotype and shared environmental factors (I-V). | ||
Bogl Leonie | 2015 | Gene-diet interaction on body weight change: a longitudinal analysis of Finnish and Danish twins |
Together with my PhD student (Guiomar Masip), we constructed a food-based diet quality score (DQS) and examined its association with obesity measures, eating styles and nutrient intakes. Participants were 3592 individuals (764 dizygotic [DZ] and 430 monozygotic [MZ] twin pairs) from the FinnTwin16 study. The diet quality score (0-12 points) was constructed from a short food frequency questionnaire which included 14 items. Anthropometric measures and eating styles were self-reported. Nutrient intakes were calculated from food diaries in a subsample of 249 individuals (45 same-sex DZ and 60 MZ twin pairs. A healthy diet score was inversely associated with body mass index (β = -0.12, 95% CI: -0.20, -0.05) and waist circumference (β = -0.34, 95% CI: -0.34, -0.14), obesity (odds ratio [OR]: 0.95, 95% CI: 0.87, 0.93) and abdominal obesity (OR: 0.88, 95% CI: 0.84, 0.91), independent of sex, age, physical activity and education. A higher diet quality score was also associated with health-conscious eating, having breakfast, less snacking, fewer evening meals, and a higher frequency and regularity of eating. The DQS was positively correlated with the intakes of protein, fiber and magnesium and negatively correlated with the intakes of total fat, saturated fat and sucrose. Within twin pairs, most of the associations between the DQS with eating styles and nutrient intakes remained, but the DQS was not associated with obesity measures within twin pairs. The publication is currently under review in the Journal “Nutrients”. The research was complemented by other research in a pan-European family cohort, in which familial correlations for dietary intake were estimated, and sibling pairs discordant for overweight/obesity were examined, in which we found that a higher moderate-to-vigorous physical activity level was associated with a lower BMI z-score when comparing sibling pairs. | ||
Erkkilä Arja | 2015 | n-3 rasvahappojen ja kalan vaikutus glukoosi- ja lipidiaineenvaihduntaan |
Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia rasvaisen kalan, vähärasvaisen kalan ja camelinaöljyn vaikutuksia glukoosi- ja lipidiaineenvaihduntaan. Tutkimukseen rekrytoitiin henkilöitä, joilla oli heikentynyt sokerinsieto. Tutkimuksen käytännön vaihe alkoi tammikuussa 2013 ja jatkui kesäkuuhun 2014. Tutkimukseen osallistui yhteensä 79 iältään 40–72-vuotiasta miestä ja naista, joilla oli heikentynyt sokeriaineenvaihdunta. Tutkittavat jaettiin 12 viikon ajaksi satunnaisesti neljään ryhmään: camelinaöljy, rasvainen kala, vähärasvainen kala ja vertailuryhmä. Kalaryhmissä tutkittavia ohjeistettiin käyttämään neljästi viikossa joko rasvaista tai vähärasvaista kalaa ja camelinaöljyryhmässä tutkittavien tuli käyttää päivittäin 30 ml camelinaöljyä, joka on erinomainen alfalinoleenihapon lähde. Vertailuryhmässä kalaa sai syödä kerran viikossa, eikä camelinaöljyä tai muita alfalinoleenihappoa sisältäviä öljyjä saanut käyttää. Tutkimuksen päätulokset on raportoitu (Schwab ym. 2018). Camelinaöljy paransi seerumin lipidiprofiilia. Glukoosiaineenvaihdunnassa ja tulehduksellisissa mittareissa ei ollut merkittäviä muutoksia. Toisessa julkaistussa raportissa (Manninen ym. 2018) osoitimme, että rasvaisen kalan käyttö vaikuttaa edullisesti HDL-lipoproteiinihiukkasiin suurentamalla niiden kokoa ja lisäämällä niiden lipidipitoisuutta. Lisäksi camelinaöljyn käyttö vähentää haitallisten IDL-hiukkasten määrää. Tutkimuksessa on tarkasteltu myös mikä veren rasvafraktio parhaiten kuvastaa n-3 rasvahappojen saantia 12 viikon ruokavaliointerventiossa ja nämä tulokset ovat julkaisusarjassa arvioitavana. Tuloksia on lisäksi mm. lipidomiikasta, lipoproteiinien toiminnasta ja rasvahappojen hapettumistuotteista. Näitä tuloksia on esitetty konferensseissa ja ne tullaan julkaisemaan kansainvälisissä julkaisusarjoissa. | ||
Erkkola Maijaliisa | 2013 | Äidin raskaudenaikaisen ruokavaliotyylin merkitys lapsen allergisten sairauksien synnyssä |
- Pääkomponenttianalyysimenetelmää käyttäen DIPP -tutkimukseen osallistuneilla äideillä erotettiin kolme erilaista ruokavaliotyyliä. Nämä tyylit eivät olleet tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä lapsen allergisten sairauksien riskiin (astma, allerginen nuha, vinkuna ja allerginen ihottuma). Klusterianalyysimenetelmää käyttäen voitiin nimetä myöskin kolme erilaista ruokavaliotyyliä. Näiden tyylien ja lapsen allergisten sairauksien riskin välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. (Erkkola M, Nwaru B, Nevalainen J, ym. Dietary patterns during pregnancy in relation to the risk of allergic outcomes and asthma in the offspring. Käsikirjoitus). - Äidin raskaudenaikainen vähäinen vihreiden lehtivihannesten, omenahedelmien ja suklaan kulutus on yhteydessä lapsen lisääntyneeseen vinkunan riskiin 5 vuoden iässä. Kyseisiä ravintotekijöitä yhdistää korkea polyfenolipitoisuus. (Erkkola M, Nwaru BI, Kaila M, ym. Risk of asthma and allergic outcomes in the offspring in relation to maternal food consumption during pregnancy: a Finnish birth cohort study. Pediatr Allergy Immunol 2012;23:186-94.) - Sosiodemografiset tekijät määrittävät naisten ruokavalintoja voimakkaammin ja laajemmin raskauden kuin imetyksen aikana. Vahvimmin ruokavalintoihin ovat raskauden aikana yhteydessä äidin tupakointi, aviosääty ja äidin ikä. Imetyksen aikana ruokavalintoja määrittävät äidin painoindeksi raskauden alussa, äidin tupakointi sekä asuinalueen kaupungistumisaste. (Prasad M, Erkkola M, Kautiainen S, ym. Sociodemographic and lifestyle determinants of dietary choices during pregnancy. Käsikirjoitus). - Äidin raskaudenaikainen D-vitamiinin saanti ruoasta suojaa syntyvää lasta astmalta ja allergiselta nuhalta. D-vitamiinivalmisteista saatu D-vitamiini ei antanut vastaavaa suojaa. (Erkkola M, Kaila M, Nwaru BI, ym. Maternal vitamin D intake during pregnancy is inversely associated with asthma and allergic rhinitis in 5-year-old children. Clin Exp Allergy 2009;39:875-82.) - Äidin raskaudenaikainen sitrushedelmien kulutus voi lisätä lapsen allergisen herkistymisen riskiä. D-vitamiinin saanti puolestaan näyttäisi suojaavan herkistymiseltä. (Nwaru BI, Ahonen S, Kaila M, Erkkola M, ym. Maternal diet during pregnancy and allergic sensitization in the offspring by 5 years of age: a prospective cohort study. Pediatr Allergy Immunol 2010;21:29-37.) - Äidin raskaudenaikaisen ruokavalion rasvahappojen laatu näyttäisi olevan yhteydessä syntyvän lapsen astman ja allergisen nuhan riskiin. Näyttö on kuitenkin osin ristiriitaista ja vaatii tuekseen lisätutkimuksia. (Nwaru BI, Erkkola M, Lumia M, ym. Maternal intake of fatty acids during pregnancy and allergies in the offspring. Br J Nutr 2012;108:720-32. ja Lumia M, Luukkainen P, Tapanainen H, ym. Dietary fatty acid composition during pregnancy and the risk of asthma in the offspring. Pediatr Allergy Immunol 2011;22:827-35.). - DIPP-tutkimuksen aineistossa äidin raskaudenaikainen antioksidanttien saanti ei ollut yhteyttä lapsen allergisten sairauksien riskiin. (Nwaru B, Erkkola M, Ahonen S, ym. Intake of antioxidants during pregnancy and the risk of allergies and asthma in the offspring. Eur J Clin Nutr 2011;65:937-43.). Johtopäätökset: Olemme osoittaneet DIPP-tutkimuksen aineistossa, että ravitsemuksella nimenomaan varhaislapsuudessa, mahdollisesti jo sikiöaikana, on merkitystä allergisten tautien kehittymisessä. Raskaudenaikainen ravintoaineiden saanti, erityisesti D-vitamiinin saanti näyttäisi olevan yhteydessä lapsen allergisten sairauksien riskiin. Ruoka-ainetasolla äidin raskaudenaikainen polyfenolipitoisten elintarvikkeiden kulutus näyttäisi suojaavan lasta vinkunan riskiltä. Ravintotietojen liittäminen allergisten sairauksien syntyprosessiin on erittäin haastavaa ja myös käytetyt analyysimenetelmät määrittävät osin tuloksia. Tulevaisuudessa tarvitaan innovatiivisia ratkaisuja reikäisen ja mittausvirheistä kärsivän altisteaineiston hallitsemiseksi yhdessä sekoittavien ja muovaavien tekijöiden kanssa. | ||
Erkkola Maijaliisa | 2018 | LASTEN RAVITSEMUKSEN JA SOSIOEKONOMISEN TAUSTAN YHTEYS STRESSIN SÄÄTELYYN; DAGIS-tutkimus (jatkohakemus) |
Kenttätutkimus toteutettiin Uudellamaalla (5 kuntaa) ja Etelä-Pohjanmaalla (3 kuntaa) syyskuun 2015 ja kesäkuun 2016 välisenä aikana. Tutkimukseen osallistui 66 päiväkotia ja yhteensä 864 lasta huoltajineen. Lasten ruoankäyttötiedot kerättiin ruokapäiväkirjoilla ja frekvenssikyselyillä (FFQ). Huoltajat ja päiväkodin henkilökunta täyttivät laajan taustakyselyn. Lapsilta kerättiin sylki- ja hiusnäytteet (stressivasteet). Osin vielä julkaisemattomat tutkimustulokset osoittavat, että suomalaislasten ruoankäytössä on tapahtunut positiivisia muutoksia; kasvisten ja hedelmien keskimääräinen kulutus on kasvanut aikaisempiin laajoihin suomalaistutkimuksiin verrattuna. Hoitoaikainen ruokailu ei kata suositusten mukaisesti kahta kolmannesta lasten päivittäisestä energiantarpeesta. Päiväkotien ruokailukäytännöt poikkesivat mm. lasten kanssa yhdessä ruokailevien aikuisten määrän sekä lasten syntymäpäivien viettotavan mukaan. Käytänteissä on kuntakohtaisia eroja. Suurin osa lasten lisätystä sokerista syödään hoitoajan ulkopuolella, joten julkisten päiväkotien ruokiin kohdistunut kritiikki liiallisesta sokerin käytöstä on siis perusteetonta. Vanhemman kasvisruokavalio on yhteydessä lapsen terveellisempään ruokavalioon. Lapsilla oli eroteltavissa kolme erilaista ruokavaliotyyliä: terveystietoinen, suolaiset & makeat sekä voileipätyyli. Lapsen ruokavaliotyyli oli yhteydessä vanhempien koulutukseen sekä kodin ruokaympäristöön. Lasten syljestä mitatut stressivasteet olivat yhteydessä vanhempien koulutukseen sekä lapsen temperamenttiin. Valitettavasti rahoitusvaje myöhästytti stressivasteiden analyysejä ja lapsen ravitsemuksen sekä stressin säätelyn välisen yhteyden osalta tulokset valmistuvat vuoden 2018 loppuun mennessä. Lähetämme niistä erillisen raportin. | ||
Eskelinen Marjo | 2015 | Ruokavalion pitkäaikaisvaikutukset kognitiolle, dementiariskille ja depressiolle sekä MRI-tutkimuksella havaituille aivomuutoksille |
Apurahakauden aikana on jatkettu/aloitettu seuraavia tutkimuksia: 1) Millaiset ovat erilaisten ravintorasvojen kulutuksen pitkittäisvaikutukset muistihäiriöille, dementia/AT-riskille ja depressiolle (CAIDE-aineisto). 2) Millainen on kahvin juomisen pitkittäisvaikutus muistihäiriöille, dementia/AT-riskille ja depressiolle (CAIDE-aineisto). 3) Miten CAIDE Dementia Riskimittarin ja Terveellisen Ruokavalioindeksin yhdistelmä ennustaa myöhäisiän dementiaan sairastumisriskiä keski-ikäisessä väestössä (CAIDE-aineisto). 4) Kuinka useat ravitsemustekijät (seurantatutkimustieto) ja ravintolisät (tiedot kliinisistä kokeista) voisivat suojata dementialta/Alzheimerin taudilta/lievältä muistihäiriöltä (MCI)/kognitiiviselta heikentymiseltä myöhäisiässä; yhteenvedon kokoaminen (systemaattinen kirjallisuuskatsaus). 5) Kuinka kahvin juominen keski-iässä on yhteydessä dementiaan liittyviin aivomuutoksiin (kuten valkean aineen muutoksiin ja sisemmän ohimolohkon surkastumiseen) magneettikuvauksessa (MRI) myöhäisiällä (CAIDE-aineisto). Tutkimustyön tuloksia (CAIDE Risk Score + Healthy Diet –index) on esitelty Kuopio Alzheimer Symposiumissa kesäkuussa 2015: CAIDE Dementia Riskimittarin (mukaanlukien ikä, sukupuoli, koulutus, kohonnut verenpaine, lihavuus, kohonneet kolesteroliarvot, fyysinen aktiivisuus, ja APOE genotyyppi) ja Terveellisen Ruokavalioindeksin (sisältäen usein ravintotekijöitä) yhdistelmä ennustaa myöhäisiän dementiaa hyvin keski-ikäisessä väestössä. Myös muiden tutkimusten osalta on saatu alustavia tuloksia apurahakauden aikana: esim. kohtalainen kahvin juominen keski-iässä näyttäisi liittyvän pienentyneeseen sisemmän ohimolohkoatrofian riskiin 28 vuotta myöhemmin. Analyysejä on jatkettu Juho Vainion Säätiön apurahakauden jälkeen, ja artikkelien kirjoitus on edennyt siten, että vuoden 2017 aikana ainakin kolme artikkelia tullaan julkaisemaan tieteellisesti korkeatasoisissa lehdissä. | ||
Fogelholm Mikael | 2017 | Kahden ruokavalion vaikutus suoliston mikrobeihin ja metabolisiin muuttujiin aikuisilla, joilla on suurentunut riski tyypin 2 diabetekseen |
Tutkimme laihduttamisen ja niukkaenergiaisen dieetin vaikutuksia suoliston bakteereihin (mikrobiomiin). Tutkittavat olivat kansainvälisen PREVIEW-tutkimuksen osallistujia Helsingistä ja Aucklandista (Uusi-Seelanti). Kaikki laihduttivat 8 viikkoa Cambridge® dieetin avulla, jossa päivittäin saadaan n. 840 kcal energiaa. Tutkittavat olivat aikuisia (25—70 v.), vähintään liikapainoisia (BMI >25) ja heillä oli esidiabetes. Mikrobianalyysit tehtiin ulostenäytteistä lähtötilanteessa ja 8 viikon laihduttamisen jälkeen. Muutokset mikrobistossa olivat huomattavia ja etenkin havaittiin selkeä suureneminen monimuotoisuudessa (lajien lukumäärä (”richness”) ja mikrobien lukumäärä kussakin lajissa (”diversity”). Positiivisia muutoksia havaittiin monissa lajeissa, joiden esiintyvyys on aikaisemmissa tutkimuksissa yhdistetty terveyden kannalta edullisiin metabolisiin vasteisiin. Painon pudotus oli positiivisesti yhteydessä mikrobiston monimuotoisuuteen, mutta ravintoaineiden saanti ei ennustanut muutoksia. Lähtötilanteen mikrobisto selitti jo siinä vaiheessa 25 % ihmisten välisestä lihavuuden eroista ja ennusti vahvasti myös rasvan menetystä laihduttamisen aikana. | ||
Hauta-alus Helena | 2018 | Äidin ja lapsen D-vitamiinitilanteen vaikutus lapsen kasvuun, sekä lapsen ruokavalio ja ravintoaineiden saanti |
Raskaana olevien naisten ja vastasyntyneiden D-vitamiinitilanne oli riittävä, sillä suurimmalla osalla veren 25-hydroksi-D-vitamiini [25(OH)D]-pitoisuus oli vähintään 50 nmol/l. Raskaana olevista naisista 95% käytti D-vitamiinivalmistetta ja keskimääräinen D-vitamiinin saanti ravintovalmisteista oli 16 µg. Raskausajan 25(OH)D-pitoisuutta lisäsivät suurempi D-vitamiinin saanti valmisteista, liikunnallinen aktiivisuus sekä ruokavaliotyyli, johon liittyi säännöllinen D-vitaminoitujen ruokien käyttö. Sitä vastoin, tupakointi ja monisynnyttäneisyys vähensivät 25(OH)D-pitoisuutta raskauden aikana. Raskausdiabetes oli todettu 11% raskaana olevista naisista. Raskausajan 25(OH)D-pitoisuus ei eronnut raskausdiabetesta sairastavien ja ei-sairastavien välillä. Lisäksi, 25(OH)D-pitoisuus ei ollut yhteydessä gluukosirasituskokeen tuloksiin. Pikkulasten keskimääräinen päivittäinen D-vitamiinin saanti oli 7.5 µg ei-imetetyillä ja 3.8 µg imetetyillä. Pääasialliset D-vitamiinin saantilähteet olivat äidinmaidonkorvike, maito, puuro ja kalaruuat 1-vuotiailla lapsilla. Korkeampi raskausajan ja pikkulapsen 25(OH)D-pitoisuus oli yhteydessä lapsen hitaampaan kasvuun. Lapset, joiden äideillä oli alkuraskauden 25(OH)D-pitoisuus yli 125 nmol/l, olivat lyhyimmät, kevyimmät ja laihimmat 6 kuukauden iässä. Korkeampi napaveren 25(OH)D-pitoisuus oli yhteydessä vastasyntyneen pienempään päänympärykseen sekä hitaampaan pituuskasvuun 6 kuukauden iässä. Korkeampi napaveren 25(OH)D oli yhteydessä hitaampaan kasvuvauhtiin syntymästä 6 kuukauden ikään saakka, mutta kiihtyneeseen kasvuvauhtiin 6 kuukauden jälkeen 1 vuoden ikään saakka. Lapset, joilla oli korkea 25(OH)D-pitoisuus 1 vuoden iässä (25(OH)D >125 nmol/l) olivat myös kevyimmät ja laihimmat 1 vuoden iässä. Toisaalta, lapset, joilla napaveren 25(OH)D oli alle 50 nmol/l, olivat laihimmat 6 kuukauden iässä. Yhteenvetona voidaan todeta, että raskaana olevien naisten D-vitamiinitilanne oli riittävä. Samoin myös D-vitamiini-interventiotutkimukseen osallistuneiden pikkulasten D-vitamiinitilanne oli riittävä. Korkea raskausajan ja varhaislapsuuden 25(OH)D-pitoisuus oli yhteydessä lapsen hitaampaan kasvuun. Nämä tulokset voivat viitata käänteiseen U-käyrän muotoiseen yhteyteen D-vitamiinin ja kasvun välillä. Löydöksen kliinistä merkitystä ei tiedetä. Tämän hetkisen tiedon valossa, ei ole syytä tavoitella riittävän 25(OH)D-pitoisuuden ylittäviä pitoisuuksia syömällä suurempia D-vitamiiniannoksia raskauden tai varhaislapsuuden aikana, koska sillä voi olla epäedullisia vaikutuksia lapsen kasvuun. | ||
Hautero Ulla | 2017 | Raskaudenaikainen ravitsemus lasten terveyden selittäjänä ja vaikutusmahdollisuutena |
Raskaudenaikaisella ravitsemuksella on useita tunnettuja vaikutuksia sikiön ja lapsen terveyteen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää äidin raskaudenaikaisen ravitsemuksen ja ravitsemusohjauksen mahdollisuuksia tukea kehittyvän lapsen terveyttä edistävää ravitsemusympäristöä. Tutkimuksessa selvitettiin miten äidin (n=256) ravitsemus vaikuttaa äidin ja lapsen seerumin n-3 rasvahappojen osuuksiin sekä lapsen kehitystestin pisteisiin (Griffiths Mental Development Scale) vuoden iässä. Tutkimuksessa annettiin alkuraskaudesta lähtien ravitsemusohjausta, jossa painotettiin ravitsemuksen rasvan laatua ja kuidun määrää. Lisäksi äidit saivat käyttöönsä ohjausta tukevia ruokatuotteita. Ravitsemusohjaus lisäsi äitien seerumin fosfolipidien n-3 rasvahappojen osuutta loppuraskaudessa. Lisäksi ravintoindeksillä mitattu suositusten mukainen ruokavalio ja erityisesti kalan käyttö, joko säännöllisesti alkuraskaudesta lähtien tai synnytyksen jälkeen kolmesti viikossa, selittivät äitien ja heidän lastensa suurempaa n-3 rasvahappojen osuutta. Äidin n-3 rasvahappojen saanti ei kuitenkaan liittynyt lapsen kehitystestin pisteisiin vuoden iässä. Ravintoaineista äidin D-vitamiinin saanti ravinnosta ja ravintolisistä korreloi lapsen korkeampiin kehitystestin pisteisiin. Raskaudenaikainen pahoinvointi voi asettaa haasteen riittävälle ravinnonsaannille ja tutkimuksessa todettiinkin, että naiset, joilla oli pahoinvointia saivat ravinnosta vähemmän proteiinia ja enemmän hiilihydraatteja verrattuna naisiin, joilla ei ollut pahoinvointia. Tulokset osoittavat, että raskaus voi altistaa epätasapainoiselle ravintoaineiden saannille, mikäli äiti kärsii raskauspahoinvoinnista. Raskaana olevien naisten ravitsemusohjaus johtaa suotuisiin muutoksiin äidin ja lapsen rasvahappoaineenvaihdunnassa. Monipuolisen ruokavalion ohella erityisesti riittävä n-3 rasvahappojen ja D-vitamiinin saanti edistävät hyödyllisiä aineenvaihdunnallisia muutoksia ja lapsen kehitystä. | ||
Hemiö Katri | 2013 | Vuorotyön vaikutus ruoankäyttöön ja kroonisten sairauksien riskiin |
Apurahat on käytetty väitöskirjatyöhön, jossa tavoitteena on arvioida työaikojen, työn rasittavuuden ja uniongelmien sekä työssä tapahtuvien muutosten vaikutusta ruoankäyttöön ja ravintoaineiden saantiin vuorotyövaltaisella alalla työskentelevien mies- ja naistyöntekijöiden joukossa (n=1478). Väitöskirjan 1. osatyö Väitöskirjan ensimmäisessä osatyössä validoitiin 7-päivän ruokapäiväkirjojen avulla tutkimuksessa käytetty 16-kohtainen ravitsemuskysely. Lisäksi haluttiin kehittää menetelmä, jonka avulla voidaan ravitsemuskyselyn vastausten perusteella arvioida tutkittavien ravintoaineiden saantia. Ensimmäistä osatyötä tarvittiin väitöskirjan muiden osatöiden toteuttamiseksi. Ravitsemuskyselyn havaittiin arvioivan työntekijöiden ruoankäyttöä useimpien ruokaryhmien osalta erittäin hyvin. Tavoitteiden mukaisesti tutkimuksessa onnistuttiin kehittämään menetelmä, jolla voidaan laskea ryhmätasolla ravintoaineiden saantia yksinkertaisen kyselyn avulla. Laskettavat ravintoaineet ovat rasvan, tyydyttyneen rasvan ja sakkaroosin saanti osuutena energian saannista sekä kuidun, C-vitamiinin, D-vitamiinin ja raudan saanti. Menetelmä on käyttökelpoinen esim. tutkimuksissa, joissa halutaan tietoa tutkittavien ravitsemuksesta ryhmätasolla. Artikkelin ilmestyttyä menetelmään on ollut jonkin verran kansainvälistäkin kiinnostusta. Väitöskirjan 2. osatyö Väitöskirjan toisessa osatyössä arvioitiin päivä-, vuoro, ja lentotyötä tekevien työntekijöiden ruoan ja ravinnonsaantia ensimmäisessä osatyössä validoidun ravitsemuskyselyn avulla. Päätuloksena havaittiin, että vuorotyötä tekevien miesten vihannesten ja hedelmien käyttö on vähäisempää kuin päivä tai lentotyötä tekevillä miehillä ja käyttö on vähäisintä nuorilla miehillä. Vuorotyötä tekevillä miehillä ja vanhemmilla vuorotyötä tai lentotyötä tekevillä naisilla rasvan ja tyydyttyneen rasvan saanti oli korkeampi kuin päivätyötä tekevillä. Erot ruoankäytössä eivät selittyneet koulutusasteella, uniongelmilla tai stressillä. Erot päivä ja vuorotyötä tekevien välillä vahvistavat käsitystä, että vuorotyöntekijöiden ravitsemusohjaukseen tulisi kiinnittää huomiota työterveyshuollossa. Suositusten mukaisella ruokavaliolla saatetaan ehkäistä vuorotyöntekijän lisääntynyttä sairastumisriskiä kroonisiin sairauksiin. Väitöskirjan 3. osatyö Väitöskirjan kolmannessa osatyössä arvioitiin ravitsemuskyselyn avulla työstä palautumisen ja uniongelmien vaikutusta työntekijän ruoankäyttöön. Tämä artikkeli on submittoitu British Journal of Nutrition lehteen 9/2018. Tulokset osoittivat, että työntekijän riittämätön palautuminen työstä sekä uneen ja virkeyteen liittyvät ongelmat lisäsivät epäterveellisiä ruokavalintoja, esim pikaruokia kulutettiin enemmän. Miehillä työstä palautumiseen liittyvät ongelmat vähensivät myös kasvisten ja hedelmien käyttöä. Riittämättömän työstä palautumisen ja uniongelmien negatiivinen vaikutus ruokavalioon oli voimakkaampi miehillä kuin naisilla. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että ravitsemusohjaus tulisi olla osa työterveyshuollon ennaltaehkäisevää toimintaa, jossa otetaan erityisesti huomioon työntekijän työstä palautumiseen ja hyvään uneen vaikuttavat asiat. | ||
Hietavala Enni-Maria | 2018 | Happo-emästasapaino, ravinto ja liikunta: vaikutuksia suorituskykyyn ja terveyteen nuorilla sekä ikääntyneillä |
Tämän väitöskirjatutkimuksen päätulos oli, että ravinnon happokuormalla on sekä akuutteja että pidempiaikaisia vaikutuksia veren ja virtsan happoemästasapainoon, ja se voi vaikuttaa myös fyysiseen suorituskykyyn. Elimistön happokuormaa lisääväksi suunniteltu, seitsemän vuorokauden ajan nautittu ruokavalio lisäsi veren happamuutta nuorilla aikuisilla sekä ikääntyvillä, mutta ei lapsilla. Happojen tuottoa lisäävän ruokavalion jälkeen veren pH ja HCO3- -konsentraatio olivat matalampia myös submaksimaalisen liikunnan aikana erityisesti nuorilla ja ikääntyvillä naisilla verrattuna kasvispainotteiseen, happokuormaa pienentävään ruokavalioon. Nuorten naisten maksimaalinen aerobinen kestävyyssuorituskyky heikentyi happokuormaa lisäävän ruokavalion jälkeen. Maksimaalisen kuorman kesto sekä maksimaalinen hapenkulutus, laktaatti ja syke olivat matalampia happokuormaa lisäävän ruokavalion jälkeen verrattuna happokuormaa pienentävään ruokavalioon. Munuaisten toimintakapasiteettia kuvaava GFR oli matalampi vanhemmilla koehenkilöryhmillä nuorempiin verrattuna ja naisilla verrattuna miehiin. Erot munuaisten toimintakapasiteetissa voivat osaltaan selittää sitä, miksi ravinnon happokuorma vaikutti enemmän vanhempiin kuin nuorempiin tutkittaviin ja enemmän naisiin kuin miehiin. Ravinnon happokuorman pienentäminen saattaa olla yksi monista hyvistä syistä huolehtia riittävästä vihannesten ja hedelmien syömisestä. | ||
Ilmonen Johanna | 2013 | Ravitsemusneuvonta raskaus- ja imetysaikana: vaikutukset äidin terveyteen |
Selvitettäessä neuvoloiden ravitsemusohjauskäytäntöjä, tutkimus osoitti hoitajien kokevan ravitsemusohjauksen tärkeäksi. He tunsivat tämänhetkiset ravitsemussuositukset vaihtelevasti ja halusivat kehittää osaamistaan ravitsemuskoulutuksen avulla. Ravitsemusohjaus raskausaikana ja sen jälkeen paransi ruokavalion rasvan laatua äideillä suositusten mukaisemmaksi ja vaikutus säilyi vuoden synnytyksen jälkeen. Ravitsemusohjausta saaneilla naisilla painoindeksi ja vyötärönympärys todettiin olevan alempia kuin verrokkiryhmän naisilla neljän vuoden kuluttua synnytyksestä. Ravitsemusohjaus yhdistettynä maitohappobakteerivalmisteen käyttöön vaikutti suotuisasti vyötärönympärykseen vuoden synnytyksen jälkeen. Maitohappobakteerien käytöllä ei kuitenkaan saavutettu pitkäaikaisvaikutuksia vyötärönympärykseen tutkimusjakson aikana. Muut tekijät, kuten syömiskäyttäytyminen vaikutti sekä ravinnonsaantiin että painoon raskauden jälkeen. Erityisesti suositusten mukainen ravinnonsaanti toteutui naisilla, joilla esiintyi tietoisen rajoittamisen syömistä eikä esiintynyt hallitsematonta syömiskäyttäytymistä. Ylipainoisilla naisilla esiintyi puolestaan yleisemmin tunteisiin liittyvää syömiskäyttäytymistä kuin normaalipainoisilla naisilla. Naisilla, joilla oli vyötärölihavuutta, esiintyi useammin hallitsematonta syömiskäyttäytymistä kuin naisilla, joilla oli normaali vyötärönympärys. Lisäksi ylipaino ennen raskautta ja liiallinen painonnousu raskausaikana ennusti painon pysyvyyttä raskauden jälkeen. Tämä tutkimus osoitti, että yksilöllisellä ravitsemusohjauksella voitiin vaikuttaa suotuisasti ravinnonsaantiin ja painonhallintaan. Erityisesti naiset, joilla on riski ylipainolle raskauden jälkeen, saattavat hyötyä yksilöllisestä ravitsemusohjauksesta. Tutkimuksen mukaan ylipainon riskissä ovat he, joilla esiintyy tunneperäistä ja hallitsematonta syömistä, he, joilla on ylipainoa ennen raskautta ja/ tai painonnousu raskausaikana on liiallista. Tämä tutkimus painottaa raskaana olevien ja synnyttäneiden äitien ravitsemusohjauskäytäntöjen kehittämisen tarvetta neuvoloissa. Ravitsemusohjauskäytäntöjen kehittämisessä keskeistä on neuvonnan tehostaminen edistämällä yhteistyötä perheiden kanssa ja sijoittamalla osaavaan neuvolahenkilökuntaan sekä riittäviin neuvolaresursseihin. | ||
Isanejad Masoud | 2018 | Nutrition and sarcopenia in the elderly |
The European population is undergoing an unprecedented ageing process, which is the consequence of the joint effects of increased life expectancy and reduced mortality. Healthy aging defined as “the process of developing and maintaining the functional ability that enables well-being in older age” has received the attention of researchers. Thus, the preservation of the capacity to live independently and function well in the growing older European population poses an unprecedented public health challenge. It is well known that sarcopenia and frailty are two major geriatric conditions posing a risk that older persons will develop adverse health outcomes such as fractures, metabolic syndrome, loss of independence, institutionalization or mortality. The aim of this doctoral project was to explore the role of dietary protein in bone mineral density, sarcopenia and frailty in Finnish elderly women. We examined whether a higher protein intake would be associated with preserving bone mass, muscle mass, maintaining good physical function, and lowering the prevalence of sarcopenia and frailty compared with the lower intake. We also explored the association of sources of protein intake, i.e. animal protein and plant protein, with MM, physical function, sarcopenia and frailty. Finally, another aim was also to assess the relationship between a healthy diet as indicated by Baltic Sea diet and Mediterranean dietary patterns with MM, physical function and sarcopenia in Finnish elderly women. The following conclusions can be deduced from this population study on the association of protein intake and dietary patterns with musculoskeletal health. 1. The findings of this study suggest that different measures of protein intake (g/d and g/kg body weight) were negatively associated with bone mineral density and bone mineral content. 2. It was observed that higher intakes of total and animal protein were associated with the preservation of lean mass. It was also noted that the associations between intakes of total and animal protein with increased lean mass were more apparent among older women who maintained their weight and received vitamin D and calcium supplementation. 3. The results of this cohort study suggest that a higher protein intake might be positively associated with preserving muscle strength and physical function. Thus it is appropriate to focus on the relationship between protein intake with muscle strength and physical function in the older individuals, because this group is rather vulnerable to suffer nutritional deficiencies. 4. This study showed that a higher protein intake and not being obese can be important strategies to prevent the onset of prefrailty and frailty in aging population. 5. A higher concordance to Baltic Sea diet and Mediterranean diets might be beneficial in the prevention of sarcopenia, since women with lower concordance to Baltic Sea diet and Mediterranean diet lost more relative skeletal muscle index and total body lean mass compared to those with better adherence to these diets. | ||
Jaakkola Johanna | 2015 | Sydän- ja verisuoniterveys kolmessa sukupolvessa - Pitkittäinen ravitsemusinterventiotutkimus (STRIP) |
Lapsiin kohdistuva ravitsemusohjaus oli yhteydessä vanhempien ravinnonsaantiin erityisesti ruokavalion rasvan laadun osalta kun huomioidaan tutkimuskäynnit lapsen 9 ikävuodesta 19 ikävuoteen. Tyydyttyneen rasvan saanti oli alhaisempaa (12.0 vs 13.9 E %, p<0.0001 äideillä ja 12.5 vs 13.9 E %, p<0.0001 isillä) ja monityydyttymättömien rasvahappojen saanti korkeampaa (6.1 vs 5.4 E %, p<0.0001 äideillä ja 6.3 vs 5.9 E %, p=0.0003 isillä) interventioryhmän kuin kontrolliryhmän vanhemmilla. Kun huomioitiin koko ruokavalio ruokavalion laatua kuvaavan indeksin (diet score) avulla, interventioryhmän vanhemmilla oli korkeammat pisteet kuin kontrolliryhmän vanhemmilla kuvastaen interventioryhmän suositusten mukaisempaa ruokavaliota (17.4 vs 16.2, p>0.0001 äideillä ja 17.2 vs 15.9, p<0.0001 isillä). Ravitsemusinterventio oli yhteydessä äidin alempaan kokonaiskolesteroliin (4.89 mmol/l interventioryhmällä vs 5.03 mmol/l kontrolliryhmällä, p=0.004) ja LDL kolesteroliin (3.11 mmol/l interventioryhmällä vs 3.25 mmol/l kontrolliryhmällä, p=0.004). Tutkimus osoitti ensimmäistä kertaa, että lapsiin kohdistuva ravitsemusohjaus oli yhteydessä vanhempien suositusten mukaisempaan ravinnonsaantiin, kuten aiemmin on osoitettu lapsilla. Tutkimuksen mukaan myös äidin sydän- ja verisuonitautien riskitekijät kokonaiskolesterolin ja LDL kolesterolin osalta olivat alempia interventioryhmän äideillä verrattuna kontrolliryhmän äiteihin. | ||
Jyväkorpi Satu | 2016 | Ikääntyneiden ravitsemus,ravitsemukseen yhteydessä olevat tekijät ja interventioiden vaikutus iäkkäiden ravinnonsaantiin,ruokavalion ja elämän laatuun |
Ruokavalion heikko laatu, riittämätön proteiinin ja muiden suojaravintoaineiden saanti oli yleistä kaiken kuntoisilla ikääntyneillä. Räätälöidyt ravitsemusinterventiot paransivat ikääntyneiden ruokavalion laatua ja ravintoaineiden saantia, elämänlaatua sekä vähensivät kaatumisalttiutta kotona asuvilla muistisairailla. | ||
Jääskeläinen Tuija | 2019 | D-vitamiinin kansanterveydellinen merkitys Suomessa 2000-luvulla |
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää D-vitamiinin kansanterveydellistä merkitystä Suomessa 2000-luvulla tutkimalla D-vitamiinitasoja ja niissä tapahtuneita muutoksia, arvioimalla lisääntyneen elintarvikkeiden D-vitamiinitäydentämisen vaikutusta sekä selvittämällä D-vitamiinitasoihin yhteydessä olevia tekijöitä (sosiodemografiset ja biologiset tekijät sekä elintapatekijät). Lisäksi tavoitteena oli selvittää D-vitamiinitasojen yhteyttä kahteen keskeiseen kansanterveysongelmaan, masennukseen ja lihavuuteen. Tutkimus perustui kansallisesti edustavien Terveys 2000 –tutkimuksen ja sen seurantatutkimuksen, Terveys 2011 –tutkimuksen, 30 vuotta täyttäneiden otoksiin, joissa kerättiin terveystarkastusten, haastatteluiden ja kyselyiden avulla monipuolisesti tietoa terveydestä ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä. Elimistön D-vitamiinitason mittarina käytettiin seerumin 25-hydroksi-D-vitamiinipitoisuutta (S-25(OH)D), joka on yleisimmin käytetty elimistön D-vitamiinitason mittari. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että vuonna 2000 yli puolella suomalaisista D-vitamiinitaso oli alle 50 nmol/l, jota pidetään yleisesti riittämättömänä. Suomalaisten D-vitamiinitasot nousivat huomattavasti 2000-luvun aikana ja vuonna 2011 D-vitamiinitaso oli riittävä yli 90 prosentilla väestöstä. D-vitamiinitasojen nousu selittyy systemaattisella elintarvikkeiden D-vitamiinitäydentämisellä sekä lisääntyneellä D-vitamiinilisien käytöllä, mutta myös muut tekijät, kuten runsaampi ultravioletti-B-säteilyn määrä vuonna 2011, ovat saattaneet myötävaikuttaa nousuun. Vuonna 2011 riittävä D-vitamiinitaso oli mahdollista saavuttaa ilman D-vitamiinilisien käyttöä, mikäli ruokavalio sisälsi nestemäisiä maitotuotteita ja levitettäviä ravintorasvoja päivittäin sekä kalaa vähintään kaksi kertaa viikossa. Lisäksi elintapaindeksiin (osatekijät: painoindeksi, fyysinen aktiivisuus, tupakointi, alkoholin kulutus ja ruokavalio) perustuvat tulokset osoittivat, että terveellisiä elintapoja noudattavilla D-vitamiinitasot olivat keskimäärin suuremmat kuin niitä noudattamattomilla. Miehillä matalat D-vitamiinitasot olivat yhteydessä suurempaan masennushäiriön esiintyvyyteen poikkileikkausasetelmassa ja ennustivat vyötärönympäryksen kasvua, mutta eivät painonnousua, 11 vuoden seurannan aikana. Naisilla D-vitamiinitasojen ei havaittu olevan yhteydessä masennushäirön tai masennusoireiden esiintyvyyteen eikä painonnousuun tai vyötärönympäryksen kasvuun 11 vuoden seurannan aikana. Yhteenvetona voidaan todeta, että suomalaisten keskimääräiset D-vitamiinitasot ovat nousseet huomattavasti 2000-luvun aikana osoittaen ravitsemuspoliittisten päätösten olleen kansanterveyden näkökulmasta onnistuneita. Tutkimuksen tulokset eivät kuitenkaan yksiselitteisesti vahvista hypoteeseja siitä, että matala D-vitamiinitaso on yhteydessä masennuksen tai lihavuuden riskiin. On kuitenkin mahdollista, että matala D-vitamiinitaso saattaa lisätä vyötärölihavuuden riskiä erityisesti miehillä, mutta toisaalta yhteyden taustalla saattavat olla myös muut tekijät. Tulokset julkaistiin tieteellisinä, vertaisarvioituina artikkeleina sekä väitöskirjan yhteenvetona: • Ensimmäinen osatyö (Jääskeläinen ym. Vitamin D status is associated with sociodemographic factors, lifestyle and metabolic health. Eur J Nutr. 2013) julkaistiin vuonna 2013 • Toinen osatyö (Jääskeläinen ym. Higher serum 25-hydroxyvitamin D concentrations are related to a reduced depression. Br J Nutr. 2015) julkaistiin vuonna 2015. • Kolmas osatyö julkaistiin vuonna 2017 (Jääskeläinen T & Itkonen S ym. (The positive impact of general vitamin D food fortification policy on vitamin D status in a representative adult Finnish population: evidence from an 11-y follow-up based on standardized 25-hydroxyvitamin D data. Am J Clin Nutr. 2017). • Neljäs osatyö (Does vitamin D status predict weight gain or increase in waist circumference? – Results from the longitudinal Health 2000/2011 Survey) revisoitu versio lähetetty lehteen uudelleen arvioitavaksi 9/2019 Väitöskirjan yhteenveto: Jääskeläinen T. Public Health Importance of Vitamin D – Results from the Population-based Health 2000/2011 Survey, Helsinki 2018: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, Dissertationes Scholae Doctoralis Ad Sanitatem Investigandam Universitatis Helsinkiensis 30/2018 | ||
Kaartinen Niina | 2018 | Dietary carbohydrate quantity and quality in relation to overall diet and obesity - an epidemiological approach |
Väitöskirja / Niina Kaartinen: Hiilihydraatit suomalaisten aikuisten ruokavaliossa: keskiössä saannin mittaaminen ja yhteydet ruokavalion muihin osatekijöihin ja lihavuuteen (Carbohydrates in the diet of Finnish adults: Focus on intake assessment and associations with other dietary components and obesity) Tausta Ruokavalion hiilihydraatit ja niiden vaikutukset terveyteen ovat edelleen laajan kiinnostuksen kohteena tiedeyhteisössä ja kansalaisten keskuudessa. Maailman terveysjärjestö WHO julkaisi vuonna 2015 uudet sokerisuositukset, jotka nostivat lisätyn sokerin saannin rajoittamisen entistä vahvemmin kansanterveyden edistämisen agendalle. Lisättyä sokeria suositellaan enintään 10 E% (prosenttia kokonaisenergiasta), mutta 5 E% saannin katsotaan lisäävän terveysetuja. Suositus pohjautuu kuitenkin pääosin hammasterveyttä koskeviin tutkimuksiin. Lisäksi luotettava standardoitu menetelmä koko ruokavaliosta peräisin olevan lisätyn sokerin määrittämiseksi puuttuu. Lihavuus on yksi tärkeimpiä terveyteen liittyviä haasteita tällä vuosisadalla (WHO) ja merkittävä ongelma myös Suomen aikuisväestössä. Ruokavalion hiilihydraattien ja niiden laadullisten ominaisuuksien yhteydestä lihavuuteen tarvitaan lisää tutkimusta. Tähänastisten ristiriitaisten tutkimustulosten tulkintaa vaikeuttavat ruokavalion eri tekijöiden monimutkaiset yhteydet toisiinsa sekä painopisteiltään erilaiset hiilihydraattilähteet väestöissä. Tavoitteet Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli tutkia suomalaisten väestöaineistojen avulla lisätyn sokerin yhteyksiä muihin ruokavalion osatekijöihin sekä hiilihydraattien saannin sekä ruokavalion glykeemisen indeksin (GI) ja kuorman (GL) yhteyttä lihavuuteen. Lisäksi tavoitteena oli tutkia ja kehittää hiilihydraattien mittaamiseen liittyviä menetelmiä. Erityisesti tutkittiin frekvenssityyppisen ruoankäyttökyselyn (FFQ) hyvyyttä hiilihydraattien saannin, ruokavalion GI:n ja GL:n mittaamisessa sekä elintarvikkeiden koostumustietokannassa käytössä olevien kontrolloitujen asiasanastojen soveltuvuutta GI-arvojen kuvaamisessa. Tulokset ja johtopäätökset Lisätyn sokerin saanti on yhteydessä epäedullisiin ruokavalintoihin (Kaartinen ym. 2017) Suomalaisten 25-74-vuotiaiden aikuisten (n=4842) ruokavalion sisältämästä sokerista (sakkaroosi ja fruktoosi) noin 40 % tulivat luontaisista lähteistä, kuten hedelmistä, marjoista, kasviksista ja täysmehusta ja loput 60 % oli kotona ja elintarviketeollisuudessa lisättyä. Ruokavaliostaan paljon lisättyä sokeria saavat olivat keskimäärin nuorempia, ja he saivat ruokavaliostaan vähemmän kuitua ja he käyttivät vähemmän hedelmiä, kasviksia, ruista ja kalaa kuin ne, joiden lisätyn sokerin saanti oli vähäisintä. Lisätyn sokerin saanti oli yhteydessä myös suurempaan voin ja voi-kasviöljyseosten käyttöön. Tutkimuksen tulokset tukevat nykyistä suositusta rajoittaa lisätyn sokerin saantia ruokavaliossa ja antavat uutta tietoa lisätyn sokerin saannin yhteyksistä muuhun ruoankäyttöön. Kansanterveyden edistämisen kannalta on tärkeä havainto, että lisätyn sokerin saanti on suurempaa nuorissa ikäpolvissa. Tässä tutkimuksessa esitetty menetelmä lisätyn sokerin saannin määrittämisestä luo pohjan menetelmän jatkokehitykselle. Hiilihydraattien saanti on yhteydessä pienempään lihavuuden riskiin - seurantatutkimuksia tarvitaan (Kaartinen ym. 2016) Kolmen poikkileikkausaineiston yhteisanalyysissä (n=12 342, ikä 25-79 vuotta) 23 % tutkittavista luokiteltiin lihavaksi (painoindeksi, BMI vähintään 30 kg/m2). Lihavuuden riski oli 35 % pienempi hiilihydraatin saannin korkeimmassa neljänneksessä verrattuna matalimpaan. Lihavuuden riski pieneni myös sakkaroosin saannin ja ruokavalion GL:n lisääntymisen myötä. Sakkaroosin saannin ja lihavuuden välinen käänteinen yhteys oli voimakkain niillä, jotka söivät paljon hedelmiä. Ruokavalion GI ja kuidun saanti eivät olleet yhteydessä lihavuuteen, kun se arvioitiin painoindeksiin perustuen. Vyötärölihavuuden (miehillä >=102 cm ja naisilla >=88 cm) riski oli kuitenkin 20 % pienempi kuidun saannin korkeimmassa neljänneksessä verrattuna matalimpaan. On todennäköistä, että lihavat ovat tutkimushetkeen mennessä vähentäneet hiilihydraattien saantiaan tai raportoivat tietoisesti tai tiedostamattaan vähäisen hiilihydraattipitoisten elintarvikkeiden käytön. Ajallisten yhteyksien varmistamiseksi tarvitaankin seuranta-asetelmassa toteutettuja tutkimuksia ja virheraportointia tulee tutkia tarkemmin. Samansuuntaisia tuloksia kuin tässä tutkimuksessa on kuitenkin raportoitu myös kansainvälisessä kirjallisuudessa. Kuidun saannin on havaittu suojaavan lihavuudelta, ja on viitteitä hiilihydraatin lähteen merkityksestä hiilihydraattien ja lihavuuden välisiin yhteyksiin: kuitupitoiset täysjyväviljatuotteet, hedelmät, marjat ja kasvikset ovat lihavuudenkin kannalta hyviä elintarvikevalintoja. Näin ollen hiilihydraattien elintarvikelähteiden entistä parempi huomiointi on tarpeen tulevissa tutkimuksissa. Suomen aikuisväestön hiilihydraattien saannin mittausmenetelmä validoitiin (Kaartinen ym. 2012) Epidemiologisessa ravitsemustutkimuksessa käytetyn frekvenssityyppisen ruoankäyttökyselyn (FFQ) hyvyyttä arvioitiin vertaamalla siitä saatuja ruoankäyttö- ja ravintoaineiden saantitietoja vastaaviin tietoihin kuuden päivän ruokapäiväkirjoista (validointitutkimus n=510). Menetelmien vertailussa keskimäärin 73 % suomalaisista aikuisista luokittui samaan tai viereiseen hiilihydraattien saannin viidennekseen. Menetelmien välinen yhtenevyys parani tutkittavien iän vähetessä sekä siirryttäessä matalasta koulutusluokasta korkeampaan, erityisesti naisilla. BMI ei ollut yhteydessä menetelmien väliseen yhtenevyyteen. FFQ mittaa hiilihydraattien suhteellista saantia samantasoisesti kuin kansainvälisissä tutkimuksissa. Suomen aikuisväestön ruoankäytön mittaamiseen kehitetty FFQ on siten toimiva työkalu ravitsemusepidemiologisille tutkimuksille tässä väestössä. Tutkittavien sukupuoli, ikä ja koulutus vaikuttavat tutkittavien kykyyn vastata ruoankäyttökyselyyn. Tämä tulee huomioida kaikissa analyyseissä myös tulevaisuudessa sekä kehitettäessä FFQ-menetelmää edelleen. Suomalaisille elintarvikkeille on nyt kattavasti GI-arvoja tutkimuskäyttöä varten (Kaartinen ym. 2010) Tässä väitöskirjatutkimuksessa päivitettiin GI-tietokanta (1340 elintarviketta ja niiden GI-arvot) ja tallennettiin nämä arvot kansalliseen elintarvikkeiden koostumustietokantaan (Fineli) tutkimuskäyttöä varten. Tämän johdosta pystyttiin laskemaan tutkittavien ruokavalion GI ja GL THL:n väestöaineistoihin (DILGOM 2007, FinRavinto 2007, Terveys 2000 ja Helsingin syntymäkohorttia koskeva kliininen aineisto). Fineli-tietokannassa käytössä olevat kansainväliset kontrolloidut asiasanastot soveltuivat kuvamaan elintarvikkeiden GI-arvojen alkuperää ja koostamismenetelmiä. Tämä luo pohjaa eri maiden välisten GI-tietokantojen vertailulle ja elintarvikkeiden koostumustietokantojen dokumentaation kehittämiselle, mikä on keskeistä koostumustietokantojen hallinnoinnissa ja laadunvarmistuksessa. | ||
Kaikkonen Jari | 2016 | Seerumin rasvahappo-osuudet ja rasvahappojen dieettisaanti: yhteys metabolisiin sairauksiin prospektiivisessa LASERI-tutkimusaineistossa |
Tässä väitöskirja-tutkimuksessa selvitettiin lapsuuden ja/tai aikuisuuden rasvahappotasojen (seerumi-osuudet ja dieettisaanti, E%) yhteyttä metabolisten sairauksien riskiin aikuisiässä (verenpainetauti, kaulavaltimoiden seinämien paksuus, insuliiniresistenssi, lihavuus, rasvamaksa). Tutkimuksen tulokset tukevat yleistä käsitystä monityydyttömättömien (PUFA, ja erityisesti linolihappo) rasvahappojen hyvistä terveysvaikutuksista ja tyydyttyneen (SAFA) rasvan haitallisista vaikutuksista yllä mainittuihin sairauksiin liittyen. Jopa lapsuuden rasvahappotasot (SAFA suoraan ja PUFA käänteisesti) olivat yhteydessä verenpaineeseen ja kaulavaltimoiden seinämien paksuuteen aikuisiässä. Yhteydet näkyivät erityisesti rasvahappojen seerumi-osuuksia (kolesteroli-esterit) tarkasteltaessa, mikä viittaa siihen, että paitsi ruokavaliolla, myös rasvahappometabolialla on vaikutusta rasvojen terveysvaikutuksiin. Tutkimuksen suurin yllätys oli, että terveellisinä pidettyjen kertatyydyttymättömien (MUFA) ja omega-3 rasvahappojen terveysvaikutukset jäivät epäselviksi. Johtopäätökset: Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että omega-6 rasvat, ja erityisesti linolihappo, ovat terveellisiä rasvoja ja, että oikeaan ravitsemukseen kannattaa kiinnittää huomioita jo lapsuusiässä. | ||
Kajantie Eero | 2018 | Ravitsemus ja terveyden varhainen ohjelmoituminen |
Kiitämme Juho Vainion säätiötä apurahasta. Tutkimus sujui suunnitellusti. Tutkimuksessa pääosin työskennellyt väitöskirjatutkija Hanna-Maria Matinolli väitteli (TtT) 6/2018 ja siirtyi tohtoritutkijaksi toiseen tutkimusryhmään, mutta muut ryhmän tutkijat ovat jatkaneet tulosten analysointia ja käsikirjoitusten julkaisemista myös muiden rahoitusten turvin. Jo ennen tätä apurahaa Hanna-Maria Matinolli oli puhdistanut Juho Vainion säätiön aiemman apurahan turvin kerätyn kansainvälisestikin ainutlaatuisen, keskosten ensimmäisen sairaalahoitojakson aikaisen ravitsemuksen, lääkityksen ja kasvun käsittävää Helsingin ”pikku-k”-pikkukeskostutkimuksen aineiston ja kirjoittanut siitä väitöskirjansa ensimmäisen käsikirjoituksen, jossa todettiin pikkukeskosina (1500 g) vuosina 1978-1985 synytneiden syntymän jälkeisen proteiinin saannin ennustavan rasvatonta painoa ~20 vuoden iässä (Matinolli ym. J Nutr 2015). Tämän apurahan aikana hän kirjoitti aineistosta toisen käsikirjoitusken, jossa runsaamman varhaisen proteiinin, rasvan ja energian saannin todettiin ennustavan pienempää rasvattomaan painoon suhteutettua perusaineenvaihduntaa (Matinolli ym. Nutrients 2018). Lisäksi ryhmämme muut tutkijat ovat todenneet, että syntymän jälkeinen ravitsemus ei ennusta sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä ¨20 vuoden iässä (Suikkanen ym. PLoS One 2018) mutta ennustaa kognitiivista suorituskykyä (Sammallahti PLoS One 2017). Tutkimuksessa on selvitettiin myös hyvin (ennen 34. raskausviikkoa) ja lievästi (34.-<37 raskausviikolla) ennenaikaisena syntyneiden nuorten aikuisten syömishäiriöpiirteitä ja ruokailutottumuksia. Hyvin ennenaikaisesti syntyneillä nuorilla naisilla todettiin olevan vähemmän syömishäiriöihin liittyviä piirteitä kuin täysiaikaisena syntyneillä verrokeilla (Matinolli ym. Int J Eat Disord. 2017). Heillä todettiin toisaalta olevan myös hieman verrokkeja epäterveellisemmät ruokailutottumukset kuten vähäisempi hedelmien ja vihannesten saanti (Matinolli ym. Pediatr Res. 2018). Olemme julkaisseet tuloksia säätiön aiemmin rahoittamasta ennenaikaisesti ja diabetesraskaudesta syntyneiden aikuistan tutkimuksesta. Diabetesraskaudesta syntyneillä nuorilla aikuisilla on lisääntynyt kehon rasvaprosentti, enemmän insuliiniresistenssiä ja aterogeeninen lipidiprofiili (Kaseva Int J Obesity 2018, JCEM 2019, Nutr Diabetes 2020). Edellä kuvattujen tulosten tukemana olemme tämän apurahan ulkopuolella laajentaneet em. tutkimuksia a) kansainvälisiin yhteisanalyyseihin johtamassani APIC-yhteistyöverkostossa sekä b) EU-rahoituksella pohjoismaisiin rekisteritutkimuksiin. APIC-tuloksiiin kuuluu 0.8 SD heikompi hengityksen sekuntikapasiteetti pikkukeskosina syntyneillä aikuisilla (11 kohorttia; Doyle Lancet Resp Med 2019) ja heikompi käden puristusvoima (Kajantie käsikirjoitus). Rekisteritutkimuksessa keskosina syntyneillä aikuisilla on suurempi riski kuolla kardiometabolisiin ja keuhkosairauksiin, yhtenevästi neljässä Pohjoismaassa (Brown käsikirjoitus). Tutkiaksemme keskosina syntyneiden terveyttä ja testataksemme Suomessa toteamiamme löydöksiä matalan tulotason maissa olemme käynnistäneet Bangladeshissa ja Malawissa yhteistyöhankkeet perusteellisesti tutkituissa nuorten ja nuorten aikuisten seurantatutkimuksissa, joista on tiedossa luotettava raskauden kesto. Näihin tutkimuksiin tulemme hakemaan uutta rahoitusta. | ||
Kanerva Noora | 2014 | Itämeren ruokavalion yhteys lihavuuteen ja sen metabolisiin riskitekijöihin - Väestötutkimus |
Väitöskirjatyön tavoite oli kehittää terveellistä pohjoismaista ruokavaliota kuvaava indeksi ja tutkia sen yhteyttä lihavuuteen, metabolisiin riskitekijöihin (esim. matala-asteinen tulehdus ja veren rasva-arvot) sekä tyypin 2 diabetekseen väestötasolla. Tutkimuksessa käytettiin vuosina 2001-2007 kerättyjä väestötutkimusaineistoja: DILGOM tutkimus (n = 5024), Terveys 2000 tutkimus (n = 6772) ja Helsingin syntymäkohorttitutkimus (n = 2003). Terveellistä pohjoismaista ruokavaliota eniten noudattavat (Itämeren ruokavalioindeksi ≥ 17 pistettä) saivat enemmän hiilihydraatteja, kuituja, vitamiineja ja mineraaleja, ja vähemmän tyydyttynyttä rasvaa sekä alkoholia verrattuna niihin, jotka eivät noudattaneet pohjoismaista ruokavaliota (Itämeren ruokavalioindeksi ≤ 9 pistettä). Lisäksi pohjoismaista ruokavaliota noudattavilla keskivartalolihavuuden riski oli 35-50 % pienempi sekä kohonneen C-reaktiivisen proteiinin pitoisuuden riski 30-40 % pienempi verrattuna muihin tutkittaviin. Toisaalta, naisilla, jotka noudattivat pohjoismaista ruokavaliota, hyvälaatuisen kolesterolin (HDL) pitoisuus oli 40 % todennäköisemmin suositeltua pienempi verrattuna muihin tutkittaviin. Itämeren ruokavalioindeksi ei ollut yhteydessä tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuuteen kymmenen vuoden seuranta-aikana. | ||
Kanerva Noora | 2018 | The contribution of diet, physical activity and obesity to short-term sickness absence: The economic implications for employers |
Useat epäterveelliset elintavat on yhdistetty lisääntyneisiin sairauspoissaoloihin ja niiden kustannuksiin. Ruokavalio ja liikunta ovat elintapatekijöitä, joita edistämällä voidaan mahdollisesti vähentää työnantajalle aiheutuvia kustannuksia. Tässä tutkimuksessa selvitettiin työntekijöiden ruokavaliossa ja vapaa-ajan liikunnassa tapahtuvien muutosten yhteyksiä työnantajalle aiheutuviin suoriin kustannuksiin lyhytkestoisista (<10 työpäivää) sairauspoissaoloista. Lisäksi tutkittiin modifioiko lihavuus näiden elintapojen ja sairauspoissaolojen kustannusten välisiä yhteyksiä. Aineistona käytettiin Helsinki Health Studyn (HHS) kyselyaineistoja vaiheista 1 (2000–2002) ja 2 (2007) sekä linkattuja tietoja työnantajien sairauspoissaolorekistereistä. HHS on kohorttitutkimus, joka koostuu alun perin 40–60-vuotiaista Helsingin kaupungin työntekijöistä (n=8960, vastausprosentti 67). Ruokavaliotottumuksia kysyttiin lyhyellä ruuankäyttökyselyllä. Hedelmien ja kasvisten kulutusta käytettiin indikoimaan ruokavalion terveellisyyttä. Tutkittavat jaettiin kolmeen luokkaan: ei hedelmiä eikä kasviksia päivittäin käyttävät, joko hedelmiä tai kasviksia päivittäin käyttävät ja sekä hedelmiä että kasviksia päivittäin käyttävät. Viikoittaista vapaa-ajan liikuntaa mitattiin kysymällä vapaa-ajan liikunnan intensiteettiä ja määrää, ja näiden pohjalta laskettiin viikoittaiset MET-tunnit. Tutkittavat jaettiin kolmeen luokkaan: vähän liikkuvat (<14 MET-tuntia), kohtuullisen aktiiviset (≥14 MET-tuntia sisältäen kohtuullisen rasittavaa liikuntaa) ja aktiiviset (≥14 MET-tuntia sisältäen rasittavaa liikuntaa). Tiedot työntekijän lyhytkestoisista sairauspoissaoloista ja palkoista vuosilta 2008–2012 saatiin työnantajien rekistereistä. Ruokavaliossa ja vapaa-ajan liikunnassa tapahtuvien muutosten (vaiheiden 1 ja 2 välillä) yhteyksiä sairauspoissaolokustannuksiin analysoitiin kaksiosaisella mallilla. Analyyseissä otettiin huomioon sekoittavina tekijöinä tutkittavien ikä, sukupuoli, siviilisääty, ammattiasema, työn fyysinen rasittavuus, työssäolovuodet, aikaisemmat sairaspoissaolot, humalahakuinen juominen, tupakointi, sekä unen määrä. Tutkittavien painoindeksiä tarkasteltiin mahdollisena ruokavalion, liikunnan ja sairaspoissaolojen kustannusten välistä yhteyttä modifioivana tekijänä. Työntekijät, jotka lisäsivät hedelmien ja kasvisten käyttöä ei-päivittäisestä päivittäiseen ja pysyivät fyysisesti aktiivisina, toivat työnantajalle 620€ (95% CI 1194€, -47€) pienemmät kustannukset kuin ne, jotka eivät käyttäneet hedelmiä ja kasviksia päivittäin ja pysyivät inaktiivisina (ka. kustannukset 3479€) 5-vuotisen seurannan ajan. Ruokavaliomuutokset yksinään eivät olleet tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä kustannuksiin, vaikkakin hedelmiä ja/tai kasviksia enenevissä määrin tai jatkuvasti runsaammin käyttävillä oli yleisesti pienemmät kustannukset. Suurimmat kustannukset työnantajalle toivat työntekijät, jotka vähensivät hedelmien ja kasvisten kulutusta päivittäisestä ei-päivittäiseen. Vapaa-ajan liikunnan osalta taas työntekijät, jotka pysyivät fyysisesti aktiivisina (-546€, 95% CI -955€, -137€) tai lisäsivät fyysistä aktiivisuuttaan kohtuullisesta aktiiviseen (-542€, 95% CI -1005€, -78€), toivat työnantajalle 19% vähemmän kustannuksia kuin ne, jotka pysyivät inaktiivisina seurannan ajan. Suurimmat kustannukset työnantajalle toivat työntekijät, jotka olivat inaktiivisia joko seurannan alussa, lopussa tai koko seurannan ajan. Tutkittavan painoindeksin huomioiminen ei muuttanut tuloksia. Edistämällä työntekijöiden ruokavaliota ja vapaa-ajan liikuntaa voidaan vähentää työnantajalle aiheutuvia suoria sairauspoissaolokustannuksia. Vaikka ruokavalio ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä sairauspoissaolokustannuksiin, voi ruokavalion parantaminen edesauttaa vapaa-ajan liikunnan suotuisia yhteyksiä sairauspoissaolokustannuksiin. Myös muut ruokavalion ja vapaa-ajan liikunnan edistämisestä aiheutuvat suorat ja epäsuorat kustannussäästöt tulisi huomioida, kun arvioidaan näiden elintapamuutosten vaikutuksia työantajan kokonaiskustannuksiin. | ||
Kaseva Nina | 2014 | Pikkukeskonen aikuisena - sairausriskit ja niiden taustamekanismit |
Tulokset: 1) Kyselylomakkeen perusteella pikkukeskosena syntyneet terveet aikuiset harrastivat noin 50 % vähemmän kuntoliikuntaa; heillä oli vuositasolla vähemmän liikuntakertoja, liikuntaan käytetty aika oli vähäisempää, liikunnan kokonaisvolyymi oli pienempi ja liikunnan aiheuttama vuosittainen energiankulutus oli merkittävästi verrokkiryhmää pienempi. Aiemmin havaitut erilaiset persoonallisuuspiirteet keskosilla ja verrokeilla eivät selittäneet todettuja eroja kuntoliikunnassa. Kyselylomakkeen perusteella todettuja eroja liikuntatottumuksissa ei havaittu osalle tutkittavista tehdyllä rannemallisella kiihtyvyysanturilla. 2) Ruokapäiväkirjan perusteella pikkukeskosena syntyneet nuoret aikuiset nauttivat päivittäin merkittävästi vähemmän maitotuotteita, vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Myös päivittäinen kalsiumin ja D-vitamiinin saanti oli pikkukeskosena syntyneillä vähäisempää. 3) Pikkukeskosena syntyneiden aikuisten hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselin stressireaktiot olivat vaimeammat täysaikaisena syntyneisiin verrokkeihin nähden. Tähän liittyen myös insuliinivasteet stressille olivat vaimeammat. Viitteitä korkeammasta sympaattisen hermoston vasteista stressille ei todettu. Lisäksi pikkukeskosryhmän naisilla oli vaimeampi noradrenaliinivaste stressille verrokkinaisiin nähden. Päätelmät: Pikkukeskosena syntyneet nuoret aikuiset harrastavat vähemmän kuntoliikuntaa ja heillä on joiltakin osin epäterveellisemmät ruokailutottumukset verrokkeihin nähden. Nämä ovat molemmat tekijöitä jotka heikentävät terveyttä ja ovat näin ollen erityisen merkittäviä tässä suuren riskin ryhmässä. Lisäksi molemmat voivat osaltaan selittää lisääntynyttä pitkäaikaissairauksien riskiä pikkukeskosilla. Vasten odotuksiamme havaitsimme vaimeamman hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselin vasteen stressille pikkukeskosryhmässä. Sympaattisen hermoston stressivasteissa ei todettu merkittäviä eroja ryhmien välillä, poislukien pikkukeskosnaisilla todettu matalampi noradrenaliinivaste stressille. Nämä tulokset vahvistavat aiempia viitteitä stressivasteen ohjelmoitumisesta elämän alkuvaiheissa. Yhteenvetona voidaan todeta että tämä tutkimus laajensi ymmärrystä pikkukeskosena syntymisen ja aikuisiän sairausriskien välisistä mekanismeista. | ||
Koivuniemi Ella | 2020 | Ruokavalion ravitsemuksellinen laatu – uudet ratkaisut lihavuusriskissä olevien lasten tunnistamiseen |
Lapsuusiän ravitsemuksen on osoitettu olevan yhteydessä aikuisiässä ilmeneviin elintapasairauksiin, kuten lihavuuteen ja sydän- ja verisuonitauteihin. On arveltu, että erityisesti ruokavalion ravitsemuksellinen laatu on keskeisessä roolissa lasten lihavuuspandemian ehkäisyssä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää alle kouluikäisen lapsen ruokavalion ravitsemuksellinen laatu validoidulla lyhytmenetelmällä sekä ruokavalion ravitsemuksellisen laadun yhteys lapsen ylipainoon ja muihin tekijöihin, kuten vanhempien sosioekonomiseen asemaan. Lisäksi kartoitettiin neuvolahoitajien kokemukset tutkimuksessa käytetyn ruokavalion ravitsemuksellista laatua mittaavan indeksin käytöstä ravitsemusohjauksessa. Valtakunnallisesti neuvoloissa toteutetun Leikki-ikäisten lasten ravinto (LILA) -tutkimuksen aineisto (n=766) analysointiin tutkimuksen tavoitteiden mukaisesti ja tulokset raportoitiin tieteelliseksi artikkeliksi. Artikkelin käsikirjoitus submittoitiin keväällä 2020 tieteelliseen julkaisuun. Saimme kommentit käsikirjoituksesta ja submittoimme korjatun käsikirjoituksen uudestaan samaan julkaisuun syyskuussa 2020. Vielä julkaisemattomat tulokset viittaavat siihen, että suomalaisten lasten ruokavalion ravitsemuksellisessa laadussa on puutteita suhteessa ravitsemussuosituksiin ja tehokkaampia tapoja tukea lasten terveyttä edistävää ruokavaliota tarvitaan neuvoloiden perinteisten aikaa vievien menetelmien rinnalle. Tutkimuksessa löydettiin ruokavalion ravitsemukselliseen laatuun vaikuttavia tekijöitä, joita voi olla hyödyllistä ottaa huomioon lasten elintapaohjauksessa muun muassa kohderyhmien valinnassa. Työ edistyi koko apurahakauden ajan suunnitelman mukaisesti. | ||
Kouki Reija | 2015 | Ruokavalio, metabolinen oireyhtymä ja kognitiivinen toimintakyky ikääntyvillä itäsuomalaisilla |
Väitöskirjatyössä havaittiin terveellisen pohjoismaisen ruokavalion olevan yhteydessä parempaan kognitiiviseen toimintakykyyn neljän vuoden seurannan aikana. Lisäksi väitöstutkimus osoitti, että suomalaisten ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio oli yhteydessä pienempään metabolisen oireyhtymän riskiin. Runsas marjojen, kalan sekä palkokasvien ja pähkinöiden käyttö pienensi metabolisen oireyhtymän riskiä erityisesti miehillä ja runsas makkaran käyttö lisäsi riskiä naisilla. Ruokavalion ohella hyvä kestävyyskunto pienensi metabolisen oireyhtymän riskiä. Keskeinen havainto oli, että metabolisen oireyhtymän riski oli pienin henkilöillä, jotka kuuluivat parhaaseen kestävyyskunnon kolmannekseen ja saavuttivat 3–4 ravitsemustavoitetta neljästä suositellusta. Korkein riski oli puolestaan niillä, joiden kestävyyskunto oli heikko ja jotka eivät saavuttaneet yhtään neljästä ravitsemustavoitteesta. Tulokset tukevat suositusten mukaisen ruokavalion ja hyvän fyysisen suorituskyvyn merkitystä metabolisen oireyhtymän hallinnassa ja kognitiivisen toimintakyvyn ylläpitämisessä keski-ikäisillä ja ikääntyneillä henkilöillä. | ||
Kyttälä Pipsa | 2017 | Alle kouluikäisten lasten ravitsemus: arviointi, metodologia ja edistäminen |
Tutkimuksessa suunniteltiin ja esitestattiin ravintointerventio, jonka tavoitteena oli edistää lapsiperheiden hyviä elintapoja ja tukea ravintosuositusten saavuttamista. Seitsemän kuukautta kestäneen rekrytoinnin aikana tutkimukseen lähti mukaan 82 perhettä interventioryhmässä ja 66 perhettä kontrolliryhmässä. Interventioryhmän perheistä 55 % ja kontrolliryhmän perheistä 70 % oli mukana tutkimuksen loppuun arti. Terveydenhoitajat antoivat parasta palautetta kouluttajista, tutkimuksessa käytetyistä materiaaleista ja tutkimuksen interventiona käytetystä Neuvokas perhe -menetelmästä. Tutkimuksen toteuttamisessa lastenneuvoloissa tuli vastaan isoja haasteita neuvolapalvelujen muutosten ja useiden henkilöstövaihdosten muodossa. Haasteet vaikuttivat perheiden rekrytointiin, intervention toteuttamiseen sekä lomakkeiden palautumiseen. Haasteet näkyivät terveydenhoitajien palautteissa tutkimuksesta. Interventio näytti kuitenkin parantaneen perheiden ruokatottumuksia ravitsemussuositusten suuntaan ja ravitsemukseen liittyviä asenteita, joskaan erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Tämän esitutkimuksen tulosten perusteella lastenneuvolan keskeisiä kehittämishaasteita ovat elintapaohjauksen toteuttaminen yksilöllisesti kunkin perheen tarpeiden mukaan, perheen motivointi tarvittavaan muutokseen ja muutoksen saavuttamiseksi tarvittavien keinojen tunnistaminen, sekä tavoitteiden saavuttamisen seuranta. Luotettavat tulokset intervention vaikuttavuudesta ja tulosten pysyvyydestä vaativat laajemman ja pidempikestoisen tutkimuksen. Juho Vainion Säätiön apurahalla tutkimuksesta kirjoitettiin tutkimusartikkeli, jota tarjotaan kesän 2017 aikana Public Health Nutrition -julkaisulle. | ||
Kärkkäinen Ulla | 2016 | Painonhallintakäyttäytyminen ja painonmuutos nuorilla suomalaisilla aikuisilla |
Tulokset: Painoon liittyvät ihanteet ja käyttäytymiset olivat merkittävästi yhteydessä nuorten aikuisten pitkäaikseen painonmuutokseen sekä fyysiseen että psyykkiseen terveyteen (I-III). Kaiken kaikkiaan nuoret aikuiset lihoivat kymmennessä vuodessa (I-III) ja vain neljäsosa nuorista aikuisista onnistui painonhallinnassa (II). Painoihanteet eivät vaikuttaneet tulevaan painonmuutokseen, vaikka valtaosa nuorista naisista ja melkein puolet nuorista miehistä oli tyytymättömiä painoonsa (I). Vain kaksi tekijää ennusti onnistunutta painonhallintaa sekä naisilla että miehillä: Säännöllinen syöminen ja laihduttamattomuus (II). Häiriintyneellä syömiskäyttäytymisellä oli kauaskantoisia seuraamuksia terveyteen, erityisesti se ennusti psyykkistä kuormittuneisuutta (III) ja EDI-2 -kysely osoittautui hyväksi työkaluksi ahmintahäiriön (BED) tunnistamiseen nuorilla naisilla (IV). Päätelmät: Painoon liittyvät ihanteet ja käyttäytymiset eivät vaikuta ainoastaan nuorten aikuisten painonmuutokseen vaan myös heidän fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen pitkällä aikavälillä. Nuoren aikuisiän aikana normaalipainon säilyttäminen on haasteellista valtaosalle. Painoihanteet eivät selitä kymmenen vuoden painonmuutosta, mutta painoon liittyvistä käyttäytymisistä säännöllinen syöminen ja laihduttamattomuus ennustavat painonhallinnassa onnistumista. Häiriintyneellä syömiskäyttäytymisellä on kauaskantoisia seuraamuksia psyykkiseen terveyteen ja hyvinvointiin sekä naisilla että miehillä ja EDI-2 on toimiva työkalu nuorten naisten ahmintahäiriön seulonnassa. | ||
Kärkkäinen Ulla | 2014 | Painonhallintakäyttäytyminen ja painonmuutos suomalaisilla nuorilla aikuisilla |
Osatyön #1 mukaan kaikki tutkittavamme ovat lihoneet kymmenen vuoden seurantajakson aikana keskimäärin 2 painoindeksiyksikköä (n. 6 kg). Naisista lihovat eniten lähtötilanteessa hoikimmat, jotka myös halusivat lihoa; miehillä lähtötilanteen ihannepaino ei ennusta tulevaa painokehitystä. Osatyön #2 mukaan onnistunutta painonhallintaa pitkällä aikavälillä ilman edeltävää laihduttamista tukevat tekijät osoittautuivat sukupuolispesifeiksi. Naisten painonhallintaan vaikuttavat elämäntavat sekä lapsien saaminen. Miehillä merkitseviksi tekijöiksi nousivat perinnölliset tekijät, kuten lähtöpaino sekä koulutus. Tähän mennessä väitöskirja-tutkimustani nuorten aikuisten painonmuutokseen vaikuttavat tekijät ovat osoittautuneet erilaisiksi naisilla ja miehillä. | ||
Laitinen Tomi | 2020 | Success in achieving the goals of a life-long dietary intervention - Association with cardiometabolic health. |
The research project proceeded very successfully and met the objectives described in the research plan. I had significant contribution to the study concept and design, mainly researched the data and drafted and wrote the manuscripts written in this project according to the aims of the study. The first article from this project was published in the Diabetes Care (Impact factor 16.019), the highest-ranked journal devoted to diabetes research and treatment (Laitinen TT et al. Diabetes Care 2018). In this study, we showed that participants in the intervention group had a higher probability of achieving the key dietary targets between ages 1 and 20 years compared with their peers in the control group. Importantly, we also observed that participants who achieved more dietary targets had better insulin sensitivity and a more favorable serum lipid profile from childhood to early adulthood The second article of this project was published in the Pediatrics (Impact factor 5.417), the most-cited journal in pediatric medicine. In this study, we reported the association of success in achieving the main target of an infancy-onset dietary intervention with repeatedly assessed markers of subclinical atherosclerosis. (Laitinen TT et al. Pediatrics. 2020). We showed that participants who achieve the main intervention target, reflecting dietary guidelines, have lower aortic IMT and better aortic distensibility from childhood to early adulthood. The findings are clinically important because increased arterial IMT predicts future cardiovascular events and is associated with higher cardiovascular mortality. In addition decreased arterial distensibility is associated with conventional CVD risk factors, and it is an independent predictor of cardiovascular events. The third article of this project was recently published in the Hypertension (Impact factor 7.017), the highest-ranked journal devoted to hypertension research. In this study, we showed that achieving the dietary targets of the STRIP, reflecting dietary guidelines, resulted in lower BP levels in healthy children from infancy to young adulthood. (Laitinen TT et al Hypertension 2020). Although the differences in systolic BP and diastolic BP observed between dietary target groups in this study were relatively modest, these findings have a public health importance as cumulative exposure to higher BP levels beginning in childhood has been shown to be harmful and even these small differences might have a substantial effect on future cardiovascular health if maintained for decades. The fourth manuscript of this project entitled "Achievement of Targets of Infancy-Onset Dietary Intervention – Association with Metabolic Profile" has been submitted to a high-quality international peer reviewed scientific journal. This study demonstrates that improvements in fat and carbohydrate quality of children’s diets are associated with beneficial changes in serum metabolites, especially those relating to circulating fatty acids which are predictive of cardio-metabolic event risk and type 2 diabetes. Furthermore, achieving a higher number of dietary fat and carbohydrate quality as well as cholesterol targets associated with more pronounced changes in circulating metabolites including some non-lipid metabolites. | ||
Laitinen Marjo | 2014 | Ravinnon ja elintapatekijöiden merkitys lievän muistihäiriön ja dementian kehittymiselle: väestöpohjainen seurantatutkimus. Väitöskirja julkaistu nimellä "The Effects of Midlife Diet on Late-Life Cognition: An Epidemiological Approach". |
Väitöskirjatyö pohjautui suomalaiseen Kardiovaskulaariset Riskitekijät, Ikääntyminen ja Dementian Ilmaantuvuus (CAIDE) tutkimukseen. CAIDE-tutkimukseen osallistujat olivat peräisin neljästä itsenäisestä väestöpohjaisesta satunnaisotoksesta; henkilöt oli tutkittu osana Pohjois-Karjala projektia ja FINMONICA-tutkimusta vuosina 1972, 1977, 1982 tai 1987, kun he olivat keskimäärin 50-vuotiaita (ikäjakauma 39-64 vuotta). Ruoankäyttötiedot kerättiin keski-iän käynnillä. CAIDE-tutkimuksen seurantakäynnille vuonna 1998 kutsuttiin 2000 henkilön satunnaisotos 65-79-vuotiaita Kuopion ja Joensuun alueella asuvia henkilöitä, ja yhteensä 1449 (73 %) heistä osallistui. Tutkimukset osoittivat, että runsas tyydyttyneiden rasvahappojen (SFA) saanti maitotuotteista ja leipärasvoista keski-iässä oli yhteydessä heikentyneeseen suoriutumiseen prospektiivista muistia mittaavassa testissä, MMSE-testissä sekä lisääntyneeseen lievän muistihäiriön riskiin myöhemmällä iällä. Runsaalla monityydyttymättömien rasvahappojen (PUFA) saannilla ja kalan käytöllä vaikutti puolestaan olevan yhteys mm. parempaan semanttiseen muistiin, ja korkeammalla PUFA-SFA-suhteella parempaan suoriutumiseen psykomotorista nopeutta ja eksekutiivisia toimintoja mittaavissa testeissä. Lisäksi havaitsimme, että kohtalainen kertatyydyttymättömien rasvahappojen (MUFA) ja PUFA:n saanti leipärasvoista keski-iässä vähentää riskiä sairastua dementiaan/AT:iin myöhemmällä iällä, ja kohtalainen SFA:n saanti lisää riskiä - erityisesti Apolipoproteiini E (ApoE) epsilon4 -alleelin kantajilla. Keski-iässä kahvia 3-5 kuppia/vrk nauttivilla henkilöillä oli pienin riski sairastua dementiaan/AT:iin myöhemmällä iällä verrattuna alle 3 kupillista kahvia/vrk nauttiviin. Teen juonnin ja dementiariskin välillä ei löydetty yhteyttä. Lisäksi selvitimme terveellisen ruokavalion yhteyttä dementiariskiin sekä terveellisiä että epäterveellisiä komponentteja sisältävän indeksin avulla. Terveellinen ruokavalio keski-iässä oli yhteydessä pienentyneeseen myöhäisiän dementia/AT -riskiin. Tiivistetysti, väitöskirjatyö osoitti, että keski-iän epäterveelliset ravitsemustekijät voivat lisätä myöhäisiän dementian/AT:n riskiä ja vaikuttaa negatiivisesti moniin kognitiivisiin toimintoihin, kun taas terveellisillä ravitsemustekijöillä voidaan saada aikaan päinvastainen vaikutus. Saatujen tulosten pohjalta voidaankin esittää, että terveellisillä keski-iän ravitsemustekijöillä voitaisiin parantaa myöhäisiän aivojen terveyttä. | ||
Laitinen Tomi | 2014 | Ihanteellinen sydänterveys ja kardiometaboliset muuttujat (LASERI-tutkimus) |
Tuoreen määritelmän mukaisesti ihanteellista sydänterveyttä kuvastavat normaalipaino, tupakoimattomuus, riittävä liikunta, terveellinen ruokavalio sekä suositusten mukaiset verenpaineen, kolesterolin ja verensokerin tasot. Tässä väitöstutkimuksessa osoitettiin, että nuorilla aikuisilla ihanteellisen sydänterveyden, jossa kaikki osatekijät toteutuivat, esiintyvyys oli vain 1 %. Tutkituista lapsista ihanteelliseen sydänterveyteen ei yltänyt kukaan. Vanhempien tupakoimattomuus ja perheen korkeampi sosioekonominen asema lapsuudessa ennustivat itsenäisesti parempaa sydänterveyttä aikuisena. Sydänterveyden osatekijöiden lukumäärä lapsena ja aikuisena oli yhteydessä valtimoiden terveyteen aikuisiällä. Mitä enemmän ihanteellisia sydänterveyden osatekijöitä yksilöllä oli, sitä ohutseinäisemmät ja joustavammat olivat kaulavaltimot ja sitä pienempi oli sepelvaltimoiden kalkkeuman riski. Niillä tutkittavilla, jotka paransivat sydänterveyttään lapsuudesta aikuisuuteen, valtimokovettumataudin varhaismuutosten riski pieneni samalle tasolle kuin niillä, joilla oli koko ajan hyvä sydänterveys. Johtopäätökset: Ihanteellisen sydänterveyden määritelmä ei täyty lapsilla ja nuorilla aikuisilla. Sydänterveyden edistämiseen tähtääviä interventioita tulisi kohdentaa matalamman sosioekonomisen aseman perheisiin sekä perheisiin, joissa vanhemmat tupakoivat. Suurempi ihanteellisen sydänterveyden osatekijöiden lukumäärä ja sydänterveyden parantaminen lapsuudesta aikuisuuteen olivat yhteydessä alhaisempaan varhaisten valtimomuutosten riskiin. | ||
Laitinen Kirsi | 2015 | Raskausdiabeteksen ehkäisy: ravintointerventio |
Tutkimuksen tavoitteena on toteuttaa kliininen interventiotutkimus raskaana olevilla naisilla ja edistää sekä äidin että lapsen aineenvaihdunnallista ja kliinistä terveyttä. Ensimmäisessä vaiheessa selvitetään erityisesti intervention vaikutusta raskausdiabeteksen ilmaantumiseen sekä selvitetään taustalla olevia aineenvaihdunnallisia mekanismeja. Tavoitteiden toteutuminen Tutkimuksen kliininen vaihe on meneillään ja tutkimusaineisto valmistuu raskauden osalta vuonna 2017. Tutkimuksessa on kerätty mittava aineisto kattaen tausta- ja kliiniset tiedot, ravinnon saanti, kehon koostumus sekä biologisia näytteitä. Tutkimuksessa toistaiseksi kerättyä kliinistä aineistoa on hyödynnetty kolmessa artikkelissa, joista yksi on julkaistu (Mokkala ym. 2016) ja kaksi on arvioitavana (Röytiö ym. ja Mokkala ym.). Näissä raporteissa olemme analysoineet kliinisen tutkimuksen lähtötilanteesta (baseline ennen interventiota) mm. tutkittavien ravinnon saannin, kehon koostumuksen, ulosteen mikrobiston koostumuksen ja verinäytteistä tulehdustekijöitä, metabolomiikkaa ja suolen läpäisevyyttä kuvastavia mittareita. Julkaistun artikkelin mukaan (Mokkala ym. 2016) ravinnon tietyillä komponenteilla, erityisesti n-3 rasvahapoilla ja ulosteen mikrobiston koostumuksella on vaikutusta suoliston läpäisevyyteen raskaana olevilla ylipainoisilla naisilla. Tämä tulos viittaa siihen, että tutkimuksessa olevalla interventiolla voidaan todennäköisesti muokata ravintoa ja suoliston mikrobistoa ja siten vaikuttaa hyödyllisesti suoliston läpäisevyyteen. Tuloksia on esitetty suullisena ja posteriesityksenä 12th FENS European Nutrition Conference –kongressissa lokakuussa 2015 sekä Euroopan diabetestutkijoiden (EASD) 52. vuosikokouksessa Munchenissä, 12.-16. syyskuuta 2016 ja Beneficial Microbes –kokouksessa, Amsterdamissa 10.-12. lokakuuta 2016. | ||
Lankinen Maria | 2014 | Ravitsemus,metabolinen oireyhtymä ja lipidiaineenvaihdunta aikuisilla ja vastasyntyneillä - tutkimusmenetelmänä metabolomiikka (Post doc tutkimus) |
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ravitsemuksen aiheuttamia muutoksia lipidiaineenvaihdunnassa soveltaen perinteisten mittausten lisäksi metabolomiikan ja lipidomiikan tutkimusmenetelmiä. Tutkimuskokonaisuuteen sisältyi kolme ravitsemusinterventiota, joiden avulla selvitettiin mm. kalan, n-3 sarjan rasvahappojen, täysjyväviljan ja terveellisen Pohjoismaisen ruokavalion vaikutuksia henkilöillä, joilla oli metabolisen oireyhtymän piirteitä. Juho Vainion säätiön apuraha on osaltaan ollut mahdollistamassa tutkimuskokonaisuuden toteutumista erityisesti AlfaKala –intervention osalta, jonka tuloksiin tässä raportissani keskityn. AlfaKala-tutkimuksessa selvitimme rasvaisen kalan, vähärasvaisen kalan ja runsaasti omega-3 sarjan rasvahappoa sisältävän kasviöljyn (camelinaöljy) vaikutusta glukoosi- ja lipidiaineenvaihduntaan. Interventioon osallistui 79 tutkittavaa, joilla oli heikentynyt sokeriaineenvaihdunta. Interventio toteutettiin vuosien 2013-2014 aikana. Seerumin lipidien rasvahappokoostumuksen ja ruokapäiväkirjojen perusteella tutkittavat noudattivat tutkimusruokavalioita hyvin. Tutkimuksen ensimmäisten tulosten mukaan merkittävimmät muutokset nähdään kasviöljyryhmässä, jossa kokonaiskolesteroli, LDL-kolesteroli, LDL/HDL suhde sekä ApoB/Apo A1 suhde laskivat tilastollisesti merkitsevästi. Mononukleaarisolujen geenien ilmentymistä tarkasteltaessa muutoksia havaittiin sekä kasviöljy että vähärasvaisen kalan ryhmissä, joissa tiettyjen inflammaatioon liittyvän geenien ilmentyminen väheni. Seerumista mitattujen inflammaatiomarkkereiden pitoisuuksissa ei sen sijaan havaittu muutoksia 12 viikkoa kestäneen intervention aikana. | ||
Lehtinen-Jacks (ent. Kautiainen) Susanna | 2014 | Äidin raskausajan rasvan ja rasvahappojen saannin yhteys lapsuusiän lihavuuden kehittymiseen |
Kehitimme hankkeessa tilastollisen menetelmän, jolla pystytään mallintamaan tutkimusaineiston lapsille yksilölliset painoindeksikasvukäyrät. Menetelmän avulla pystytään edelleen tutkimaan erilaisten varhaisten tekijöiden yhteyttä lapsuusiän painoindeksin kehittymiseen. Alustavat tulokset tukevat käsitystä varhaisten, jo raskausaikaisten, tekijöiden yhteydestä lapsuusiän lihavuuden kehittymiseen. Hankkeen puitteissa kehitettiin myös alle kouluikäisten lasten ruoankäytön terveellisyyttä kuvaava indeksi (Finnish Children Healthy Eating Index, FCHEI). Indeksi osoittautui kuvaavan hyvin alle kouluikäisten suomalaislasten ravitsemuksen laatua. Lasten ruoankäytössä havaittiin väestöryhmittäisiä eroja: esimerkiksi äidin pitkä koulutus, äidin tupakoimattomuus sekä päivähoito kodin ulkopuolella olivat yhteydessä lasten suositustenmukaisempaan ruokavalioon ennen kouluikää. Perheiden elintapoihin ja terveyskäyttäytymiseen vaikuttavia toimenpiteitä suunniteltaessa on tärkeää pyrkiä näiden väestöryhmien välisten erojen tasaamiseen. | ||
Lehtisalo Jenni | 2018 | RUOKAVALIO JA MUISTIHÄIRIÖIDEN EHKÄISY: Ravitsemusneuvonnan vaikutus muisti- ja ajattelutoimintojen heikentymiseen |
Väitöskirjatutkimuksessa tutkittiin keski-iän glukoosiaineenvaihdunnan ja elintapojen yhteyttä myöhemmän iän kognitioon diabeteksen ehkäisytutkimuksessa (osatyöt II ja II), sekä tarkasteltiin ruokavaliomuutosten roolia kognition heikentymisen ehkäisyssä ikääntyneillä osana monimuotoista elintapaohjelmaa (osatyöt III ja IV). Diabeteksen ehkäisytutkimuksen (DPS) osallistujat, joiden glukoosiaineenvaihdunta pysyi normaalina keski-iässä toteutetun interventiojakson ajan, suoriutuivat paremmin visuomotorista nopeutta mittaavassa testissä 8 vuotta myöhemmin. Diabeteksen kehittyminen 13 vuoden aikana ei ollut yhteydessä kognitioon. Matalampi rasvan ja erityisesti tyydyttyneen rasvan saanti koko 13 vuoden tarkastelujakson aikana ennusti parempaa kognitiota, kuten myös pienempi painoindeksi ja vyötärönympärys. Kuitenkin painonlasku kognitiotutkimusta edeltävinä vuosina liittyi heikompaan suoriutumiseen. Ikääntyneillä toteutetussa FINGER -tutkimuksessa kaksivuotinen ruokavalioneuvonta paransi ruokavalion laatua interventioryhmässä. Monien vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti laski vertailuryhmässä, mutta pysyi ennallaan interventioryhmässä. Ruokavalion parempi laatu lähtötilanteessa ennusti kognition paranemista kahden vuoden aikana, riippumatta siitä kuuluiko tutkittava interventio- vai vertailuryhmään. Ruokavalion muutokset kahden vuoden aikana olivat erityisesti interventioryhmässä positiivisessa yhteydessä toiminnanohjauksen muutoksiin, mutta eivät muihin kognition osa-alueisiin. Yhteenvetona voidaan todeta, että hyvä glukoosiaineenvaihdunnan säätely ja terveellinen ruokavalio keski-iässä voivat suojata kognitiiviselta heikentymiseltä, vaikka heikentynyt glukoosinsieto olisi jo todettu. Terveellisten elintapojen ylläpitäminen on riskiryhmissä tärkeää myös kognition kannalta. Painonlaskun yhteys heikompaan kognitiiviseen suoriutumiseen voi selittyä alkavaan muistisairauteen liittyvällä painon putoamisella. Ikääntyneillä ravitsemussuosituksiin perustuva ruokavalioneuvonta on tehokasta ruokavalion laadun heikentymisen ehkäisyssä ja saattaa siten auttaa myös kognitiivisen heikentymisen ehkäisyssä. Kuitenkin alkutilanteen terveellinen ruokavalio vaikuttaa kognition muutokseen enemmän kuin ruokavalion muutokset kahden vuoden aikana, mikä korostaa pitkän aikavälin ruokavalintojen tärkeyttä aivoterveyden ylläpitämisessä. Ruokavaliomuutosten yhteys toiminnanohjauksen muutoksiin viittaa siihen, että myös korkeammassa iässä tehdyt muutokset voivat ehkäistä kognition heikentymistä. Nämä tulokset tukevat ajatusta siitä, että ruokavaliolla on tärkeä rooli kognitiivisten toimintojen ylläpitämisessä eri ikävaiheissa. | ||
Lehto Elviira | 2016 | The associations between schoolchildren’s fruit and vegetable intake and psychosocial factors – shaped by gender, socioeconomic background and an intervention |
Tutkimustulokset I) Melkein kaikissa kymmenessä Euroopan maassa, jotka osallistuivat PRO GREENS -tutkimukseen, korkeamman sosioekonomisen taustan lapset söivät todennäköisemmin päivittäin kasviksia ja hedelmiä. Tärkeimmät yhteyttä välittävät tekijät olivat korkeamman sosioekonomisen taustan lasten parempi kasvisten ja hedelmien saatavuus kotona ja tietämys saantisuosituksista. II) Ystäviin liittyvät kuvailevat normit olivat yhtä tärkeitä kuin vanhempiin liittyvät kuvailevat normit 11-vuotiaiden lasten kasvisten ja hedelmien kulutuksen selittäjinä sekä tytöillä että pojilla. Ystävien vaikutus kasvisten ja hedelmien kulutuksen muutoksen selittäjänä oli voimakkaampi kuin esimerkiksi äidin vaikutus. III) Se, että tytöt pitivät enemmän kasviksista ja suuremmasta valikoimasta kasviksia kuin pojat, selittyi osittain tyttöjen runsaammalla aiemmalla kasvisten kulutuksella ja harvemmilla koetuilla esteillä. Tyttöjen korkeampaa kasviksista pitämistä selitti myös se, että vanhemmat vaativat tyttöjä poikia useammin syömään kasviksia. IV) Intensiivisemmin toteutettu interventio lisäsi hedelmien kulutusta lisäämällä sekä lasten tietämystä saantisuosituksista että hedelmistä pitämistä. Pienemmällä intensiteetillä toteutettu interventio oli vähemmän tehokas, mutta lisäsi hedelmien syöntiä saamalla lapset tuomaan useammin hedelmiä kouluun välipalaksi. Kasviksien kulutusta interventio ei lisännyt. Johtopäätökset Vaikka kasviksista ja hedelmistä pitäminen on yksi parhaista kasvisten ja hedelmien kulutuksen selittäjä, yhteys näyttää olevan voimakas myös toiseen suuntaan. Jos halutaan edistää kasvisten ja hedelmien kulutusta, erityisesti poikien ja alemman sosioekonomisen taustan lasten keskuudessa, tulisi varmistaa kasvisten ja hedelmien runsas saatavuus ja kulutus kannustavassa ilmapiirissä. Lasten kasvaessa ystäväpiirin merkitys korostuu ja jo 11-vuotialla ystävien syömiskäyttäytymiseen liitetyt kuvailevat normit vaikuttavat lasten kasvisten ja hedelmien kulutukseen jopa vanhempiin liitettyjä normeja enemmän. Kasvisten kulutusta on vaikeampi lisätä kuin lapsille mieluisampaa hedelmien kulutusta, joten tulevat interventiot tulisi toteuttaa intensiivisesti ja niiden tulisi keskittyä vaikuttamaan etenkin kasvisten kulutuksen taustatekijöihin. | ||
Leppälä Johanna Marita | 2013 | Ylipainon varhaiset riskitekijät (väitöskirjatutkimus) |
Jo julkaistuista osatöistä on saatu seuraavanlaisia tuloksia: Osatyö 1: Äidin ylipaino ennen raskautta lisää riskiä sokeriaineenvaihdunnan häiriöihin ja lapsen suurempaan syntymäpainoon sekä suurempaan painonnousuun ensimmäisen 13 kk aikana. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia vaikuttaako äidin ylipaino, raskaudenaikainen sokeriaineenvaihdunta ja elämäntavat raskauden kulkuun ja/tai syntyvän lapsen kasvuun. Tutkimukseen osallistui Hyvän kasvun avaimet – tutkimuksen osatutkimukseen Lasten ylipainon varhaiset riskitekijät kuuluvia ennen raskautta ylipainoisia (n=82) ja normaalipainoisia (n=67) äitejä, jotka kävivät sokerirasituskokeessa raskausviikoilla 26 - 28. Ylipainoisten äitien veren sokeriarvot (0, 1 ja 2 h) olivat korkeammat kuin normaalipainoisilla äideillä. Myös insuliiniarvot olivat korkeammat ylipainoisilla äideillä alkutilanteessa (0 h), mutta ei 1 ja 2 h kohdalla. Lisäksi ylipainoisilla äideillä havaittiin korkeampi insuliiniresistanssi ja matalampi insuliinisensitiivisyys kuin normaalipainoisilla äideillä. Ylipainoisten äitien lapset olivat syntyessään 273 g ja 13 kk iässä 700 g painavampia kuin normaalipainoisten äitien lapset. Normaalipainoiset äidit noudattivat paremmin ravitsemussuosituksia, mutta fyysisessä aktiivisuudessa ei havaittu eroja verrattuna ylipainoisiin äiteihin. Tämän tutkimuksen perusteella äidin ylipaino ennen raskautta lisää riskiä sokeriaineenvaihdunnan häiriöihin raskausaikana. Lisäksi havaittiin, että äidin ylipaino lisää riskiä myös lapsen suurempaan syntymäpainoon sekä suurempaan painonnousuun ensimmäisen 13 kk aikana. Viite: Mäkelä J, Lagström H, Kaljonen A, Simell O, Niinikoski H. Hyperglycemia and lower diet quality in pregnant overweight women and increased infant size at birth and at 13 months of age -STEPS Study. Early Hum Dev 2013 Jun;89(6):439-44. doi: 10.1016/j.earlhumdev.2013.01.007. Epub 2013 Feb 1. Osatyö 2: Äidin paino ennen raskautta on yhteydessä rintamaidon laatuun Tutkimuksessa oli mukana yhteensä sata äitiä, joista puolet oli normaali- ja puolet ylipainoisia ennen raskautta. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, onko ylipainoisten ja normaalipainoiseten äitien rintamaidon rasvahappokoostumuksessa eroja ja onko näillä mahdollisilla eroilla vaikutusta lapsen varhaiseen kasvuun. Tutkimus on osa Turun lapsi- ja nuorisotutkimuskeskuksen Hyvän kasvun avaimet –tutkimushanketta, jossa on kaikkiaan mukana noin 1800 perhettä. Äitien raskausajan ruokatottumuksia selvitettiin 30. raskausviikolla. Rintamaitonäyte kerättiin äideiltä lapsen ollessa 3 kuukauden ikäinen ja samalla selvitettiin uudestaan äitien ruokatottumuksia. Normaalipainoisten äitien ruokavaliossa oli raskausaikana enemmän kasviksia, hedelmiä, marjoja ja täysjyväviljaa ja he käyttivät yleisemmin pehmeitä kasvirasvoja ja kalaa. Tutkimuksessa havaittiin, että normaalipainoisten ja ylipainoisten äitien rintamaidon rasvahappokoostumuksessa on eroja. Ylipainoisten äitien rintamaidossa on enemmän tyydyttyneitä rasvahappoja ja vähemmän terveydelle välttämättömiä omega-3-rasvahappoja. Rintamaidon koostumukseen vaikuttavat sekä pitkäaikainen että tämän hetkinen ruokavalio. Äitien imetysajan ruokavaliossa ei ollut eroja, mutta normaalipainoiset äidit söivät raskausaikana terveellisemmin kuin ylipainoiset. Vaikka rintamaidon rasvahappokoostumus vaihteli äidin painon ja ruokavalion mukaan, sillä oli vain heikkoja yhteyksiä kasvuun ensimmäisen 13 kk aikana ja kun yhteydet suhteutettiin imetyksen kestoon, eroja ei enää löytynyt. Lisäksi havaittiin, että ylipainoiset äidit imettivät lastaan keskimäärin 1,5 kuukautta lyhyemmän aikaa kuin normaalipainoiset äidit. Raskausajan paino vaikuttaakin sekä äidin että vauvan terveyden kannalta moneen asiaan, muun muassa raskauden ja synnytyksen normaaliin sujumiseen. Painonhallintaan tulisikin kiinnittää huomiota hedelmällisessä iässä olevilla naisilla ja raskauden suunnitteluvaihe saattaa olla otollinen vaihe terveysvalistukselle. | ||
Linderborg Kaisa | 2014 | Ravinto, oksidatiivinen stressi ja elintapasairaudet |
Elimistön oksidatiivisen stressitilan tiedetään vaikuttavan monien sairauksien syntyyn. LDL (low density lipoprotein) kuljettamien hapettuneiden lipidien on todettu olevan osallisina valtimoiden kovettumataudissa ja oksidatiivisen stressin tiedetään vaurioittavan DNA:ta ja pahimmillaan johtavan syöpään. Perinteisesti oksidatiivisen stressin on oletettu olevan sisäsyntyistä ja johtuvan mm. metalli-ioneista, superoksidi radikaaleista tai myeloperoksidaasista. Viimeaikaiset tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että merkittävä osa elimistön oksidatiivisesta stressitilasta saattaa olla lähtöisin syömästämme ravinnosta ja ruuanvalmistusprosessien aikana syntyneiden hapettuneiden lipidien aiheuttamaa. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää ruuan valmistuksen aikana syntyneiden hapettuneiden lipidien osuutta elimistön oksidatiiviseen stressitilaan ja sitä kautta joidenkin sairauksien kehittymiseen. Hypoteesina oli, että hapettuneet lipidit kulkeutuvat verenkiertoon ja niillä on merkittävä rooli oksidatiivisen stressitilan kehittymisessä edistäen mahdollisesti joidenkin elämäntapasairauksien syntyä. Tutkimukseen valittiin naudanlihaa, sillä sen käyttö Suomalaisissa kotitalouksissa on runsasta ja uusimmat ravitsemussuositukset suosittelevat punaisen lihan käytön vähentämistä. Runsas punaisen lihan syöminen on yhdistetty useisiin syöpiin, mm. paksusuolensyöpään. Tutkimuksessa naudanlihapihviä kypsennettiin pannulla paistaen tai sous-vide menetelmällä vesihauteessa. Menetelmät oli valittu niin, että toinen tapahtuu korkeassa lämpötilassa, mutta on lyhytkestoinen, toinen taas tapahtui matalassa lämpötilassa, mutta kesti useita tunteja. Lihasta haluttiin kuin kotona tehtyä ja syötävää, joten kypsennysajat olivat kuitenkin maltilliset. Tutkimukseen kuului myös satunnaistettu, kaksoissokotetussa kliininen ravitsemustutkimus, jossa tutkimushenkilöt söivät molemmilla tavoilla kypsennettyä naudanlihaa. Lipidien hapettumista ja kypsennysmenetelmien välisiä mahdollisia eroja tutkittiin käyttäen UHPLC-ESI/MS – menetelmää sekä määrittämällä konjugoituneiden dieenien määrä spektrofotometrisesti. Hapettuneiden lipidien määrää sekä tulehdusmerkkiaineiden pitoisuutta määritettiin tutkimushenkilöistä naudanlihapihviaterian jälkeen otetuista plasmanäytteistä. Lihasta löydettiin kaikkiaan 23 erilaista hapettunutta lipidiä eikä kypsennysmenetelmien väliltä löydetty eroa hapettuneiden lipidien määrässä. Lihasta löydetyistä 23 hapettuneesta lipidistä 15 löydettiin myös tutkimushenkilöiden plasmasta. Hapettuneiden lipidien määrässä oli kuitenkin suurta vaihtelua tutkimushenkilöiden kesken. Tulehdusmerkkiaineiden pitoisuus plasmassa oli alhaisempi sous-vide aterian jälkeen kuin pannulla paistetun aterian jälkeen. HDL (high density lipoprotein) fraktion todettiin sisältävän runsaasti konjugoituneita dieenejä, jotka ovat merkki lipidiperoksidaatiosta ja lipidien hapettumisesta. HDL saattaakin kolesterolin kuljetuksen lisäksi kuljettaa myös hapettuneita lipidejä kudoksista maksaan ja omata näin antioksidanttisia ominaisuuksia. Yhden aterian sisältämät hapettuneet lipidit saattavat siis lisätä kehon oksidatiivista stressiä sekä tulehdusta. Tutkimushenkilöiden välillä oli kuitenkin suuria eroja hapettuneiden lipidien määrässä, mikä saattaa viitata siihen että toiset ovat herkempiä oksidatiiviselle stressille kuin toiset. Kahden eri kypsennysmenetelmän väliltä ei löydetty eroa hapettuneiden lipidien määrässä. Naudanlihan kohdalla kotiolosuhteita jäljittelevä kypsennys ei lisännyt merkittävästi riskiä kasvattaa elimistön oksidatiivista stressitilaan. | ||
Lindström Jaana | 2014 | Painonhallinnan selittäjät ja seuraukset: Suomalaisen Diabeteksen ehkäisytutkimuksen (DPS) 15 vuoden seuranta |
Tutkimus on osa laajempaa DPS-tutkimuskokonaisuutta (Diabetes Prevention Study DPS 1993-2018, jatkuen edelleen). Juho Vainion Säätiön v. 2012 myöntämän apurahan turvin olemme pystyneet täydentämään tutkimustietokannan ja analysoimaan erityisesti painonhallinnan ja laihduttamisen/laihtumisen vaikutuksia myöhempään terveyteen. Keskeisimpiä tuloksia näistä analyyseista ovat seuraavat: 1) DPS-tutkimuksen interventioryhmän jäsenet laihtuivat keskimäärin 5% lähtöpainostaa ensimmäisen vuoden kohdalla, vastaava keskimmäräinen painonalenema oli 1%. Seurannan aikana paino vähitellen kohosi molemmissa ryhmissä. Keskimäärin 13 vuotta lähtötilanteen jälkeen entiset interventioryhmän jäsenet olivat edelleen noin 1% lähtöpainonsa alapuolella, kun taas vertailuryhmän jäsenet olivat lihoneet yli lähtötilanteen. Painonmuutos tai diabetesriskin alenema eivät olleet yhteydessä siihen, miten pitkään henkilö osallistui interventioon: 1-4 vuotta kestänyt interventio oli yhtä tehokas kuin 5-6 vuotta kestänyt. Tämän voidaan tulkita tarkoittavan sitä, elintapamuutoksen tuen ei tarvitse kestää loputtomiin, vaan jo vuoden intensiivisellä ja ammatitaitoisella ohjauksella voidaan saada aikaan muutoksia, jotka kantavat pitkälle tulevaisuuteen. 2) Laihtuminen vähintään 5 % lähtötilanteen painosta sekä laihdutustuloksen pysyvyys kolmen vuoden ajan on tyypin 2 diabeteksen riskin alenemisen tärkein selittäjä. Painonmuutos on sitä todennäköisempi, mitä paremmin henkilö noudattaa suositusten mukaisia ruokavalio- ja liikuntatottumuksia. Tämä havaittiin, kun yhdistettiin DPS-tutkimuksen tulokset ja kaksi DPS-mallia toteuttanutta eurooppalaista interventiotutkimusta, joissa oli mukana yhteensä 740 osallistujaa 3) DPS-tutkimuksen aineistossa jo pelkkä tutkimukseen osallistuminen oli yhteydessä depressio-oireiden vähentymiseen riippumatta siitä, kuuluiko henkilö interventio- vai vertailuryhmään. Toisaalta, laihdutuksen onnistuminen oli selkeästi yhteydessä mielialan kohentumiseen 4) Painolla ja painonmuutoksella havaittiin olevan mielenkiintoinen yhteys muistihäiriöiden kehittymisen kannalta. Lähtötilanteen korkeampi painoindeksi ja vyötärönympärys olivat yhteydessä muistitoimintojen heikentymiseen 13 vuoden seurannan aikana. Laihtuminen elintapainterventiojakson aikana oli yhteydessä parempaan muistitoimintojen tasoon verrattuna niihin, jotka eivät laihtuneet, mutta vain siinä tapauksessa, että henkilö ei laihtunut lisää seurannan aikana. Tämän voi tulkita tarkoittavan sitä, että tahallinen laihtuminen (=elintapojen muuttaminen suositusten mukaisesti niin että paino putoaa) on hyödyllistä muistitoiminnoille, mutta tahaton laihtuminen, joka usein on pikemminkin merkki muistitoimintojen heikentymisestä, ei ole toivottavaa. 5) DPS-tutkimus yksinään on liian pieni ja osallistujajoukko liian homogeeninen monien kliinisten tekijöiden ja erityisesti geneettisten tekijöiden merkityksen tutkimiseen painonhallinnan ja laihdutuksen onnistumisessa. Siksi olemme olleet mukana useammassa kansainvälisessä kohortissa. Yksi tärkeä tutkimuslöydös on, että FTO-geeni, jonka ajatellaan olevan yksi kehon painon säätelyyn osallistuvista geeneistä, ei ole yhteydessä laihdutuksen onnistumiseen. Johtopäätös tästä on, että henkilö voi onnistua laihtumisessa geneettisestä taipumuksesta huolimatta, jos hän saa asianmukaista tukea ja elintapaohjausta. 6) DPS-tutkimuksen pitkäaikaisseuranta-aineiston perusteella voidaan estimoida, että 1% painonlasku ensimmäisen vuoden aikana pienensi diabetesinsidenssiä keskimäärin 7% koko seurannan aikana. Painonmuutos intervention aikana on luotettava ennustaja diabetesriskin alenemiselle. | ||
Lisko Inna | 2016 | Painoindeksin ja vyötärönympäryksen yhteys toimintakykyyn ja kuolleisuuteen 90-vuotiailla |
Tämä tutkimus osoittaa, että vanhoista vanhimmilla alhainen kehonpaino on suurempi huolenaihe kuolleisuuden kannalta kuin yleinen lihavuus. Keskivartalolihavuus oli kuitenkin yhteydessä niin kuolleisuuteen kuin heikompaan toimintakykyyn etenkin naisilla. Painoindeksi ja vyötärönympärys näyttävät myösolevan informatiivisempia yhdessä kuin erikseen. | ||
Lumia Mirka | 2014 | Varhaislapsuuden ravinnon rasvakoostumus ja lapsuusiän astma |
Lehmänmaitoallergisten lasten seerumin rasvahappoprofiilit erosivat samanikäisistä ikätovereista ja välttämisruokavalio lisäsi näitä eroja entisestään. Korkeampi seerumin eikosapentaeenihapon osuus vähensi riskiä sairastua lapsuusiän astmaan, etenkin ei-atooppiseen astmaan. Korkeampi linolihapon ja n-6 monityydyttymättömien rasvahappojen osuus lisäsi riskiä sairastua atooppiseen astmaan. Lehmänmaitoallergia johti merkittäviin ruokavaliorajoituksiin aina 4 vuoden ikään saakka. Korkeampi lehmänmaitotuotteiden käyttö lapsuusiässä oli käänteisessä yhteydessä atooppiseen eli IgE positiiviseen astmaan. Korkeampi rintamaidon ja kauran käyttö vähensi riskiä ei-atooppiseen eli IgE negatiiviseen astmaan. Varhainen kalan aloitus oli käänteisessä yhteydessä lapsuusiän astmariskiin. | ||
Luoto Raakel | 2014 | Äidin ravitsemuksen ja probiootti-intervention vaikutukset lapsen mikrobiologiseen, immunologiseen ja metaboliseen ohjelmoitumiseen. |
Tutkimuksessa kahden ensimmäisen elinkuukauden aikana annostellut probiootit ja prebiootit vähensivät keskoslasten varhaista itkuisuutta ja flunssan esiintyvyyttä ensimmäisen elinvuoden aikana. Tutkimuksessa oli mukana 94 raskausviikolla 32 – 36 Turun yliopistollisessa keskussairaalassa vuosina 2008 – 2011 syntynyttä keskoslasta, joita on tähän mennessä seurattu 1 v ikään saakka.
Tässä tutkimuksessa erityisesti prebiootit ehkäisivät flunssan ja rinovirusinfektioiden esiintyvyyttä keskosena syntyneillä lapsilla koko seurantavuoden ajan. Ensimmäisen elinvuoden aikana tyypillinen suomalaislapsi sairastaa 6-8 flunssaa, joiden tavallisin aiheuttaja on rinovirus. Ennenaikaisesti syntyneet lapset ovat erityisessä riskissä ylähengitystieinfektioille ja ennen kaikkea vakavammille infektioille. Tutkimuksen tulokset osoittivat myös, että 19 %:lla keskoslapsista, jotka olivat saaneet tutkimuksen aikana probioottia tai prebioottia esiintyi koliikki-itkua, kun taas lumeryhmässä vastaava luku oli 47 %. Huomion arvoista on, ettö jopa viidesosa imeväisikäisistä kärsii lapsiperheitä huomattavasti kuormittavasta koliikki-itkusta. Koliikin syytä ei edelleenkään tunneta eikä siihen ole olemassa tehokasta hoitoa toistaiseksi. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että koliikkilasten suolistomikrobisto poikkeaa terveiden lasten mikrobistosta. | ||
Masip Manuel Guiomar | 2019 | Obesity and metabolic health: interrelationships and associations with dietary intake considering genetic susceptibility |
We created a diet quality score (DQS) for Finnish and Westernized population according to the Finnish and Nordic Nutritional guidelines. We tested its associations with obesity measures, eating styles and nutrient intakes. Our main findings demonstrated that a higher DQS was associated with lower body mass index (BMI) and waist circumference (WC) and with a lower risk of being overweight and abdominal obese during young adulthood. A higher DQS was associated with healthier eating styles (i.e, eating breakfast everyday, don't snack, don't munch in the evening, emotional and external eating) and healthier nutrient intakes. The publication is currently under review in the Journal Nutrients and also an abstract from this study was accepted in Proceedings of the Nutrition Society journal and it will be presented as a poster in the next European Nutrition conference (FENS), which will be held in Dublin in October. Also, I finished the analyses of my second article on the association of eating behavior patterns with obesity measures and I am currently writing the manuscript. We found that eating behavior patterns such as controlled eating and healthy and regular eating mediate the association between a polygenic risk score (PRS) for BMI, which includes more than 1.1 million of single nucleotide polymorphisms (SNPs), and obesity measures (BMI and WC), participants with a lower PRS for BMI tend to have more control on their eating (β=-0.15, p<0.001) and controlled eating was associated to lower BMI (β=-0.39, p<0.001) and lower WC (β=-0.32, p<0.001). We calculated heritability estimates for eating behavior patterns, and we found that healthy and regular eating, accounted for 48% of the total phenotypic variation. Finally, we found that eating behavior patterns were inversely correlated with obesity measures, significantly. | ||
Miettinen Maija | 2012 | D-vitamiini ja tyypin 1 diabetes |
Diabeetikoiden ja terveiden lasten äitien raskaudenaikaisissa seerumin 25OHD-pitoisuuksissa ei ollut eroa (43.9 nmol/l ja 43.5 nmol/l; n=686). Noin 70 %:lla sekä diabeetikoiden että terveiden lasten äideistä oli raskaudenaikainen D-vitamiininpuutos (seerumin 25OHD-pitoisuus < 50 nmol/l). Löysimme uutta tietoa äidin D-vitamiinin aineenvaihduntaan osallistuvien geenien yhteydestä lapsen riskiin sairastua tyypin 1 diabetekseen. Kahden D-vitamiinireseptorissa (VDR) sijaitsevan SNP:n genotyyppijakauma oli erilainen diabeetikoiden ja terveiden lasten äideillä. VDR välittää D-vitamiinin vaikutukset sen satoihin kohdegeeneihin. Havaitsimme myös ensimmäistä kertaa että diabeetikoiden äideillä VDR- ja GC-geeneissä (group-specific component) sijaitsevat SNPt yhdistyivät voimakkaammin seerumin 25OHD-pitoisuuteen raskauden aikana kuin terveiden lasten äideillä. GC koodaa D-vitamiinin kuljetuksessa tarvittavaa proteiinia (DBP). Löysimme myös uuden yhteyden seerumin 25OHD-pitoisuuden ja HLA-geenialueen välillä. Ryhmä kudostekijöitä (HLA-B44 supertyyppi) yhdistyi matalaan seerumin 25OHD-pitoisuuteen. Tutkimuksessamme ei löydetty suoraa yhteyttä äidin raskaudenaikaisen D-vitamiinitason ja lapsen diabetesriskin välillä. Saattaa olla, että D-vitamiinin mahdollinen suojavaikutus jäi näkymättä tässä tutkimusjoukossa, koska D-vitamiinin puutos oli huomattavan yleistä kaikilla äideillä. Diabeetikoiden ja terveiden lasten äidit olivat kuitenkin erilaisia tiettyjen D-vitamiinin aineenvaihduntaan osallistuvien geenien osalta. Löydetty yhteys HLA-geenialueen ja D-vitamiinitason välillä korostaa D-vitamiinin merkittävää roolia puolustusjärjestelmän säätelijänä. Tuloksemme viittaavat siihen, että äitiin ja raskauteen liittyviin tekijöihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota kun tutkitaan tyypin 1 diabeteksen varhaista ohjelmoitumista. | ||
Mikola Hanna | 2019 | Primordial prevention and early development of cardiometabolic diseases – The longitudinal infancy-onset STRIP study |
This study examined in the prospective STRIP cohort the association of several conventional cardiometabolic risk markers and systemic metabolites with common carotid artery IMT and abdominal aortic IMT measured repeatedly at the age of 11, 13, 15, 17, and 19 years This study showed that BMI, waist circumference, and systolic blood pressure were associated with common carotid artery and aortic IMT between ages 11 and 19 years. Additionally, diastolic blood pressure, total cholesterol, triglycerides, apo-B, non-HDL-cholesterol, insulin, HOMA-IR, crp, GP and VLDL particle size were directly associated with aortic IMT. Albumine associated with higher carotid IMT. Participants with higher arterial IMT had higher BMI and higher blood pressure measured from early childhood. Our longitudinal results in predominantly normal weight children give further strength to previous cross-sectional findings on the association between adiposity and increased arterial IMT in children overweight or obese. These findings suggest that maintaining normal body weight and blood pressure in childhood may, in part, prevent from acceleration of atherosclerosis. | ||
Mäkelä Johanna | 2015 | Ylipainon varhaiset riskitekijät (väitöskirjatutkimus) |
Lapsuusiän ylipaino ja lihavuus ovat yleisiä terveysongelmia, joilla on pitkäkantoisia vaikutuksia terveyteen. Tällä hetkellä suomalaisista pojista 22 % ja tytöistä 12 % on ylipainoisia ja 4 % pojista 2 % tytöistä lihavia. Pohja myöhemmälle terveydelle luodaan jo varhain, jopa ennen syntymää ja sikiöaikaisen kasvun vaikutukset myöhempään terveyteen ovat tunnistettuja monissa tutkimuksissa. Äidin ylipaino, glukoosiaineenvaihdunnan häiriöt ja liiallinen painonnousu raskausaikana ovat yhteydessä lapsen suurempaan ylipainoriskiin. Toisaalta, imetyksen ja myöhäisemmän lisäruokien aloituksen on havaittu olevan yhteydessä pienentyneeseen ylipainoriskiin. Näiden tekijöiden lisäksi erilaiset geneettiset tekijät sekä muut ympäristötekijät ovat yhteydessä varhaiseen painonkehitykseen ja ylipainoriskiin, mutta näiden tekijöiden kasaantumista on toistaiseksi tutkittu vain vähän. Tutkimuksen päätavoitteena oli tuottaa aiempaa kokonaisvaltaisempi kuva ylipainoriskiin ja varhaiseen kasvuun liittyvistä ympäristö- ja perimätekijöistä. Tämä tutkimus oli osa Hyvän kasvun avaimet –seurantatutkimusta (the STEPS Study), jossa seurataan monitieteisesti 1797 perhettä. Tämä väitöstutkimus keskittyi lasten kahteen ensimmäiseen ikävuoteen. Väitöstutkimuksen tulokset osoittivat, että monet eri tekijät ovat yhteydessä varhaiseen kasvuun ja ylipainoriskiin. Hyvän kasvun avaimet –tutkimuksessa 26 % pojista ja 17 % tytöistä oli ylipainoisia ja 5 % pojista ja 4 % tytöistä lihavia kahden vuoden iässä. Ylipainoisten ja lihavien lasten kasvu erosi normaalipainoisten lasten kasvusta jo 13 kuukauden iässä. Äidin ylipaino vaikutti lasten syntymäpainoon ja varhaiseen kasvuun syntymästä kahden vuoden ikään. Ylipainoisilla äideillä imetyksen kesto oli keskimäärin 1,7 kk lyhyempi kuin normaalipainoisilla äideillä. Imetyksen pidempi kesto suojasi liialliselta painonnousulta, korkealta painoindeksiltä, korkealta painolta ja korkealta pituus-painon keskihajonnalta ensimmäisten kahden vuoden aikana. Ylipainoisilla äideillä oli rintamaidossaan enemmän tyydyttyneitä rasvahappoja ja vähemmän n-3 rasvahappoja kuin normaalipainoisilla äideillä. Lisäksi ylipainoiset äidit aloittivat kiinteät ruoat lapsilleen normaalipainoisia äitejä aiemmin. Ylipainoon liittyvistä 83:sta yhden emäksen geenipolymorfioista laskettu geneettinen riskipisteytys osoitti, että lapset, joilla oli suurempi geneettinen riski ylipainoon painoivat enemmän 13 kuukauden ja 2 vuoden iässä kuin lapset, joilla oli pienempi geneettinen riski ylipainoon. Ylipainon geneettisistä, prenataalisista ja postnataalisista riskitekijöistä laskettu ylipainoriskin summamuuttuja osoitti, että lapsilla, joilla oli korkein määrä yksittäisiä riskitekijöitä oli lähes 6-kertainen riski ylipainoon ja lihavuuteen 2 vuoden iässä verrattuna lapsiin, joilla oli vähän tai ei lainkaan riskitekijöitä. Summamuuttujan tarkkuus 2 vuoden ylipainoa ja lihavuutta ennustettaessa oli 82 %. Tutkimus osoitti että monet ylipainon varhaisista riskitekijöistä kasaantuivat samoille lapsille ja perheille. Lapset, joista myöhemmin tuli ylipainoisia erosivat kasvultaan normaalipainoisista lapsista jo varhaisessa vaiheessa. Nämä tulokset korostavat lasten ylipainon varhaisen tunnistamisen ja erityisesti vanhempiin kohdistuvien ennaltaehkäisevien toimenpiteiden tärkeyttä. Avainsanat: Imetys, Imeväisen ravitsemus, Kasvu, Lapset, Lihavuus, Ohjelmoituminen, Perintötekijät, Ravitsemus, Sokeriaineenvaihdunta Ylipaino, Äidinmaito | ||
Niinisto Sari | 2017 | Maidon prosessoinnin yhteys tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen |
Tavoitteet: Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, vaikuttaako lapsuusaikana kulutettujen maitotuotteiden prosessointi (homogenointi, lämpökäsittely ja valmistustapa erityyppisiksi maitovalmisteiksi) suomalaisten lasten tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen. Menetelmät: Tutkimme lasten kuluttamien maitovalmisteiden prosessoinnin yhteyttä tyypin 1 esiasteen riskiin 6081 lasta käsittävässä Type 1 Diabetes Prediction and Prevention (DIPP) -ravitsemustutkimuksen kohortissa. Tutkimukseen osallistuvat perheet rekrytoitiin vuosina 1996–2004 Oulun ja Tampereen yliopistosairaaloista. Lapsilta seurattiin diabeteksen esiastetta kuvaavien autovasta-aineiden ilmaantumista seeruminäytteisiin sekä kliinisen diabeteksen puhkeamista 3–12 kuukauden välein. Ravitsemusta seurattiin kolmen päivän ruokapäiväkirjojen avulla 3, 6 ja 12 kk:n sekä 2, 3, 4 ja 6 vuoden iässä. Ruokapäiväkirjojen tallentamisessa on käytetty kansallista elintarvikkeiden Fineli-koostumustietokantaa, johon loimme aikaisemmin maitovalmisteiden käsittelyyn perustuvan luokittelun. Luokittelua käyttämällä selvitimme, onko eri tavoin kulutettujen maitovalmisteiden käyttö yhteydessä esidiabeteksen riskiin. Tutkimme seuraavien maitovalmisteryhmien yhteyttä esidiabetesriskiin: kaikki lehmänmaitovalmisteet, joka jaettiin i) fermentoimattomiin maitovalmisteisiin, ii) fermentoituihin maitovalmisteisiin ja iii) juustoihin; äidinmaidonkorvikkeet, joista tutkittiin erikseen pitkälle hydrolysoidut korvikkeet. Tutkittavat luokat maidon prosessoinnin suhteen olivat seuraavat: i) homogenoidut, ii) homogenoimattomat ja iii) rasvattomat, sekä i) pastöroidut tai sitä lievemmin lämpökäsitellyt ja ii) korkeapastöroidut ja steriloidut. Analyyseissä käytimme ravitsemusepidemiologisessa käytössä uutta joint model -mallinnusta, joka kykenee Coxin regressiota paremmin huomioimaan muun muassa intra-individuaalisen vaihtelun. Tulokset: Lehmänmaitovalmisteiden kulutus oli yhteydessä kohonneeseen esidiabetesriskiin: 10 gramman kulutus maitovalmistetta oli yhteydessä 0,7 % suurentuneeseen esidiabetesriskiin. Ottaen huomioon, että suomalaislapset kuluttavat maitovalmisteita noin puoli litraa päivässä, 0,7 %:n riski 10 grammaa kohti on huomattava. Esimerkiksi yhtä maitolasillista (200g) kohti lapsen riski saada esidiabetes kasvoi 15%. Sekä fermentoimattomien että fermentoitujen maitovalmisteiden kulutus oli yhteydessä korkeampaan riskiin. Juustojen tai äidinmaidonkorvikkeiden kulutus eivät olleet yhteydessä riskiin. Rintamaidon kulutus oli suojaavassa yhteydessä esidiabetesriskiin, joskaan tulos ei ollut aivan tilastollisesti merkittävä (P=0.056). Prosessoitujen maitovalmisteiden kulutus yhdistyi korkeampaan esidiabetesriskiin. Homogenoitujen maitovalmisteiden kulutus oli yhteydessä kohonneeseen esidiabetesriskiin (P=0.007). Puolestaan homogenoimattomien tai rasvattomien maitovalmisteiden käyttö ei ollut yhteydessä riskiin. Myös voimakkaasti lämpökäsiteltyjen, eli korkeapastöroitujen ja steriloitujen maitovalmisteiden kulutus, oli yhteydessä kohonneeseen riskiin (P=0,044). Miedommin lämpökäsiteltyjen, eli pastöroitujen tai sitä alhaisemmassa lämpötilassa kuumennettujen, maitovalmisteiden käyttö ei ollut yhteydessä esidiabetesriskiin. Tutkimuksen tulokset lehmänmaitovalmisteiden kulutuksen yhteydestä kohonneeseen esidiabetesriskiin tukevat aikaisempaa tutkimusnäyttöä. Myös rintamaidon suojaava yhteys on raportoitu useammissa aikaisemmissa tutkimuksissa. Maidon prosessoinnin yhteydestä diabetesriskiin on vain vähän aikaisempaa näyttöä, eikä homogenoinnin yhteyttä diabetekseen ei ole tietääksemme lainkaan tutkittu aikaisemmin. Tämän tutkimuksen perusteella homogenointi ja voimakas lämpökäsittely saattavat vaikuttaa maidon mahdollisiin diabetogeenisiin ominaisuuksiin. On kuitenkin huomioitava, että homogenoituja maitovalmisteita kulutettiin huomattavasti homogenoimattomia enemmän. Näin ollen homogenoinnin suhteen ei voida tehdä vahvoja johtopäätöksiä, koska homogenoitujen ja homogenoimattomien maitovalmisteiden kulutuksen erot johtavat erilaiseen tilastolliseen voimaan analyyseissä, mikä saattaa selittää homogenoiduilla saadun vahvemman yhteyden esidiabetesriskiin. Johtopäätökset: Maidon kulutus- ja prosessointitavat saattavat osaltaan altistaa suomalaisia lapsia tyypin 1 diabetekselle. Viitteet siitä, että sekä maidon voimakas lämpökäsittely että mahdollisesti myös homogenointi, saattavat vaikuttaa maidon diabetogeenisiin ominaisuuksiin, antavat aihetta jatkotutkimuksiin. | ||
Nuora Anu | 2018 | Prosessointiko pahasta – Elintarvikkeiden prosessoinnin yhteys koettuihin vatsavaivoihin sekä aterianjälkeiseen rasva-aineenvaihduntaan |
Apurahakauden aikana saatiin väitöskirjatyön kolmas osatutkimus valmiiksi ja tutkimus on nyt julkaistu International Dairy Journal:ssa (Nuora et al., 2018). Tutkimuksessa selvitettiin kolmen erilailla prosessoidun lehmänmaidon vaikutusta vatsaoireisiin, aterianjälkeiseen rasva-aineenvaihduntaan sekä tulehdusmerkkiaineiden pitoisuuksiin tutkimushenkilöillä, jotka kokivat saavansa vatsaoireita prosessoidusta lehmänmaidosta ja joilla ei ollut todettu laktoosi-intoleranssia eikä lehmänmaitoallergiaa. Tutkimukseen käytetyt maidot tulivat kaikki samalta Luonnonvarakeskuksen tutkimustilalta Jokioisista, jossa ne myös prosessoitiin. Tutkimus maidot olivat ainoastaan pastöroitu maito, pastöroitu ja homogenoitu maito sekä UHT-kuumennettu, homogenoitu maito. Tutkimukseen osallistui 14 tutkimushenkilöä, 5 miestä ja 8 naista. Tutkimus toteutettiin kaksoissokotettuna vaihtovuoro kokeena, jossa tutkimushenkilöt nauttivat 10 tunnin paaston jälkeen 4 dl yhtä tutkittavista maidoista kolmena eri kertana. Aterianjälkeisistä verinäytteistä määritettiin triasyyliglyserolien pitoisuudet, rasvahappokoostumus sekä tulehdusmerkkiaineiden pitoisuuksia. Vatsaoireita selvitettiin oirepäiväkirjan avulla. Raportoitujen vatsaoireiden määrässä, laadussa tai kestossa ei havaittu eroja kolmen tutkimusmaidon välillä. Yleisimmin raportoidut oireet olivat ilmavaivat, turvotus ja vatsakipu. Suurimman osan oireista raportoitiin olevan laadultaan lieviä ja vain muutama tutkimushenkilö raportoi voimakkaita oireita. Aterianjälkeinen veren rasvapitoisuus ei eronnut maitojen välillä. Ainoastaan 90 minuuttia UHT-kuumennetun, homogenoidun maidon nauttimisen jälkeen veren triasyyliglyserolipitoisuus oli tilastollisesti merkitsevästi korkeampi kuin pastöroidun ja homogenoidun maidon jälkeen. Tätä eroa ei kuitenkaan havaittu UHT-kuumennetun ja ainoastaan pastöroidun maidon välillä. Kaksi tuntia UHT-kuumennetun homogenoidun maidon ja ainoastaan pastöroidun maidon jälkeen tutkimushenkilöiden plasmassa oli tilastollisesti merkitsevästi enemmän myristiini-, palmitiini-, öljy- ja linoleenihappoja verrattuna pastöroituun ja homogenoituun maitoon. Eroa ei ollut nähtävissä UHT-kuumennetun ja ainoastaan pastöroidun maidon välillä kahden tunnin aikapisteessä. Neljä tuntia maitoaterian nauttimisen jälkeen linoleenihapon pitoisuus erosi tilastollisesti merkitsevästi kaikkien maitojen kesken. Aterianjälkeisestä verestä mitattiin 92 erilaista tulehdusmerkkiainetta. Tilastollisesti merkitseviä eroja tulehdusmerkkiaineiden pitoisuuksissa ei löydetty maitojen välillä paastotasolta eikä viisi tuntia aterian jälkeen. Maitoaterioiden sisällä muutamien tulehdusmerkkiaineiden pitoisuudet nousivat tai laskivat tilastollisesti merkitsevästi paastotason ja viisi tuntia aterianjälkeen välillä. Tutkimuksen tulokset eivät osoita, että maidon prosessointi lisäisi vatsaoireita herkillä henkilöillä. Ainoastaan pastöroitu maito, joka oli tutkimuksen vähiten prosessoitu maito, ei eronnut eniten prosessoidusta, eli UHT-kuumennetusta homogenoidusta maidosta oireiden määrässä. Myöskään homogenoinnin aikaansaama maidon rasvapallosten pienempi koko verrattuna ainoastaan pastöroidun maidon natiiveihin rasvapalloihin ei vaikuttanut maidon rasvan imeytymiseen suolistossa. | ||
Nupponen Mari | 2015 | Metabolinen oireyhtymä nuorilla - varhaislapsuudessa alkaneen ennaltaehkäisyn vaikutus |
Loppuraportti Varhaislapsuudessa alkanut sepelvaltimotaudin riskitekijöiden interventiotutkimus- vaikutus riskitekijöihin Vuonna 2015 oli tarkoitus tutkia voidaanko väitöskirjatyön ensimmäisessä osassa havaittu ero metabolisen oireyhtymän esiintyvyydessä ennustaa jo lapsuudessa tiettyjen merkkitekijöiden avulla. Näkyykö aortan IMT -(intima media thickness), elastisuus- tai FMD- (flow-mediated dilation) arvoissa eroa metaboliseen oireyhtymään sairastuvilla verrattuna nuoriin, joille metabolista oireyhtymää ei kehity. Hain apurahaa väitöskirjatyöhön seitsemän kuukauden ajalle vuodeksi 2015. Haettava summa oli 3700 euroa. Juho Vainion säätiöltä haettava apuraha mahdollisti työskentelyn haetun apurahakauden ajan lääketieteen opiskelujen ohella. Vuonna 2015 tutkin onko verisuonissa eroa interventio- ja kontrolliryhmän välillä. Tutkimuskuukausina tutkin minkälaista dataa perheistä oli kerätty ja miten datan keräys oli suoritettu sekä tarkastin tilastotieteilijöiden avustuksella eri datapisteitä. Lisäksi perehdyin kirjallisuuteen asian tiimoilta. Tutkin erilaisia verisuonten kuntoa kuvaavia ultraääni-markkereita ja ryhmittelin nuoria riskitekijöiden mukaan. Keskityin aluksi 5 vuoden dataan ja eri mittausmarkkereihin. Esimerkiksi metabolisen oireyhtymän perusteella muodostin riskiklustereita ja hypoteesina oli nähdä haitallisten elämäntapojen vaikutus nuorten verisuonissa. Ryhmitysten perusteella eritoten lihavuus ja liikkumattomuus näkyi jo alle 20-vuotiaiden suonissa. Valitettavasti itsenäistä julkaisua näistä tuloksista ei loppujen lopuksi tullut. Kiinnostavia tuloksia löytyi, yhteyksiä vaikutti löytyvän metabolisen syndrooman ja eritoten sydämen vasemman eteisen massan suhteen. Lisäksi muodostin erilaisia riskiklustereita (tupakointi/lihavuus/liikunta ym.) ja tutkin näiden vaikutusta verisuonten uä-muuttujiin. Valitettavasti valmiita julkaisuja ei 7 kuukauden apurahan avulla tullut. Arkistoidun datan tarkistamisessa arkistokaapeissa kului yllättävän paljon aikaa, kuin myös tilastoidun datan läpi käymisessä sekä muuttujakoodien muodostamisessa. | ||
Palaniswamy Saranya | 2017 | Determinants and roles of vitamin D on the progression of metabolic syndrome in the Northern Finland Birth Cohort 1966. |
The research included in this thesis has addressed the association of environmental, anthropometric, lifestyle, socioeconomic and sex specific factors with vitamin D isoforms (D2 and D3). Particularly, the association of oral contraceptives with increase in D2 and D3 has been addressed for the first time from NFBC1966. However, the marginal increase in D2 and D3 has little to no clinical significance. Previous findings using the same data from NFBC1966 has reported an increase in inflammatory biomarker (CRP) and alteration in metabolic profiles in women who used oral contraceptives. More clear understanding on the relationship between oral contraceptive pills, inflammation and vitamin D are warranted in future investigations. The seasonal influence on D2 and D3 concentrations replicated in our study are also noticeable. The results may suggest safe sun exposure during summer months and dietary intake of vitamin D-rich sources during winter to maintain optimal serum 25(OH)D concentration. In Finland, only D3 is used for the fortification of food products in Finland from 2003. In addition, the supplements predominantly contain D3 rather than D2. The efficacy of fortification with D3 in increasing serum 25(OH)D concentration in Finland has been reported recently. The efficacy of D3 in increasing/maintaining 25(OH)D concentration in the same study population could be tested in future in the longitudinal follow-up (31–46 years). Body mass index (BMI) was inversely associated with leukocyte telomere length (LTL). In addition, the association of BMI with LTL was modestly attenuated, when adjusted for C-reactive protein. C-reactive protein concentration may mediate the association between BMI and telomere length. However, 25(OH)D was not associated LTL in young adult population. It is plausible that these associations may be pronounced in middle age adults and could be tested longitudinally in NFBC1966. BMI was associated positively with molecular clusters (interleukins, adhesion molecules, acute phase proteins and chemokines). The identification of inflammatory biomarkers related to BMI may act as candidates in future epidemiological studies to evaluate the effect of inflammation or inflammatory pathways contributing to BMI related metabolic health outcomes. 25(OH)D was inversely associated with certain biomarkers after correcting for multiple confounders. The mediating effect of reduced 25(OH)D in BMI associated inflammation (alpha-1-acid glycoprotein) was very small, i.e. only 1.5% of the effect of BMI suggesting that very high concentration of vitamin D would be needed to reduce the effect of BMI. In addition, randomised controlled trials investigating vitamin D supplementation in adults with overweight or obesity have reported little to no evidence on the effects on inflammatory status. The results warrants for replication in further studies. The review of literature (study IV; thesis) addressed the importance of vitamin D during pregnancy and the regulatory role of vitamin D in inflammation. The review recognised the gaps regarding the association between vitamin D and inflammation reported in multiple epidemiological studies. | ||
Perälä Mia-Maria | 2015 | Ruokavalio ja varhainen kasvu vanhuuden fyysisen ja kognitiivisen toimintakyvyn määrittäjänä |
Tutkimus "Ruokavalio ja varhainen kasvu vanhuuden toimintakyvyn määrittäjänä” kesti 06/2014-10/2019. Tutkimus koostui kolmesta osa-alueesta, joista ensimmäisessä selvitettiin iäkkäiden ruokavalion laatua ja minkälaisia muutoksia siinä on tapahtunut 10 vuoden aikana. Tutkimuksessa havaittiin, että iäkkäiden ruokavalio on monilta osin muuttunut terveellisempään suuntaan ja esimerkiksi D-vitamiinitaso on hyvällä tasolla iäkkäiden keskuudessa. Suurimpia ravitsemuksellisia ongelmakohtia havaittiin olevan liian runsas suolan ja tyydyttyneen rasvan saanti. Tutkimuksen toisessa osiossa selvitettiin ruokavalion merkitystä iäkkäiden toimintakykyyn. Havaitsimme, että terveellisen Pohjoismaisen ruokavalion noudattaminen oli yhteydessä parempaan fyysiseen suorituskykyyn ja suurempaan lihasvoimaan 10 vuoden seurannan aikana. Ruokavalion ei sensijaan havaittu olevan merkittävästi yhteydessä lihasmassaan seurantajaksolla. Terveellisen Pohjoismaisen ruokavalion ja Välimeren ruokavalion noudattamisen havaittiin ennustavan vähäisempää toiminnanvajeiden ilmaantumista 10 vuoden seurannan aikana. Tutkimuksessa toiminnanvajeiksi kutsuttiin sitä, jos henkilöllä oli ongelmia pukemisessa ja pesytymisessä tai ongelmia kävellä korttelin ympäri. Tutkimuksessa selvitettiin myös sydänterveyden yhteyttä iäkkäiden suorituskykyyn, itsearvioituun toimintakykyyn ja toiminnanvajeiden ilmaantumiseen. Sydänterveyttä kuvattiin American Heart Association -säätiön kehittämällä indeksillä, joka koostuu painoindeksistä, ruokavaliosta, tupakoinnista, liikunnasta, verenpaineesta ja veren glukoosi- ja kolesterolipitoisuudesta. Tutkimuksessa havaittiin, että ideaalinen sydänterveys oli yhteydessä parempaan suorituskykyyn, vähäisempään toiminnanvajeiden ilmaantumiseen ja parempaan itsearvioituun fyysiseen toimintakykyyn 10 vuoden seurantajaksolla. Tutkimuksen kolmannessa osa-alueessa tarkasteltiin varhaisen kasvun ja ruokavalion yhteisvaikutusta fyysiseen toimintakykyyn. Tutkimuksissa osoitettiin, että pieni syntymäkoko ennustaa heikompaa fyysistä suorituskykyä, vähäisempää liikunta-aktiivisuutta ja gerastenian riskiä 70-vuoden iässä. Lisäksi imeväisiän kasvu ja varhaislapsuudessa koettu stressi lisäävät gerastenian riskiä ikääntyessä. Hakijan ohjauksessa valmistui 04/2017 ETM Maria Finnen pro gradu –tutkielma Pohjoismaisen ruokavalion merkityksestä fyysisessä ja psyykkisessä toimintakyvyssä 10 vuodessa tapahtuneisiin muutoksiin. Tutkielmassa ei havaittu ruokavalion noudattamisen olevan yhteydessä itsearvioituihin toimintakyvyn muutoksiin. Tutkimustyö eteni suunnitelman mukaisesti. Tutkimussuunnitelman ensimmäisenä tavoitteena oli selvittää ruoankäytön ja kokonaisruokavalion yhteyttä fyysiseen toimintakykyyn. Tämä tavoite toteutui. Seuraavana tavoitteena oli kirjoittaa kuvaileva käsikirjoitus ikääntyvien suomalaisten ruokavaliosta ja siinä 10 vuodessa tapahtuneista muutoksista. Käsikirjoitus valmistui ja on arvioitavana tieteellisessä julkaisusarjassa. Kolmantena tavoitteena oli selvittää varhaisen kasvun mahdollista muokkaavaa vaikutusta ruokavalion ja fyysisen toimintakyvyn väliseen yhteyteen. Tätä tavoitetta on osittain selvitetty tutkimalla varhaisen kasvun suoraa merkitystä ikääntyvien toimintakykyyn. Tämän lisäksi on tehty laajat ja perusteelliset tilastoanalyysit, joiden tulokset osoittavat, että syntymäkoko ei muokkaa varhaisen kasvun ja myöhemmän iän toimintakyvyn välisiä yhteyksiä. Tutkimukseen oli suunniteltu rekrytoitavan väitöskirjantekijä selvittämään ruokavalion ja kognitiivisen toimintakyvyn välistä yhteyttä. Rahoituksen epävarmuuden vuoksi tämä ei toteutunut. | ||
Perälä Mia-Maria | 2020 | Ikääntyneiden yksinäisyys –merkitys ruokavalioon, elämänlaatuun ja toiminnanvajeiden ilmaantumiseen |
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää iäkkäiden yksinäisyyden yleisyyttä ja yksinäisyyden merkitystä ruokavalioon, elämänlaatuun ja toiminnanvajeiden ilmaantumiseen. Tutkimus oli jatkoa aikaisempaan "Ruokavalio ja varhainen kasvu vanhuuden fyysisen ja kognitiivisen toimintakyvyn määrittäjänä" -tutkimukseen, jota Juho Vainion säätiö rahoitti 18750 € (201510016). Tutkimuksen oli tarkoitus kestää vuoden. Koska tutkimus ei ole onnistunut saamaan muista suomalaisista säätiöistä apurahoja ja koska hakija on saanut vakituisen työpaikan 1.2.2020 alkaen ja siten lopettaa tutkimuksen tekemisen, joudutaan tutkimus keskeyttämään etukäteen. Käyttämättä jäänyt apuraha (11000€) palautetaan Juho Vainion säätiölle. Tutkimuksen 2 kuukauden aikana työstettiin yksinäisyyttä koskeva kyselylomake analysointikäyttöiseksi. Tutkimusaineistossa itsensä yksinäiseksi kokevien iäkkäiden osuus oli 11%, mikä on samaa suurusluokkaa kuin aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu. Alustavat analyysit yksinäisyyden merkityksestä ruokavalioon osoittivat, että itsensä yksinäiseksi kokevat syövät vähemmän kasviksia ja hedelmiä ja harvemmin lämpöisen aterian kuin vahvempaa osallisuutta kokevat. | ||
Puhkala Jatta | 2017 | Elintapaohjauksen vaikutukset verenkiertoelimistön ja aineenvaihdunnan sairauksien riskitekijöihin ylipainoisilla ammattikuljettajilla ja raskausdiabeteksen riskiryhmään kuuluvilla naisilla |
Ammattikuljettajien laihdutustukimuksessa 85 % elintapaohjausryhmään kuuluneista ja 83 % vertailuryhmään kuuluneista kuljettajista osallistui mittauksiin 12 kuukautta tutkimuksen alusta. Suurin osa (76 %) elintapaohjausryhmään kuuluneista kuljettajista osallistui jokaiselle tarjotulle 13 ohjauskerralle. Keskimäärin elintapaohjausta saaneet kuljettajat laihtuivat neljä kiloa ja heidän vyötärönympäryksensä pieneni viisi senttiä vertailuryhmään verrattuna. Kuljettajat paransivat ravintotottumuksiaan ja lisäsivät liikuntaa. Verenkiertoelimistön ja aineenvaihdunnan sairauksien riski pieneni. Hyvä osallistuminen ja toteutuneet elintapamuutokset viittaavat siihen, että elintapaohjaus, jossa on yhdistetty tapaamisia ja puhelinkontakteja, soveltuu ylipainoisille kaukoliikenteen kuljettajille. Ammattikuljettajille tulisi turvata pääsy työterveyshuoltoon, jossa on valmiuksia tarjota elintapaohjausta. Vuoden ja seitsemän vuoden kuluttua synnytyksestä metabolisen oireyhtymän esiintyvyydessä ei ollut eroa koe- ja vertailuryhmän välillä. Seurantamittauksiin osallistui 24 % ja 37 % alkumittauksissa käyneistä naisista. Varhaisraskaudessa todettu raskausdiabetes sekä raskautta edeltänyt ylipaino olivat yhteydessä metaboliseen oireyhtymään vuosi ja seitsemän vuotta synnytyksen jälkeen. Raskauden aikainen elintapaohjaus ei vähentänyt metabolisen oireyhtymän ilmaantumista vuosi ja seitsemän vuotta synnytyksen jälkeen. Raskaus saattaa olla liian lyhyt aika pysyvien elintapamuutosten aikaansaamiseksi. Raskausdiabetesta sairastaneiden ja lihavien naisten seurantaa ja elintapaohjausta on tärkeää jatkaa synnytyksen jälkeen. Yhteistyötä äitiys- ja lastenneuvoloiden, terveyskeskusten ja työterveyshuollon välillä tulisi lisätä hoidon jatkuvuuden varmistamiseksi. | ||
Puranen Taija | 2015 | Ravitsemustila, ravinnonsaanti ja ravitsemushoidon vaikuttavuus kotona asuvilla muistisairaila ja heidän puolisoillaan |
Ravitsemus muistisairaan kodissa tutkimuksessa tutkittiin kotona asuvien muistisairaiden ja heidän puolisohoitajiensa ravitsemusta. Räätälöidyn ravitsemushoidon vaikuttavuutta tutkittavien painoon, ravitsemustilaan, ravintoaineiden saantin, elämänlaatuun ja kaatumisiin tutkittiin satunnaistetulla, kontrolloidulla tutkimusasetelmalla. Tutkimukseen osallistui 99 pariskuntaa. Muistisairaiden keski-ikä oli 77,4 ja puolisohoitajien 75,2 vuotta. Alkutilanteessa muistisairaista 44 % ja puolisohoitajista 16 % olivat MNA-testin perusteella aliravitsemusriskissä. Muistisairaista miehistä 47 % ja naisista 71 % sai proteiinia alle 1 g kehon painokiloa kohden, vastaavat luvut puolisohoitajamiehillä noin 71 %, ja naisilla 49 %. Noin puolet tutkittavista sai suosituksia vähemmän C- ja E-vitamiinia, ja folaatin saanti oli valtaosalla tutkittavista suosituksia alhaisempaa. Räätälöidyllä ravitsemushoidolla ei ollut vaikutusta muistisairaiden henkilöiden painoon, mutta ohjaus paransi interventioryhmään kuuluvien ravintoaineiden saantia ja elämänlaatua. Lisäksi interventioryhmään kuuluvilla muistisairailla havaittiin merkitsevästi vähemmän kaatumisia verrattuna kontrolliryhmään. Kotona asuvat muistisairaat ja heidän puolisohoitajansa ovat heterogeenisia ravitsemuksen suhteen, joten räätälöidylle ravitsemusohjaukselle on tarvetta. Miehet puolisohoitajina saattavat tarvita erityistä tukea ravitsemuksessa. Kotikäynneillä toteutettu räätälöity ravitsemusohjaus tulisi olla osana kotona asuvien muistisairaiden ja heidän puolisoidensa hyvää hoitoa. | ||
Ray Carola | 2011 | Skolinterventioners samt socioekonomiska och psykosociala faktorers roll för skolbarns frukt- och grönsaksintag |
Studien hade två mål. Dels var målet att få mera kunskap om genomförandet av en frukt- och grönsaksfrämjande skolintervention. Resultaten från studien visar att det är möjligt att öka det dagliga fruktintaget betydligt via en skolintervention. Samtidigt visade processutvärderingen att lärarna i interventionsklasserna genomförde interventionen med olika intensitet. Endast i de klasser där intensiteten på interventionen var hög steg elevernas dagliga fruktkonsumtion. Grönsakskonsumtionen steg inte som följd av interventionen. Det andra målet var att få en mångsidigare bild av socioekonomiska faktorer som inverkar på frukt- och grönsaksintag hos barn, samt vikten av gratis skollunch för frukt- och grönsaksintaget. Enligt resultaten så finns det ett starkare samband mellan föräldra stöd, uppmuntran och regler och rutiner kring frukt- och grönsaker och barnens dagliga intag av frukt och frukt grönsaker i länder där man inte serverar gratis skol lunch (Nederländerna och Tyskland). Och andra sidan är sambanden föräldrarutiner och barns intag svagare i de länder där alla barn erbjuds gratis varm skollunch (Finland och Sverige). Därigenom kan man säga att finska och svenska skollunch systemet har en hälsofrämjande effekt på barns frukt- och framförallt grönsaksintag. Vi fann också att socioekonomisk bakgrund har olika samband till barns frukt och grönsakintag beroende på i vilket europeiskt land man mäter sambanden. Sambanden gick i flera länder via det att det fanns ett samband till föräldrars kunskap om frukt och grönsaksrekommendationer eller tillgängligheten hemma som i sin tur hade samband till barnens intag. Också andra mellanliggande faktorer hade betydelse för de undersökta sambanden. | ||
Ruusunen Anu | 2013 | Ravinnon ja geenien väliset vuorovaikutukset ja niiden yhteys vakavan masennuksen riskiin (Väitöskirjatyö julkaistu nimellä: Diet and depression - an epidemiological study) |
Väitöskirjatyöni osatyö yksi käsitteli ravinnon folaatin ja B12-vitamiinin saannin yhteyttä masennusriskiin. Vähiten folaattia saaneilla keski-ikäisillä itäsuomalaisilla miehillä havaittiin yli kaksinkertainen riski sairastua sairaalahoitoiseen masennukseen eniten folaattia saaneisiin verrattuna. Väitöskirjatyössä tarkasteltiin myös sitä, miten masennusriski muuttui aineiston seurantavuosien lisääntyessä. Sen sijaan B12-vitamiinin saannilla ei havaittu olevan yhteyttä masennusriskiin. Osatyön kaksi tavoitteena oli selvittää, ovatko seerumin rasvahappojen pitoisuudet tai omega-6-/omega-3-rasvahappojen suhde yhteydessä masennusriskiin. Osatyössä havaittiin, että mitkään yksittäiset rasvahapot, omega-3-rasvahappojen kokonaissaanti tai omega-6/omega-3-rasvahappojen suhde eivät olleet yhteydessä sairaalahoitoisen masennuksen riskiin. Osatyössä kolme selvitettiin kahvin ja teen juomisen ja kofeiinin kokonaissaannin yhteyttä masennusriskiin. Kahvin havaittiin olevan yhteydessä pienempään riskiin, mutta teen juonnilla tai kofeiinin kokonaissaannilla ei havaittu vastaavaa yhteyttä.Väitöskirjatyöni osatyössä neljä tarkasteltiin ruokavalion kokonaisuutta. Terveellisempien ruokailutottumusten eli kasvisten, hedelmien, marjojen, kalan, kanan, täysjyväviljan ja vähärasvaisen juuston syömisen, havaittiin olevan yhteydessä vähäisempään masennusriskiin seurannan aikana. Lisäksi epäterveellisemmät ruokailutottumukset eli lihavalmisteiden, sokeroitujen juomien ja jälkiruokien, valmisruokien, vaalean vehnäleivän ja perunavalmisteiden syöminen, oli yhteydessä suurempaan masennusoireiden esiintyvyyteen tutkimuksen nelivuotisseurannassa, muttei suurempaan masennusriskiin seurannan aikana.
Väitöskirjatyön viides osajulkaisu pohjautuu Suomalaiseen Diabeteksen ehkäisytutkimukseen. Tutkittavat, 522 keski-ikäistä naista ja miestä, jotka olivat ylipainoisia ja joilla oli heikentynyt glukoosinsieto, satunnaistettiin interventio- ja vertailuryhmiin. Interventiossa keskeisiä tavoitteita oli painon pudottaminen, kuidun saannin lisääminen, rasvan määrän ja laadun saaminen suosituksia vastaavalle tasolle sekä päivittäinen liikunta. Vertailuryhmä sai yleisiä ohjeita ruokavalion laadun parantamiseksi ja liikunnan lisäämiseksi, mutta ei yksilöllistä elämäntapaohjausta. Väitöskirjatyöni tässä osatyössä tarkasteltiin niitä 140 mukana ollutta tutkittavaa, joilta oli tieto masennusoireista ennen ja jälkeen kolmivuotisen elämäntapaintervention. Masennusoireita arvioitiin Beckin masennusasteikolla. Intensiivinen elämäntapainterventio vähensi tutkittavien masennusoireita, mutta myös vertailuryhmässä masennuspisteet laskivat. Masennuspisteiden laskua selitti muun muassa painonpudotus. Väitöskirjatyöni johtopäätöksenä voidaan sanoa, että ravinnolla, niin yksittäisillä ruoka- ja ravintoaineilla kuin ruokavalion kokonaisuudellakin, saattaa olla yhteyttä riskiin sairastua masennukseen. Tutkimuksen tulokset tukevat aiempaa tutkimusnäyttöä aiheesta, mutta ruokavalion kokonaisuuden tarkasteleminen on näkökulma, jota vasta viimeisen viiden vuoden aikana ollaan enemmän tutkittu. | ||
Ruusuvuori Johanna | 2016 | Yksilö oman terveytensä vartijana? Ryhmän vuorovaikutus ja teknologiavälitteinen ohjaus osana yksilölle räätälöityä terveydenhuoltoa. |
Tässä tutkimuksessa kuvasimme ja analysoimme ryhmässä tapahtuva elintapaohjauksen tutkimattomia resursseja elintapamuutoksen edistämisessä. Tarkastelimme elintapaohjausryhmien jäsenten välisen vuorovaikutuksen ja sosiaalisen tuen tarjoamaa potentiaalia elintapamuutoksen helpottamisessa sekä vuorovaikutusprosessien etenemistä ja ryhmäläisten toiminnan vaikutusta toisten ryhmäläisten sekä ohjaajan toimintaan ryhmänohjaustilanteessa autenttisen videoidun aineiston avulla. Aineisto koostui Suomen Akatemian tutkimusohjelman ”Ravinto, elintarvikkeet ja terveys” (2007-2010) tutkimuksen “The Effectiveness and Feasibility of Activating Counseling Methods and Videoconferences in the Dietary Group Counseling” (Laitinen et al. 2010, Alahuhta et al. 2010) yhteydessä kuvatuista videonauhoitetuista ryhmänohjaustapaamisista. Kyse oli ravitsemusterapeutin pitämistä ohjausryhmistä 2-tyypin diabetesriskistä kärsiville ylipainoisille työikäisille. Lähiryhmien vuorovaikutuksessa ryhmäläisten itseohjautuva osallistuminen tapahtuu kysymysten, itsereflektoivien puheenvuorojen sekä vapaaehtoisen henkilökohtaisen tiedon jakamisen avulla. Nämä toimet saavat aikaan siirtymiä ohjaajavetoisesta osallistujakeskeiseen vuorovaikutukseen ja mahdollistavat siten ryhmäläisten yhteistä ongelmanmuodostusta, kokemusten jakamista, sekä näyttävät, miten ryhmäläiset orientoituvat meneillään olevaan institutionaaliseen tehtävään. Ryhmäläisten keskinäisen keskustelun mahdollistaminen tuottaa tilaisuuksia sosiaalisen tuen osoittamiselle, allianssin rakentamiselle ryhmäläisten välille ja toisaalta toisten näkemysten haastamiselle, mikä voi edesauttaa institutionaalisten tavoitteiden saavuttamista tuottamalla puhujissa itsereflektiota. Ohjaustoiminnassa on tärkeää havaita ja käyttää hyödyksi näitä osallistumisen mahdollistavia kohtia, jotta ryhmän toiminnasta nousevat ohjauksen tavoitteita palvelevat käytänteet voidaan hyödyntää elintapamuutoksen aikaansaamisessa. (ks. tarkemmin julkaisut alla) Skypen välityksellä ohjattujen ryhmien vuorovaikutuksesta tehtiin alustavia havaintoja, joiden mukaan 1. Viiveen seurauksena ohjaajan palaute ryhmäläisten toimintaan voi tulla ryhmäläisten näkökulmasta myöhässä tai muuten oudossa kohtaa ryhmäläisen puhetta, mistä seuraa vuorovaikutuksen kulun häiriöitä (esim. päällekkäispuhuntaa) ja puheen uudelleenmuotoiluja (kun teknisen viiveen vuoksi puuttuvaa palautetta käsitellään merkkinä esimerkiksi vastauksen riittämättömyydestä). 2. Äänenlaadun ongelmien vuoksi ohjaajalta voi jäädä kuulematta osia ryhmäläisten vastauksista, jolloin ohjaaja voi rakentaa yhteisymmärrystä esimerkiksi esittämällä ymmärrystarjouksen ryhmäläisen puheesta. 3. Ohjaajan affektiiviset minimipalautteet (empaattinen äänensävy, hymyily) eivät välttämättä välity ryhmäläisille yhtä selkeästi videovälitteisesti kasvokkaiseen verrattuna. 4. Kuuluvuuden ongelmat voivat johtaa tilanteeseen, jossa ohjaaja ei hetkellisesti pysty osallistumaan keskusteluun ja ryhmäläisten keskinäisen tuen merkitys kasvaa. Tällöin on toisaalta riskinä, ettei ohjaaja pysty monitoroimaan ohjauksen agendan kannalta haitallista sisältöä. Näitä havaintoja tarkennetaan suunnitteilla olevassa jatkotutkimuksessa | ||
Schwab Ursula | 2016 | Gene-diet interactions and molecular pathways linking fatty acid metabolism to type 2 diabetes |
Rahoituksen turvin analysoitiin tulokset FADSDIET-tutkimuksesta, jossa 59 tutkittavaa nautti auringonkukkaöljylisää 4 viikon ajan. Auringonkukkaöljy toimi linolihapon lähteenä. Tutkimuksessa selvitettiin, miten FADS1-geenin rs174547-genotyyppi vaikuttaa elimistön vasteisiin linolihapolle ja matala-asteiseen tulehdukseen. Vasteita tarkasteltiin mm. määrittämällä lipidimediaattoreita. Määritykset tehtiin Karoliinisessa Instituutissa osana dosentti Maria Lankisen silloista post doc -tutkimusta. Tutkimuksessa havaittiin huomattavia eroja genotyyppien välillä. Mm. verenkierrosta mitattava matala-asteisen tulehduksen indikaattorin, herkän C-reaktiivinen proteiinin (hs-CRP) pitoisuus pieneni auringonkukkaöljyn käytön myötä TT-genotyypillä, kun taas CC-genotyypillä hs-CRP-pitoisuus suureni. Mielenkiintoisesti ja yllättävästi vaste rasvakudoksessa tulehdukseen liittyvien geenien ekspressiota tutkittaessa vaste oli täysin päinvastainen. TT-genotyypillä havaittiin korrelaatio plasman eikosanoidien ja linohaposta muodostettavan arakidonihapon välillä. CC-genotyypillä tätä korrelaatiota ei havaittu. | ||
Similä Minna | 2012 | Ravinnon hiilihydraatit, glykeeminen indeksi ja kansantautien riski |
Syövänehkäisytutkimuksen (SETTI) aineistossa ravinnon hiilihydraattien pienempi glykeeminen indeksi ei ollut yhteydessä pienempään sepelvaltimotaudin riskiin. Sen sijaan tyydyttyneen ja trans-rasvan korvaaminen hiilihydraateilla oli yhteydessä pienempään riskiin. Syövänehkäisytutkimuksesta (SETTI) poimitussa aineistossa seerumin insuliininkaltaisen kasvutekijän sitojaproteiini 1 -pitoisuus oli käänteisessä yhteydessä tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuuteen, mutta tulos oli pääasiassa riippuvainen tutkittavien painoindeksistä. Hiilihydraattien, kasviperäisen proteiinin ja maitoproteiinin saanti olivat positiivisessa yhteydessä em. sitojaproteiinin pitoisuuden kanssa ja lihaproteiinin ja rasvan saanti negatiivisessa yhteydessä, mikä saattaa kuvastaa eri energiaravintoaineiden saannin yhteyttä insuliiniherkkyyteen. | ||
Tajik Behnam | 2019 | The association of long-chain omega-3 PUFA and methylmercury from fish, with cardiac electrophysiology and performance during exercise |
Final report: My doctoral project was completed in 2020. The main objective of this doctoral dissertation is to observational insight into the impact of the serum long-chain omega-3 polyunsaturated fatty acids (PUFA) and mercury (for both of which fish is the major source) with cardiac electrophysiology and performance during an exercise test, contributing to decreased risk for cardiovascular disease (CVD) events. Specific parameters used in the study in relation to cardiac electrophysiology and performance are as follows: 1-Cardiac repolarization, measured by QT and JT intervals. 2-Exercise cardiac power and its component, cardiorespiratory fitness (Vo2max) and maximal systolic blood pressure during exercise. 3-Cardiac autonomic function, measured by heart rate at rest, peak heart rate during exercise and heart rate recovery. 4- Cardiac oxygen balance, measured by exercise-induced myocardial ischemia. This project will increase the understanding for mechanisms by which long-chain omega-3 PUFA from fish may reduce the risk of CVD. The outcomes will inform the development of dietary recommendations or guidelines of long-chain omega-3 PUFA and may improve national agriculture and food industry and benefit public health, if intake of fish in increased. My doctoral study, as a part of Kuopio Ischaemic Heart Disease Study (KIHD) has started in the October 2015, including 4 original articles and a doctoral summary. In the first study of this doctoral thesis, we found a positive association between omega-3 PUFA and QT and JT intervals, independent indicators of the cardiac repolarization. Article 1: "Associations of the Serum Long-Chain Omega-3 Polyunsaturated Fatty Acids and Hair Mercury with Heart-Rate Corrected QT- and JT-intervals in Men: The Kuopio Ischaemic Heart Disease Risk Factor Study". European Journal of Nutrition, 2016; 56: 2319-2327 The results of our second study indicated a direct association between omega-3 PUFA and exercise cardiac power and cardiorespiratory fitness, strong indicators of cardiac exercise capacity. Article 2: "The association of serum long-chain n-3 PUFA and hair mercury with exercise cardiac power in men". British Journal of Nutrition 2016; 116:487-495. Our results of the third manuscript, supported our initial hypothesis that higher omega-3 PUFA concentration have a generally beneficial association with resting heart rate and heart rate recovery after exercise. Article 3: "Associations of the serum long-chain omega-3 polyunsaturated fatty acids and hair mercury with resting heart rate, peak heart rate during exercise and heart rate recovery after exercise in middle-aged men". British Journal of Nutrition. 2018; 119: 66-73. The result indicates that higher serum long-chain omega-3 PUFA concentrations were associated with lower odds for exercise-induced myocardial ischemia among middle-aged and older men. This inverse association was observed especially among those with history of CVD. Article 4: "Serum long-chain omega-3 fatty acids, hair mercury and exercise-induced myocardial ischemia in men". Heart. 2019; 105:1395-1401. We found that Higher circulating concentrations of the long-chain omega-3 PUFAs, a marker for fish consumption, were associated with lower occurrence of exercise-induced myocardial ischemia, but only among men with CHD history. Hair mercury concentration was directly associated with the occurrence of exercise-induced myocardial ischemia in the entire study population. I am sincerely thankful for your support during my PhD project to write the fourth article and finalized my PhD dissertation. Behnam Tajik, Institute of Public Health and Clinical Nutrition University of Eastern Finland E-mail: behnamt@uef.fi | ||
Tertsunen Hanna-Mari | 2020 | Terveellisen pohjoismaisen ruokavalion yhteys kuolleisuuden, akuutin sydänkohtauksen ja tyypin 2 diabeteksen riskiin |
Juho Vainion säätiön apurahaa käytin 3 kuukauden väitöskirjatyöskentelyyn keväällä 2020. Artikkeli "Healthy Nordic diet and risk of incident coronary heart disease among men: the Kuopio Ischaemic Heart Disease Risk Factor Study" hyväksyttiin arviointikierrokselle British Journal of Nutrition -lehteen ja odottaa reviewersien kommentteja. Artikkelissa tutkimme terveellisen Pohjoismaalaisen ruokavalion yhteyttä sepelvaltimotaudin riskitekijöihin ja sepelvaltimotautikohtauksiin sekä kaulavaltimoiden ateroskleroosiin. Terveellinen Pohjoismaalinen ruokavalio ei tutkimuksessamme vaikuttanut olevan yhteydessä mihinkään edellämainituista, paitsi käänteisesti C-reaktiivisen proteiinin (CRP) pitoisuuksiin. Apurahan aikana pääsin aloittamaan myös väitöskirjani kolmannen artikkelin "Adherence to healthy Nordic diet and risk of type 2 diabetes among men: the Kuopio Ischaemic Heart Disease Risk Factor Study", jossa tutkitaan terveellisen Pohjoismaalaisen ruokavalion yhteyksiä tyypin 2 diabetekseen ja sen riskitekijöihin seerumin insuliinipitoisuuteen sekä plasman glukoosipitoisuuteen. Artikkeli on vielä kirjoitusvaiheessa ja tuloksia ei ole vielä julkaistu. Mainitsen vielä, että laitoin tutkimushankkeen loppupäiväksi apurahan viimeisen käyttöpäivän, mutta väitöskirjatyöni tulee vielä jatkumaan tämän jälkeen. Artikkeli odottaa vielä julkaisua, joten en voi vielä laittaa julkaisua liitteeksi. | ||
Tilles-Tirkkonen Tanja | 2015 | Väitöskirja: Hyvän Olon Eväitä – hyvää ravitsemusta kouluikäisille |
Juho Vainion myöntämä apuraha on käytetty väitöskirjatyöni viimeistelyyn. Tämä työ on edennyt aikataulun mukaisesti. Väitöstilaisuus järjestetään 16.1.2016. Väitöskirjatyön tavoitteena oli tutkia kouluikäisten lasten ja nuorten tasapainoisten ruokailutottumusten, syömisen taidon sekä minäkuvaa ilmentävien tekijöiden (itsetunnon, koherenssin tunteen ja kehon koon kokemisen) ja perheen ruokailutottumusten välisiä yhteyksiä sekä mahdollisuuksia edistää niitä koulun ravitsemuskasvatuksen keinoin. Tutkimuksen mukaan koululounaan täysipainoisuus oli yhteydessä säännöllisempään ateriarytmiin ja ravitsemuksellisesti laadukkaampaan ruokavalioon myös kouluajan ulkopuolelle. Reilu puolet oppilaista luokiteltiin syömisen taidon omaaviksi, joka ominaisuutena oli myös yhteydessä tasapainoisempiin ruokailutottumuksiin. Myös perhetekijät, kuten perheen yhteiset ateriat ja kasvisten, marjojen ja hedelmien saatavuus kotona, sekä minäkuvaa ilmentävät tekijät: koherenssin tunne, itsetunto ja kehon koon kokeminen, olivat yhteydessä tasapainoisiin ruokailutottumuksiin ja syömisen taitoon. Osana väitöskirjatyöstä kehitetty Hyvän Olon Eväät-ravitsemuskasvatusmalli vastasi opettajien näkökulmasta sille asetettuja tavoitteita ja sopi toteutettavaksi koulussa integroituna oppiaineisiin. Myös oppilaat raportoivat harjoitusten olleen mielekkäitä. Mallin vaikutuksia arvioitaessa 5. lk:n oppilaiden ateriarytmin todettiin säännöllistyneen, kasvisten käytön sekä koululounaalla että välipalalla lisääntyneen ja energia- ja virvoitusjuomien käytön vähentyneen. Johtopäätöksenä todetaan koululounaan täysipainoisuuden heijastelevan yleisesti kouluikäisten lasten ja nuorten ruokailutottumuksia. Myös syömisen taito ominaisuutena oli yhteydessä tasapainoisempiin ruokailutottumuksiin ja tarjoaa näin uuden näkökulman lasten ja nuorten ravitsemuskasvatukseen ja syömiskäyttäytymisen kuvaamiseen. Koska myös tasapainoista minäkuvaa ilmentävät tekijät koherenssin tunne ja itsetunto, samoin kuin perheen ruokailutottumukset ovat yhteydessä tasapainoisiin ruokailutottumuksiin, tulee myös ne huomioida ja niitä tukea kouluikäisten ravitsemuskasvatuksessa. Tutkimuksen havainnot voivat auttaa opettajia ja kouluterveydenhuollossa työskenteleviä suuntamaan huomiota ruokailutottumusten suhteen erityistä tukea tarvitseviin oppilaisiin. Johtopäätöksenä voidaan myös todeta, että tasapainoisten ruokailutottumusten toteutumista voidaan edistää Hyvän Olon Eväät – ravitsemuskasvatusmallin avulla. Opettajavetoinen, oppiaineisiin integroituva malli tarjoaa myös työvälineen uuden vuonna 2016 voimaan astuvan perusopetuksen opetussuunnitelman tavoitteiden toteuttamiseen. | ||
Törrönen Riitta | 2012 | Mustikan terveysvaikutusten tutkiminen nutrigenomiikan avulla |
Työssä tutkittiin mustikan vaikutuksia sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaan sekä matala-asteiseen tulehdustilaan (inflammaatioon) henkilöillä, joilla oli metabolisen oireyhtymän piirteitä eli ylipainoa sekä kaksi seuraavista: koholla oleva paastosokeri, epänormaalit veren rasva-arvot, vyötärölihavuus tai kohonnut verenpaine. He söivät 8 viikon ajan joko normaalia ruokavaliotaan, jossa marjojen käyttöä oli rajoitettu (kontrolliryhmä, n=12), tai ruokavaliota, joka sisälsi kokonaista mustikkaa helppokäyttöisinä kotimaisina valmisteina (mustikkaryhmä, n=15). Valmisteet olivat mustikkapuree (Pakkasmarja) ja kuivattu makea mustikka (Kiantama). Niiden päiväannos vastasi 400 grammaa tuoretta mustikkaa. Sokeriaineenvaihduntaa tutkittiin oraalisen ja suonensisäisen glukoosirasituskokeen avulla tutkimuksen alussa ja lopussa. Rasva-aineenvaihduntaa tutkittiin tavanomaisten veren rasvamääritysten avulla ja kolesteroliaineenvaihduntaa selvitettiin mittaamalla verestä kolesterolin imeytymistä ja synteesiä kuvaavia aineenvaihduntatuotteita. Mustikan käytöllä ei ollut selvää vaikutusta sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaan. Vaikka mustikkatuotteet sisälsivät sokeria ja tutkittavien sokerin saanti lisääntyi, sillä ei ollut haitta-vaikutuksia sokeri- tai rasva-aineenvaihduntaan. Tulehdustilaa selvitettiin mittaamalla verestä tavanomaisten inflammaatiomarkkereiden pitoisuuksia. Tutkittavilla oli matala-asteinen tulehdustila, eli CRP:n ja muiden inflammaatiomarkkeiden pitoisuudet olivat koholla. Tutkimuksen aikana niiden pitoisuudet alenivat mustikkaryhmässä ja pysyivät ennallaan tai nousivat kontrolliryhmässä. Mustikan vaikutuksia tulehdustilaan selvitettiin myös nutrigenomiikan avulla eli tutkimalla veren valkosoluista inflammaatioon liittyvien geenien ilmentymistä. Osalle mustikkaryhmään kuuluvista tehtiin koko genomin kattava transkriptomiikka-analyysi veren valkosoluista ja tulokset varmennettiin QPCR-analyysillä molemmissa ryhmissä. Mustikka- ja kontrolliryhmissä löydettiin eroja kolmessa inflammaatioon liittyvässä signalointireitissä. Lisäksi inflammatoristen solujen aktivaatioon liittyvien geenien ilmentyminen väheni mustikkaryhmässä. Sen sijaan kontrolliryhmässä, jossa marjojen käyttöä oli rajoitettu, nähtiin inflammaatioon liittyvien geenien ilmentymisen voimistumista. Geenitason tutkimukset antoivat tarkempaa tietoa mustikan anti-inflammatorisesta vaikutuksesta kuin tavanomaiset veren inflammaatiomarkkerit. Tulokset osoittavat, että säännöllinen mustikan käyttö lieventää metaboliseen oireyhtymään tyypillisesti liittyvää tulehdustilaa, mikä pitkällä aikavälillä voi vähentää tyypin 2 diabeteksen ja sydän- ja verisuonitautien riskiä. Mustikan ja muiden marjojen sisällyttämistä ruokavalioon voi suositella kaikille ja tämän tutkimuksen perusteella erityisesti henkilöille, joilla on metabolisen oireyhtymän piirteitä. | ||
Valsta Liisa | 2012 | Suomalaisten elintarvikkeiden ja ateriakokonaisuuksien vaikutukset glukoosi- ja insuliiniaineenvaihduntaan |
Elintarvikkeet ja sokeriaineenvaihdunta (ELSA) -hankkeen kyseessä oleva kokeellinen osatutkimus jakautui 9:än n. 8-11 viikkoa kestäneeseen, elintarvikkeiden tai elintarvikeyhdistelmien glykeemisiä, insulinemisiä ja muita verivasteita tutkineisiin jaksoihin. Joksot toteutettiin THL:n tarkoitusta varten rakennetuissa ravintotutkimustiloissa. Kuhunkin tutkimusryhmään osallistui 10-12 tutkittavaa ja ryhmiä oli 1-4 tutkimusjaksoa kohti. Tässä koesarjassa todettiin useiden tekijöiden vaikuttavan mitattuihin GI-arvoihin. Tästä johtuen metodologisiin valintoihin tulee erityisesti kiinnittää huomiota. Määritettäessä GI-arvoja on syytä noudattaa kansainvälistä standardia ja aiemmin mitattuja GI-arvoja pitää tulkita ja käyttää varoen. ELSA-hankkeen yhteydessä on analysoitu useiden suomalaisen elintarvikkeiden GI-vasteet, joita on käytetty THL:n GI-tietokannan pohjatietoina sekä sovellettu GI-laskentaan THL:n kulutusfrekvensseihin pohjautuvassa FFQ-menetelmässä. GI-arvoista koottua THL: n GI-tietokantaa on edelleen käytetty epidemiologisissa tutkimuksissa. Suuren glykeemisen vasteen elintarvikkeiksi todettiin mm. olut, perunamuhennos, vehnä- ja ruisleipä, leivonnaiset. Glykeemistä vastetta hillitsivät mm. ateriaan yhdistetty proteiinipitoinen elintarvike, öljy ja marjat. Proteiinilisä ateriassa suurensi myös insuliinivastetta. Ateriakokonaisuuden glykeeminen- ja insulineminen vaste oli matalampi kuin tiettyjen yksittäisten elintarvikkeiden. | ||
Venäläinen Taisa | 2016 | Ruokavalion ja liikunnan vaikutus plasman rasvahappokoostumukseen ja inflammaatiotekijöihin alakouluikäisillä lapsilla |
Väitöskirjani aihe on ravitsemus- ja liikuntaintervention vaikutus lasten plasman rasvahappokoostumukseen. Väitöskirjani tulokset osoittavat, että veren rasvahappokoostumus kuvastaa lasten ruokavalion rasvan laadun lisäksi myös hiilihydraattien laatua. Toisaalta tutkimus osoittaa, että veren suuri tyydyttyneiden ja kertatyydyttyneiden rasvahappojen osuus ja pieni monityydyttymättömien rasvahappojen osuusveressä on yhteydessä suurempaan sydän- ja verisuonitautiriskiin jo lapsuudessa, mutta kuitenkin lasten veren rasvahappokoostumukseen on mahdollista vaikuttaa perhekeskeisellä elintapaohjauksella mm. suosittelemalla kasvirasvan käytön lisäämistä. Väitöspäiväksi on jo sovittu pe 31.3.2017. Yhteenvedon työnimenä on ollut: Plasma Fatty Acid Profile, Dietary Components and Cardiometabolic Risk Factors In Children. Yhteenveto on tällä hetkellä esitarkastuksessa. Lähetän väitöskirjani sen valmistuttua Juho Vainion Säätiölle. | ||
Virtanen Suvi | 2015 | Ravinnon merkitys tyypin 1 diabeteksen kehittymisessä: lehmänmaito altistaa ja kala suojaa? |
Koko DIPP -ravintotutkimus on tuottanut lähes sata kansainvälistä alkuperäisjulkaisua, 9 väitöskirjaa ja useita pro gradu-töitä. Juho Vainion säätiön vuosille 2014 ja 2015 myöntämällä tuella tehty työ vahvistaa havainnot maidon ja äidinmaidonkorvikkeen suorasta ja kalarasvahappojen käänteisestä yhteydestä edenneen tyypin 1 diabeteksen esiasteen kehittymiseen. Uusi havainto on rintamaidon määrän ja rintamaidosta saatavien rasvahappojen suojaava yhteys esidiabeteksen kehittymiseen. Toinen uusi havainto on se, että nämä yhteydet vahvistuvat kun vasteeksi otetaan varhain ilmaantuvat insuliiniautovasta-aineet ensimmäisenä vasteena ilman muita autovasta-aineita. (Niinistö ym. lähetetty julkaistavaksi, abstrakti hyväksytty esitettäväksi Immunology of Diabetes Society:n kokouksessa 2017 San Franciscossa). Tutkimuksessamme äidin raskauden tai imetyksen aikainen kalan käyttö ei ollut yhteydessä kliinisen diabeteksen riskiin lapsella. Äidin raskaudenaikainen maidon ja juuston käyttö oli suojaavassa yhteydessä ja imetyksen aikainen lihavalmisteiden käyttö suorassa yhteydessä lapsen diabeteksen riskiin. Lisäksi äidin imetyksen aikainen kasviöljyjen käyttö oli suorassa yhteydessä lapsen esidiabeteksen riskiin (Niinistö ym. BJN 2014, Niinistö ym. Acta Diabelogica 2015). Tuloksemme antavat viitettä siitä, että altistuminen maidolle äidin kautta vaikuttaa lapsen immuniteetin säätelyyn mahdollisesti edistämällä tolerisaatiota. Näin ollen toisin kuin lapsen oma suora altistuminen lehmänmaidolle, sikiöaikainen tai rintamaidon välityksellä tuleva altistuminen maidolle saattaisi johtaa sietokyvyn kehittymiseen, mikä voisi ehkäistä virheelliseen autoimmuniteettiin johtavan immuunivasteen kehittymistä. Emme havainneet yhdysvaikutuksia lapsen maidon käyttömäärän (julkaisematon havainto) tai maidon aloittamisiän ja insuliini- tai PTPN22 -geenien välillä suhteessa edenneen esidiabeteksen kehittymiseen (Hakola ym. lähetetty julkaistavaksi). Viitteet: Hakola L, Takkinen H-M, Niinistö S, Ahonen S, Nevalainen J, Veijola R, Ilonen J, Toppari J, Knip M, Virtanen SM. Infant Feeding in Relation to the Risk of Advanced Islet Autoimmunity and Type 1 Diabetes in Children With HLA-Conferred Disease Susceptibility to Type 1 Diabetes. Submitted to Am J Epidemiol. Niinistö S, Takkinen HM, Uusitalo L, Rautanen J, Nevalainen J, Kenward MG, Lumia M, Simell O, Veijola R, Ilonen J, Knip M, Virtanen SM. Maternal dietary fatty acid intake during pregnancy and the risk of preclinical and clinical type 1 diabetes in the offspring. British Journal of Nutrition 2014;111:895-903. Niinistö S, Takkinen HM, Uusitalo L, Rautanen J, Vainio N, Ahonen S, Nevalainen J, Kenward MG, Lumia M, Simell O, Veijola R, Ilonen J, Knip M, Virtanen SM. Maternal intake of fatty acids and their food sources during lactation and the risk of preclinical and clinical type 1 diabetes in the offspring. Acta Diabetologica 2015;52:763-72. Niinistö S, Takkinen H-M, Erlund I, Ahonen S, Toppari J, Ilonen J, Veijola R, Knip M, Vaarala O, Virtanen SM. Fatty acid composition in serum and milk feeding type in infancy are associated with risk of islet autoimmunity. Submitted to Am J Clin Nutr. | ||
Vähämiko Sanna Marita | 2012 | Väitöskirjatutkimus raskauden aikaisen ravitsemuksen ja probioottien käytön vaikutuksista äidin ja lapsen aineenvaihduntaan |
Raskaudenaikainen ravitsemus vaikuttaa sekä naisten että lasten tulehdusmarkkeeri leptiinin seerumipitoisuuteen. Erityisesti runsaalla kuidun saannilla ja vähäisellä tyydyttyneen rasvan saannilla on hyödyllinen vaikutus äitien leptiini-pitoisuuteen. Ylipainoisilla äideillä sokerin saanti näyttää olevan suhteessa leptiini-pitoisuuteen. Ravitsemusneuvonnalla voidaan lisätä raskaana olevien naisten beta-karoteenin ja e-vitamiinin saantia mutta vaikutus ei välity yksiselitteisesti äitien seerumipitoisuuteen. Tilastollisten analyysien perusteella naisten vitamiini-pitoisuuksiin vaikuttavat ravitsemuksen lisäksi ylipaino ja ikä. |
Liikunta ja terveys
Aaltonen Sari | 2013 | Väitöskirjatyö, joka käsittelee fyysiseen aktiivisuuteen ja inaktiivisuuteen vaikuttavia ympäristötekijöitä sekä liikunta-aktiivisuuden periytyvyyttä. |
Väitöskirjatutkimuksen tulokset osoittivat, että geneettisten tekijöiden osuus väestötasolla vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden vaihtelua selittävänä tekijänä vaihteli 43 %:n ja 52 %:n välillä nuoruudessa (16 vuodesta 18 vuoteen) laskien nuoressa aikuisiässä noin 30 %:iin (ikä noin 25 vuotta). Geneettisten tekijöiden havaittiin olevan kolmenkymmenen ikävuoden tietämillä lähes samalla tasolla kuin nuoruudessa; väestön liikunta-aktiivisuudesta 44 % selittyi yksilöiden välisillä geneettisillä eroilla. Tämä osuus kuitenkin laski seuranta-ajan kuluessa ja oli kuuden vuoden kuluttua 34 %. Ainoastaan pieni osuus niistä geneettisistä tekijöistä, jotka selittivät liikunta-aktiivisuuden vaihtelua 16 vuoden iässä, selittivät sitä myös nuoressa aikuisiässä. Kolmenkymmenen ikävuoden kohdalla liikunta-aktiivisuutta selittävät geneettiset tekijät puolestaan korreloivat voimakkaasti 36 ikävuoden seuranta-aikaan. Sisaruksille yhteisten ympäristötekijöiden merkitys liikunta-aktiivisuuden vaihtelua selittävänä tekijänä pysyi vakaana nuoruudessa, mutta niiden osuus kasvoi nuoressa aikuisiässä, erityisesti naisilla. Ilmiö on päinvastainen kuin geneettisillä tekijöillä. Sekä yhteiset että yksilölliset (ei sisaruksen kanssa jaettavat) ympäristötekijät selittivät nuoreen aikuisikään asti liikunta-aktiivisuuden vaihtelua. Kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen enää vain yksilölliset ympäristötekijät selittivät geneettisten tekijöiden kanssa liikunta-aktiivisuuden vaihtelua kvantitatiivisen genetiikan mallissa. Omien taitojen kehittämiseen, fyysiseen kuntoon, ja psyykkiseen hyvinvointiin liittyvät motivaatiotekijät olivat säännöllisesti yli 30 vuoden ajan liikkuneille kaksosparien jäsenille tilastollisesti merkitsevästi tärkeämpiä motivaatiotekijöitä kuin saman ajan liikkumattomina olleille kaksosparien jäsenille. Näiden lisäksi ulkonäköön, liikunnasta nauttimiseen, sosiaaliseen kanssakäymiseen ja muiden kanssa kilpailuun liittyvät liikuntamotivaatiotekijät olivat tilastollisesti merkitsevästi tärkeämpiä motivaatiotekijöitä 34-vuotiaille noin 10 vuoden ajan säännöllisesti liikkuneille henkilöille kuin saman ajan pysyvästi liikkumattomina olleille henkilöille. Muiden ihmisten odotusten mukaisesti toimiminen oli vähiten tärkeä motivaatiotekijä kaikille tutkittaville. Se oli myös ainut vapaa-ajan liikuntaan motivoiva tekijä, jonka pysyvästi liikkumattomat arvioivat hieman tärkeämmäksi motivaatiotekijäksi kuin säännöllisesti liikkuvat, vaikkei ero aina ollut tilastollisesti merkitsevä. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan päätellä, että vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuteen yhteydessä olevien geneettisten ja ympäristötekijöiden selitysosuudet vaihtelevat iän myötä. Tämä vaihtelu geneettisten ja ympäristötekijöiden osuuksissa näyttäisi selittävän myös seurannan aikana havaittua vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden vaihtelua. Liikuntamotivaatiotekijöihin liittyvät tulokset puolestaan vahvistivat aiempia käsityksiä siitä, että sisäisillä motivaatiotekijöillä olisi tärkeä merkitys säännöllisen ja pitkään jatkuvan vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden toteutumisessa. | ||
Borodulin Katja | 2015 | Interrelationships of objectively measured physical activity and sleep with cardiovascular disease risk profile |
Hankkeessa tutkittiin fyysisen aktiivisuuden, unen ja istumisen yhteyksiä sydäntaudin riskille ja riskitekijöille suomalaisilla aikuisilla. Hankkeessa tuotettiin yksi väitöskirja, joka koostui neljästä osatyöstä. Väitöskirjassa havaittiin, että aikuisväestössä erottuvat fyysisen aktiivisuuden ja unen perusteella neljä erilaista ryhmittymää, niin miehissä kuin naisissa. Naisilla vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja unen, sekä runsaan ruudun äärellä istumisen ja riittämättömäksi koetun unen ryhmässä havaittiin myös useita korkeita sydäntautien aineenvaihdunnallisia riskitekijäarvoja kuten verenpaine, matala-asteinen tulehdus, lihavuus ja kolesteroli. Sekä miehillä että naisilla fyysisen aktiivisuuden ja unen perusteella tunnistetut ryhmittymät erosivat toisistaan ennustetun kokonaissydäntautiriskin osalta niin, että korkea ennustettu riski yhdistyi vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja unen ryhmään. Väitöskirjassa löydettiin vuorokausityyppisyyden tai kronotyypin yhteys fyysiseen aktiivisuuteen ja istumiseen. Kronotyyppi kuvaa luontaista vuorokausirytmiä ja tutkimuksessa havaittiin iltatyypeillä, mutta myös itsensä aamuväsyneiksi kokevilla enemmän ilta-kuin aamutyypeillä olevan aamutyyppejä vähemmän fyysistä aktiivisuutta vapaa-ajalla. Väitöskirjan tulokset osoittivat myös, että matalalla fyysisellä aktiivisuudella ja lyhyellä unella on merkitsevä yhdysvaikutus sydäntautikuolleisuudelle ja iso osa riskistä selittyy nimenomaan lyhyen unen ja riittämättömän fyysisen aktiivisuuden yhtäaikaisella esiintymisellä. Hankkeessa tutkittiin myös istumisen itsenäistä roolia sydäntautiriskin ennustajana erilaisten istumislajien sekä kokonaisistumisen osalta. Tulokset osoittivat, että ainoastaan television äärellä vietetty runsas istuminen liittyi merkitsevästi tulevan 10-vuoden ennustettuun sydäntautiriskiin suomalaisilla 25-74-vuotiailla aikuisilla. Tästä julkaistiin yksi tieteellinen artikkeli vertaisarviointia käyttävässä lehdessä. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että vähäinen fyysinen aktiivisuus ja runsas istuminen, sekä lyhyt tai huonolaatuinen uni, ovat sydänterveyden näkökulmasta epäedullinen yhdistelmä, joka on olennaista tunnistaa ja huomioida kansanterveystyössä. Runsaan istumisen haitallisuus ja toisaalta riittävän liikunnan ja hyvän unen hyödyllisyys terveyden kannalta on tärkeä muistaa. Myös vuorokausityyppisyyden ja siihen liittyvän aamuväsyneisyyden tunnistaminen esimerkiksi terveysneuvonnassa on suositeltavaa, tietyn vuorokausityyppisyyden altistaen epäterveellisille elintavoille. | ||
Engberg Elina | 2015 | Fyysinen aktiivisuus ja psyykkinen hyvinvointi elämäntapahtumien aikana |
E-thesis: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/234784/PHYSICAL.pdf?sequence=3 Väitöstutkimus: Liikunta, raskaus ja henkinen hyvinvointi: tarkastelussa raskausdiabeteksen riskiryhmään kuuluvat naiset Vähäinen liikunta, mielenterveyden ongelmat ja lihavuus ovat merkittäviä väestön terveyteen liittyviä haasteita. Lihavuus puolestaan on läheisesti yhteydessä raskausdiabetekseen, joka on kehittymässä maailmanlaajuiseksi epidemiaksi raskaana olevien naisten keskuudessa. Raskauden kaltaiset elämäntapahtumat saattavat vaikuttaa sekä liikunta-aktiivisuuteen että henkiseen hyvinvointiin. Tässä väitöskirjassa koottiin yhteen tutkimusnäyttö merkittävien elämäntapahtumien, erityisesti raskauden, vaikutuksista liikunta-aktiivisuuteen, sekä tutkittiin henkistä hyvinvointia ja liikuntaa raskausdiabeteksen riskiryhmään kuuluvilla naisilla. Lisäksi selvitettiin raskausdiabeteksen ehkäisyyn tähtäävän elintapaohjauksen vaikutuksia koettuun terveyteen alkuraskaudesta siihen asti, kun synnytyksestä on kulunut vuosi. Elämäntapahtumien vaikutusta liikunta-aktiivisuuteen selvitettiin terveillä aikuisilla. Lisäksi väitöskirjassa oli mukana 482 raskaana olevaa ja 39 raskautta suunnittelevaa naista, joilla oli suurentunut raskausdiabeteksen riski (raskausdiabetes aiemmassa raskaudessa ja/tai raskautta edeltävä painoindeksi ≥ 29 kg/m2), sekä 358 Suomen yleiseen väestöön kuuluvaa raskaana olevaa naista. Osa suurentuneessa raskausdiabeteksen riskissä olevista naisista sai ravitsemus- ja liikuntaohjausta alkuraskaudesta siihen asti, kun synnytyksestä oli kulunut vuosi. Naisten masennusoireet, terveyteen liittyvä elämänlaatu, koettu terveys ja liikunta-aktiivisuus kysyttiin lomakkeilla, ja raskautta suunnittelevien naisten hengitys- ja verenkiertoelimistön kunto selvitettiin mittaamalla maksimaalinen hapenottokyky polkupyöräergometritestin aikana. Tulokset osoittivat, että merkittävät elämäntapahtumat vaikuttavat vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuteen. Vaikutukset riippuvat iästä, sukupuolesta ja elämäntapahtumasta; esimerkiksi raskaus vähentää liikunta-aktiivisuutta yleisessä väestössä. Raskausdiabeteksen riskiryhmään kuuluvilla naisilla on enemmän masennusoireita kuin naisilla yleisesti alkuraskaudessa, mutta ero näyttäisi selittyvän taustatekijöillä, kuten iällä, painoindeksillä ja tulotasolla. Raskausdiabeteksen riskiryhmään kuuluvilla raskautta suunnittelevilla naisilla hengitys- ja verenkiertoelimistön kunto ja vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus olivat positiivisesti yhteydessä koettuun terveyteen ja koettuun fyysiseen hyvinvointiin, myös painoindeksillä vakioinnin jälkeen. Naiset, joilla oli hyvin huono kunto, kokivat terveytensä ja fyysisen hyvinvointinsa kaikkein huonoimmaksi, jopa verrattuna naisiin, joilla oli huono kunto. Koettu terveys näytti paranevan alkuraskaudesta siihen asti, kun synnytyksestä oli kulunut vuosi raskausdiabeteksen riskiryhmään kuuluvilla naisilla, jotka saivat elintapaohjausta. Koettu terveys näytti sen sijaan huononevan kontrolliryhmässä. Ero ryhmien välillä ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä. Merkittävät elämäntapahtumat, kuten raskaus, vaikuttavat vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuteen, joten elämäntapahtumat voisivat olla otollinen aika liikunta-aktiivisuuden edistämiselle. Raskausdiabeteksen riskiryhmään kuuluvilla naisilla on enemmän masennusoireita kuin naisilla yleisesti alkuraskaudessa, ja ero näyttäisi selittyvän taustatekijöillä, kuten iällä, painoindeksillä ja tulotasolla. Raskausdiabeteksen riskiryhmään kuuluvilla raskautta suunnittelevilla naisilla jo hieman parempi hengitys-ja verenkiertoelimistön kunto saattaisi parantaa terveyteen liittyvää elämänlaatua. Raskautta suunnittelevien ja raskaana olevien riskiryhmään kuuluvien naisten masennusoireisiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota sekä terveydenhuollossa että interventiotutkimuksissa, sillä henkinen hyvinvointi saattaa vaikuttaa sekä raskausdiabeteksen ehkäisyyn että hoitoon sitoutumiseen. Raskausdiabeteksen riskiryhmän elintapaohjauksessa tulisi olla mukana myös psyykkinen tuki. | ||
Eronen Johanna | 2015 | Disparities in physical activity in old age |
Tutkimuksen tulokset kertovat, että iäkkäiden henkilöiden mahdollisuudet terveyttä ja toimintakykyä ylläpitävään ulkoliikuntaan vaihtelevat suuresti liikkumiskyvyn ja ympäristön mukaan. Hyväkuntoiset ikäihmiset, joiden lähiympäristö on liikuntaan soveltuva, pääsevät useimmiten liikkumaan vaivatta niin kodin läheisyydessä kuin kauempanakin. Ne vanhukset, joiden liikuntakyky on heikentynyt, voivat kohdata ulkona liikkumisessa sellaisia haasteita, joita hyväkuntoiset eivät edes huomaa: huonosti liikkuvalle vanhukselle liukkaat kadut, pimeys ja muu liikenne voivat aiheuttaa turvattomuutta, joka pitää vanhan ihmisen kodin seinien sisäpuolella. Myös kaatumisen pelko, huonot sääolosuhteet sekä sairaudet ja kivut vähentävät mahdollisuuksia ulkona liikkumiseen. Heikko sosioekonominen asema näytti myös tulosten perusteella olevan yhteydessä vähäisempiin liikuntamahdollisuuksiin. Tutkimuksessa tarkasteltiin lisäksi ympäristön hyviä puolia vanhusten ulkona liikkumisen kannalta, ja todettiin että ulkona liikkumiseen kannustava lähiympäristö, kuten puistot ja kävelyreitit, motivoivat vanhuksia liikkumaan ulkona ja voivat estää liikkumisvaikeuksien kehittymistä. Tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa asuinalueiden suunnittelussa ja kunnostamisessa, sekä suunniteltaessa iäkkäiden henkilöiden kotona asumista tukevia palveluita. Hyvä valaistus, kävelymatkat palveluihin sekä hyvin hoidetut kadut myös talviaikaan helpottavat iäkkäiden henkilöiden ulkona liikkumista ja tukevat liikkumiskyvyn säilymistä ja itsenäistä elämää. Kaikkein huonokuntoisimmat vanhukset voisivat hyötyä ulkoilukaverista, joka lisäisi ulkona liikkumisen turvallisuutta ja kannustaisi lähtemään liikkeelle. | ||
Gao Ying | 2017 | Ergonomic interventions on sedentary behavior in office workers – reducing sitting time in the workplace |
The main findings were: both long-term and short-term self-reported instruments provide acceptable means of occupational sitting time in an office-based workplace, but their utility at the individual level is limited due to large variability (I); working with a sit-stand workstation reduced occupational sitting time and improved work-related health outcomes, such as musculoskeletal comfort, work ability, spinal loading and muscle activity patterns (II & III); the postural physiology study showed that compared with sitting, standing work increased energy expenditure and muscle activity after glucose loading in middle aged women. The results suggested that fuel switching occurs in favor of fat oxidation during standing despite extra carbohydrate availability (IV). Overall, the results of this study suggest that in the workplace, using sit-stand workstations can provide a promising strategy to reduce occupational sitting time and improve potential health outcomes. | ||
Haapala Henna | 2015 | Students' physical activity and social relationships at school in the Finnish Schools on the Move -pilot projects |
Tässä tutkimuksessa selvitettiin, kuinka Liikkuva koulu -ohjelman pilottivaiheessa vuosina 2010–2012 mukana olleet koulut onnistuivat pyrkimyksissään lisätä fyysistä aktiivisuutta koulupäivään ja sen välittömään yhteyteen. Erityisesti selvitettiin muutoksia oppilaiden fyysisessä aktiivisuudessa ja liikkumattomassa ajassa sekä oppilaiden kokemissa kouluun liittyvissä sosiaalisissa tekijöissä. Tutkimuksessa selvitettiin myös tekijöitä, jotka vaikuttivat pilottihankkeiden menestymiseen tai epäonnistumiseen fyysisen aktiivisuuden edistämisessä koulussa. Tutkimusaineisto on kerätty pääasiassa kahden vuoden seuranta-aikana neljällä mittauskerralla käyttäen sekä kyselylomakkeita että objektiivista fyysisen aktiivisuuden mittausta kiihtyvyysantureilla 1.-9. luokan oppilailta. Pilottihankkeiden prosessiarviointia tehtiin henkilökunnan, rehtoreiden sekä hankevastaavien haastatteluilla ja kyselyillä sekä seurantapäiväkirjoilla. Objektiivisesti mitatun koulupäivän aikaisen reippaan liikunnan määrä lisääntyi ja liikkumaton aika väheni ohjelman alakouluissa vertailukouluihin nähden, kuitenkaan muutoksia koko päivän fyysisessä aktiivisuudessa ei havaittu. Yläkouluissa niiden oppilaiden osuus, jotka osallistuivat ainakin joskus tai useammin välituntien pallopeleihin ja liikuntapeleihin ja -leikkeihin, lisääntyi, ja tämä muutos johtui pääosin poikien raportoimasta osallistumisen kasvusta. Ohjatun välituntiliikunnan, tytöille erillisten liikuntatoimintojen ja -tilojen, välituntien vertaisohjaajien sekä liikuntavälineiden tarjoamisen ja liikuntatilojen kehittämisen koettiin vaikuttaneen oppilaiden fyysiseen aktiivisuuteen positiivisesti. Liikuntatoimintaan osallistuminen välitunneilla oli positiivisesti yhteydessä oppilaiden vertaissuhteisiin koulussa, koettuun yhteenkuuluvuuteen koulussa (alaluokat) sekä kouluilmapiiriin (alaluokkien tytöt). Kahdeksansien luokkien pojat raportoivat suurempaa välituntien fyysistä aktiivisuutta vuonna 2013 verrattuna vuoteen 2011, mutta kouluun liittyvät sosiaaliset tekijät eivät eronneet vuosien välillä kummallakaan sukupuolella. Hanke oli hyvin näkyvä kouluissa, mutta henkilökunnan osallistuminen hankkeeseen vaihteli. Tutkimustulokset osoittavat, että muutokset oppilaiden fyysisessä aktiivisuudessa koulupäivien ja välituntien aikana ovat mahdollisia. Kuitenkaan nämä muutokset eivät näkyneet positiivisina muutoksina oppilaiden kokonaisaktiivisuudessa. Pitkäjänteinen työ koulun liikunnallisen toimintakulttuurin kehittämiseksi ja muutosten näkymiseksi aktiivisuudessa onkin välttämätöntä. | ||
Haapala Eero | 2015 | Physical Activity, Physical Performance, Adiposity and Academic Achievement in Primary-School Children |
Tämän väitöstutkimuksen tavoitteena oli tarkastella liikunnan ja fyysisesti passiivisen ajan sekä kestävyyskunnon ja motoristen taitojen yhteyksiä luku- ja laskutaitoon sekä tutkia kehon rasvakudoksen määrän yhteyksiä neuromuskulaariseen suorituskykyyn 6–8-vuotiailla lapsilla. Tutkimuksen mukaan erityisesti heikompi motorinen suorituskyky oli yhteydessä heikompiin oppimistuloksiin sekä kognitiivisiin toimintoihin kuten työmuistiin ja inhibitioon. Välituntiliikunta sekä urheiluseuran harjoituksiin osallistuminen olivat yhteydessä parempiin oppimistuloksiin. Lisäksi pojilla runsaampi liikunta, lukeminen ja kirjoittaminen, sekä tietokoneen käyttö ja videopelien pelaaminen olivat yhteydessä parempiin oppimistuloksiin, mutta nämä yhteydet selittyivät osin motorisella suorituskyvyllä, kestävyyskunnolla ja rasvakudoksen määrällä. Tytöillä liikunta oli käänteisesti yhteydessä oppimistuloksiin, mutta nämä yhteydet selittyivät suurimmaksi osaksi rasvakudoksen määrällä. Rasvakudoksen määrä oli käänteisesti yhteydessä neuromuskulaariseen suorituskykyyn pojilla ja tytöillä sekä kestävyyskunnon mittarina käytettyyn rasvattomalla massalla vakioituun maksimityötehoon pojilla. Lisäksi ryhmämme julkaisi kaksi tätä väitöstutkimusta tukevaa artikkelia fyysisen kunnon, kehon rasvakudoksen määrän ja ravitsemuksen yhteyksistä lasten päättelykykyyn (Haapala ym. Med Sci Sports Exerc 2015; Haapala ym. Br J Nutr 2015). Näiden tulosten mukaan paremmat motoriset taidot ja parempi Itämeren ruokavalion noudattaminen olivat yhteydessä parempaan päättelykykyyn erityisesti pojilla. Havaitsimme myös, että pojat, joilla korkea tai matala rasvaprosentti yhdistyi heikkoihin motorisiin taitoihin, menestyivät huonommin päättelykyytestissä kuin pojat joilla oli keskimääräinen rasvaprosentti tai paremmat motoriset taidot. Tytöillä yhteyksiä fyysisen kunnon, ruokavalion ja päättelykyvyn välillä ei havaittu. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan päätellä, että heikko motorinen suorituskyky, vähäinen liikunta ja huonolaatuinen ruokavalio saattavat altistaa heikommalle kognitiiviselle suoriutumiselle sekä matalammille oppimistuloksille erityisesti pojilla. Lisäksi liiallinen rasvakudoksen määrä heikentää neuromuskulaarista ja motorista suorituskykyä. | ||
Hakala Juuso | 2018 | Kestävyyskunnon ja elinikäisen fyysisen aktiivisuuden yhteys keski-iän kognitiiviseen toimintaan |
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lapsuudesta aikuisuuteen jatkuneen fyysisen aktiivisuuden sekä kestävyyskunnon yhteyttä kognitiiviseen toimintaan keski-iässä Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI) -pitkittäistutkimuksen aineistossa. LASERI-tutkimus käynnistyi vuonna 1980, jolloin 3 596 lasta osallistui kenttätutkimukseen. Tutkimushenkilöitä on tämän jälkeen seurattu 3–9 vuoden välein. Fyysistä aktiivisuutta mitattiin vakioiduilla kyselyillä kaikissa seurantatutkimuksissa. Kestävyyskunto mitattiin maksimaalisena hapenottokykynä suoralla menetelmällä vuosien 2008-2009 aikana 538 iältään 30–47-vuotiaalta LASERI-tutkittavalta. Kognitiivista toimintaa mitattiin vuoden 2011 seurantatutkimuksen yhteydessä The Cambridge Neuropsychological Test Automated Battery (CANTAB) -testistöä käyttäen 2 026 henkilöltä iältään 34–49 vuotta. Käytetyt testit mittasivat erityisesti: 1) episodista muistia ja oppimista, 2) tilaa käsittelevää työmuistia, 3) reaktioaikaa sekä 4) visuaalista tiedon käsittelykykyä. Tulokset fyysisen aktiivisuuden osalta osoittivat, että lapsuuden, nuoruuden, varhaisen aikuisuuden ja aikuisuuden fyysinen aktiivisuus oli kukin itsenäisesti positiivisessa yhteydessä reaktioaikaan keski-iässä huolimatta elämänaikaisesta muusta fyysisestä aktiivisuudesta. Tämän lisäksi suurempi fyysisen aktiivisuuden kokonaiskertymä varhaisessa aikuisuudessa ja aikuisuudessa oli yhteydessä parempaan visuaalisen tiedon käsittelykykyyn keski-ikäisillä miehillä. Lisäksi havaittiin, että lapsuudesta aikuisuuteen jatkuneen fyysisen aktiivisuuden yhteydet eivät säily itsenäisinä keski-ikään muilla kognitiivisen toiminnan osa-alueilla. Kestävyyskunto korreloi positiivisesti tilaa käsittelevän työmuistin, reaktioajan ja visuaalisen tiedon käsittelykyvyn kanssa. Iällä, sukupuolella ja koulutuksella vakioidussa monimuuttujamallissa aikuisuudessa mitattu maksimaalinen hapenottokyky oli positiivisessa yhteydessä visuaalisen tiedon käsittelykykyyn keski-iässä. Yhteys heikkeni, kun monimuuttujamalliin lisättiin fyysinen aktiivisuus, painoindeksi ja tupakointi. Voimakkaimmin yhteyttä heikensi painoindeksi. Maksimaalisella hapenottokyvyllä ei havaittu olevan yhteyttä muihin kognitiivisten toimintojen osa-alueisiin. Tämä tutkimus loi uutta tietoa lapsuuden sekä lapsuudesta aikuisuuteen jatkuneen fyysisen aktiivisuuden hyödyistä keski-iän kognitiiviselle toiminnalle. Tulokset osoittivat, että lapsuuden ja nuoruuden fyysisen aktiivisuuden hyödyt eivät välttämättä säily itsenäisinä keski-ikään, vaan elinikäinen fyysinen aktiivisuus on tärkeää keski-iän kognitiivisen toiminnan edistämiseksi. Tämä tutkimus toi myös uutta tietoa aikuisuuden ja keski-iän kestävyyskunnon yhteydestä kognitiiviseen toimintaan keski-iässä. Tulokset osoittivat, että parempi kestävyyskunto ei vielä keski-iässä ole yhteydessä kognitiiviseen toimintaan. Tässä tutkimuksessa osoitettu positiivinen yhteys fyysisen aktiivisuuden ja kognitiivisen toiminnan välillä saattaa heijastella myös muiden, kognitiivisen toiminnan kannalta edullisten, elämäntapojen yhteyksiä. | ||
Hakola Leena | 2014 | Hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskyky, fyysinen aktiivisuus ja niiden muutosta selittävät tekijät ikääntyvillä: DR's EXTRA-tutkimus. |
Väitöstutkimuksen mukaan noin 40 prosenttia ikääntyvistä miehistä ja noin puolet naisista liikkuu terveytensä kannalta riittämättömästi. Henkilökohtaista liikuntaohjausta saaneista kaksi viidestä sai kimmokkeen vuosia kestävään liikuntaharrastukseen. Tutkimuksessa tarkasteltiin taustatekijöiden ja nelivuotisen liikuntaintervention vaikutusta ikääntyvien liikkumiseen. Vähiten liikkuvat miehet olivat vanhempia, useammin työssäkäyviä ja eronneita kuin enemmän liikkuvat miehet. Lisäksi vähän liikkuvilla miehillä oli enemmän sairauksia, suppeampi sosiaalinen verkosto sekä huonompi ruokavalio kuin muilla. Naisilla huono terveys oli yhteydessä vähäiseen fyysiseen aktiivisuuteen. Tutkittavat jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään, joista toinen sai säännöllistä henkilökohtaista kestävyysliikuntaan painottuvaa liikuntaohjausta ja toinen toimi vertailuryhmänä. Kun vähän liikkuvat saivat henkilökohtaista liikuntaohjausta, he lisäsivät liikkumistaan ja jatkoivat sitä koko tutkimuksen ajan 2,5 kertaa todennäköisemmin kuin vertailuryhmäläiset. Keskimäärin kaksi viidestä liikuntaohjausta saaneesta lisäsi ja ylläpiti liikuntaansa neljän vuoden ajan. Tutkimus antoi uutta tietoa liikuntaintervention ja taustamuuttujien yhteisvaikutuksista liikunnan lisäämiseen. Liikuntaohjaus puri parhaiten eläkeiän kynnyksellä oleviin sekä henkilöihin joilla oli masennusoireita tai jotka olivat lopettaneet tupakoinnin. Jotta liikuntainterventioita voitaisiin kohdentaa mahdollisimman tehokkaasti, on tärkeää tunnistaa ne, jotka liikkuvat vähiten ja ne, jotka lisäävät liikuntaansa ohjauksen myötä. Henkilöt, jotka eivät tässä tutkimuksessa lisänneet liikuntaansa, voivat hyötyä yksilöidymmistä liikuntainterventioista. Väitöstutkimuksen yksi keskeinen tuotos on kestävyyssuorituskykyä kuvaavat maksimaalisen hapenottokyvyn viitearvot miehille ja naisille, sekä erikseen terveille miehille ja terveille naisille. Maksimaalinen hapenottokyky aleni 15 prosenttiyksikköä kymmenessä ikävuodessa poikkileikkausaineistossa. Nämä viitearvot palvelevat ikääntyvien kuntotestauksen ja kliinisten rasituskokeiden parissa toimivia ammattilaisia ja heidän asiakkaitaan. Tutkimus toteutettiin Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitoksella vuosina 2005–2011. Aineiston muodosti DR's EXTRA (Dose-Responses to Exercise Training) -tutkimus, joka oli laaja väestöotos 57–78-vuotiaita kuopiolaisia miehiä ja naisia. Maksimaalinen hapenottokyky mitattiin tarkasti ja luotettavasti suoralla menetelmällä hengityskaasuista polkupyöräergometritestin aikana. Fyysistä aktiivisuutta selvitettiin kyselyin. Vähäistä fyysistä aktiivisuutta ja liikunnan muutosta liikuntaintervention myötä tarkasteltiin suhteessa sosiodemografisisiin, terveyteen, sosiaalisen tukeen ja verkostoon sekä elintapoihin liittyviin tekijöihin. Väitöstutkimus on osa ainutlaatuisen pitkää ja laajaa satunnaistettua kontrolloitua liikunta- ja ruokavaliointerventiotutkimusta. | ||
Heinonen Ilkka | 2019 | Medical and physiological benefits and mechanisms of reduced sitting - A randomized controlled trial |
Tutkimuksen kaikki interventiomittaukset eivät ole vielä valmiit, mutta tuloksia intervention alkumittauspisteestä on jo paljon valmiina (Kts. erillinen loppuraporttiliite ja sen lopun tutkimustiivistelmät). Niiden perusteella näyttäisi siltä, että etenkin fyysinen kunto on tärkeä, mutta myös istumisen keskeyttämisillä, ei niinkään kokonaisistumisajalla, on merkitystä terveyden vaalimisessa. | ||
Huovinen Ville | 2016 | Ylipainon ja lihasvoimaharjoittelun vaikutus luun terveyteen |
Säännöllisellä lihasvoimaharjoittelulla on positiivinen vaikutus luuntiheyteen ja luuytimen sokeriaineenvaihduntaan. Lihavuudella ei ole vaikutusta luuntiheyteen, luun rasvoittumiseen tai luuytimen sokeriaineenvaihduntaan modernien kuvantamismenetelmien avulla tutkittuna. Liitteenä itse väitöskirja lähetetty postitse. | ||
Jantunen Hanna | 2018 | Fyysinen aktiivisuus ja ikääntyminen |
Tässä ikääntyvässä tutkimusjoukossa objektiivisesti mitattu päivittäinen fyysinen kokonaisaktiivisuus oli yhteydessä SFT:llä mitattuun fyysiseen toimintakykyyn. Sekä kevyt että reipas ja rasittava fyysisen aktiivisuuden määrä oli positiivisesti yhteydessä SFT:een kokonaistulokseen. Kun sekä miehet että naiset jaettiin ryhmiin syntymäpainon perusteella, fyysisen aktiivisuuden yhteys fyysiseen toimintakykyyn oli selvin pienipainoisina syntyneillä miehillä. Vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden määrä lisääminen kymmenen vuoden seurannan aikana oli positiivisesti yhteydessä terveyteen liittyvän elämänlaadun fyysiseen komponenttiin sekä miehillä että naisilla. Naisilla vapaa-ajan fyysisen aktivisuuden määrän lisääminen oli myös yhteydessä parantuneeseen psyykkiseen terveyteen liittyvän elämänlaadun komponenttiin ja vähentyneisiin masennusoireisiin. Lähtövaiheessa vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden määrä ei ollut yhteydessä leukosyyttien telomeeripituuteen miehillä eikä naisilla. Naisilla kuitenkin 10-vuoden seurannan aikana korkeampi lähtötason vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden määrä oli yhteydessä suurempaan leukosyyttien telomeeripituuden lyhenemiseen. | ||
Kangasniemi Anu | 2015 | Physically more active lifestyle based on the own values - randomized controlled trial among sedentary adults |
Tutkimustulosten mukaan sekä arvopohjaisessa että palauteryhmässä fyysinen aktiivisuus lisääntyi 3 ja 6 kuukauden seurannassa, eikä fyysisen aktiivisuuden muutoksissa ollut eroa ryhmien välillä. Yksilölliset vaihtelut muutoksessa olivat kuitenkin suuria. Arvopohjaisessa ryhmässä minäpystyvyyden tunne, liikuntaan liittyvä suunnittelu sekä liikkumiseen liittyvien epämiellyttävien ajatusten, tunteiden ja fyysisten tuntemusten hyväksyntä parantui enemmän verrattuna palauteryhmään. Edelleen havaittiin, että kiihtyvyysmittarilla mitatun fyysisen aktiivisuuden muutokset olivat yksilöllisesti tarkasteltuna pysyvämpiä arvopohjaisessa ryhmässä verrattuna palauteryhmään niiden osallistujien joukossa, jotka eivät olleet masentuneita. Arvopohjaisessa ryhmässä muutos liikuntaan liittyvien epämiellyttävien tuntemusten hyväksynnässä oli yhteydessä itseraportoituun liikunta-aktiivisuuden muutokseen. Muutos hyväksynnässä välitti myös esteisiin liittyvän minäpystyvyyden muutosta ja itseraportoidun liikuntamuutoksen välistä yhteyttä. Tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, että psyykkinen hyvinvointi ja tietoisuustaidot liittyvät fyysisesti aktiivisempaan elämäntapaan. Arvoja, hyväksyntää, ja tietoisuustaitoja painottavan lähestymistavan avulla saattaisi olla mahdollista tukea muutokseen liittyvää ajattelutapaa sekä edistää fyysisen aktiivisuuden muutosten pysyvyyttä. | ||
Kari Jaana | 2018 | Lifelong physical activity and long-term labor market outcomes |
Väitöskirjassa tarkastellaan liikunta-aktiivisuuden, koulutuksen ja työurien välisiä yhteyksiä elämänkulun eri vaiheissa. Tutkimusaineistona hyödynnetään Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI) -pitkittäistutkimusta yhdistettynä Tilastokeskuksen yhdistettyyn työntekijä–työnantaja-aineistoon (FLEED). LASERI-tutkimus käynnistyi vuonna 1980, jolloin yli 3 500 lasta ja nuorta kuudesta ikäkohortista (3, 6, 9, 12, 15 ja 18 vuotta) eri puolilta Suomea osallistui ensimmäiseen kenttätutkimukseen. Tämän jälkeen tutkimushenkilöitä on seurattu yli 30 vuoden ajan. Viimeisin kenttätutkimus toteutettiin vuosina 2010–2012. Rekisteripohjainen FLEED sisältää tietoja yksilön koulutus- ja työurien kehityksestä. Tässä väitöstutkimuksessa FLEEDin tietoja hyödynnettiin vuosilta 1997–2010. Tutkimuksen keskeinen tulos on seuraava: Liikunta lapsena on yhteydessä vuosien päähän koulutus- ja työurien kehitykseen. Tulosten mukaan liikunnallisesti aktiivisilla lapsilla oli peruskoulun päättyessä parempi koulumenestys ja aikuisena korkeampi koulutustaso ja korkeammat ansiotulot. Lisäksi he kiinnittyivät paremmin työmarkkinoille kuin lapsena vähän liikkuneet. Tarkemmin, osajulkaisuittan, keskeiset tulokset ovat: 1)Nuoruuden liikunta-aktiivisuus, niin liikunta-aktiivisuus 15-vuotiaana kuin muutos liikunta-aktiivisuudessa 12-vuotiaasta 15-vuotiaaksi, ovat positiivisesti yhteydessä sekä koulutodistuksen kaikkien aineiden keskiarvoon peruskoulun päättyessä että koulutusvuosien määrään aikuisuudessa. 2)Liikunta-aktiivisuus 9, 12 ja 15-vuotiaana on yhteydessä korkeampiin ansiotuloihin aikuisuudessa. Yhteys on nähtävissä erityisesti pojilla. Kun muun muassa perheen tulotaso, vanhempien koulutus ja vanhempien liikunta-aktiivisuus on huomioitu, lapsuuden liikunta-aktiivisuus on yhteydessä keskimäärin 10–20 % korkeampiin ansiotuloihin aikuisuudessa. 3)Lapsuuden liikunta-aktiivisuus on yhteydessä parempaan työmarkkinoille kiinnittymiseen. Tämä ilmenee positiivisena yhteytenä sekä liikunta-aktiivisuuden ja työllistymisen todennäköisyyden että liikunta-aktiivisuuden ja keskimääräisten työllisyyskuukausien välillä, ja negatiivisena yhteytenä liikunta-aktiivisuuden ja keskimääräisten työttömyyskuukausien välillä. Kun tarkastellaan muutosta liikunta-aktiivisuudessa 9-vuotiaasta 15-vuotiaaksi, paljon liikkuvilla on tulosten perusteella parempi työmarkkinoille kiinnittyminen verrattuna muihin liikuntaryhmiin: paljon liikkuvilla on keskimäärin eniten työllisyyskuukausia ja vähiten työttömyyskuukausia pitkällä aikavälillä. 4) Ansiotulojen ja itseraportoidun liikunnan välinen yhteys on positiivinen sekä miehillä että naisilla: mitä korkeammat ansiotulot, sitä enemmän miehet ja naiset raportoivat harrastavansa liikuntaa. Tulos ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, kun käytetään askelmittarilla mitattua liikunnan määrää. Naisilla ansiotulojen ja askelmittarilla mitatun liikunnan välinen yhteys on positiivinen, mutta miehillä yhteys on joko negatiivinen tai sitä ei ole havaittavissa. Osaava, tuottava ja hyvinvoiva työväestö on yksi talouskasvun perusta. Taloustieteellisestä näkökulmasta kyse voikin olla siitä, että liikuntaan panostaminen toimii investointina, jonka tulokset näkyvät niin koulumenestyksessä, koulutustasossa kuin työurilla. | ||
Karvonen Risto | 2018 | Ennenaikaisen syntymän yhteys fyysiseen kuntoon ja liikunnasta palautumiseen nuorilla aikuisilla. |
Tutkimustyö valmistui elokuussa 2019, jolloin julkaisimme tulokset The Journal of Pediatrics lehdessä otsikolla:"Postexercise Heart Rate Recovery in Adults Born Preterm". Tutkimuksen keskeisenä tuloksena raportoimme ennenaikaisesti syntyneillä nuorilla aikuisilla havaitun rasituksen jälkeisen sydämen sykkeen hidastuneen palautumisen. Tulokset viittaavat alentuneeseen sydämen parasympaattiseen kontrolliin, mikä voi olla yhteydessä kohonneisiin sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöihin ennenaikaisesti syntyneillä aikuisilla. | ||
Koli Jarmo | 2014 | LIIKUNNAN VAIKUTUSTEN PYSYVYYS POLVEN NIVELRUSTOIHIN JA TOIMINTAKYKYYN POSTMENOPAUSAALISILLA NAISILLA Satunnaistettu kontrolloitu tutkimus |
Vuoden aikana säännöllisesti tehdyt ja progressiivisesti lisätyt iskuttavat harjoitukset paransivat lievää nivelrikkoa sairastavien vaihdevuosi iän ohittaneiden naisten sekä fyysistä toimintakykyä että polvilumpioiden rustojen laatua. | ||
Kolu Päivi | 2015 | Raskausdiabeteksen elintapaohjauksen vaikuttavuus, kustannukset ja kustannusvaikuttavuus diabeteksen riskiryhmään kuuluvilla |
Tutkimuksen taustaa ja tavoite Äidin raskaudenaikaisella painolla ja elintavoilla on vaikutusta sekä äidin että syntyvän lapsen terveyteen mutta myös yhteiskunnalle muodostuviin terveydenhuollon kustannuksiin. Äidin ylipaino altistaa raskaudenaikaiselle sokeriaineenvaihdunnan häiriölle eli raskausdiabetekselle. Raskaana olevista naisista noin 14 % sairastuu vuosittain raskausdiabetekseen (THL, 2014), mutta jo raskausdiabeteksen riskiryhmään kuuluminen on yhteydessä äidin suurempaan terveyspalveluiden käyttöön (Kolu ym. 2011). Raskausdiabeteksen riskiä lisäävät erityisesti ylipaino, lähisukulaisen diabetes, aikaisemmin sairastettu raskausdiabetes ja yli 40 vuoden ikä. Yleisin yksittäinen raskausdiabeteksen riskitekijä on kuitenkin ylipaino, sillä 35 % kaikista synnyttäjistä vuosina 2012–2013 painoindeksi oli vähintään 25 (THL, 2014). Kun huomioidaan kaikki riskitekijät, noin puolet raskaana olevista naisista kuuluu raskausdiabeteksen riskiryhmään (THL, 2014). Ylipaino on kuitenkin ainoa riskitekijä johon odottavan äidin on mahdollista itse vaikuttaa, siksi elintapaneuvonnalla on tärkeä merkitys mahdollisimman aikaisessa vaiheessa raskautta. Väitöskirjan tavoitteena on selvittää raskausdiabeteksesta yhteiskunnalle muodostuvia terveydenhuollon kustannuksia ja elintapaohjauksen kustannusvaikuttavuutta raskausdiabeteksen riskiryhmään kuuluvilla naisilla. Lyhyen aikavälin elintapaneuvonnan kustannusvaikuttavuuden arviointi perustuu intervention aikana neuvoloissa toteutetun yksilöllisen ja tehostetun elintapaohjauksen ja tavanomaisen ohjauksen välisiin eroihin raskaudenaikaisessa koetussa terveydessä, elämänlaadussa ja lapsen syntymäpainossa. Pitkän aikavälin vaikuttavuuden arviointi (keskimäärin 7 vuotta synnytyksestä) perustuu ryhmien välisiin eroihin elämänlaadussa ja työstä poissaolopäivissä. Kustannusten arviointi perustuu terveydenhuollon palveluiden käytöstä muodostuneiden kustannusten, lääkityksen, elintapaintervention kustannusten ja työstä poissaolopäivistä yhteiskunnalle muodostuvien kustannusten arviointiin. Tutkimuksen keskeiset tulokset Raskausdiabetekseen sairastuvat äidit aiheuttavat terveydenhuollolle neljänneksen suuremmat kustannukset kuin terveet äidit. Kulut muodostuivat raskauden aikaisesta terveyspalveluiden käytöstä, lääkityksestä, synnytyksestä ja vastasyntyneiden osastohoidosta. Tutkimuksen mukaan suurimman yksittäisen kustannuserän sekä raskausdiabeetikoilla että terveillä verrokeilla muodosti synnytys, lähes yhtä suurella osuudella. Suuren menoerän muodostivat lisäksi synnytykseen liittyvät sairaalassaolopäivät, joista aiheutuneet kustannukset olivat raskausdiabeetikoilla keskimäärin 44 % verrokkeja suuremmat. Vastaavasti vastasyntyneiden tehohoitopäivistä aiheutuneet kustannukset olivat raskausdiabeetikoiden lapsilla 49 % ei-sairastuneita verrokkeja suuremmat. Raskausdiabeteksen ehkäisytutkimuksen mukaan tehostettu ohjaus oli vaikuttavaa raskausdiabeteksen riskiryhmään kuuluvilla äideillä, mutta se ei ollut kustannus-vaikuttavaa kun verrataan yhteiskunnalle muodostuvia kustannuksia saavutettuun terveyshyötyyn käytettäessä mittarina lapsen syntymäpainoa, elämänlaatua tai koettua terveyttä. Tutkimuksen perusteella tehostetun ohjauksen ryhmään kuuluneista äideistä vain joka neljäs äiti täytti ravitsemus-, liikunta- ja painonnoususuositukset raskauden lopussa. Vastaavasti heillä terveydenhuollon kustannukset olivat viidenneksen pienemmät verrattuna äiteihin, joilla suositukset eivät täyttyneet. Elintapaneuvonnan suurimpana haasteena on, etteivät äidit saamastaan neuvonnasta huolimatta sitoudu terveyttä edistäviin elintapoihin. Tarkasteltaessa tehostetun elintapaohjauksen hyötyjä 7 vuotta intervention jälkeen interventio ryhmässä lasten ikäkohtainen painoindeksi oli verrokkiryhmää (=tavanomainen ohjaus neuvolakäynnillä) pienempi (21.3 vs. 22.5, p-arvo=0.07). Tutkimus osoittaa lisäksi että raskaudenaikaisella elintapaneuvonnalla on kauaskantoisia vaikutuksia, sillä interventio ryhmään kuuluneilla äideillä, jotka toimivat annettujen ohjeiden mukaan (onnistuivat pitämään painonsa raskauden aikana suositusten rajoissa, liikkuivat säännöllisesti ja/tai täyttivät vähintään kolme viidestä ruokavaliosuosituksesta) oli seitsemän vuotta intervention jälkeen alhaisempi pitkäaikaista verensokeritasoa kuvaava sokerihemoglobiini (HbA1c) taso (33.7 vs. 34.8, p=0.09) ja parempi elämänlaatu (0.95 vs. 0.93, p=0.09) verrokkiryhmään verrattuna. Vastaavasti lasten ikäkohtainen painoindeksi oli alhaisempi intervention aikana suositukset täyttäneiden äitien ryhmässä (20.5 vs. 22.5, p=0.04). Tarkasteltaessa intervention hyötyjä seitsemän vuoden jälkeen, tutkimus osoittaa intervention kustannusvaikuttavaksi kun arviointikriteerinä käytetään työstä poissaolopäiviä, sillä interventioryhmässä sairauspoissaoloja oli edeltäneen vuoden aikana 36 % kontrolliryhmää vähemmän ja terveyspalveluiden käytöstä yhteiskunnalle aiheutuneet kustannukset 19 % verrokkiryhmää alhaisemmat. Sen sijaan elämänlaadussa ryhmät eivät eronneet toisistaan seurantatutkimuksessa. Johtopäätökset Raskausdiabeteksen kansantaloudellisen merkityksen ymmärtämiseksi tarvitaan tietoa terveydenhuollon suorien ja epäsuorien kustannusten muodostumisesta. Lisäksi päätöksenteon tueksi tarvitaan tietoa erilaisten elintapaneuvontakäytäntöjen kustannusvaikuttavuudesta jotta terveydenhuollon voimavarojen tehokkaalla kohdentamisella saavutetaan mahdollisimman suuri hyöty sekä palveluiden käyttäjän että yhteiskunnan näkökulmasta. Elintapaohjauksen vaikutusten ja kustannusvaikutusten arvioimiseksi tarvitaan myös pitkän aikavälin seurantatietoa, jotta intervention hyöty yhteiskunnalle runsaasti kustannuksia aiheuttaviin tekijöihin, kuten sairauspoissaolot saadaan esille. | ||
Korhonen Marko | 2014 | Can regular exercise slow the aging processes in muscle and bone? International collaborative study on lifetime athletes |
Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena oli selvittää liikunnan vaikutusten spesifisyyttä eli minkälaiset harjoitusärsykkeet ovat tehokkaita hidastamaan lihaksiston, luuston ja keuhkotoiminnan vanhenemismuutoksia ja sisältyykö intensiiviseen harjoitteluun riskejä. Päätulokset (ja osin alustavat) viittaavat siihen, että intensiivinen isku-tärähdystyyppinen pikajuoksuharjoittelu on yhteydessä suurempaan luun rakenteelliseen lujuuteen nuorella aikuisiällä ja keski-iässä, mutta urheilija vs ei-urheilija erot luun kunnossa pienenevät hieman kohti vanhimpia ikäluokkia, mikä voi johtua osittain harjoitusmäärän vähenemisestä iän myötä. Säännöllinen voimaharjoittelu näyttäisi olevan erittäin tehokas kuormitusmalli ylläpitämään luusto vahvana pitkälle myöhäiseen ikään. Kestävyysjuoksuharjoittelun luuta vahvistava vaikutus näkyi nuorilla aikuisurheilijoilla, mutta iäkkäillä kestävyysjuoksijoilla luun tiheysarvot ja arvioidut lujuusominaisuudet olivat keskimäärin samansuuruisia kuin verrokeilla. Liikunnan vaikutus lihasmassaan ja voimantuottokykyyn ilmeni spesifisyysperiaatteen mukaisesti (voimaurheilijat > sprintterit > kestävyysjuoksijat > verrokit). Yli 60 -vuotiaiden voima- ja nopeusurheilijoiden voimantuotto-ominaisuudet ja lihasmassa olivat huomattavasti suuremmat kuin harjoittelemattomilla miehillä. Lisäksi havainnot viittaavat siihen, että ikääntymiseen liittyvä motoristen yksiköiden lukumäärän väheneminen on vähäisempää voima/nopeus- ja kestävyysurheilijoilla kuin ikäverrokeilla. Voimantuotto ja hormonit korreloivat luun rakenteelliseen lujuuteen ja hohkaluun tiheyteen. On mahdollista, että vaikka vanhenemiseen liittyvä luun menetys eri luualueilla on riippuvainen monista tekijöistä, kuten hormoneista, lihaskatoon liittyvällä mekaanisen kuormituksen vähenemisellä on myös tärkeä rooli. Kaiken kaikkiaan tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että säännöllisen liikunnan vaikutukset tuki- ja liikuntaelimistön kuntoon myöhemmällä iällä on pitkälti riippuvainen kuormitusmuodosta. Keskimääräistä lujemmat luut ja vahvemmat lihakset havaittiin voima- ja nopeusharjoitelleilla miehillä. Toisaalta, koska sydämen-, verenkierto- ja hengityselimistön kuntoa voidaan parhaiten ylläpitää kestävyysharjoittelulla, se tulisi olla mukana ikääntyvien liikuntaohjelmissa. Artikkelit kansainvälisissä refereelehdissä: Cheng S, Degens H, Evans M, Cheng SM, Selänne H, Rittweger J, Heinonen A, Suominen H, Strandberg T, Alen M, Korhonen MT. What makes a 97-year-old man cycle 5 000 km a year? Gerontology 2015 accepted (doi:10.1159/000443390) Stenroth L, Cronin NJ, Peltonen J, Korhonen MT, Sipilä S, Finni T. Triceps surae muscle-tendon properties in older endurance- and sprint- trained master athletes and in untrained men. Journal of Applied Physiology 2015 (accepted) doi: 10.1152/japplphysiol.00511. Drey D, Sieber CC, Degens H, McPhee J, Korhonen MT, Müller K, Ganse B, Rittweger J. Relation between muscle mass, motor units and type of training in master athletes. Clinical Physiology and Functional Imaging 2014 (accepted) doi: 10.1111/cpf.12195 Del Vecchio L, McGregor C, Korhonen MT, Reaburn P. Lower limb muscular strength and power characteristics of masters road cyclists and age-matched sedentary adults. Cazzetta Medicina Italiana 2015 (accepted) Kulmala J-P, Korhonen MT, Kuitunen S, Suominen H, Heinonen A, Mikkola A. Avela J. Which muscles compromise locomotor performance with age? Journal of the Royal Society Interface 11(100): 1-10, 2014. Ganse B, Degens H, Drey M, Korhonen MT, McPhee J, Müller K, Johannes B, Rittweger J. Impact of age, performance and athletic event on injury rates in master athletics – First results from an ongoing prospective study. Journal of Musculoskeletal and Neuronal Interaction 2014, 14(2), 148-154. Rantalainen T, Suominen H, Duckham R, Alen M, Heinonen A, Korhonen MT. Tibial and fibular mid-shaft bone traits in young and older sprinters and non-athletic men. Calcified Tissue International 2014, 95(2), 132-140. Degens H, Rittweger Jörn, Parviainen T, Timonen K, Suominen H, Heinonen A, Korhonen MT. Diffusion capacity of the lung in young and old endurance athletes. International Journal of Sport Medicine 2013, 34:1051-1057. Korhonen MT, Heinonen A, Siekkinen J, Isolehto J, Alén M, Kiviranta I, Suominen H. Bone density, structure and strength and their determinants in aging sprint athletes. Medicine and Science in Sports and Exercise. 2012, 44(12): 2340-2349. Degens H, Korhonen MT. Factors contributing to the variability in muscle aging. Maturitas 2012, 73, 197-201. Degens H, Maden-Wilkinson TM, Ireland A, Korhonen MT, Suominen H, Heinonen A, Radak Z, McPhee JS, Rittweger J. Relationship between ventilatory function and age in master athletes a sedentary reference population. Age (Dordr.) Jun 35(3), 1007-1015, 2012. Suominen H. Ageing and maximal physical performance. European Review of Aging and Physical Activity 2011; 8:37-42. Ireland, A., Korhonen, M., Heinonen, A., Suominen, H., Baur, C., Stevens, S., Degens, H., Rittweger, J. Side-to-side differences in bone strength in master jumpers and sprinters. Journal Musculoskeletal and Neuronal Interactions 2011; 11(4): 298-305. Kappaleet oppikirjoissa: Korhonen MT, Haverinen M, Degens H. The Older Sprint Athlete. In P Reaburn, (Ed.) Nutrition and performance in Masters Athletes. Taylor and Francis, 2014. Korhonen, M. Yksilön vanheneminen: elimistön ja toimintakyvyn muutokset – Nopeus (Individual Aging – changes in physiological system and functional capacity with aging – Speed performance). Gerontologia –book. 3nd edition E. Heikkinen and T. Rantanen (Eds), Kustannus Oy Duodecim, 161-167, 2013. Lähetetyt käsikirjoitukset: R. Kangas, E. Pöllänen, T. Törmäkangas, V. Kovanen, M.T. Korhonen. Physical performance in aging sprinters associates with systemic FasL, miR-21 and miR-146a (under review in Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports) Kulmala J-P, Korhonen MT, Ruggiero L, Kuitunen S, Suominen H, Heinonen A, Mikkola A, Avela J. Human locomotion requires greater effort from the ankle than knee extensor muscles (under review in Proceedings of the Royal Society) Del Vecchio L , Reaburn P, Korhonen MT. Metabolic health indicators in masters cyclists: effects of combined strength and sprint (under review in The Journal of Sports Medicine and Physical Fitness) Kulmala J-P, Korhonen MT, Kuitunen S, Suominen H, Heinonen A, Mikkola A, Avela J. Age-related changes in the secondary plane movement mechanics across different modes and intensity of locomotion (under review in Gait & Posture) Del Vecchio L, Reaburn P Korhonen MT. Reliability of squat jump and countermovement jump performance in endurance-trained masters cyclists (under review in International Journal of Sports Physiology and Performance). | ||
Korniloff Katariina | 2013 | Fyysisen aktiivisuuden yhteys masennusoireiden ja kardiometabolisten riskitekijöiden samanaikaiseen esiintyvyyteen |
Tutkimustulokset osoittivat, että masennusoireisilla oli enemmän kardiometabolisia riskitekijöitä ja alhaisempi fyysinen aktiivisuus verrattuna hen-kilöihin, joilla ei ollut masennusoireita. Masennusoireiden esiintyvyys oli kolme kertaa yleisempää vähän liikkuvien keskuudessa kun heitä verrattiin paljon liikkuviin. Elämänaikaista vapaa-ajanliikuntaa tarkasteltaessa havaittiin, että vähäinen liikunta 45-vuoden iästä eteenpäin altisti masennusoireille sekä sydän- ja tuki- ja liikuntaelinsairauksille myöhemmällä iällä. Lisäksi rasva- ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöt sekä alhaisempi toimintakyky olivat yhteydessä masennusoireisiin. Tutkimustulokset paljastivat myös, että vähän liikkuvat tiedostivat alhaisen kuntotasonsa, ja suurentuneen riskinsä sairastua tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonisairauksiin ja masennukseen. Pääsyitä liikkumattomuudelle ilmoitettiin olevan ajan puute ja jokin sairaus tai vamma. Tapaturmia tarkasteltaessa todettiin, että niiden esiintyvyys oli korkeampaa masennusoireisilla (17 %) verrattuna henkilöihin, joilla ei ollut masennusoireita (10 %). Lisäksi masennusoireisilla tapaturmista toipuminen oli kolme kertaa hitaampaa. | ||
Kosola Jussi | 2011 | Fyysisen kunnon, kehon koostumuksen ja metabolisen oireyhtymän yhteys hapettuneisiin lipideihin terveillä 20-30 –vuotiailla miehillä |
Hyvä maksimihapenottokyky ja lihaskunto suojaavat nuoria miehiä kohonneilta hapettuneen LDL rasvan pitoisuuksilta. Ylipaino, tupakoiminen, metabolinen oireyhtymä sekä matalat testosteronipitoisuudet ovat yhteydessä kohonneeseen hapettuneen LDL rasvan pitoisuuteen. Hyvä kunto suojaa yllämainituilta riskitekijöiltä. | ||
Laakkonen Eija | 2018 | Physical activity in middle-aged women modulator or remedy for menopausal transition initiated metabolic problems. |
Tutkimuksemme perusteella vaihdevuodet tai niihin liittyvä hormonimuutos aiheuttaa fysiologisia muutoksia, jotka näkyvät heikentyneenä lihasvoimana sekä heikentyneinä veren rasva-arvoina. Tutkimukseen osallistuneilla postemenopausaalisilla naisilla oli heikompi räjähtävän voiman tuottokyky kuin premenopausaalisilla tai perimenopausaalisilla. Vastaavasti heidän käden puristuvoimansa ja jalan ojennusvoimansa olivat heikommat. Toisaalta kaikissa menopaussiryhmissä, fyysisesti aktiivismmat olivat vahvimpia. Toisin sanoen fyysisellä aktiivisuudella voidaan kompensoida menopaussin aiheuttamaan heikentymistä. Havaitsimme myös, että veren kliiniset metabolista oireyhtymää ennakoivat markkerit, kuten kolesteroli ja LDL-kolesteroli heikentyivät menopaussin yli siirryttäessä. Toisaalta myös HDL-kolesterolin määrä kasvoi. Tämä voi viitata siihen, että HDL partikkeli ei toimikaan enää yhtä hyvin kuin ennen menopaussia eli kolesteroliarvot jäävät korkeiksia, vaikka partikkeliin sitoutuu enemmän kolesterolia. | ||
Lahti Jouni | 2011 | Liikunta-aktiivisuuden muutoksen taustalla olevia tekijöitä ja terveydellisiä seurauksia |
Liikunta-aktiivisuuden lisääntyminen ja erityisesti rasittavan liikunnan aloittaminen keski-iässä on yhteydessä vähentyneeseen sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden riskiin. Mielenterveysongelmien kannalta liikunnan rasittavuudella ei ole niin merkitystä vaan pysyvä liikunnan harrastaminen ja kohtuukuormitteisenkin liikunnan aloittaminen näyttää suojaavan mielenterveyden ongelmilta. Toisaalta ennenaikaisen kuoleman riski vähenee huomattavasti etenkin rasittavaa liikuntaa harrastavilla. Liikunta-aktiivisuuden lisäämiseen kannattaa panostaa työpaikoilla ja yleisemminkin. Riittävän liikunnan määrän ohella suosituksissa tulisi kiinnittää huomiota myös liikunnan riittävään rasittavuuteen. | ||
Lakka Timo | 2012 | Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimus; terveydenedistämis- ja tieteellinen hanke 6-8-vuotiailla lapsilla |
Lasten liikunta ja ravitsemus –tutkimuksen lähtötilanteen tulokset osoittavat, että alakoululaisten liikunnassa, ravitsemuksessa, nukkumisessa ja yleisessä terveydentilassa on paljon parannettavaa. Osalla lapsista on jo kouluikään tullessa aineenvaihdunnan ja verenkiertoelimistön toimintahäiriöitä, jotka usein liittyvät ylipainoon ja huonoon fyysiseen kuntoon. Päivittäisellä ja monipuolisella liikunnalla, television ja tietokoneen ääressä istumisen rajoittamisella, riittävällä yöunella ja terveellisillä ravitsemustottumuksilla voitaisiin merkittävästi vähentää näitä terveyshaittoja lapsuusiässä ja siten pienentää kroonisten sairauksien vaaraa sekä ylläpitää hyvää toiminta- ja työkykyä aikuisiässä. Kahden vuoden seuranta-aineiston tulosten analysointi ja raportointi alkaa keväällä 2013. Tutkimuksen keskeisimmät julkaistut tulokset on esitetty tarkemmin liitteessä 1. | ||
Lakka Timo | 2020 | Lasten ja nuorten liikunnan ja terveellisen ravitsemuksen edistäminen ja sen yhteiskunnalliset vaikutukset |
Lasten liikunta ja ravitsemus –tutkimuksessamme olemme osoittaneet, että alakouluikäiset lapset liikkuvat alle suositellun vähimmäisajan kaksi tuntia päivässä ja lapset saavat ravinnostaan liikaa kovaa rasvaa, suolaa, sokeria ja liian vähän kuitua, pehmeää rasvaa, D-vitamiinia, folaattia ja rautaa. Vähäinen liikunta, runsas ruutuaika ja epäterveellinen ruokavalio heikentävät lasten ja nuorten terveyttä lisäämällä ylipainon, tyypin 2 diabeteksen ja verenkiertoelinsairauksien vaaratekijöitä. Yksilöllinen ja perhekeskeinen liikunta- ja ravitsemusinterventiomme lisäsi liikuntaa ja kasvisten, kasviöljypohjaisten margariinien ja rasvattoman maidon käyttöä ja siten hidasti insuliiniresistenssin kehittymistä ja laski plasman LDL-kolesterolin pitoisuutta lapsilla kahden ensimmäisen seurantavuoden aikana. Nämä myönteiset vaikutukset elintapoihin ja kardiometabolisiin riskitekijöihin ovat tärkeitä tyypin 2 diabeteksen ja verenkiertoelinsairauksien ehkäisyssä. Vähäinen liikunta, heikko motorinen suorituskyky ja epäterveellinen ruokavalio heikentävät oppimista ensimmäisten kouluvuosien aikana. Alustavat tuloksemme osoittavat, että yhden lapsen liikunnan lisääminen yhdellä tunnilla viikossa kahden vuoden aikana maksaa yhteiskunnalle noin 4 euroa viikossa, joten mielestämme liikuntaintervention kustannukset yhteiskunnalle ovat kohtuulliset sen hyötyihin suhteutettuna. | ||
Laukkanen Arto | 2015 | Perhelähtöisen liikuntaintervention yhteys 4-8-vuotiaiden lasten fyysiseen aktiivisuuteen ja motorisiin taitoihin. |
Vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus lisääntyi neuvonnan myötä lähes kolmanneksella alkujaan vähiten tuetuilla lapsilla. Verrokkiryhmään kuuluvien lasten liikunta-aktiivisuus säilyi ennallaan. Vastaavasti keskimäärin tai runsaasti tukea liikkumiselleen jo ennen tutkimusta vanhemmiltaan saaneiden lasten liikunta-aktiivisuuteen neuvonnalla ei ollut myönteistä vaikutusta, vaan heidän aktiivisuutensa osoitti pikemminkin laskusuuntaa. Vaikka neuvontajakson aikana muutokset olivat myönteisiä vähän tuettujen lasten osalta, niin liikuntaneuvonnan päätyttyä lasten liikuntamäärät pääasiassa vakiintuivat ennalleen. Tulos viittaa siihen, että perheille kohdennetun tuen tulisi olla jatkuvaluonteista. Toisaalta perheiden liikkumistottumuksiin tulisi todennäköisesti kiinnittää huomiota vieläkin varhaisemmassa vaiheessa, sillä jo muodostuneita tapoja ja tottumuksia on vaikea muuttaa. Tutkimuksessa havaittiin lisäksi, että erityisesti tyttöjen pallonkäsittelytaitojen kehitys nopeutui vanhemmille suunnatun neuvonnan myötä, vaikka nämäkin muutokset tasaantuivat liikuntaneuvonnan päätyttyä. Toisaalta tutkimus näytti, että liikuntamäärältään passiivisimpana vuodenaikana, eli talvella, annettu liikuntaneuvonta voi edistää lasten liikuntataitojen kehitystä myös liikuntaneuvonnan jälkeisenä aikana. Väitöstutkimus toteutettiin Jyväskylän seudulla vuosina 2011-2013 ja siihen osallistui kaikkiaan 126 4-8-vuotiasta lasta ja heidän vanhempansa. | ||
Leppänen Marja | 2017 | Liikunta raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen sekä yhteys alle kouluikäisten lasten liikuntaan |
Tulosten mukaan raskausdiabeteksen riskissä olevien naisten vapaa-ajan liikunta väheni raskauden aikana sekä muuttui intensiteetiltään kevyemmäksi. Vapaa-ajan liikuntaan vaikuttivat positiivisesti sekä naisten oma että puolison liikunta-aktiivisuus ennen raskautta sekä naisten osa-aikatyö. Kannustaviksi henkilöiksi naiset kokivat läheiset ihmiset kuten puolison ja ystävät. Lähes 80% naisista koki, että kukaan ei rajoittanut heidän vapaa-ajan liikuntaa, sen sijaan rajoittaviksi tekijöiksi he raportoivat väsymyksen, huonon olon ja ajanpuutteen. Kun tarkasteltiin liikunnan muutosta raskautta edeltävän ajan ja seitsemän vuoden seurannan välillä, havaittiin, että naiset, joilla ei ollut raskausdiabeteksen riskiä alkuraskaudessa lisäsivät liikuntaa merkitsevästi enemmän kuin raskausdiabeteksen riskissä olevat naiset (vähintään yksi raskausdiabeteksen riskitekijä alkuraskaudessa). Toisaalta, lasten kehon koostumuksessa tai liikunnan määrässä 6,5-vuotiaana ei ollut eroja sen mukaan oliko äidillä raskausdiabeteksen riskiä vai ei. Sen sijaan yksittäisistä riskitekijöistä, äidin korkeampi raskautta edeltävä painoindeksi (kg/m2) oli yhteydessä pojan epäsuotuisaan kehon koostumukseen. Tarkasteltaessa äitien ja lasten liikunnan välisiä yhteyksiä poikkileikkausasetelmassa seitsemän vuotta synnytyksen jälkeen, äitien liikkumattomuus oli positiivisesti yhteydessä lasten liikkumattomuuteen sekä negatiivisesti vähintään kohtuutehoiseen liikuntaan. Lisäksi äitien vähintään kohtuutehoinen liikunta oli negatiivisesti yhteydessä lasten liikkumattomuuteen ja positiivisesti vähintään kohtuutehoiseen liikuntaan. Alle kouluikäisillä lapsilla puolestaan todettiin korkeatehoisen liikunnan olevan merkitsevästi yhteydessä suotuisaan kehon koostumukseen ja parempaan fyysiseen kuntoon sekä poikkileikkaus- että pitkittäisasetelmassa. Yhteenvetona voidaan todeta, että raskausdiabeteksen riskissä olevilla naisilla raskausajan vapaa-ajan liikunnan jatkumisen kannalta tärkeässä roolissa ovat raskautta edeltävä liikunta-aktiivisuus ja läheisten ihmisten tuki. Toisaalta raskausdiabeteksen riskitekijöiden, erityisesti ylipainon, ehkäisyyn tulisi kiinnittää huomiota jo raskautta suunniteltaessa, jotta äitien liikuntaa sekä lasten terveyttä tukevaa kehon koostumusta ja liikuntaa voitaisiin edistää pitkällä aikavälillä. Korkeatehoinen liikunta alle kouluikäisillä lapsilla puolestaan vaikuttaa olevan merkittävää lasten ylipainon ehkäisemisessä ja fyysisen kunnon edistämisessä. | ||
Leskinen Tuija | 2013 | Kaksosparien jäsenten välisen pitkäaikaisen liikuntaeron vaikutukset kunto-ominaisuuksiin. |
Tämän väitöskirjatyön keskeisin löydös on se, että pitkäaikaisella vapaa-ajan liikunnan harrastamisella pystytään ehkäisemään etenkin vatsaontelon sisäisen, mutta myös muun ektooppisen rasvan kertyminen elimistön sellaisiin osiin, joissa varastorasvaa ei kuuluisi olla. Tällä on erittäin merkittävä aineenvaihduntasairauksia ehkäisevä vaikutus. Tulokset olivat nähtävissä myös silloin, kun perimän osuus voitiin sulkea pois, joka osaltaan vahvistaa sitä käsitystä, että liikunnallisella elämäntavalla on itsenäisiä terveyttä edistäviä vaikutuksia. Lisäksi liikuntaa harrastamalla lihasvoima ja kestävyyskunto pysyvät korkeammalla tasolla, joka on erittäin tärkeää toimintakyvyn ja fyysisen kunnon säilyttämisen kannalta. | ||
Mansikkamäki Kirsi | 2016 | Physical training and quality of life among women during menopause |
Kyselytutkimuksen tulokset osoittivat, että väestön terveysliikuntasuosituksen mukaisesti liikkuvilla vaihdevuosi-ikäisillä naisilla oli vähemmän ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta, somaattisia oireita sekä muisti- ja keskittymisongelmia. Lisäksi he kokivat elämänlaatunsa paremmaksi, kun heitä verrattiin naisiin, jotka eivät harrastaneet liikuntaa suosituksen mukaisesti. Kuuden kuukauden mittaisen harjoittelututkimuksen tulosten perusteella säännöllisesti liikuntaa harrastavien vaihdevuosi-ikäisten naisten unen laatu oli parempi ja unta häiritsevien yöllisten kuumien aaltojen määrä oli vähäisempi kuin verrokkiryhmän naisilla. Neljän vuoden seurannassa tutkimustulokset olivat samankaltaiset, sillä harjoitteluryhmän naisilla todettiin liikunnan pitkäaikaisvaikutuksena parempi sosiaalinen ja fyysinen toimintakyky sekä vähemmän kuumia aaltoja. Väitöstutkimuksen mukaan aerobinen liikunta tarjoaa hyvän vaihtoehdon vaihdevuosioireiden lievittämiseen ja elämänlaadun parantamiseen. | ||
Motiani Kumail Kumar | 2019 | Impact of exercise intensity on the metabolism of internal organs and its potential role in the prevention of diabetes |
The main results were that both high intensity and moderate intensity training had beneficial impact on liver, pancreas and intestinal metabolism, albeit moderate intensity seems to have a little more beneficial effects compared to high intensity training in short term. | ||
Multanen Esko Juhani | 2016 | Liikunnan vaikutus polven nivelrustoon, toimintakykyyn ja elämänlaatuun lievää polven nivelrikkoa sairastavilla naisilla |
Vaihdevuosi-iän ohittaneet naiset, jotka voivat olla sekä osteoporoosin (lukato) että nivelrikon riskissä, voivat harrastaa turvallisesti luustoa ja toimintakykyä ylläpitävää intensiivistä hyppelytyyppistä liikuntaa. Tämä havaittiin Juhani Multasen väitöskirjatutkimuksessa Jyväskylän yliopiston terveystieteiden laitoksella, missä tutkimuksella selvitettiin asteittain kovenevan hyppelyharjoittelun vaikutuksia luustoon, rustoihin, nivelrikon oireisiin sekä suorituskykyyn vaihdevuodet ohittaneilla naisilla, joilla on lievä polven nivelrikko. | ||
Määttä Suvi | 2019 | Päiväkoti-ikäisten lasten paikallaanolo ja sosioekonomiset tekijät: päiväkodin ja kodin vuorovaikutuksellinen rooli |
Tämä väitöskirja tuo uutta ja käytännönläheistä tietoa päiväkodin ja kodin käytäntöjen merkityksestä lasten paikallaanolossa. Tutkimuksen päätulokset voidaan tiivistää seuraavasti:1) pojat ja ulospäinsuuntautuneen temperamenttipiirteen omaavat lapset olivat vähemmän paikallaan. 2) Säännöllinen vanhempien ja lapsen kanssa tapahtuva yhdessä liikkuminen, erityisesti omalla pihalla ja luonnossa, oli yhteydessä lasten vähäisempään paikallaanoloon. 3) Yhdessä liikkumiskäytännöissä esiintyi eroja vanhempien sosioekonomisen aseman mukaan. 4) Päiväkodin käytännöt eli enemmän liikuntatunteja ja liikunnan teemaviikkoja sekä useammin toteutetut metsäretket sekä varhaiskasvattajien tiheämpi käytäntö tauottaa lasten paikallaanoloa olivat yhteydessä lasten vähäisempään paikallaanoloon. 5) Vanhempien korkeampi sosioekonominen tausta oli yhteydessä lasten korkeampaan paikallaanoloon päiväkodeissa, joissa oli enemmän paikallaanolon teemaviikkoja sekä vähemmän liikuntatunteja tai liikunnan teemaviikkoja. Käytännön suosituksena tutkimuksen tulosten perusteella kannustetaankin kehittämään terveydenedistämisohjelmia ja interventioiden toimintatapoja, joilla edistetään kodin ja päiväkodin terveellisiä lasten paikallaanoloa vähentäviä käytäntöjä. Erityisesti menetelmät, joilla lisätään perheen yhdessä liikkumista varsinkin omalla pihalla tai luonnossa, ovat hyödyllisiä. Lisäksi kaikissa päiväkodeissa tulisi taata lapsille yhtenäinen määrä liikuntatunteja, säännöllisesti metsäretkiä sekä liikunnan teemaviikkoja. Kuitenkin lasten yksilölliset piirteet tulee huomioida paremmin, koska ne selittävät enemmän eroavaisuuksia lasten paikallaanolossa kuin koti- tai päiväkotitekijät. Lisätutkimusta tarvitaan sosioekonomisen aseman merkityksestä lasten paikallaanolossa. | ||
Parikka Suvi | 2018 | Perhetaustan vaikutus lapsen lihavuuteen, ravitsemustottumuksiin ja liikumiseen |
Apurahalla toteutettu tutkimusartikkeli "Perhetaustan vaikutus ruokarytmiin lapsuudessa - viiden vuoden seurantatutkimus" on lähetetty arvioitavaksi Sociology of Health and Illness lehteen 11.9.2020. Tutkimusartikkeli on väitöskirjaan tähtäävä kolmas osatyö. Tutkimusartikkelin viimeistely myöhästyi alkuperäisestä suunnitelmasta muiden virkatöiden vuoksi. Background We studied the role of the family type, other family background factors and their changes over a five year follow-up with respect to meal frequency among children. Methods Longitudinal data stem from the 2007/2009–2013/2014 “Finnish Child Health Monitoring Study”. Dataset comprised 1,822 children (aged ca 5–10 years at baseline). Meal frequency was defined as 4–6 meals per day. The associations of meal frequency with family background factors were examined by bivariate and multivariate regression analyses. Results 89% of the 5–10 year old boys and girls had the recommended meals frequency in baseline. Living in a single-parent family at baseline increased the risk of not eating recommended number of meals compared to those living in intact families. After adjustments mother’s low level of education (OR 0.51, CI 0.29-0.93) and a decline in income sufficiency (OR 0.54, CI 0.35-0.84) during the follow-up were unfavourably associated with the recommended meal frequency. The difference between children in stable single-parent, reconstituted or joint physical custody families and those living in stable intact families remained significant when controlling for other variables. Conclusion Single-parent families with a low SEP background represent important target groups for interventions designed to promote regular meal frequency. | ||
Patil Radhika | 2015 | Response to muscular and balance training in older women: effect on functional ability and wellbeing |
The purpose of the thesis was to examine risk factors for falling, including loss of muscle mass (sarcopenia), decline in physical functioning and fear of falling in home-dwelling older women. The study also evaluated the effects of supervised multimodal group exercise (strength, balance, mobility and agility training) on physical functioning, falls, fall-related injuries and fear of falling, and its cost-effectiveness from a societal perspective. Sarcopenia prevalence was only 1-3% in this cohort, while 69% reported at least a moderate fear of falling. Muscle mass and derived indices of sarcopenia were not significantly related to measures of physical functioning. Difficulties in instrumental activities of daily living, balance and outdoor mobility contributed independently to a greater fear of falling. Multimodal group exercise improved physical functioning and prevented age-related functional decline. Although the exercise intervention did not result in a reduced rate of falls, it reduced fall-related injuries requiring medical treatment by more than 50%. The data suggested 63.4% probability that each injurious fall avoided per person-year required an additional cost of € 191. | ||
Pekkala Satu | 2016 | Aerobisen liikunnan vaikutus aineenvaihduntaan ja terveyteen suolistomikrobiston kautta |
Our preliminary findings show, for the first time, that 6-weeks aerobic exercise intervention in obese humans modulates the gut microbiota composition. Before, only one cross-sectional study determined that athletes differed from non-athletes in several bacterial phyla. Our findings show and increase in overall gut microbiota diversity and in Akkermansia, which both have been associated with better metabolic health. In contrast, Porphyromonaceae that has been associated with metabolic disorders decreased. It remains to be determined how these changes related to metabolic heath, physical performance and body composition. In all subjects the physical performance improved. Half of the subjects lost weight. According to serum metabonomics analysis, the amount of lipids in VLDL decreased, which is good in terms of cardiovascular health. Due to that I as PI have been on sick leave the last 6 months, the final analysis bringing all data together have not been done yet and thus, the final conclusions have not been made. | ||
Pentikäinen Heikki | 2020 | Kestävyyskunto, lihasvoima, aivojen tilavuus ja kognitio ikääntyvillä miehillä ja naisilla - väestöpohjainen tutkimus |
Ikääntyvien määrän kasvaessa voimakkaasti sekä Suomessa että maailmalla myöhäisiän kognitiiviseen heikentymiseen ja dementiaan johtavat hermostoa rappeuttavat sairaudet sekä verisuoniperäiset häiriöt ovat nykyään merkittäviä yhteiskunnallisia haasteita. Kaikki keinot joilla kognitiivista heikentymistä voitaisiin viivästyttää, ovat ensiarvoisen tärkeitä sekä inhimillisestä että taloudellisesta näkökulmasta katsottuna. Tämän väitöskirjatyön tarkoituksena oli tutkia kestävyyskunnon ja aivojen tilavuuksien välisiä yhteyksiä sekä kestävyyskunnon ja lihasvoiman yhteyttä kognitiivisiin toimintoihin ikääntyvillä miehillä ja naisilla. Parempi kestävyyskunto oli yhteydessä suurempaan aivokuoren harmaan aineen tilavuuteen sekä harmaan aineen kokonaistilavuuteen miehillä, joilla on kohonnut Alzheimerin taudin riski, mutta naisilla vastaavaa yhteyttä ei havaittu. Kestävyyskunto ei ollut yhteydessä valkean aineen kokonaistilavuuteen eikä muihin mielenkiinnon kohteena olleiden rakenteiden, kuten hippokampuksen tai basaaliganglioiden tilavuuteen. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että kestävyyskunnosta huolehtiminen saattaa olla erityisen hyödyllistä ikääntyvien miesten harmaan aineen säilymisen kannalta. Tutkittavien määrä oli kuitenkin suhteellisen pieni, joten löydökset pitää varmistaa isommissa tutkimusaineistoissa. Kattavasti mitattu ala- ja ylävartalon lihasvoima oli yhteydessä parempaan yleiseen kognitiiviseen toimintakykyyn, mutta käden puristusvoiman ja yleisen kognitiivisen toimintakyvyn välillä ei havaittu yhteyttä väestöotoksessa. Käden puristusvoiman yhteys kognitioon on raportoitu useissa aiemmissa tutkimuksissa, mutta kattavammin mitatun lihasvoiman ja kognition yhteyksiä on tutkittu hyvin vähän. Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että kattavammin mitattu lihasvoima saattaa tuoda lisäarvoa pelkän puristusvoiman mittaamiseen nähden lihasvoiman ja kognition välistä yhteyttä tutkittaessa. Tutkimus tuotti täten uutta tietoa sekä lihasvoiman mittaamisen metodologiasta että lihasvoiman merkityksestä kognitiolle. Parempi kestävyyskunto oli kahden vuoden seurannassa positiivisesti yhteydessä yleiseen kognitiiviseen toimintakykyyn, toiminnanohjaukseen ja prosessointinopeuteen, mutta ei muistiin. Useissa aiemmissa seurantatutkimuksissa joko kestävyyskunto tai kognitio on mitattu ainoastaan yhdessä aikapisteessä tai on keskitytty tiettyyn kognition osa-alueeseen. Tässä tutkimusessa sekä kestävyyskunto että kognitio mitattiin kahdessa aikapisteessä ja tutkittiin useita kognition osa-alueita. Saadut tulokset vahvistavat näin aiempien tutkimusten havaintoja kestävyyskunnon myönteisestä vaikutuksesta kognitiolle. Yhteenvetona voidaan todeta, että parempi kestävyyskunto on yhteydessä suurempaan aivojen harmaan aineen kokonaistilavuuteen miehillä, ja parempi kestävyyskunto sekä lihasvoima ovat itsenäisesti yhteydessä parempaan kognitiiviseen toimintakykyyn ikääntyvillä miehillä ja naisilla. Löydökset ovat huomionarvoisia, koska fyysinen kunto on terveystekijä, johon on omalla toiminnallaan mahdollista vaikuttaa. Lähes jokainen voi kehittää kestävyyskuntoa ja lihasvoimaa oikeanlaista liikuntaa lisäämällä. | ||
Perttilä Niko | 2018 | Ikääntyneiden gerastenia ja kaatumiset |
Tulokset: Sekä HBS-mittari että WHI-OS-mittari tunnistivat 7,3 % Helsinki Johtajat –tutkimuksen osallistujista gerastenisiksi, mutta näistä vain osa oli samoja henkilöitä. FI mittari tunnisti 17,9 % gerastenisiksi. Kaikenkaikkiaan 21,3 % osallistujista tunnistettiin gerastenisiksi vähintään yhden mittarin mukaan. Kaikki mittarit (HBS, WHI-OS, FI) ennustivat merkitsevästi enemmän kaatujia, huonompaa elämänlaatua ja suurempaa kuolleisuutta gerastenisille, kuin esi-gerastenisille tai ei-gerastenisille henkilöille. Painon muutoksen suhteen ei ollut eroja eri gerastenian asteiden tai mittareiden välillä. FINALEX-tutkimuksessa esi-gerastenisissa ryhmissä keskimääräinen kaatumisten määrä oli merkitsevästi pienempi liikuntainterventioryhmässä kuin kontrolliryhmässä (1,14 kaatumista henkilövuotta kohden [95 %:n luottamusväli (eng. 95 % confidence interval, CI): 0,90-1,43] ja 1,82 kaatumista henkilövuotta kohden [95 % CI: 1,40-2,32]; IRR 0,63 [95 % CI: 0,45-0,89]; P=0,008 sukupuoli, ikä ja liitännäissairaudet huomioitu). Myös enemmän gerastenisissa ryhmissä keskimääräinen kaatumisten määrä oli merkitsevästi pienempi liikuntainterventioryhmässä kuin kontrolliryhmässä (2,15 kaatumista henkilövuotta kohden [95 % CI: 1,76-2,59] ja 5,32 kaatumista henkilövuotta kohden [95 % CI: 4,36-6,44]; IRR 0,43 [95 % CI: 0,33-0,57]; P<0,001 sukupuoli, ikä ja liitännäissairaudet huomioitu). Kummankin liikuntainterventioryhmän fyysinen toimintakyky myös heikkeni merkitsevästi hitaammin kuin heidän vastaavien kontrolliryhmiensä FIM-toimintakykymittarin muutoksien perusteella. Parempi fyysinen toimintakyky ja ei-gerastenisuus suojaavat kaatumisilta Alzheimerin tautia sairastavilla potilailla. Sairaudet, kuten keuhkoahtaumatauti, diabetes ja nivelrikko, sekä lääkkeet, kuten opioidit, psyykelääkkeet, lääkkeet, joilla on antikolinergisia ominaisuuksia, ja monilääkitys, liittyivät kohenneeseen kaatumisriskiin. Verenpainelääkkeiden käyttö liittyi alentuneeseen kaatumisriskiin liikuntainterventiota saaneilla, mutta kohonneeseen kaatumisriskiin kontrolliryhmällä. Liikuntainterventio vähensi kaatumisriskiä myös psyykelääkkeiden käyttäjillä. Johtopäätökset: HBS-mittari, WHI-OS-mittari ja FI-mittari tunnistivat vain osittain samat henkilöt gerastenisiksi. FI tunnisti gerastenisiksi enemmän kuin muut. Kaikki kolme mittaria ennustivat suurempaa kaatumismäärää ja kuolleisuutta sekä huonompaa terveyteen liittyvää elämänlaatua gerastenisille osallistujille. Alzheimerin tautia sairastavat henkilöt voivat hyötyä liikuntainterventiosta suhteessa kaatumisiin ja fyysiseen toimintakykyyn riippumatta gerastenian asteesta. Parempi fyysinen toimintakyky ja ei-gerastenisuus suojaavat kaatumisilta. Tietyt sairaudet ja lääkkeet olivat kaatumisten riskitekijöitä. Liikuntainterventiolla oli suosiollinen interaktio verenpainelääkkeiden ja psyykelääkkeiden kanssa suhteessa kaatumisriskiin. | ||
Pesola Arto | 2015 | Istumisen vähentäminen toimistotyöntekijöillä: vuoden kestävän satunnaistetun kontrolloidun intervention vaikutukset inaktiivisuuteen ja terveyteen. |
Tämän väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli tarjota uutta tietoa istumisen, seisomisen sekä normaalin elämän aikaisesta lihasten passiivisuudesta käyttämällä uutta puettavaa EMG-teknologiaa (osajulkaisut 1 ja 2). EMG-aktiivisuuden muutoksia mitattiin istumisen vähentämiseen tähtäävän perhelähtöisen neuvonnan seurauksena selvittääksemme miten istumisen vähentäminen vaikuttaa lihasten passiivisuuteen (osajulkaisu 3). Neuvonnan pitkäaikaisvaikuttavuutta tutkittiin kiihtyvyysanturimenetelmällä sekä mittaamalla veriarvojen sekä kehon koostumuksen muutosta vuoden aikana (osajulkaisu 4). Väitöskirjan tavoitteena oli selvittää tuoko lihasten passiivisuuden vähentäminen kausaalisia terveyshyötyjä. Osajulkaisun 1 tulosten perusteella istumisen ja seisomisen lihasaktiivisuus vaihteli huomattavasti yksilöiden kesken. Vaikka seisominen oli kolme kertaa kuormittavampaa kuin istuminen, olivat yksilöiden väliset erot kymmenkertaisia. Ylipainoiset olivat passiivisempia istuessa, mutta heidän lihasaktiivisuutensa oli suurempaa seistessä verrattuna normaalipainoisiin. Osajulkaisu 2 raportoi normaalin elämän aikaisen lihasten passiivisuuden yhteyksiä biomarkkereihin. Vaikka lähes kaikki koehenkilöistä täyttivät itse raportoidusti nykyiset liikuntasuositukset aerobisen liikunnan osalta, heidän lihaksensa olivat passiivisena lähes 70 % päivittäisen elämän aikana. HDL-kolesterolin määrä oli korkeampi, ja triglyseridien määrä matalampi henkilöillä, joilla oli vähän lihasten passiivisuutta (<62 % mittausajasta) verrattuna niihin, joilla oli paljon lihasten passiivisuutta (>78 % mittausajasta). Yhteys säilyi merkitsevänä keski-kovatehoiseen lihasten aktiivisuuteen sekä painoindeksiin vakioinnin jälkeen. Osajulkaisu 3 raportoi istumisen vähentämiseen tähtäävän neuvonnan vaikutusta lihasten passiivisuuteen. Ennen neuvontaa koehenkilöiden lihakset olivat passiivisena työajalla lähes 80 % ja vapaa-ajalla hieman yli 60 % mittausajasta. Kahdeksan tunnin työaikana passiivisuutta pääsee kertymään siis jo lähes kuusi ja puoli tuntia. Neuvonnan tuloksena lihasten passiivisuuden määrä laski hieman yli puoli tuntia päivässä ja samalla pitkien passiivisuusjaksojen kesto lyheni. Suurin osa muutoksesta saavutettiin vapaa-ajalla, jossa istumista oli jo valmiiksi vähemmän. Tämä saattaa kertoa työajan vaatimuksista, jolloin istumista on vaikea vähentää töiden kärsimättä. Toisaalta vapaa-aika voi tarjota perheen kanssa mielekästä aktiivista tekemistä, sekä ympäristön jossa istumisen vähentäminen on mahdollista. Osajulkaisu 4 raportoi neuvonnan päätulokset vuoden aikana. Intervention seurauksena vapaa-ajan sedentaariaika muuttui edullisesti interventioryhmällä kontrolliryhmään verrattuna vuoden aikana. Vapaa-ajan sedentaariaika laski merkitsevästi kolmen kuukauden kohdalla (-27 minuuttia interventioryhmän eduksi) ja esti epäedullisen muutoksen vuoden aikana (ei muutoksia interventioryhmällä, +13 minuuttia kontrolliryhmällä,). Kokonaissedentaariajassa tai työn ja viikonlopun sedentaariajassa ei havaittu muutoksia. Vuoden aikana apoB/apoA-1 -suhde parani ja paino sekä koko kehon ja jalkojen lihasmassa pysyivät muuttumattomana interventioryhmällä, kun kontrolliryhmän paino sekä koko kehon ja jalkojen lihasmassa laskivat itsenäisesti keski-kovatehoisen aktiivisuuden tai energiansaannin muutoksista. Pitkällä aikavälillä jo vapaa-ajan sedentaariajan muutos voi tuoda itsenäisiä positiivisia terveyshyötyjä, ja ne voidaan saavuttaa perheille suunnatulla istumisen vähentämiseen tähtäävällä neuvonnalla. Tämän väitöskirjatutkimuksen tulokset osoittavat, että vaikka päivittäinen lihasten aktiivisuus voi koostua hyvin erilaisista aktiivisuusmalleista jopa istuessa, voi istumista vähentämällä vähentää lihasten passiivisuutta. Vuoden aikana sedentaariajan pienikin vähentäminen auttaa ylläpitämään painoa ja lihasmassaa, sekä parantamaan kardio-metabolisia muuttujia jopa fyysisesti aktiivisilla ihmisillä itsenäisesti liikunnan harrastamisesta tai energiansaannista. Lihasten passiivisuuden vähentäminen tuo itsenäisiä kausaalisia terveyshyötyjä. | ||
Piirtola Maarit | 2008 | Iäkkäiden luunmurtumat -ilmaantuvuus, vaaratekijät sekä luunmurtumien yhteys kuoleman ja toimintakyvyn heikkenemisen vaaraan |
Liedon Iäkkäät - tutkimuksen seurannassa (10 040 henkilövuotta [HV]), 307 (26 %) henkilöä sai yhteensä 425 murtumaa. Murtumista 77 % sattui naisille. Minkä tahansa murtuman ilmaantuvuus oli naisilla 53.4 / 1000 HV (95 %:n luottamusväli [95 % CI]: 47.9 – 59.5) ja miehillä 24.9 / 1000 HV (95 % CI: 20.4 – 30.4). Kaikkien murtumien ja lonkkamurtumien ilmaantuvuus kasvoi iän myötä, mutta rannemurtumien ilmaantuvuus ei ollut yhteydessä ikään. Kahdentoista seurantavuoden aikana ei havaittu tilastollisesti merkitsevää muutosta murtumien ikävakioidussa vuosittaisessa ilmaantuvuudessa. Murtumien vaaratekijät liittyvät kaatumisiin sekä luun haurastumiseen liittyviin tekijöihin, ja niissä oli eroja miesten ja naisten välillä: naisilla käden heikko puristusvoima ja normaali tai alhainen kehon painoindeksi (BMI) sekä miehillä depressiivisten oireiden suuri määrä. Kompressiomurtuma yhdessä tai useammassa rintarangan tai ylemmän lannerangan nikamassa ennusti itsenäisesti tulevia luunmurtumia sekä miehillä että naisilla. Kahdeksan vuoden seuranta-aikana alakehon murtumat lisäsivät ongelmia liikkumiskyvyssä ja päivittäisistä toiminnoista selviytymisessä (ADL) sekä lyhyen (0-2 vuotta) että pitkän (2-8 vuotta) seurannan aikana. Yläkehon murtumat ennustivat ongelmia päivittäisistä perustoiminnoista selviytymisessä pitkän seurannan aikana. Miesten (Hazard Ratio [HR] 8.1, 95 % CI: 4.4-14.9) ja naisten (HR 3.0, 95 % CI: 1.9-4.9) lonkkamurtumat sekä miesten olkavarren yläosan murtumat (HR 5.4 95 % CI: 1.6-17.7) lisäsivät ennenaikaisen kuoleman vaaraa. Vapaa-ajan fyysisessä harjoittelun vähäisyys ennusti itsenäisesti sekä ennenaikaista toimintakyvyn heikkenemistä että kuolemaa. Väitöskirjatutkimukseni perusteella iäkkäiden murtumat ovat yleisiä ja niillä on vakavia seurauksia, joten ne ovat kansanterveydellisesti vakava uhka iäkkäiden itsenäiselle toimintakyvylle ja elämän laadulle. | ||
Poranen-Clark Taina | 2015 | Early Development and Physical Activity as Modifiers of the Physical and Cognitive Functioning in Old Age |
Tutkimustulokset osoittivat, että heikon toiminnanohjauksen yhteyttä vähäiseen liikkumisaktiivisuuteen elinpiirissä selitti henkilön heikko alaraajojen toimintakyky sekä vaikeudet kulkuneuvoilla liikkumisessa. Kahden vuoden seurannan tulokset antoiva viitteitä siitä, että heikko toiminnanohjaus mahdollisesti myös ennustaa elinpiirin kapenemista. Kahden vuoden seurannassa kognitiivinen toiminnanohjaus ennustaa voimakkaammin liikkumisaktiivisuutta elinpiirissä kuin toisin päin. Parempi kognitiivinen kyvykkyys varhaisessa aikuisuudessa on yhteydessä parempaan fyysiseen suorituskykyyn varhaisessa vanhuudessa. Tutkimuksessa havaittiin myös epäsuora yhteys 10 vuotta myöhemmin mitattuun fyysiseen toimintakykyyn. Henkilöt, jotka oppivat aikaisemmin kävelemään varhaisessa lapsuudessa, suoriutuivat paremmin kognitiivisesta testistä varhaisessa vanhuudessa. | ||
Pyky Riitta | 2014 | Kutsuntaikäisten nuorten miesten liikuntasuhde ja liikuntaan aktivointi teknologian avulla |
Väitöstutkimuksen tarkoituksena oli selvittää nuorten miesten fyysisen aktiivisuuden ja paikallaan olon taustatekijöitä sekä pelillistetyn, räätälöidyn ja mobiilin intervention vaikuttavuutta. Väestöpohjainen aineisto kerättiin Oulun alueen kutsunnoissa vuosina 2010, 2012 ja 2013. Yhteensä 2526 keskimäärin 18-vuotiasta nuorta miestä täytti hyvinvointikyselyn, osallistui kuntotesteihin ja kävi lääkärintarkastuksessa. Satunnaistettuun, kontrolloituun, kuuden kuukauden interventioon osallistui 496 nuorta. Interventioryhmä sai käyttöönsä tutkimuksessa kehitetyn mobiilin palvelun, joka sisälsi pelillisiä elementtejä. Viisi erilaista profiilia tunnistettiin paljon istuvien nuorten miesten vastauksista: paljon istuvat liikkujat, elämäänsä tyytymättömät, syömishäiriöillä oireilevat, huonokuntoiset ulkonäöstä motivoitujat ja pelaajat. Luonnollisessa ja rakennetussa ympäristössä asuvat nuoret liikkuivat yhtä paljon. Äidin runsas liikkuminen oli yhteydessä rakennetussa asuinympäristössä asuvien poikien suurempaan fyysiseen aktiivisuuteen, kun taas isän liikkumisella oli positiivinen yhteys luonnollisessa ympäristössä asuvien poikien liikkumiseen. Interventio lisäsi jonkin verran poikien kohtuukuormitteisen tai raskaan fyysisen aktiivisuuden määrää. Paikallaan olon tai kevyen aktiivisuuden määrä ei muuttunut. Elämäntyytyväisyys koheni sekä interventio- että kontrolliryhmässä. Vaikka tutkittavien sitoutuminen tutkimukseen oli kohtuullisen heikko, he pitivät monia tutkimuksessa kehitetyn mobiilin palvelun fyysiseen aktiivisuuteen liittyviä ominaisuuksia kiinnostavina. Erityisesti niillä nuorilla, jotka olivat liikkuneet vähän tai kokeneet hyvinvointinsa huonoksi tutkimuksen alussa, havaittiin positiivisia muutoksia intervention aikana. Tutkimuksessa saatiin lisää tietoa yksilöllisten sekä ympäristöön että vanhempiin liittyvien tekijöiden merkityksestä nuorten liikkumiselle ja paikallaan ololle. Tutkimus tuotti uutta tietoa pelillistetyn, räätälöidyn mobiiliteknologian mahdollisuuksista nuorten miesten aktivoinnissa. Tulosten perusteella yksilöllinen räätälöinti on tärkeää nuorten miesten terveyden edistämiseen tähtäävissä interventioissa. Väitöskirja löytyy Jultikasta: http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-952-62-2456-5 Loppuraportti koskee rahoituksia: 201210057, 201310073 ja 201410144. | ||
Rahkonen Ossi | 2018 | Ikääntyneiden elintapojen muutos 2000-2017 - Seurantatutkimus ikääntyneiden elintapojen muutokseen vaikuttavista tekijöistä elämänkaaren aikana |
Hanke toteutui hyvin ja tuotti runsaasti julkaisua ja tuloksia. Hankkeen aineistona oli Helsinki Health Study’n seuranta-aineisto (kyselyt 2000, 2007, 2012 ja 2017) ja luvan antaneille rekisterilinkkaukset. Kysessää olivat lähtövuonna 2000-2002 40-60 –vuotiata Helsingin kaupungin työntekijät. Keskeiset tutkimustulokset ovat seuraavat. Eläkkeelle siirtyminen on yksi keskeinen elämänkulun murroskohta, jolloin ihmiset saattavat muuttaa elintapojaan, esimerkiksi alkoholinkäyttöään, liikunta-aktiivisuuttaan tai ravitsemustottumuksiaan. Välittömästi eläköitymisen jälkeen tutkittavat lisäsivät liikuntaansa. Tämä myönteinen muutos ei kuitenkaan kestänyt pitkään. Kun työliikunta poistui, niin kokonaisuudessaan eläkkeelle siirtyminen vähensi monella tuntuvasti liikuntaa. Alkoholin käytössä muutokset olivat eläkkeelle siirtymisne ajankohtaan kiinnittyneitä. 2000-luvun alussa eläköityneet lisäsivät alkoholinkäyttöään. Mutta myöhemmin eläköityneillä ei havaittu alkoholin käytön lisääntymistä. Tätä myönteistä tulosta tulkittiin kohorttivaikutukseksi ja oletetaan, että alkoholin monilla hinnan korotuksilla vuoden 2008 jälkeen oli vaikutusta eläkeläisten alkoholin käyttöön hillitsevästi. Eläköitymisen yhteys ravitsemustottumuksiin vaihteli kiinnostavalla tavalla sukupuolen mukaan. Naiset vähensivät ja miehet lisäsivät hedelmien ja vihannesten syöntiä eläköitymisen jälkeen. Silti naiset söivät miehiä enemmän hedelmiä ja vihanneksia myös eläkkeellä ollessaan. Kalan kulutuksessa ei havaittu muutoksia naisilla eikä miehillä. Naiset syövät miehiä useammin työpaikkaruokaloissa ja tämän tavan loputtua heidän ruokailunsa muuttuu epäterveellisemmäksi. Miesten ruokailu taas muuttuu terveellisemmäksi johtuen ehkä siitä, että kotona naisten ruokailutottumukset (vihannekset, hedelmät yms) vaikuttavat heidän ruokatottumuksiinsa myönteisesti ja enemmän kuin miesten ollessa töissä. Elintavat vaikuttavat työkykyyn ja työssä jaksamiseen. Tutkimme myös, miten elintapojen muutos on yhteydessä sairauspoissaoloihin ja niistä työnantajille tuleviin kustannuksiin. Kuten olettaa saattoi, niin liikuntatottumusten muuttuminen aktiivisemmiksi vähensi sairauspoissaoloja ja niiden kustannuksia. Sitä vastoin ravitsemuksen (vihannesten ja hedelmien kulutuksen) muutoksella ei havaittu yhteyttä sairauspoissaoloihin. Yhdessä osahankkeessa tutkittiin painon ja liikunnan yhteyttä kivun ilmaantuvuuteen ja pysyvyyteen (kroonistumiseen). Tutkimuksessa havaittiin, että lihavuus oli kivun ja kivun pitkittymisen merkittävä riskitekijä. Sitä vastoin liikunta-aktiivisuus vähensi kroonisen kivun ilmaantuvuutta. Alkoholi on terveysriski, mutta vähemmän on tietoa alkoholin kulutuksen yhteydestä fyysiseen ja psyykkiseen toimintakykyyn. Osahankkeessa havaittiin, että alkoholin käyttö ylipäänsä oli yhteydessä heikentyneeseen henkiseen toimintakykyyn. Alkoholin ongelmakäyttö (CAGE-mittari) oli voimakkaimmin yhteydessä heikentyvään toimintakykyyn. Painon nousu 5 vuoden seurannassa havaittiin yhdessä osahankkeessa olevan pysyvän lihavuuden ohella merkittävä riskitekijä sairauspoissaoloille, erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuville poissaoloille. Kahdessa osahankkeessa tutkittiin elintapojen yhteisvaikutuksia. Tupakointi ja lihavuus ovat itsenäisesti (yksinään) yhteydessä toimintakykyyn sairauspoissaoloilla tarkasteltuna. Tutkittiin, onko tupakoinnilla ja lihavuudella yhteisvaikutusta joka ylittää niiden yksittäisvaikutuksen. Sairauspoissaolon riski oli erityisen voimakas lihavilla tupakoijilla. Vastaava yhteys havaittiin myös monen elintapojen yhteydestä syöpäsairastavuuteen. Tupakointi oli voimakkain yksittäinen syöpäsairastavuuteen oleva elintapa, mutta useampi epäterveellinen elintapa voimista syöpäsairastavuuden ilmaantumisriskiä. | ||
Rantala Maria | 2019 | Suomalaiset kuntoliikuntajärjestöt, liikuntakampanjat ja kampanjajulisteet vuosina 1941-2010. |
Suomalainen kuntoliikuntajärjestökenttä muotoutumisessa ja muutoksissa toisen maailmansodan jälkeen keskeisiä tekijöitä olivat vasemmiston ja oikeiston välinen poliittinen jännite, talous ja hallinnolliset trendit. Kuntoliikuntajärjestöt kilpailivat keskenään resursseista, jäsenistä ja näkyvyydestä. Tarvittaessa ne yhdistivät voimansa puolustaakseen omaa ja kuntoliikunnan asemaa suhteessa urheilun keskusjärjestöihin ja urheiluun. Tyypillisessä liikuntakampanjajulisteessa harrastetaan kestävyysliikuntaa ihanteellisissa olosuhteissa luonnossa esimerkiksi hiihtäen, kävellen tai pyöräillen, iloisena ja aina hyvällä säällä. Liikkuja esitetään tavallisena ja sopusuhtaisena ihmisenä, joka reippailee yhdessä ystävien kanssa. Miehiä ja naisia esiintyy liikuntakampanjajulisteissa määrällisesti yhtä paljon, mutta liikuntarajoitteisia tai eri etnisten ryhmien edustajia näkyy kampanjamateriaaleissa vain harvoin. Joukkue-, palloilu-, taito- ja kamppailulajien näkyvyys on vaatimaton. Fyysisen passiivisuuden terveysriskejä kuvataan liikuntavalistusaineistossa harvoin. Kun passiivisuutta kuvataan, se esitetään onnellisuuden ja iloisuuden esteenä. Liikkumattomat ihmiset ovat kuvissa surullisia ja apaattisia ja heidät sijoitetaan usein mustavalkoiseen värimaailmaan. Käytetyimpiä liikunnan puolesta esitettyjä argumentteja kampanjoissa ovat olleet terveys ja kunto. 1940–1960-luvuilla kampanjoissa vedottiin kohtalaisen usein kansalaisuuteen ja nationalismiin. 1970-luvulla työväen puhuttelu oli varsin yleistä, ja 1980-luvulla kohderyhmäksi valikoituivat aikaisempaa useammin naiset. 1990-luvulta lähtien kampanjamateriaaleissa alettiin puhutella entistä enemmän yksilöä. Uusimpia argumentteja kampanjoissa ovat ajan ja ympäristön säästäminen. Suomalaiselle liikuntakampanjoinnille on ollut tyypillistä hidas uusiutuminen. Monia 1900-luvun alussa käytössä olleita keinoja käytetään vielä 2000-luvullakin. Tällaisia ovat esimerkiksi prosenttikilpailut, arvonnat ja eri yhteisöjen väliset kilpailut, joissa lasketaan minuutteja, kertoja, askelia ja kilometrejä. Liikuntakampanjoinnin kehittämisessä ei enää riitä, että kampanjan lopuksi sen vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta arvioidaan. Jatkossa olisi kiinnitettävä huomiota entistä enemmän kohderyhmien määrittelyyn ja tutkimiseen, käytettävien vaikuttamiskeinojen valintaan sekä kampanjan seurantaan. Lisäksi vastamainontaa olisi hyödynnettävä enemmän. | ||
Roos Eva | 2015 | DAGIS ACTIVE Päiväkotilasten liikkumattomaan istuvaan aikaan vaikuttavat tekijät päiväkoti- ja kotiympäristössä sosioekonomiset erot huomioiden |
DAGIS-hanke on edennyt suunnitelman mukaisesti. Syksyllä 2014 toteutettujen fokusryhmähaastatteluiden aineistoa analysoitiin alkuvuodesta 2015 ja näiden pohjalta ensimmäisiä tuloksia on julkaistu kansainvälisessä lehdessä ja käsikirjoituksia on lähetetty lehtiin arvioitaviksi (kts. myöhemmin). Myös menetelmiä on testattu pilottihankkeissa ja tuloksia esitetty kansainvälisissä kongresseissa. Tuloksia fokusryhmähaastatteluista ja pilottihankkeista on hyödynnetty laajan menetelmien kehittämisessä laajaan kartoitukseen joka on toteutettu 66 päiväkodissa Etelä-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla talvella 2015/2016. Kartoitukseen on osallistunut 890 lasta, joilta on mitattu paino ja pituus, liikuntaa (liikemittarilla ja päiväkirjalla 7 pv), ruoankulutusta (3 ruokapäiväkirja) ja stressin säätelyä (sylki ja hiusnäyte). Tutkimuksessa on monipuolisesti kerätty tietoa lasten elintavoista ja niihin vaikuttavista tekijöistä kotona ja päiväkodissa. Lähivuoden aikana analysoidaan dataa ja erityisesti tutkitaan sosioekonomiset erot elintavoissa ja mitkä ympäristötekijät kotona ja päiväkodissa mahdollisesti selittävät sosioekonomiset erot lasten elintavoissa. Tutkimus tulee antamaan arvokasta tietoa, jota voidaan tulevaisuudessa hyödyntää terveyden edistämisessä päiväkodeissa ja perheissä ja lasten terveyserojen kaventamisessa. | ||
Rottensteiner Mirva | 2015 | Leisure-time physical activity habits and abdominal adiposity in young adulthood – Twin cohort and co-twin control studies |
Väitöskirjassa tutkittiin vapaa-ajan liikuntatottumusten ja keskivartalon rasvoittumisen yhteyksiä nuorilla aikuisilla kaksosilla. Tutkimuksessa nähtiin, että nuorten aikuisten vyötärönympärys kasvoi 10 vuoden seuranta-aikana. Vähiten se kasvoi niillä, jotka lisäsivät liikuntaa tai pysyivät liikunnallisesti aktiivisina. Liikuntaa vähentäneillä vyötärö suureni yhtä paljon kuin alun perinkin vain vähän liikkuneilla. Lisäksi poikkileikkaustutkimuksessa havaittiin, että kolmekymppisten vyötärö oli sitä pienempi mitä useampaa liikuntalajia he kertoivat harrastavansa. Yhteys säilyi, vaikka tuloksissa huomioitiin liikunnan kokonaismäärä ja ruokavalion terveellisyys. Väitöskirjassa tutkittiin myös tarkemmin geneettisesti identtisiä mieskaksospareja, joissa kaksoset erosivat toisistaan vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden suhteen viimeisen kolmen vuoden ajan, mutta ei vielä nuoruudessa. Tulokset osoittivat, että vähemmän liikkuville kaksosille oli kertynyt selkeästi enemmän vatsaontelonsisäistä rasvaa kuin heidän perimältään identtisille mutta liikunnallisesti aktiivisille veljille. Kaksosveljien välillä ei kuitenkaan ollut eroa painoindeksissä. Vatsaontelonsisäisen rasvan määrä oli myös yhteydessä sokeriaineenvaihduntaa kuvaaviin muuttujiin näillä terveillä miehillä. Kaksosveljillä ei havaittu eroa ravitsemuksessa. Yhteenvetona voidaan todeta että liikunta-aktiivisuuden muutokset nuorella aikuisiällä näkyvät vyötärönympäryksessä, ja vähäinen liikunta kolmekymppisenä on yhteydessä suurempaan vatsaontelonsisäisen rasvan kertymiseen perinnöllisestä taipumuksesta riippumatta. Väitöskirjan tulokset korostavat vapaa-ajan liikunnan lisäämisen ja ylläpitämisen merkitystä keksivartalon liiallisen rasvoittumisen ehkäisyssä nuorella aikuisiällä, ja näin myös mahdollisten myöhempien metabolisten liitännäisongelmien kehittymisen ehkäisyssä. | ||
Rovio Esa | 2011 | Liikuntakynnyksen yli – vähäinen liikunta aikuisten elämäntapana |
Anu Kangasniemen väitöskirjatyön osatutkimus: Keskeiset tulokset: Terveysliikunta-aika lisääntyi 6 viikon hyväksymis- ja omistautumisterapiamenetelmään perustuvan intervention aikana koeryhmällä enemmän kuin vertailuryhmällä (p=0.045) . Koeryhmä lisäsi terveysliikunta-aikaa 5,3 minuutista (keskihajonta 7,0) 12,1 minuuttiin (kh=12,1) päivässä, mikä käytännössä tarkoittaa noin 50 minuuttiin lisäystä terveysliikunta-ajassa viikkoa kohden. Lisäksi ohjelmalla oli positiivisia vaikutuksia psyykkiseen hyvinvointiin. Johtopäätökset: Ryhmäinterventio tarjosi uudenlaisen näkökulman fyysisen aktiivisuuden edistämiseen nostamalla esiin omien arvojen merkityksen muutoksiin motivoimisessa. Kati Kauravaaran väitöskirjatyö: Keskeiset tulokset: Vähäinen liikkuminen ei ole nuorille miehille kapinaa liikuntasuosituksia vastaan, vaan vapautta ja itsensä arvostamista. Nuori mies hengailee kavereidensa kanssa, autoilee ja istuu ruudun ääressä. Hän nauttii alkoholia ja tupakoi. Koulussa hänellä on paljon poissaoloja. Myöhästelyt, aikaisin lähtemiset ja työn vieressä hengaamiset ovat arkipäivää. Nuoren miehen valintoja ohjaa viisi elämän suolaa: hetkessä eläminen, kiireettömyys, vapaa-ajan runsaus, mahdollisimman vähällä pääseminen ja kaverit. Elämän suolat tekevät elämästä mielekästä. Siksi nuori mies pitää tiukasti kiinni tavoitteistaan: arjen valintojen on edistettävä elämän suolojen toteutumista - ainakaan ne eivät saa estää sitä. Johtopäätökset: Nuorelle miehelle vähäinen liikkuminen on lähiyhteisön normi, jota tulee noudattaa kuuluakseen ryhmään. Tutkimus lisää ymmärrystä vähäisestä liikkumisesta nuoren miehen näkökulmasta sekä antaa kannustusta, eväitä ja työkaluja yleensäkin vähän liikkuvien näkökulman etsimiseen ja löytämiseen. | ||
Ruohonen Saku | 2015 | Lapsuuden ja nuoruusiän elintapojen, sekä perimän merkitys sydämen diastolisen vajaatoiminnan kehittymiselle |
Tutkimus saatettiin onnistuneesti valmiiksi ja tulosten raportointia on jatkettu aina viime vuosiin asti. Julkaistuja ja vertaisarvioituja töitä aiheesta julkaistiin kaikkiaan 11 kpl. 3 julkaisua käsitteli sydämen rakennetta ja tarjosivat tähän referenssiarvoja kliiniseen käyttöön 1 julkaisu käsitteli genomilaajuista analyysiä jossa löydettiin uusia variantteja sydämen rakenteelle ja toiminnalle 1 experimentaalinen julkaisu jossa yhdistettiin prekliinistä ja kliinistä aineistoa 3 julkaisua käsittelivät diastolisen vajaatoiminnan yleisyyttä sekä tähän vaikuttavien muuttujien yhteyttä. 3 julkaisua käsitteli lapsuusajan yhteyttä aikuisiän sydänterveyteen Lisäksi 2 julkaisua on tällä hetkellä under review ja 1 julkaisu tuli juuri takaisin yhdestä lehdestä ja lähtee toiseeen. Tästä teemasta tulee valmistumaan yksi väitöskirja ja sen osatöistä 2/3 on nyt julkaistu. Pyrimme saamaan syksyn aikana viimeisen julkaistua jonka jälkeen väitös voidaan toteuttaa kevään 2021 aikana. | ||
Rutanen Reetta | 2013 | KESKI-IKÄISTEN NAISTEN TYÖKYKY, KUORMITTUMINEN JA PALAUTUMINEN |
Päätulos oli, että liikuntainterventiolla oli sekä lyhyt- että pitkäaikaisvaikutuksia naisten työkykyyn ja työssä kuormittumiseen. Lisäksi alustavien tulosten perusteella subjetiivinen ja fysiologinen mittaristo antavat samantyyppisiä tuloksia naistyöntekijöiden kuormittumisesta ja palautumisesta. | ||
Rutanen Reetta | 2014 | Keski-ikäisten naisten työkyky, kuormittuminen ja palautuminen |
Puoli vuotta kestävällä liikuntainterventiolla on lyhyt- ja pitkäaikaisia vaikutuksia keski-ikäisten naisten työkykykyyn, fyysiseen kuormittumiseen ja henkisiin voimavaroihin. Koeryhmään kuuluvien naisten yöllisten kuumien aaltojen määrä väheni ja elämänlaatu parantui kontrolliryhmään verrattuna. Lisäksi tutkimuksessa kehitellyn matkapuhelinpäiväkirjan käytettävyys arvioitiin tässä tutkimuksessa hyväksi. | ||
Silventoinen Karri | 2014 | Liikunnan vaikutus painonmuutoksen genetiikkaan lapsuudesta vanhuuteen |
Juho Vainion säätiö myönsi vuonna 2014 johtamalleni hankkeelle 22 264 euroa rahoitusta. Hanke oli tarkoitus päättää vuoden 2015 lopussa, mutta saimme jatkoa rahoituksen käyttöön vuoden 2016 loppuun saakka (viimeisenä vuonna käytimme rahoitusta tutkimuksesta aiheutuviin muihin kuluihin sillä tohtori Sari Aaltosen palkkaus tuli muista lähteistä). Johtuen yliopiston laskutussäännöistä rahoitus oli käytettävissä vuoden 2017 tammikuun loppuun saakka. Säätiön rahoituksella kirjoitimme kolme tieteellistä artikkelia. Säätiön rahoitusmyöntöä käytettiin yhden artikkelin kirjoittamiseen tarvittaviin palkkakuluihin ja siitä aiheutuviin tutkimuskuluihin (Aaltonen ym. Scand J Med Sci Sports 2016) sekä kahdesta artikkelista aiheutuviin tutkimuskuluihin (Aaltonen ym. Med Sci Sports Exerc 2015 ja Aaltonen ym. Sci Reports 2016). Meidän piti alkuperäisen tutkimussuunnitelman perusteella tutkia liikunnan painonmuutosta muovaavaa vaikutusta. Kuitenkin havaitsimme tutkimuksen aikana, että tämä tutkimuslinja ei johda toivotulla tavalla eteenpäin, joten keskityimme tutkimuksessa erityisesti liikuntaan, sen motiiveihin ja näiden genetiikkaan. Uskomme että nämä tutkimusteemat sopivat säätiön tavoitteisiin. Alla kuvaamme keskeiset hankkeessa saadut tutkimustulokset: 1) Tutkimuksessa selvitimme geneettisten ja ympäristötekijöiden vaikutusta eroihin liikuntamotivaatiossa. Tutkimuksessa havaitsimme, että keskeinen osa liikuntamotivaation eroista nuoressa aikuisuudessa johtuu geneettisistä eroista. Näiden tekijöiden suhteellinen osuus kuitenkin vaihteli riippuen siitä, mitä motivaatiota tutkittiin: se oli suurin liikunnasta saadun mielihyvän kohdalla ja pienin liittyen muiden odotusten täyttämiseen. Pääsääntöisesti geneettiset tekijät selittivät noin puolet liikuntamotivaation eroista, mikä osoittaa, että myös ympäristöllä on suuri vaikutus liikuntamotivaation kehittymiseen. (Aaltonen S, Kaprio J, Vuoksimaa E, Huppertz C, Kujala UM, Silventoinen K. Genetic architecture of motives for leisure-time physical activity: a twin study. Scand J Med Sci Sports. 2016 doi: 10.1111/sms.12779.) 2) Tutkimuksessa selvitimme hyödyntämällä kaksosasetelmaa, kuinka motorinen kehitys varhaislapsuudessa vaikuttaa myöhempään liikunta-aktiivisuuteen. Havaitsimme, että viivästynyt motorinen kehitys varhaislapsuudessa oli yhteydessä vähäisempään liikunnan harrastamiseen vielä nuoressa aikuisuudessa. Koska yhteys voitiin havaita myös vertailemalla samassa perheessä kasvaneita kaksosia, se näyttää olevan riippumaton lapsuuden perheympäristöstä ja geneettisistä tekijöistä. Tutkimus korostaa kuinka tärkeää on huomioida myös ne lapset, joiden motorinen kehitys on heikompaa, esim. koulun liikuntakasvatuksessa. (Aaltonen S, Latvala A, Rose RJ, Pulkkinen L, Kujala UM, Kaprio J, Silventoinen K. Motor Development and Physical Activity: A Longitudinal Discordant Twin-Pair Study. Med Sci Sports Exerc. 2015 Oct;47(10):2111-8.) 3) Tutkimuksessa selvitimme koulumenestyksen yhteyttä liikunta-aktiivisuuteen kaksosten seurantatutkimuksessa, jossa on tietoa 12, 14, 17 ja 24 vuoden iässä. Liikunta-aktiivisuus oli yhteydessä parempaan koulumenestykseen. Kuitenkin hyvä koulumenestys näytti pikemminkin ennustavan aktiivisempaa liikuntaa kuin liikunta koulumenestystä. Tämä saattaa osittain selittää myös myöhempiä sosioekonomisia eroja liikunnassa ja mahdollisesti tämän vaikutuksesta myös terveydessä. (Aaltonen S, Latvala A, Rose RJ, Kujala UM, Kaprio J, Silventoinen K. Leisure-Time Physical Activity and Academic Performance: Cross-Lagged Associations from Adolescence to Young Adulthood. Sci Rep. 2016 doi: 10.1038/srep39215.) Kaikki lehdet ovat arvostettuja tieteellisiä julkaisuja. Julkaisufoorumi-tietokanta (http://www.julkaisufoorumi.fi/) luokittelee kaksi lehdistä (Scand J Med Sci Sports ja Sci Rep) tasolle 2 (johtava taso) ja yhden (Med Sci Sports Exerc ) tasolle 3 (korkein taso). | ||
Stenholm Sari | 2015 | Window of opportunity: Recognizing changes in health behavior and clinical risk factors during retirement transition |
Juho Vainion Säätiön vuonna 2015 myöntämän suurapurahan avulla olemme perehtyneet syvällisesti elintavoissa tapahtuviin muutoksiin eläköityessä. Olemme osoittaneet kyselyaineistojen avulla että vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus lisääntyy, mutta myös istuminen (erityisesti TV:n katsominen) lisääntyy eläkkeelle siirryttäessä. Unen pituus lisääntyy ja univaikeudet vähentyvät erityisesti henkilöillä, joilla on psyykkistä kuormittuneisuutta ja työstressiä. Päihteiden käytön osalta noin 10% työntekijöistä lisää runsaasti alkoholinkäyttöään ja tämä on yleisempää miehillä, tupakoitsijoilla tai niillä, joilla on ollut masennusta työuran viimeisinä vuosina. Tupakoinnin määrä eli poltettujen savukkeiden määrä sen sijaan näyttäisi vähentyvän eläkkeelle siirryttäessä. Tutkimushavaintomme viittaavat siihen, että eläköitymiseen liittyvä vapaa-ajan lisääntyminen sekä työn kuormitustekijöiden poistuminen vaikuttavat myönteisesti tuoreiden eläkeläisten liikkumiseen ja nukkumiseen. Huolestuttavaa sen sijaan on alkoholin riskikäytön lisääntyminen osalla eläkeläisistä. | ||
Takalo Susanna | 2016 | MIKÄ NUORTA LIIKUTTAA? Tutkimus liikuntatottumusten rakentumisesta lapsesta nuoreksi aikuiseksi |
Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, miten liikunta-aktiivisuus muuttuu elämänkulun aikana ja millaisiksi nuoret kuvaavat niitä elämänkulun kokemuksia, jotka ovat heidän liikunta-aktiivisuuttaan muuttaneet. Lisäksi tehtävänä oli kuvata, millainen asema liikunnalla on nuoren arjessa. Tutkimus osoitti liikunta-aktiivisuuden vaihtelevan läpi nuoruuden. Lapsuudessa paljon liikkunut voi vähän liikuntaa sisältäneen ajanjakson jälkeen lisätä liikunta-aktiivisuutta uudelleen aikuisuuden kynnyksellä. Lapsuudessa vähän liikkuvan liikunta-aktiivisuus voi myös lisääntyä nuoruuden aikana. Lapsuuden ja nuoruuden sosiaaliset toimintaympäristöt vaikuttavat liikuntatottumusten rakentumiseen. Eri tavalla arjessaan liikkuville nuorille liikunnan merkitykset ja liikunta-aktiivisuuden muutoskohdat olivat moninaiset. Myönteisesti liikunta-aktiivisuuteen vaikuttivat urheiluun panostaminen, välimatkaliikunnan valitseminen, peruskoulun aloitus, elämän vakiintuminen, perhe, ystävät ja urheiluseuratoimintaan osallistuminen. Liikunnan väheneminen liittyi opiskeluun panostamiseen, loukkaantumisiin, mopon hankintaan, lapsuuden kodista muuttoon heti peruskoulun jälkeen, joukkueen hajoamiseen ja kiusatuksi tulemiseen. Liikunta-aktiivisuutta lisääviksi tai vähentäviksi asioiksi osoittautuivat asuinpaikan vaihtuminen, koululiikunta, asepalvelus, työelämä ja seurustelu. Nuoren itselleen asettamat tavoitteet, liikunnan merkityksen tiedostaminen ja erityisesti se, millaiset arjen valinnat tuntuvat merkityksellisiltä tässä ja nyt, määrittivät liikunnan asemaa nuoren arjessa. Liikunnan lisäämiseen kohdistettavien toimenpiteiden tulisi tavoittaa kaikki samanikäiset mutta huomioida eri tavoin arjessaan liikkuvat ja liikunnalle erilaisen merkityksen antavat nuoret elämänkulun eri ajankohtina. Tutkimus osoitti, että liikunta-aktiivisuuden lisääntymiseen voidaan vaikuttaa lapsuudessa, nuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa. Elämänkulun näkökulmasta koulu tavoittaa lähes kaikki saman ikäiset. Koulun asemaa liikuntatottumusten rakentumisessa voitaisiin vahvistaa. | ||
Tammelin Tuija | 2019 | Fyysisen aktiivisuuden ja kunnon muutoksiin vaikuttavat tekijät murrosiässä - Liikkuva koulu -ohjelman seurantatutkimus seurantutkimus |
Tutkimuksessa selvitettiin fyysisen aktiivisuuden ja kunnon muutoksiin vaikuttavia tekijöitä murrosiässä. Kiihtyvyysanturimittausten perusteella kahden vuoden seuranta-aikana reippaan ja raskaan liikunnan määrä väheni erityisesti pojilla ja paikallaanolon määrä lisääntyi sekä pojilla että tytöillä. Pojilla reippaan liikunnan määrä väheni enemmän kuin tytöillä ja seurantajakson loppuvaiheessa sukupuolierot reippaan liikunnan määrässä olivat kaventuneet lähes kokonaan. Hyvä koulumenestys ja osallistuminen urheiluseuratoimintaan olivat tekijöitä, jotka liittyivät liikunta-aktiivisuuden ja paikallaanolon määrän myönteisempään kehitykseen murrosiässä. Tutkimuksessa tarkasteltiin nuorten kokeman sosiaalisen aseman yhteyttä heidän fyysiseen aktiivisuuteensa. Nuoret arvioivat omaa sosiaalista asemaansa koulussa sekä perheensä sosiaalista asemaa kymmenportaisen tikasmallin avulla. Nuorten liikkumista ja liikkumatonta aikaa mitattiin liikemittareilla. Nuoret, jotka kokivat sosiaalisen asemansa koulussa korkeaksi, liikkuivat koko päivän aikana enemmän vähintään reipasta kävelyä vastaavalla teholla ja olivat koulupäivän aikana vähemmän paikallaan. Nuoren arvio perheen sosiaalisesta asemasta ei ollut yhteydessä liikkumiseen. Koetun sosiaalisen aseman kaltaisten kokemusten ymmärtäminen ja huomioiminen tuo uusia näkökulmia nuorten liikkumisen edistämiseen niin koulupäivän aikana kuin vapaa-ajallakin. Fyysisen toimintakyvyn eri osa-alueiden mittaukset eri ikävaiheissa osoittivat, että keskimäärin tulokset eri suorituskykymittareilla mitattuina parantuvat murrosiässä luonnollisen kasvun ja kehityksen myötä. Tutkimuksen aikana tuotettiin vertailuarvot fyysisen toimintakyvyn valtakunnallisia Move!-mittauksia varten. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös liikunnan, liikkumattomuuden ja kehonkoostumuksen yhteyksiä kunto-ominaisuuksiin lapsilla ja nuorilla. Tutkimuksessa havaittiin, että suurempi rasvan määrä kehossa on yhteydessä heikompiin ja reipas liikunta parempiin fyysisen toimintakyvyn mittaustuloksiin 9–15-vuotiailla. Tuloksia voidaan hyödyntää fyysisen toimintakyvyn Move!-mittausten tulosten tulkinnassa. | ||
Tarkka Ina | 2015 | Liikunnan vaikutus aivojen vanhenemiseen |
Tutkimuksessa tavoitteena oli selvittää aerobisen harjoittelun mahdollisia vaikutuksia ikääntyneiden aivotoimintoihin. Ikääntyneitä verrattiin myös nuorempiin terveisiin henkilöihin. Tarkastelun kohteena aivoissa oli sekä automaattista somatosensorista prosessointia mittaava EEG-pohjainen herätepotentiaali että käyttäytymistieteellisiä kognitiivisia ja fyysisiä testejä. Somatosensorinen automaattinen muutoksen havaitsemismekanismi osoittautui vaimentuneeksi terveillä ikääntyneillä. Selvitimme myös tämän sähköisen komponentin (somatosensory mismatch negativity) osoittamaa neuroplastisuutta aivokuorella ja osoitimme sen olevan suhteessa aerobisen liikunnan määrään. Tälle komponentille paikansimme myös generaattorit aivokuorella ja näiden generaattoreiden voimakkuus oli suhteessa liikunnan määrään. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että jopa automaattiset aivotoiminnat ovat paljon herkempiä liikunnan määrälle kuin olemme aiemmin osanneet olettaa. | ||
Teisala Tiina | 2016 | The relationship between leisure-time physical activity and work stress with special reference to heart rate variability analyses |
Tulokset osoittivat, että objektiivisesti mitattu sykevälivaihteluun pohjautuva stressi oli yhteydessä subjektiiviseen stressiin. Seurannassa havaittiin keskimääräinen sekä yksilötasolla tapahtuva lasku subjektiivisessa stressitasossa. Objektiivisesti mitatun stressin/palautumisen tasoissa ei tapahtunut muutosta. Matala objektiivisesti mitattu stressireaktioiden voimakkuuden ja korkea palautumisreaktioiden voimakkuuden taso olivat yhteydessä voimakkaampaan subjektiivisen stressin laskuun. Liikunta-aktiivisuus, hyvä fyysinen kunto ja terveyden kannalta edullinen kehonkoostumus olivat yhteydessä pienempään objektiivisesti mitatun stressin määrään työpäivänä. Hyvä fyysinen kunto ja terveydelle edullinen kehonkoostumus olivat yhteydessä matalaan stressireaktioiden voimakkuuteen työpäivän aikana sekä parempaan työpäivän jälkeisen yön palautumiseen. Seurannassa havaittiin keskimääräistä korkeamman liikunta-aktiivisuuden tason olevan yhteydessä keskimääräistä voimakkaampaan subjektiivisen stressin laskuun. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan päätellä, että liikunta-aktiivisuudella on merkitystä stressinhallinnassa. Hyvä fyysinen kunto ja terveydelle edullinen kehonkoostumus vaikuttaisivat olevan tärkeitä hyvälle työpäivän jälkeiselle palautumiselle. Tulokset tukevat sykevälivaihteluun pohjautuvan menetelmän käytettävyyttä stressin arvioinnissa subjektiivisten menetelmien rinnalla. | ||
Tikkanen Päivi | 2015 | Physical Functioning among Community-Dwelling Older People (Kotona asuvien iäkkäiden ihmisten fyysinen toimintakyky) |
Säännöllinen liikunta keski-ikäisenä mahdollistaa paremman liikkumiskyvyn iäkkäänä. Iäkkäiden geriatrinen arviointi ja yksilöllisesti räätälöity hoito ja kuntoutus puolestaan parantavat liikunta-aktiivisuutta, liikkumiskykyä ja lihasvoimaa erityisesti hauraus-raihnaus-oireyhtymästä (HRO) tai sen esiasteesta kärsivillä iäkkäillä ihmisillä sekä liikunnallisesti aktiivisilla iäkkäillä naisilla. Tutkimuksessa todettiin myös, ettei käden puristusvoiman heikkous iäkkäillä yksin ennusta varhaisempaa kuolleisuutta, vaan siihen vaikuttavat myös muun muassa sairaudet, liikunta-aktiivisuus ja ravitsemustilanne. | ||
Tikkanen-Dolenc Heidi | 2020 | Liikunta ja tyypin 1 diabetes (nuoruustyypin diabetes) - liikunnan vaikutus kuolleisuuteen ja komplikaatiohin |
Väitöskirjan osatyö 4 "Frequent physical activity is associated with reduced risk of severe diabetic retinopathy in type 1 diabetes": Liikunta ja erityisesti liikuntakertojen määrä vaikuttaa suotuisasti retinopatian kehittymiseen tyypin 1 diabeteksessa (Väitöskirjan neljäs osatyö on uudelleen lähetetty korjauksineen ja lisäanalyyseineen Acta Diabetologica - lehteen 9/2019). | ||
Tolonen Jaana Sanna Eveliina | 2019 | Associations of lactase and apolipoprotein E gene polymorphisms and physical activity with peripheral bone traits |
Väitöstyössäni tarkasteltiin laktaasi ja apolipoproteiini E (APOE) geenien ja liikunnan vaikutusta aikuisena mitattuihin luumuuttujiin Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI)-tutkimuksen seuranta-aineistossa, joka alkoi vuonna 1980 (n=3596). Kahdessa ensimmäisessä osatyössä tutkittiin laktaasi ja APOE geenipolymorfioiden yhteyksiä tietokonetomografialla mitattuihin värttinä- ja sääriluiden muuttujiin yhdessä ravinnon kalsiumin ja tyydyttyneen rasvan saannin kanssa. Liikunnan osalta tarkasteltiin lapsuuden ja nuoruuden liikuntatottumuksia, joita oli kartoitettu tutkimuksen alkuvuonna kysymyksillä vapaa-ajan liikunnasta, harrastuksista liikuntaseuroissa, osallistumisesta urheilukilpailuihin sekä liikunnan intensiteetistä. Aikuisilla käytettiin askelmittarilla mitattua askelten määrää vuodelta 2007. Tutkittavien ravinnon saantia selvitettiin haastattelemalla ja kyselylomakkeilla. Laktaasigeenin T/T genotyyppiä kantavilla miehillä oli noin 3 % korkeampi hohkaluun tiheys värttinä- ja sääriluiden päissä verrattuna T/C ja C/C genotyyppeihin. Toisessa osatyössä APOE geenin säätelyalueen -219T/T ja +113C/C genotyyppien havaittiin olevan yhteydessä pienempään kortikaaliluun osuuteen värttinä- ja sääriluissa verrattuna G/G genotyyppien kantajiin. Naisilla nämä riskigenotyypit olivat yhteydessä myös pienempään puristuslujuuteen putkiluiden päissä ja miehillä suurempaan värttinäluun pinta-alaan. APOE -219G/T ja +113G/C genotyyppien väliset mittauserot eri luumuuttujissa vaihtelivat 1-8 % välillä. APOE -219T/T ja +113C/C genotyyppisillä naisilla korkea ravinnon tyydyttyneiden rasvojen saanti oli yhteydessä matalampaan värttinäluun varren pinta-alaan ja lujuuteen. Kolmannessa osatyössä 9-18-vuotiaiden tyttöjen korkea fyysinen aktiivisuus oli yhteydessä pienentyneeseen todennäköisyyteen saada matala sääriluun pään lujuusindeksi, varren pinta-ala, mineraalimäärä ja lujuusindeksit verrattuna vähiten aktiivisten tyttöjen neljännekseen. Vastaavasti poikien liikuntaryhmissä yhteydet löytyivät sääriluun pään pinta-alaan ja varren kortikaaliluun pinta-alaan ja lujuusindeksiin, kun verrattiin alinta ja ylintä ryhmää toisiinsa. Viimeisessä osatyössä havaittiin naisten päivittäisen askelmäärän olevan yhteydessä useisiin eri luumuuttujiin. Ylimmässä kolmanneksessa olevilla naisilla (> 8765 askelta/päivä) löydettiin korkeammat kantaluun arvot alimpaan kolmannekseen verrattuna. Askelryhmien välisiä eroja löytyi myös sääriluun pään pinta-alassa, mineraalimäärässä, tiheydessä ja puristuslujuudessa sekä sääriluun varren pinta-alassa, mineraalimäärässä ja vääntölujuudessa eniten askeleita keränneiden eduksi. Värttinäluussa naisten askelryhmien väliset erot eri luumuuttujissa olivat samansuuntaiset kuin sääriluussa. Edellä kerrotut askelryhmien väliset erot eri luumuuttujissa vaihtelivat 0.5-5.4 % välillä. Miehillä askelten ja luumuuttujien väliset yhteydet olivat pääasiassa ei-tilastollisesti merkitseviä. Tässä työssä löydettiin yhteys APOE geenin säätelyalueen genotyyppien ja kortikaaliluun mittausten välillä. APOE -219T/T ja +113C/C genotyypeillä korkea tyydyttyneen rasvan saanti oli myös yhteydessä matalampaan värttinäluun kokoon. Lisäksi lapsuudessa harrastetulla liikunnalla oli suotuisia vaikutuksia sääriluun kokoon ja lujuuteen aikuisuudessa. Naisilla myös päivittäiset askeleet olivat myönteisesti yhteydessä eri luustotekijöihin. | ||
Wasenius Niko | 2014 | Fyysisen aktiivisuuden intensiteetin ja määrän vaikutus tyypin 2 diabeteksen riskitekijöihin miehillä, joilla heikentynyt sokeriaineenvaihdunta |
Tutkimusaineiston muodostivat 144 ylipainoista tai lihavaa keski-ikäistä miestä, joilla oli häiriintynyt glukoosiaineenvaihdunnansäätely. Miehet satunnaistettiin kontrolliryhmään sekä kahteen ohjattuun harjoitusryhmään, joista toinen harjoitti sauvakävelyä ja toinen suoritti nopeusvoimatyyppistä kuntosaliharjoittelua. Ryhmät harjoittelivat kahdentoista viikon ajan kolme kertaa viikossa tunnin kerrallaan. Fyysisen aktiivisuuden intensiteettiä ja volyymia mitattiin ennen interventiota ja intervention aikana objektiivisten mittausten, päiväkirjojen ja kyselyiden yhdistelmällä. Tyypin 2 diabeteksen riskitekijät, glukoosi- ja rasva-aineenvaihdunnan ja maksan entsyymien aineenvaihdunnan indikaattorit, kehon koostumus, verenpaine, fyysinen suorituskyky ja ravitsemus mitattiin standardimenetelmillä ennen ja jälkeen intervention. Osallistujien fyysisen kokonaisaktiivisuuden määrä ei lisääntynyt kuntoutus- tai harjoitteluintervention seurauksena. Sekä kuntoutus- että sauvakävelyinterventio lisäsivät vapaa-ajan liikunnan määrää. Mitä enemmän sauva- ja kuntosaliryhmien viikoittainen vapaa-ajan kokonaisliikunnan (= ohjattu harjoittelu + ei-ohjattu vapaa-ajan liikunta) määrä lisääntyi, sitä enemmän ei-vapaa-ajan fyysinen aktiivisuuden (mm. työ, työmatka, kotityöt) määrä väheni. Verrattuna kontrolliryhmään etenkin sauvakävelyllä oli terveydelle edullisia vaikutuksia kehon rasvakudokseen sekä rasva- ja glukoosiaineenvaihdunnan säätelyyn osallistuviin hormoneihin (leptiini ja chemeriini). Lisäksi ei-ohjatun vapaa-ajan liikunnan intensiteetti selitti itsenäisesti 10 % kävelynopeuden, 9 % kehon painon ja 7 % kehon painoindeksin muutoksen vaihtelusta. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen tähtäävät interventiot eivät automaattisesti lisää liikunnan määrää kokonaisuudessaan. Ne näyttävät kuitenkin lisäävän vapaa-ajan liikuntaa, ja tällä voi olla tyypin 2 diabeteksen riskitekijöihin edullisia terveysvaikutuksia. | ||
Väistö Juuso | 2021 | Fyysisen aktiivisuuden, passiivisuuden ja suorituskyvyn yhteys kardiometabolisiin riskitekijöihin alakouluikäisillä lapsilla. |
Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin fyysisen aktiivisuuden kunnon eri osatekijöiden ja paikallaanolon yhteyksiä kardiometaboliseen kokonaisriskiin sekä yksittäisiin riskitekijöihin 506 iältään 6-8-vuotiaan suomalaisen lapsen väestöotoksessa osana Lasten liikunta ja ravitsemus (PANIC) -tutkimusta. Liikuntaa ja paikallaanoloa mitattiin sykettä ja kehon liikkeitä mittaavalla Actiheart®-monitorilla ja kyselylomakkeilla. Lasten ravitsemusta mitattiin neljän vuorokauden ruokapäiväkirjalla. Kardiorespiratorista kuntoa mitattiin polkupyöräergometrillä tehtyllä maksimaalisella kuormituskokeella ja neuromuskulaarista kuntoa 10 x 5 metrin sukkulajuoksu-, 15 metrin juoksu-, puristusvoima-, vauhditon pituushyppy-, vatsalihasten voima-, tasapaino-, käden hienomotoriikka- ja eteentaivutustestillä. Kardiometaboliset riskitekijät määritettiin laboratoriokokein ja -mittauksin, joista tärkeimmät olivat vyötärönympärysmitta, paastoveren insuliini ja glukoosi, paastoveren triglyseridit ja HDL-kolesteroli sekä systolinen- ja diastolinen verenpaine, VLDL:n triglyseridit, VLDL- ja LDL-kolesteroli sekä HDL:n triglyseridit. Tutkimus osoitti poikkileikkausasetelmassa, että itseraportoitu liikunta ja erityisesti omatoiminen liikunta olivat käänteisesti yhteydessä tyypin 2 diabeteksen ja valtimotautien riskitekijöihin lapsilla. Myös itseraportoidulla viihdemedian käytöllä ja erityisesti television ja videoiden katselulla oli suora yhteys näihin riskitekijöihin lapsilla. Riskitekijöiden tasot olivat korkeimmat lapsilla, jotka liikkuivat vähiten ja käyttivät eniten aikaa viihdemediaan. Itseraportoidulla runsaalla viihdemedian käytöllä oli suorat yhteydet riskitekijöihin paitsi vähän itseraportuidusti liikkuvilla niin myös paljon itseraportoidusti liikkuvilla lapsilla. Reippaan fyysisen aktiivisuuden muutoksella oli käänteinen yhteys ja paikkallaanolon muutoksella oli suora yhteys tyypin 2 diabeteksen ja valtimotautien kokonaisriskin ja yksittäisten riskitekijöiden muutoksiin kahden vuoden seurannan aikana riippumatta mahdollisista sekoittavista tekijöistä. Korkeampi rasvaprosentti ja vähäisempi liikunta olivat yhteydessä huonompiin tuloksiin 10 x 5 metrin sukkulajuoksutestissä. Korkeampi rasvaprosentti oli lisäksi yhteydessä huonompiin tuloksiin vauhdittomassa pituushypyssä, vatsalihastestissä, käden hienomotoriikkatestissä ja tasapainotestissä. Rasvaprosentin ja liikunnan yhteydet fyysiseen kuntoon olivat toisistaan riippumattomia. Lisäksi lapsilla, joilla oli korkea rasvaprosentti ja jotka liikkuivat vähän, oli muita lapsia huonommat tulokset 10 x 5 metrin sukkulajuoksutestissä, 15 metrin juoksutestissä ja vauhdittomassa pituushypyssä. Fyysisellä aktiivisuudella oli käänteinen yhteys koko kehon ja keskivartalon rasvan määrään lapsilla. Nämä yhteydet olivat sitä voimakkaampia mitä kuormittavampaa liikkuminen oli. Jo 10 minuuttia rasittavaa liikkumista päivittäin harrastavilla lapsilla oli 26–30 prosenttia vähemmän rasvakudosta koko kehossaan ja keskivartalossaan kuin rasittavaa liikkumista harrastamattomilla lapsilla. Kevyelläkin liikkumisella oli käänteinen yhteys kehon rasvapitoisuuteen, mutta vasta vähintään kohtuullisesti kuormittavalla liikkumisella oli suora yhteys kardiorespiratoriseen kuntoon. Tutkimusaineistosta laskettiin tilastollisesti, että 10 minuutin paikallaanolon vaihtaminen vastaavaan määrään rasittavaa liikkumista pienentäisi koko kehon ja keskivartalon rasvakudoksen määrää 13 prosenttia. Tämä väitöskirja toi uutta tietoa fyysisen aktiivisuuden ja kunnon käänteisistä yhteyksistä ja paikallaanolon suorista yhteyksistä tyypin 2 diabeteksen ja valtimotautien riskitekijöihin alakouluikäisillä lapsilla. | ||
Yang Xiaolin | 2015 | Psychological, Socio-demographic and Health-related Correlates and Predictors of Physical Activity and Sedentary Behavior During the Life-course |
Tutkimushankkeessa tarkasteltiin fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavia biologisia ja psykososiaalisia tekijöitä elämänkulun eri vaiheissa. Tutkimus on osaa laajaa suomalaista kohorttitutkimusta, LASERI-tutkimusta, joissa tutkittavien liikunta-aktiivisuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä on seurattu etenevästi lapsuudesta keski-ikään asti (vuodesta 1980 vuoteen 2011). Fyysinen aktiivisuus on lapsuudessa, nuoruudessa ja aikuisiässä mitattu kyselyillä ja lisäksi keski-iässä objektiivisesti askelmittareiden avulla. Fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavista tekijöistä on tarkasteltu aiempaa liikunta-aktiivisuutta ja erilaiseen liikuntaan osallistumista, vanhempien liikunta-aktiivisuutta, sosioekonomista asemaa, koulutusta, temperamentin piirteitä, masennusoireita ja lihavuuden astetta. Tulokset lapsuuden liikunnan merkityksestä ja vanhempien aktiivisuuden merkityksestä koko elämänkulun aikaiselle liikunnalle vahvistavat lasten ja nuorten liikunnan tukemisen merkityksellisyyttä koko elämänkulun aikaisen aktiivisuuden näkökulmasta. Tulokset liikunnan muutoksista lapsuudesta aikuisikään auttavat tunnistamaan ryhmiä, jotka tarvitsevat erityisesti tukea liikunnan edistämiseksi elämänkulun eri vaiheissa. Tulokset aktiivisen koulumatkaliikunnan merkityksestä aikuisiän liikunta-aktiivisuudelle vahvistavat näkemystä siitä, että fyysisesti aktiivisia kulkutapoja tulisi tukea arjen lyhyillä siirtymämatkoilla, kuten koulumatkoilla jo varhain. Tulokset tukevat näkemystä lapsuuden ja nuoruusajan liikunnan merkityksestä myös myöhemmälle fyysiselle aktiivisuudelle. Tulokset masennusoireiden, stressioireiden ja liikunta-aktiivisuuden yhteyksistä tuovat tärkeän näkökulman terveys- ja liikuntaneuvontaan. Uudet tulokset lapsuusiän aktiivisen temperamentin vaikutuksista aikuisiän fyysiseen aktiivisuuteen ovat merkityksellisiä lasten liikunnan ohjaajien ja toteuttajien näkökulmasta. (Englanninkielinen loppuraportti sisältäen kaikki tutkimuksen tuottamat julkaisut on kokonaisuudessaan liitteenä) |
Ympäristö ja terveys
Atosuo Janne | 2018 | Kosteus- ja mikrobiongelmaisten työpaikkarakennusten ja työntekijöiden oireilun väliset korrelaatiot. Aiheuttaako rakennus sairauden? |
Tämän hankkeen tuloksista, jotka tulevat vielä käynnissä olevan datan käsittelyn jälkeen tarkentumaan, voidaan osoittaa selkeä yhteys tiettyjen immuunisysteemin osien reagoivan vauriorakennuksiin, eli rakennuksella ja varsinkin mikrobivaurioituneella vaurioituneella on yhteys sen käyttäjien terveyteen. -Vauriorakennuksen tilankäyttäjiltä havaittiin vertailurakennusten käyttäjiin verrattuna alentuneita leukosyyttiaktiivisuuksia (neutrofiilit) ryhmätasolla. -Vauriorakennuksen tilankäyttäjillä oli ryhmätasolla merkitsevästi korkeammat itiöspesifiset IgG- ja IgG3- vasteet. -Toksiuusmittauksissa käytetty E. coli-lux menetelmä korreloi hyvin rakennusten vaurioiden ja oireilun kanssa. | ||
Finell Eerika | 2018 | Pupils’ psychosocial well-being, perception of indoor air quality and reported health symptoms in schools with indoor air problems. |
Sisäilmaongelmat ja koulu on poikkitieteellinen tutkimusprojekti, joka analysoi määrällisin menetelmin sisäilmaongelmien vaikutusta koululaisten psykososiaaliseen hyvinvointiin ja koettuun sisäilmaan. Juho Vainion säätiön rahoituksen tuella toteutettiin yksi artikkeli, jossa tarkasteltiin, miten psykososiaaliset tekijät ja koulun havaittu sisäilmaongelma (rehtoreiden raportoima) olivat yhteydessä yläkoulun oppilaiden (14 – 16 - vuotta) arvioon sisäilman laadusta. Aineistoina käytettiin kouluterveyskysely-aineistoa (2013) ja terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen peruskouluissa 2013 -tiedonkeruuta (TEA), jotka yhdistettiin analyysejä varten. Lopullinen aineisto sisälsi 26946 oppilaan ja 195 koulun tiedot. Analyysimenetelmänä käytettiin monitasomallinnusta. Analyyseissä havaittiin, että sekä psykososiaaliset tekijät että koulun havaittu sisäilmaongelma olivat yhteydessä oppilaiden arvioon sisäilman laadusta. Oppilastasolla huono luokan ilmapiiri, oppilas – opettaja suhde, kouluun liittyvä stressi sekä vähäinen koulun muulta henkilökunnalta saatu tuki olivat yhteydessä huonoksi koettuun sisäilmaan. Koulutasolla koulun havaittu sisäilmaongelma oli puolestaan merkitsevä selittävä tekijä. Taustamuuttujina olivat oppilaiden ikä, sukupuoli, isän koulutustausta sekä koulutason muuttujana koulun koko. Malli selitti oppilastason varianssista 10 % ja koulutason varianssista 35 %. Tulokset ovat luettavissa artikkelista: Finell, E., Haverinen-Shaughnessy, U., Tolvanen, A., Laaksonen, L., Karvonen, S., Sund R., Saaristo, V., Luopa, L., Ståhl, T., Putus, T., & Pekkanen, J. (2016). The associations of indoor environment and the psychosocial factors on subjective evaluation of indoor air quality among lower secondary school students: a multilevel analysis. Indoor Air, in press. | ||
Haverinen-Shaughnessy Ulla | 2017 | Energiaparannusten vaikutukset asumisterveyteen, asukkaan näkökulma |
Tutkimuksessa selvittettiin tarkemmin aiemmassa tutkimuksessa tehdyn asumisterveyskyselyn tulosten perusteella energiaparannusten vaikutuksia asukkaiden terveyteen ja hyvinvointiin. Tuloksista kirjoitettiin kaksi tieteellistä artikkelia sekä asukkaille suunnattu tietopaketti energiaparannusten vaikutuksista. Lisäksi tuloksia esiteltiin kansainvälisissä Indoor Air 2016 (Ghent, Belgia) ja Healthy Buildings 2017 (Lublin, Puola) konferenseissa. Ensimmäisessä artikkelissa tarkasteltiin asukkaiden raportoimien asunnon ja sisäilman laatuun vaikuttavien tekijöiden esiintymisen ajallista vaihtelua Suomessa. Suurin vaihtelu liittyi koettuun lämpöviihtyvyyteen kesällä. Myös asuntoon tyytyväisyys vaihteli eri kyselykertojen välillä. Monet asumisterveyteen liittyvät tekijät olivat yhteydessä sekä asuntoon ja sisäilman laatuun tyytyväisyyteen että myös terveyden ja turvallisuuden kokemiseen. Kehitettyjen mallien avulla ei kuitenkaan voitu tarkasti ja/tai spesifisti ennustaa asukkaiden kokemaa terveyttä tai turvallisuutta. Toisessa artikkelissa arvioitiin energiaparannusten vaikutuksia sisäympristön laatuun sekä asukkaiden tyytyväisyyteen ja terveyteen 46 Suomalaisissa ja 20 Liettualaisissa kerrostalossa. Tulosten perusteella asukkaiden raportoima lämpöviihtyvyys parani energiaparannusten jalkeen (OR 5.3, 95% CI 2.6-11.0). Myös ylähengitystieoireiden raportointi (OR 1.8, 95% CI 1.1-2.9) sekä hengitystieinfektioista johtuvat sairaspoissaolot töistä tai koulusta (OR 4.1, 95% CI 1.2-13.8) vähenivät tilastollisesti merkitsevästi. Em. muutokset eivät olleet selitettävissä mitattujen sisäympäristön laatua kuvaavien tekijöiden avulla, eli toistaiseksi ei vielä tiedetä mitkä asuntoon tai asukkaisiin liittyvät muutokset aiheuttivat oireiden vähenemisen. Myöskään pitkän aikavälin vaikutuksia ei ole tutkittu. | ||
Hintsala Heidi | 2017 | KYLMÄN YMPÄRISTÖN VAIKUTUS KOHONNUTTA VERENPAINETTA SAIRASTAVIEN VERISUONISTON JA SYDÄMEN TOIMINTAAN. |
Väitöstutkimuksessa selvitettiin, miten talviaikaan tavanomainen kylmäaltistus vaikuttaa kohonnutta verenpainetta sairastavien verenkiertoelimistön toimintaan. 91 keski-ikäistä miestä (56 kohonnutta verenpainetta sairastavaa, 35 verrokkia) altistettiin laboratoriossa -10 C asteen lämpötilalle 15 minuutin ajan, talvivaatetettuna, paikoillaan seisten. Heidän verenkiertoelimistönsä toimintaa seurattiin monipuolisesti kylmässä olon aikana, sekä 15 minuuttia ennen ja jälkeen altistusta. Havaitsimme, että verenpaine kohosi samalla tavoin kummassakin tutkimusryhmässä. Tämä johti huomattavan korkeaan verenpaineen tasoon kylmässä lievää tai kohtalaista kohonnutta verenpainetta sairastavilla: 179/106mmHg yläpaine/alapaine keskimäärin, yläpaine hetkellisesti yli 200mmHg joka neljännellä (1. osajulkaisu). Kylmä voimisti yhtäaikaa sympaattista eli kiihdyttävää ja vagaalista eli rauhoittavaa sydämen säätelyä, sekä muutti sydämen sähköistä toimintaa rytmihäiriöherkkyyttä kuvastavaan suuntaan (2. osajulkaisu). Verenpaineen nopean säätelyn herkkyys (barorefleksiherkkyys) kasvoi kylmässä molemmilla tutkimusryhmillä, mutta nopea sympaattinen verenpaineenvaihtelu kasvoi vain verrokeilla (3. osajulkaisu). Alustavat tulokset osoittavat myös, että kotimittauksissa havaittu verenpaineen vaihtelu on yhteydessä verenpaineen nousuun ja sydämen kuormittumiseen kylmässä (4.osajulkaisu, käsikirjoitus). | ||
Hyvärinen Anne | 2014 | SISU (School Intervention Study) Kosteusvauriokorjausten vaikutus opettajien ja oppilaiden terveyteen kouluissa. |
The funds kindly provided by Juho Vainion Säätiö were used to support the implementation of the MITOXIN research initiative "Microbial Toxins Indoors - gripping an emerging health risk". The MITOXIN research project builds on two major field studies that were successfully implemented since 2011: the project combines materials from studies that follow residential homes (HOTES) and schools (SISU), including their occupants, through moisture damage interventions, performing assessments before and after the interventions. The environmental and health assessments consisted of building investigations, microbial and toxin exposure assessments, health questionnaires and clinical studies. These studies are tailored to improve our understanding of the relation between exposure to microbes and their toxins and adverse health effects, and on the impact of moisture damage interventions on both microbial exposure and health. Specifically, the funds provided by Juho Vainion Säätiö were targeted to facilitate SISU (School Intervention Study), including implementation of the extensive field work efforts, sample processing and analysis, data management and statistical analyses. This study part was most notably supported by grants from the Academy of Finland and the Finnish Work Environment fund, in addition to the funds provided by JVS. In the SISU study, detailed exposure and health assessments have been conducted in 11 moisture damaged and 5 reference schools. In total 203 teachers and 505 students participated in the study. Repeated exposure and health assessments have been conducted in 7 schools following moisture damage renovations. Health measurements included questionnaires and symptom diaries for both teachers and pupils; teachers also provided blood, eye and nose brush samples and nasal lavage, and they performed exhaled NO, exhaled breath condensate and SBUT (self-reported tear film break up time) measurements. System biological and immunological measurements have been and are being done from the clinical samples (collaboration Finnish Institute for Occupational Health). Exposure samples have been collected from >100 classrooms and teachers’ lounges in the 16 schools and active air as well as settled dust samples have been analyzed for microbial concentrations with qPCR and for microbial toxin content (in total >550 samples). In addition, microbial community composition using next generation sequencing was determined from indoor samples (N~360). Statistical analyses of these extensive datasets are ongoing. Key research findings and conclusions from MITOXIN project thus far: The severity of microbial damage based on microbial determinations performed on building materials of moisture damaged homes appears to link to higher risk for respiratory effects in exposed residents. This is novel knowledge in the scientific literature and offers opportunity for the identification of buildings where moisture damage might link to a specifically high risk of respiratory disease. We observe higher prevalence of respiratory tract and more general health symptoms in teachers of moisture damaged schools compared to teachers in non-damaged schools. This highlights the potential of moisture damage in school buildings to represent a serious occupational health risk. Generally, there is a tendency to find higher prevalence and levels for some microbial toxins in moisture damage conditions, and also for higher total microbial toxin load and number of toxins. However, microbial toxins are also present indoors in the absence of moisture damage, and thus the indoor presence of microbial toxins is not a phenomenon that links to moisture damage in buildings only. We need to embrace the concept that just as microbes are everywhere, so are there metabolites. Such concept has so far largely been neglected. Linking to the point made above, there is a lack of studies in the scientific literature that would have considered microbial toxins occurrence in both index and reference buildings, following a sound epidemiological study design. This leads to limitations in our understanding as to what is a ‘normal’ background situation with respect to presence and levels of microbial toxins. Such studies, along with intervention studies as carried out in MITOXIN, are urgently needed in order to clarify health effects following exposure to microbial toxins in indoor environments. Moisture damage interventions in mold affected residential homes link to a clear release of upper and lower respiratory tract symptoms in the residents of these homes. Moisture damage renovations seem to reduce, but not completely remove microbial toxin loads and microbial levels in house dust. Based on microbial community analyses, the effects of moisture damage interventions appear to be visible on the level of individual taxa rather than triggering large changes in community structure. However, we observe also that moisture damage renovations result in a reduction of bacterial and fungal diversity in house dust. Considering the on-going, wide discussion on the relevance of the diversity of microbial exposure on human health, these findings are intriguing and are expected to have a major impact on research on this topic. Dissemination of project results, scientific publication Results of the MITOXIn project have been presented at major international and national scientific conferences, with a number of peer reviewed abstracts submitted for the proceedings of these conferences. In addition, the project has been presented at the Finnish “Indoor air seminar” (Sisäilmastoseminaari), attracting yearly more than 1000 participants (scientists, practitioners, industry, stakeholders, media representatives, etc.). (5 extended abstracts). Currently, there are three scientific publications on the HOTES study and one on the SISU study under preparation, and close to submission (submission anticipated by the end of 2016): - “Microbial exposures in severely damaged homes”, Valkonen et al. - “Health effects of mould in severely damaged homes”, Järvi et al. - “Fungal and bacterial microbiota of severely moisture damaged homes in Finland”, Jayaprakash et al.. - “Clinical markers linking to moisture damage health symptoms”, Karvala et al. (lead at FIOH). Our publication plan anticipates three further papers from these two studies to be published during 2017. This project has already triggered a number of associated research work and publications, not directly including results of this project but utilizing knowledge generated in the context of this research. One scientific paper has recently been published in Indoor Air “Synergistic pro-inflammatory interactions of microbial toxins and structural components characteristic to moisture-damaged buildings.”, Korkalainen et al. 2016. This paper has used key microbial toxins being present in indoor environments in Finland, which is knowledge that has been generated – among other studies – in the MITOXIN project. Similarly, three book chapters have been prepared during the funding period, linking to key objectives of the project on occurrence of mycotoxins in indoor environments, and their synergistic interaction with other microbial compounds in producing adverse health effects. | ||
Järvi Kati | 2015 | Kosteus- ja homevaurioiden vaikutukset altistumiseen, terveyteen ja hyvinvointiin; kaksi interventiotutkimusta kodeissa ja kouluissa |
Saatu apuraha on käytetty ajanjaksolla 1.7.2015–30.11.2015 väitöskirjatyöni kahden osatyön työstämiseen. Näiden osatöiden otsikot ovat seuraavat: 1) Health effects of mould in severely damaged homes (käytetty 90 % apurahakaudesta) 2) Microbial exposures in severely damaged homes (Alustava otsikko) (Käytetty 10 % apurahakaudesta) Molempien osatöiden aineistona on apurahahakemuksessa kuvattu HOTES-tutkimuksen (HOmeloukka ja TErveyS) aineisto. Aineisto on kerätty vuosien 2008–2015 aikana ja tutkimukseen on saatu mukaan 45 perhettä ympäri Suomea, jotka asuvat vakavasti kosteusvaurioituneissa asunnoissa. Asukkaita on yhteensä noin 180. Asukkaista on kerätty terveystietoa terveyskyselylomakkeilla sekä erilaisilla kliinisillä mittauksilla. Ensimmäisessä artikkelissa käytettiin terveyskyselyiden lisäksi PEF ja FeNO mittauksia kuvaamaan asukkaiden kosteusvaurioille altistumisesta aiheutuvaa hengitystieoireilua. Altistumista tarkasteltiin asunnoista otettujen materiaalinäytteiden ja pölynäytteiden avulla. Apurahan käyttö: 1) Apurahakaudesta osa meni aineistojen työstämiseen sellaiseen kuntoon, että analyysien tekeminen oli mahdollista. Kaikki aineistot olivat tallennettu omiksi tiedostoikseen (terveyskysely aikuisille, kouluikäisille ja alle kouluikäisille lapsille, terveysmittausten aineistot, rakennusmateriaaliaineistot), joten työn ensimmäinen vaihe oli aineistojen oikeellisuuden tarkastaminen, puhdistaminen sekä yhdistäminen toisiinsa yhdeksi isommaksi aineistoksi käyttäen SPSS tilastotiedeohjelmaa (SPSS-22 .0 for Windows (SPSS, Inc, Chicago, IL). Erityisesti rakennusmateriaaleja koskeva työ oli aikaa vievää, koska näitä tuloksia ei ollut tallennettu tilastollista käsittelyä varten ja otettuja materiaalinäytteitä oli yhteensä lähes 200 kpl (vaihdellen 3-16 kpl / asunto). Datan kokoamisen jälkeen aineistoksi muodostui 41 asunnon asukkaat ja asuntojen rakennusmateriaalinäytteet. Näissä asunnoissa asui yhteensä 139 henkilöä (74 aikuista ja 60 lasta), joilta oli palautunut tutkimuksen alussa annettu laaja terveyskysely. Apurahakaudella saatiin tarvittava data kasattua ja yhdistettyä analyyseja varten. 2) Datan kokoamisen jälkeen siirryttiin aineiston alustaviin analyyseihin käyttäen apuna ristiintaulukointia ja Pearsonin χ2-testiä. Näiden analyysien perusteella saatin kartoitettua aineistoa niin, että päästiin tarkempiin analyyseihin. Asukkailta oli kysytty yhteensä 24 oireen ilmenemistä, jotka jaettiin viiteen eri ryhmään käyttäen pääkomponenttianalyysia. Näistä muodostettiin lopulta ylähengitystie-, alahengitystie- ja yleisoireryhmät. Asunnot jaettiin kolmeen erilaiseen vakavuusluokkaan perustuen rakennusmateriaalinäytteissä ilmenneisiin sieni-, bakteeri- ja aktinomykeettikasvustoihin. PEF ja FeNO mittausten osalta käytettiin dataa, joka oli koottu asukkaiden kotona tekemien mittausten perusteella (PEF / 2 viikon ajalta, FeNO / 3 päivän ajalta). Lopulliset analyysit tehtiin käyttäen logistista regressioanalyysia ja niissä verrattiin oireilua sekä kotimittausten tuloksia altistumisen tasoon eri altistumisluokissa (sienet, bakteerit, aktinomykeetit ja näistä koottu kokonaisuutta kuvaava luokitus). Kaikki osatyöhön tarvittavat analyysit saatiin tehtyä ja koottua artikkeliin tuleviin tuloksia kuvaaviin taulukoihin apurahakaudella. 3) Health effects of mould in severely damaged homes -osatyön kirjoittaminen aloitettiin edellä mainittujen analyysien kanssa samanaikaisesti ja on tällä hetkellä lähes valmiina ja pääohjaajilla luettavissa / kommentoitavissa. Artikkeli on tarkoitus julkaista Indoor Air –lehdessä seuraavien kuukausien (huhti-toukokuu 2016) aikana, josta se on myös luettavissa. 4) Apurahakauden viimeisen kuukauden aikana aloitettiin myös väitöskirjatyöni seuraavan osatyön työstämien. Tämä osatyö kirjoitetaan yhteisenä työnä toisen väitöskirjatyöntekijän (Maria Valkonen / Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) kanssa, niin, että molemmat ovat tasaväkisiä kirjoittajia. Tässä osatyössä puolestaan tarkastellaan samoista asunnoista otettujen pölynäytteiden osuutta altistumisessa. Asunnoista on otettu pölynäytteitä seuraavasti: mattopölynäyte olohuoneesta, yläpölynäyte sekä pölypussinäyte. Kyseisiä näytteitä on otettu sekä ennen vauriota että asunnon korjauksen tai toiseen asuntoon muuton jälkeen. Apurahakauden lopuksi pölynäytedata saatiin kasattua ja alustavat analyysit tehtyä. Lisäksi tähän osajulkaisuun on kirjoitettu tausta ja metodi -osuudet. Tämä osajulkaisu on tarkoitus saada valmiiksi kevään 2016 aikana ja julkaista myös Indoor Air –lehdessä, josta se on luettavissa. 5) Apurahalla tehtyjen alustavien analyysien tuloksia käytettiin myös Indoor Air 2016 konfrerenssi-julkaisuun, johon toisena kirjoittajana tein tarvittavia tilastollisia analyyseja. Tämä konfrerenssi-julkaisu on hyväksytty ja tullaan esittämään ensi kesänä Maria Valkosen toimesta. Tämä julkaisu toimii myös siis pohjana varsinaiselle edellä kuvatulle osatyölle väitöskirjatyössäni. | ||
Karvonen Anne | 2016 | Varhaislapsuuden elinympäristön mikorbiotan yhteys lasten allergisiin sairauksiin 10.5-vuoden iässä |
Post doc- vuoden tavoitteena oli selvittää varhaislapsuuden elinympäristön mikrobialtistuksen yhteyttä lasten allergisiin sairauksiin 10.5-vuoden iässä, sekä opetella uusia tilastoanalyysimenetelmiä ison tutkimusaineiston analysoinnissa. Työskentelin post doc -tutkijana koko vuoden 2016 Harvardin yliopistossa ja Brigham and Women’s sairaalassa. Analysoin inspiroivan tutkimusryhmän tukemana ensin suomalaista syntymäkohorttiaineistoa ja loppu vuodesta paikallista syntymäkohorttiaineistoa. Opin vuoden aikana tilastomenetelmiä (MaAsLin ja oligotyping), joita olen käyttänyt molempien tutkimusaineistojen analysoinnissa, ja sain alamme johtavia tutkijoita omaan yhteistyöverkostooni. Tutkimustulokset osoittivat, että elinympäristön bakteerien monimuotoisuus ja Actinobakteerin pääjaksoon kuuluvat tietyt genukset yhdessä voivat suojata astmaan sairastumiselta. Mikrobialtistumista tarvitaan varhaislapsuudessa, kun immuniteetti on kehittymässä. Johtopäätöksenä voin todeta, että ulkomailla tutkimustyö saa uusia tuulahduksia ja uutta näkökulmaa. On hienoa, kun tutustuu uusiin, saman alan tutkijoihin ja voi jatkossa kehittää tutkimusyhteistyötä heidän kanssaan. Jotta post doc –vuodesta hyötyisi eniten, kannattaa olla omaa dataa valmiina, jolloin pääsee heti analysoimaan ja kirjoittamaan julkaisuja. Lisäksi olisi erittäin hyvä, että voisi analysoida myös vastaanottavan tutkimusryhmän dataa, jolloin yhteistyö syventyisi ja mahdollisuudet pidempään yhteistyöhön myöhemmin olisi vahvemmat. | ||
Karvonen Anne | 2021 | Elinympäristön mikrobiotan yhteys astmaan,allergisiin sairauksiin ja hyperaktiivisuuteen 16-vuoden iässä sekä 16-vuotiskyselytutkimuksen järjestäminen |
Vuoden 2018 aikana suunnitelmat muuttuivat ja päädyimme lomakeseurannan lisäksi suunnittelemaan nuorille tutkimuskäynnit. Tämän mahdollisti ymmärryksemme mikrobiominäytteiden keräämisen tärkeydestä, joten päädyimme suunnittelemaan tutkimuskäynnit tutkittaville heidän asuinpaikkojen lähellä oleviin terveyskeskuksiin, koulujen terveydenhoitajan tiloihin tms. Suunnitelmassa oli saada kerättyä mikrobiomi- ja verinäytteet nuorista. Saimme 16-vuotisseurannana alkamaan toukokuussa 2019. Tutkimuspäiviä on tähän mennessä ollut 6, osallistumisprosentti on ollut todella hyvä: kutsutuista 84% on osallistunut tutkimuskäynnille, täyttänyt lomakkeet ja kerännyt pölynäytteen; 10% on täyttänyt lomakkeet ja kerännyt pölynäytteen; ja 6% on kieltäytynyt tutkimuskäynnistä, mutta on vastannut terveystietoja koskevaan lyhyeen kyselyyn puhelimitse. LUKAS1 –kohortin 16-vuotistutkimuksen tutkimuskäynnit saadaan tehtyä syyskuun 2019 loppuun mennessä ja LUKAS2:n tutkimuskäynnit tullaan toteuttamaan samalla tavalla vuoden 2020 aikana. Olemme samalla analysoineet ja julkaisseet tuloksia aiemmista seurantakerroista; 10 julkaisua LUKAS kohortista (vuosina 2018-2019) ja yksi julkaisu Harvardin yliopiston tutkijoiden kanssa post doc -vuodelta (lapsuuden suoliston mikrobiomi ja lihavuus/ylipaino). | ||
Kirjavainen Pirkka | 2020 | Lapsen kodin mikrobiston muuttaminen samankaltaisemmaksi kuin maataloissa astman ja allergioiden ehkäisemiseksi |
Juho Vainion Säätiön tukemassa tutkimuksessa osoitimme, että lasten riski sairastua astmaan on sitä pienempi, mitä enemmän varhaislapsuuden kodin sisätilojen bakteeristo muistuttaa maatalojen bakteeristoa (Nat Med, 2019). Jo aiemmin on tiedetty, että maataloissa varttuminen voi jopa puolittaa riskin sairastua astmaan ja allergioihin, mahdollisesti johtuen maatalojen runsaasta mikrobilajistosta. Nyt osoitimme, että maatalomainen kodin mikrobisto suojasi astmalta myös muualla kuin maatiloilla. Olohuoneen lattiapölynäytteiden mikrobikoostumus karakterisoitiin lähes neljästä sadasta LUKAS-syntymäkohortin kodista. Pölynäytteet kerättiin lasten ollessa kahden kuukauden ikäisiä, ja astman kehittymistä seurattiin kuusi vuotta. Mikrobinäytteiden maatalomaisuuden arvioimiseksi rakennettiin matemaattinen malli kuvaamaan sitä, miten paljon tutkittavan kodin sisätilojen bakteerikoostumus muistuttaa maatalojen mikrobistoa. Astmalta suojaava mikrobisto sisälsi runsaasti ulkoympäristölle, kuten maaperälle, tyypillisiä bakteereja. Toisaalta ihmisen hengitysteissä tyypillisesti esiintyviä bakteereja, kuten Streptococcaceae-heimon edustajia, havaittiin suhteellisen vähän. Yhteys astmaan oli riippumaton runsaslajisuudesta ja mikrobien kokonaismääristä. Tavallisissa kodeissa maatalomaista mikrobistoa lisäsivät muun muassa kävely ulkokengillä sisätiloissa, sisarusten lukumäärä ja talon ikä, ei kuitenkaan esimerkiksi ympäristön biodiversiteetti. Maatalotyyppisille mikrobeille altistuneiden lasten immuunisolujen havaittiin sietävän paremmin pölyssä runsaasti esiintyvien bakteerien soluseinäkomponentteja, mikä ilmeni pienempänä tulehdussytokiinien tuotantona in vitro altistuksissa. Myös lievää tulehdusta määrittävän C-reaktiivisen proteiinin määrä veressä oli pieni. Tutkimuslöydös vahvistettiin saksalaisessa yli tuhannen lapsen aineistossa. Myös saksalaislasten astmariski oli sitä pienempi, mitä enemmän heidän kotipölynsä mikrobisto muistutti suomalaisten maatalojen mikrobistoa. Havainto tukee varhaisen mikrobialtistuksen merkitystä astmalta suojaavien mekanismien kehittymisessä ja mahdollisena astman ehkäisyn kohteena. Tutkimuksessa kehitetyllä mallilla voidaan arvioida minkä tahansa kodin pölynäytteestä, kuinka hyvin sen bakteeristo saattaa suojata astmalta. Tämä mahdollistaa myös sen selvittämisen, mitkä mikrobiologiset tekijät ovat keskeisiä suojavaikutuksen kannalta ja millä keinoin niille altistumiseen voidaan varhaislapsuudessa vaikuttaa. Osoitimme myös, että toisella mallintamistavalla astmalta suojaavan mikrobiston määrittämiseksi voidaan saada täydentäviä tuloksia (JACI, 2019) ja julkaisemattomien tulostemme mukaan näitä lähestymistapoja yhdistämällä voidaan päästä vieläkin tarkempaan mallinnukseen. Muissa tähän hankkeeseen suoraan liittyneissä tutkimuksissa olemme osoittaneet varhaislapsuuden mikrobikoostumuksen olevan mahdollisesti yhteydessä myös lapsen neurologiseen kehitykseen ja riskiin tarkkaavaisuushäiriöiden kehittymiselle (Sci Rep, 2019). Lisäksi olemme osoittaneet yhteneväisyyksiä ja eroja lattiapölyaltistuksen ja hengitystiealtistuksen välillä hyödyntäen konttaavaa lasta simuloivaa robottia (Microbiome, 2018). Olemme myös havainneet vielä julkaisemattomissa tutkimuksissa, että tuomalla kotiin eteismaton välityksellä maaperän bakteereja nämä leviävät myös kodin sisäilmaan, mikä tukee mahdollisuutta käyttää vastaavaa menetelmää interventiotutkimuksissa kodin sisäilman mikrobiston muokkaamiseksi astmalta suojaavaksi. | ||
Leppänen Hanna | 2013 | Mikrobialtistuksen arviointi sisäympäristöissä huonepölynäytteillä. |
Tutkimuksen ”Mikrobialtistuksen arviointi sisäympäristöissä huonepölynäytteillä” tavoitteena oli määrittää asuin-, elintapa- ja ympäristötekijät, jotka vaikuttavat sisäympäristöjen mikrobipitoisuuksiin. Lisäksi tavoitteena oli kehittää menetelmiä, joiden avulla altistumista voidaan arvioida entistä tarkemmin. Tällä puolen vuoden kestoisella apurahalla aikaansaadut tuotokset (osatyöt 2 ja 3) on esitetty seuraavaksi. Lisäksi apurahakaudella aloitettiin osatyön 4 kirjoittaminen. Osatyö 2 Väitöskirjan osatyössä 2 havaittiin, että huonepölyn bakteeripitoisuuksiin vaikuttivat voimakkaimmin asuinmuoto sekä maanviljely, erityisesti hyötyeläinten lukumäärä. Muuten pitoisuuksiin vaikuttavat tekijät vaihtelivat erilaisten bakteeripitoisuutta mittaavien markkereiden välillä. Tämä johtunee siitä, että erilaiset menetelmät kuvaavat sisätilojen bakteeripitoisuutta eri tavoin. Lisäksi työssä havaittiin, että tulosten tulkintaan vaikuttaa suuresti se ovatko bakteeripitoisuudet esitetty massaa vai näytteenkeräys pinta-alaa kohti. Tähän on tärkeää kiinnittää huomiota vertailtaessa eri tutkimusten tuloksia keskenään. Tutkimuksen tulosten perusteella vain osa bakteeripitoisuuksien vaihtelusta pystytään selvittämään kyselyjen avulla, joten ihmisten altistumisen arvioimiseksi tarvitaan lisäksi näytteenottoa. Näytteenottomenetelmiä tutkittaessa havaitsimme, että bakteeripitoisuuksien (3-hydroksirasvahappo ja muramiinihappo) toistettavuus rinnakkaisissa pölynäytteissä (sama kohde ja näytteenottokerta) oli vahva (intraclass correlation -arvo (ICC): 74–84 %) kun taas läpi vuoden kerättyjen näytteiden toistettavuus oli heikompi (ICC: 22–66 %), osoittaen bakteeripitoisuuksien ajallista vaihtelua. Näin ollen yksi näyte ei riitä kuvaamaan asunnon todellista bakteeripitoisuutta, vaan tarvitaan useita näytteitä eri vuodenaikoina. Julkaisu: Leppänen H.K., Täubel M., Roponen M., Vepsäläinen A., Rantakokko P., Pekkanen J., Nevalainen A., von Mutius E. & Hyvärinen A. (2015) Determinants, reproducibility, and seasonal variation of bacterial cell wall components and viable counts in house dust, Indoor Air, 25, 260-272. Osatyö 3 Väitöskirjan osatyössä 3 havaittiin, että koulujen huonepölyn sieni- ja bakteeripitoisuudet vaihtelivat suuresti Suomen, Espanjan ja Alankomaiden välillä. Suomessa mikrobipitoisuudet olivat kaikista alhaisimmat, jopa 20 kertaa alhaisemmat sieni- ja 12 kertaa alhaisemmat bakteeripitoisuudet kuin Espanjassa ja Alankomaissa. Suurimmat pitoisuudet löytyivät yleensä Espanjasta, poikkeuksena Mycobacterium spp. ja Streptomyces spp. -lajit, joiden pitoisuudet olivat suurimmat Alankomaissa. Mikrobipitoisuuksien vaihtelu oli suurempaa koulujen sisällä kuin eri koulujen välillä. Pitoisuuksissa havaittiin siis selvää ajallista ja paikallista vaihtelua. C. herbarumilla, joka on tyypillinen ulkoilman mikrobi, havaittiin selvää vuodenaikaisvaihtelua. Suurimmat pitoisuudet havaittiin keväällä/alkukesällä ja pienimmät vastaavasti talvella/alkukeväällä. Muilla lajeilla vuodenaikaisvaihtelu ei ollut niin selkeää. Eri maiden välillä havaittiin eroja myös siinä, kuinka kouluissa havaitut kosteusvauriot vaikuttivat mitattuihin mikrobipitoisuuksiin. Vaikutus oli selkeintä Alankomaissa, Espanjassa havaittiin yhteys joihinkin mikrobimarkkereihin, kun taas Suomessa vaikutus ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Suomessa mikrobipitoisuuksia kasvattavia tekijöitä olivat koulurakennuksen yleinen huono kunto, ulkoilman lämpötila ja suuri etäisyys vilkasliikenteisiin teihin. Pitoisuudet olivat puolestaan pienempiä kouluissa, jotka olivat uudempia ja joissa siivottiin enemmän. Käsikirjoitus: Täubel M., Leppänen H.K., Krop EJM., Jacobs JH., Doekes G., Heederik DJJ., Borras A., Zock JP., Pekkanen J., Nevalainen A. and Hyvärinen A. Microbial indoor environment in school buildings – Quantification of microbial exposures with qPCR and chemical markers. | ||
Pekkanen Juha | 2014 | Mikrobipitoisen elinympäristön haitalliset ja suojaavat vaikutukset: kodin kosteusvaurio vs. maatilat |
LUKAS-syntymäkohortin kymmenvuotisseuranta toteutettiin hakemuksen mukaisesti vuosina 2013-2015. Tiedot lasten allergiasta ja astmasta saatiin yhteensä 372 lapselta (84%), mikä on erinomainen osallistumisprosentti. Näistä suurimmalta osalta saatiin kerättyä myös tiedot ympäristöaltistuksista ja terveydentilasta kyselylomakkeella, allergisesta herkkyydestä (seerumin IgE-vasta-aineet 19 allergeenille ja ihopistokokeet kuudelle allergeenille) ja systeemistä tulehdustilasta (seerumin hsCRP), sekä iho ja nielu sekä huonepölynäytteet mikrobiologisiin analyyseihin. Noin joka kolmas suomalaislapsi kärsii astmasta tai allergisesta sairaudesta, kuten atooppinen ihottuma tai allerginen nuha, joten lasten pitkäaikaissairauksista ne ovat maassamme selvästi yleisimmät. Vuosina 2014-2018 LUKAS tutkimuksesta, yksin tai osana kansainvälistä PASTURE monikeskustutkimusta, on julkaistu yhteensä 28 alkuperäistutkimusta arvostetuissa kansainvälisissä tieteellisissä aikakausilehdissä, ja lisäksi on valmistunut kolme väitöskirjaa (Kirsi Mustosen väitöskirja v.2014: The role of inflammation and its environmental triggers in allergic diseases; Hanna Leppänen väitöskirja v. 2017: Assessing microbial exposure in indoor environments by using house dust samples; ja Laura Orivuoren väitöskirja v.2015: The Development of Immune Responses and Allergy in Children from Farming and Non-farming Environments). Merkittävämpiä havaintoja aiempien seurannoista saaduista aineistoista LUKAS-tutkimuksessa olivat: Immuunijärjestelmälle ja koko ihmisen elimistölle on hyvä kohdata runsaasti mikrobeja varhaislapsuudessa - keskimääräinen elinympäristön kokonaismikrobialtistus voi lisätä astmaan sairastumisen riskiä kun taas korkea altistus voi suojata astmalta (Karvonen AM et al. 2014); Vakavat kosteusvauriot tai näkyvä home erityisesti lapsen makuuhuoneessa sekä olohuoneessa ja keittiössä lisäävät hengitystieoireita sekä astmaan sairastumisen riskiä (Karvonen AM et al. 2015); Sekundaariset metaboliitit eivät selitä astmaan sairastumisen riskiä kosteusvauriokodeissa (Kirjavainen PV et al. 2016); Merkittävä kosteusvaurio lapsen pääasiallisissa asuintiloissa 6-vuoden iässä oli yhteydessä korkeisiin CRP-pitoisuuksiin ja lisääntyneisiin veren sytokiinipitoisuuksiin (poikkileikkausasetelma) (Mustonen K et al. 2016); Merkittävä kosteusvaurio lapsen pääasiallisissa asuintiloissa varhaislapsuudessa (noin 5kk iässä) Varhaislapsuuden kosteusvaurioaltistus ei ole yhteydessä pysyvään matala-asteiseen tulehdukseen (Karvonen AM et al. 2016). Varsinaisesta 10-vuotiseurannasta on yksi käsikirjoitus lehdessä (Indoor Bacterial Microbiota and the Development of Asthma: a Birth Cohort Study in JACI), jossa on katsottu varhaislapsuudessa määritetyn kodin mikrobiston yhteyttä 10.5 ikään mennessä puhjenneeseen astmaan. Useampi käsikirjoitus on valmisteluvaiheessa, joissa tutkitaan mm. kodin sienten (homeet ja hiivat) yhteyttä lasten astmaan sekä kodin mikrobialtistuksen yhteyttä atopiaan ja allergiseen nuhaan. Lisäksi tuloksia on esitelty lukuisissa kansallisissa ja kansainvälisissä työpajoissa ja seminaareissa. Tuloksia on hyödynnetty myös mm. käypähoitosuositusten laatimisessa. | ||
Pekkanen Juha | 2018 | Psychosocial factors and symptom reporting in schools with indoor air problem |
In pilot data, indoor air quality problems in primary schools were associated with increased parental worry and higher reporting of respiratory, lower respiratory, eye, and general symptoms of pupils. Worried parents reported more symptoms for their children than non-worried parents. Mediation analyses suggested that parental worry partially explains the associations between indoor air problems and symptom reporting (Nissilä et al., manuscript submitted). In the large survey of primary schools in the Helsinki area, moisture and mold damage, insufficient ventilation, unsatisfactory temperature conditions, and risk structures in terms of moisture damage were associated with higher symptom reporting both in parent- and child-administered questionnaires. For most of the symptom scores, these associations did not differ in parents’ and pupils’ questionnaires (Savelieva et al., manuscript under preparation). Among primary and secondary school pupils, worry about indoor air quality was strongly related to higher symptom reporting. In addition, pupils with lower school satisfaction and higher neuroticism reported more symptoms (Conference paper presented at the Conference of the European Association of Psychosomatic Research in June, 2018; Savelieva et al., Journal of Psychosomatic Research, 2018, 109:131-132. DOI: 10.1016/j.jpsychores.2018.03.134). | ||
Pekkanen Juha | 2019 | Psychosocial factors and perceived indoor environmental quality in schools |
Hankkeessa selvitettiin, miten psykososiaaliset tekijät vaikuttavat koululaisten sisäilmaan liitettyyn oireiluun. 10 alakoulun aineistossa havaittiin, että oppilaiden vanhempien kokema huoli koulun sisäilman laadusta oli joissain kouluissa selvästi tärkeämpi oireilua selittävä tekijä kuin sisäilman laatu (1). Suuren kaupungin yli 100 koulun aineistossa (2) havaittiin, että sisäilman huono laatu lisää oireilua pääosin samalla tavalla riippumatta siitä, kysytäänkö oireita vanhemmalta tai lapselta itseltään. Seuraavassa aineistosta tehtävässä artikkelissa, joka toistaiseksi on vasta käsikirjoitus, verrataan sisäilman laadun, psykososiaalisten tekijöiden ja muiden tekijöiden suhteellista merkitystä koulujen välisen oireilun selittäjinä (3). Julkaisut: 1. Nissilä JJ, Savelieva K, Lampi J, Ung-Lanki S, Elovainio M, Pekkanen J. Parental worry about indoor air quality and student symptom reporting in primary schools with or without indoor air quality problems. Indoor Air. 2019 Sep;29(5):865-873 2. Savelieva K, Marttila T, Lampi J, Ung-Lanki S, Elovainio M, Pekkanen J. Associations between indoor environmental quality in schools and symptom reporting in pupil-administered questionnaires. Environ Health. 2019 Dec 27;18(1):115 3. Savelieva K, Lampi J, Ung-Lanki S, Elovainio M, Pekkanen J. Indoor Environmental Quality, Psychosocial Factors, and Symptom Reporting in Schools (manuscript) | ||
Roponen Marjut | 2018 | Ympäristöaltisteet, keuhkosolujen immuunivasteet ja lasten astma |
Tässä tutkimuksessa on ensimmäistä kertaa tutkittu lasten terveyden kannalta hyödyllisiä ja haitallisia ympäristöaltisteita ja niiden vaikutusta immuunijärjestelmän toimintaan samassa kokeellisessa tutkimusasetelmassa. Osoitimme että ääriympäristöistä kerätyt näytteet muokkaavat immuunijärjestelmän toiminnan kannalta keskeisiä tekijöitä ja vaikutukset ovat pääsääntöisesti päinvastaisia. Maatilapölyaltistuminen johtaa immuunijärjestelmän normaaliin aktivoitumiseen kun taas kaupunki-ilman hiukkaset näyttävät estävän immuunivasteen syntymisen kannalta keskeisten reseptorien ilmentymisen ja välittäjäaineiden erittymisen. Tämä voi johtaa epänormaaliin reagointiin kaupunkiympäristön altisteille ja osaltaan selittää maaseutu- ja kaupunkiympäristöissä havaitut erot immuunisairauksien, erityisesti lasten astman, esiintyvyydessä. Maatilapölyn positiivinen vaikutus keuhkoepiteelin tiiviyteen oli äärimmäisen mielenkiintoinen löydös. Se voi tarkoittaa, että maatila-altistumisen ansiosta esimerkiksi allergeenit ja hengitystievirukset eivät pysty läpäisemään keuhkoepiteeliä, tulehdusriski pienenee ja sitä kautta myös astman riski voi pienentyä. | ||
Turunen Mari | 2016 | Väitöskirjatutkimuksessa selvitetään koti- ja kouluympäristöissä esiintyvien tekijöiden vaikutusta lasten terveyteen ja hyvinvointiin. |
Väitöskirjatutkimuksessani selvitetään koti- ja kouluympäristöissä esiintyvien tekijöiden vaikutusta lasten terveyteen ja hyvinvointiin. Juho Vainion säätiöltä saatu apuraha mahdollisti väitöskirjatutkimuksen neljännen artikkelin "Statistical associations between housing quality and health among Finnish households with children - results from two (repeated) national surveys" kirjoitustyön sekä tulosten tilastollisen analyysin. Artikkelin aineisto koostuu vuosina 2007 ja 2011 tehtyjen kansallisten asumisterveyskyselyiden tuloksista. Artikkelissa tarkastellaan asumisen laatua ja terveellisyyttä sekä niissä mahdollisesti ajan myötä tapahtuvia muutoksia, keskittyen lapsiperheisiin. Tulosten perusteella lapsiperheiden asumisterveydessä ei tapahtunut suuria muutoksia vuosien 2007 ja 2011 välillä. Niiden perheiden keskuudessa, joilla oli pieniä lapsia, esiintyi vähemmän hengitystieoireita, mutta vastaavasti enemmän hengitystieinfektioita kuin muiden väestöryhmien kesken. Artikkeli tullaan julkaisemaan vuoden 2016 aikana. | ||
Täubel Martin | 2013 | Effects of dampness and microbial exposures in schools on respiratory health in pupils and teachers: the HITEA School Study |
Main findings An initial analysis in the HITEA school study investigated the ‘Occurrence of moisture problems in schools in three countries from different climatic regions of Europe based no questionnaires and building inspections’ (Haverinen-Shaughnessy et al., 2012). Based on this questionnaire assessment, different types of moisture problems were reported in 24-47% of all school buildings at the time of the study. In the Dutch schools, dampness was most commonly reported, moisture damage in Spanish schools, and mould odour in Finland. Upon on-site building inspections by trained research staff in a sub-sample of schools from the questionnaire survey, a good overall agreement between the questionnaire and inspection data was found (kappa-value 0.62), however, large differences (0.39-0.91) were observed between countries. Extrapolating from the inspection data, the minimum estimates for prevalence of moisture problems in school buildings are 20% in the Netherlands, 41% in Spain, and 24% in Finland. One study within HITEA aimed at providing systematic information on the prevalence of microbial secondary metabolites in a large number of school buildings in three European countries, considering both, buildings with and without moisture damage and/or dampness observations (Peitzsch et al., 2012). In order to address the multitude and diversity of secondary metabolites a large number of more than 180 analytes was targeted in settled dust and surface swab samples using liquid chromatography / mass spectrometry (LC/MS) based methodology. 42%, 58% and 44% of all samples collected in Spanish, Dutch and Finnish schools, respectively, were positive for at least one of the metabolites analyzed. In total, 30 different fungal and bacterial secondary metabolites were found in dust samples from schools. A major finding in this study was that settled dust derived from moisture damaged/damp schools contained larger numbers of microbial secondary metabolites at higher levels compared to respective dust samples from schools not affected by moisture damage and dampness. This observation was true for schools in each of the three countries, but became statistically significant only when combining schools from all countries and thus enlarging sample number in the statistical analyses. A follow-up analysis of data derived from the longitudinal study in HITEA schools confirmed the geographical dependency of indoor microbial metabolite patterns and added also indications of a seasonal effect on the occurrence of microbial metabolites indoors (Sulyok et al., manuscript under preparation). While adverse respiratory health effects of dampness and mould in the home have extensively been reported, these effects have much less bee studied in the school environment. The HITEA study evaluated associations between dampness and mould in school buildings and respiratory symptoms among 6 to 12 years old pupils in Finland, Spain and The Netherlands (Borràs-Santos et al., 2013). Questionnaire information from 9271 pupils from 56 schools were used and related to observation of dampness, moisture damage and visible mould made during standardized school building inspections. Country specific associations between moisture problems and parent-reported respiratory symptoms were explored. Dry cough at night was associated with moisture damage in schools in all three countries. Finnish children attending a moisture damaged school had significantly more often wheeze, nasal symptoms and respiratory related school absence, but these associations were not seen in Dutch or Spanish school children. Preliminary analyses of self-reported respiratory symptoms in 645 teachers form 53 schools in three European countries (Zock et al., manuscript under preparation) showed an overall tendency of more respiratory symptoms in teachers from schools with moisture damage. The analysis revealed a consistent increase in nasal symptoms in teachers working in moisture damage schools in all three countries. Dutch and Finnish teachers from moisture damaged schools had on average higher asthma symptom score and reported more work-related respiratory symptoms. Associations were studied between teachers’ respiratory symptoms and total load of microbial secondary metabolites in settled dust of the study schools. While in Spanish and Dutch teachers there were no clear trends in asthma symptom score or prevalence of nasal symptoms, Finnish teachers from schools with higher microbial toxins levels were more likely to have nasal symptoms in the previous year and there was some indication that also lower respiratory tract symptoms were more prevalent with increasing toxin load. Conclusions Moisture problems, such as moisture damage, dampness, and visible mould, are relatively common in schools. A marked variation between occurrence and severity was found across geographical areas, which may partly be explained by building characteristics. Questionnaire-based surveys can be used to assess moisture problems in school buildings, but because of large variation in agreement with inspection data, the questionnaire needs to be validated by on-site inspection in a subsample of the surveyed buildings. A multitude of different microbial secondary metabolites, often referred to as 'microbial toxins', are part of the complex exposures encountered in indoor environments. Our results suggest that moisture damage and dampness observed in school buildings link to an increase in the number of different mycotoxins present at elevated levels in settled dust; however, it is evident that microbial toxins are also present in non-damaged buildings as part of the 'normal' microbial flora indoors. Outdoor air and particulate matter seems to be a source for the indoor occurrence of microbial toxins, in addition to microbes proliferating in indoor spaces. A study on the associations between dampness and mould in school buildings and respiratory symptoms among 6 to 12 years old pupils concluded that moisture problems in schools may cause adverse respiratory effects in pupils; Finnish pupils were found to be at higher risk for adverse health outcomes due to dampness problems in schools. Teachers working in schools with moisture problems have a higher risk for upper and lower respiratory tract symptoms, but not for respiratory infections. This work underlines the public health relevance of damp and mould problems in indoor workplaces. In addition, preliminary findings indicate a potential role of fungal toxins in explaining some of the adverse respiratory health outcomes in teachers working in schools with moisture problems. | ||
Valtonen Rasmus | 2019 | Sepevaltimotauti ja terveyttä edistävä ympärivuotinen liikunta: satunnaistettu kokeellinen tutkimus |
Sepelvaltimotautipotilaat hyötyvät ympärivuotisesta terveysliikunnasta, koska liikunta on tehokas hoitomuoto tautii, vähentää henkilöiden oireilua sekä alentaa riskiä sydänkohtauksille sekä kuolemille. Kuitenkin samaan aikaan nämä henkilöt raportoivat lisääntyvästä oireilusta, kuten rintakivuista ja rytmihäiriöstä talvisaikaan, etenkin liikunnan aikana. Oireiden lisääntyvyys sekä pelko epäsuotuisista sydäntapahtumista aiheuttaa sepelvaltimotautipotilaiden inaktiivisuutta. Säännöllisellä liikunnalla on todettu olevan suotuisia vaikutuksia sepelvaltimotautipotilaan endoteelifunktion toimintaan, mutta toisaalta kylmäaltistuksen on todettu heikentävän sitä. Kylmän ja liikunnan yhteisvaikutuksia ei tiedetä. Juho Vainion säätiön apurahan avulla selvitimme, että sepelvaltimotautipotilaan endoteelifunktion muutokset liikunnan aikana olivat lämpötilasta riippumattomia. Selvitimme myös eri liikuntamuotojen vaikutuksia endoteelifunktion toimintaan. Tuloksena huomasimme, että eri liikuntamuodot (ripeä kävely, staattinen ylävartalotyö sekä dynaaminen ylävartalotyö) vaikuttivat endoteelifunktion toimintaan samansuuntaisesti. |
Mielenterveys
Hagfors Heli | 2020 | Rahapelaamisen motiivien yhteys rahapeliongelmien kehityskulkuun ja pelaamiseen osallistumiseen vaikuttaviin tekijöihin |
Apurahakautenani keskityin väitöskirjani ensimmäisen artikkelin kirjoittamiseen ja viimeistelyyn sekä toisen artikkelini suunnitteluun ja kirjoittamiseen. Ensimmäisen artikkelini aiheena ovat suomalaisten rahapelaamisen motiivit ja niiden yhteys sosiaaliryhmittäisiin eroihin sekä rahapelikäyttäytymiseen liittyviin tekijöihin. Lisäksi artikkelissa tarkasteltiin motiivien ajallista pysyvyyttä. Artikkeli on nyt viimeistelyvaiheessa, eli tuloksia ei ole vielä virallisesti julkaistu. Tutkimuksen aineistona käytettiin Rahapelikysely 2016–2017 –tutkimuksen aineistoa, joka kerättiin kahdessa vaiheessa 18–74-vuotiailta suomalaisilta Uudenmaan, Pirkanmaan ja Kymenlaakson maakunnista. Aineistonkeruusta vastasi tilastokeskus ja kyselyt toteutettiin puhelinhaastatteluina. Ensimmäisessä vaiheessa kyselyyn osallistui 7186 vastaajaa, joista myös toiseen vaiheeseen osallistui 2624 vastaajaa. Tutkimukseen valittiin osallistujista vain ne, jotka olivat pelanneet rahapelejä edeltävien 12 kuukauden aikana. Ensimmäisen vaiheen vastaajista 82 prosenttia (n = 5805) oli pelannut rahapelejä edeltävien 12 kuukauden aikana. Niistä vastaajista, jotka osallistuivat sekä ensimmäiseen että toiseen vaiheeseen, 2190 vastaajaa oli pelannut rahapelejä vuonna 2016 ja 2165 vastaajaa oli pelannut rahapelejä vuonna 2017. Tutkimuksessa rahapelaamisen motiiveja tiedusteltiin kysymällä vastaajan pääasiallista syytä pelata rahapelejä sekä muita mahdollisia syitä rahapelaamiselle. Analyysejä varten kutakin ensisijaiset ja toissijaiset motiivit yhdistettiin, jotta kutakin motiivia pystyttiin tarkastelemaan laajemmin. Suomalaisten yleisimmät syyt rahapelaamiselle olivat odotetusti rahan voittaminen (76 %): hieman yli puolet (52 %) vastaajista valitsi sen ensisijaiseksi motiivikseen rahapelaamiselle ja vajaa neljäsosa vastaajista (24 %) valitsi sen toissijaiseksi motiiviksi rahapelaamiselle. Toiseksi yleisin syy rahapelaamiselle oli mielihyvä tai hauskuus (62 %): kolmasosa vastaajista (33 %) valitsi sen ensisijaiseksi motiivikseen rahapelaamiselle ja 29 prosenttia vastaajista valitsi sen toissijaiseksi motiivikseen. Hyvän tarkoituksen tukeminen ja ikävien tunteiden tai ajatusten pakeneminen olivat yleisemmin toissijaisia syitä rahapelaamiselle kuin ensisijaisia syitä. Ikävien tunteiden tai ajatusten pakeneminen oli kaikkein harvinaisin rahapelaamisen motiivi (3,5 %): 0,5 prosenttia vastaajista valitsi sen ensisijaiseksi motiivikseen rahapelaamiselle, kun taas kolme prosenttia vastaajista valitsi sen toissijaiseksi motiivikseen rahapelaamiselle. Tulos heijastanee rahapelaamisen perusluonnetta: rahan voittaminen stimuloi aivojen mielihyväjärjestelmää ja vapauttaa dopamiinia. Erityisen stimuloivaa on juuri voiton epävarmuus, mikä on olennainen osa rahapelaamista. (Anselme & Robinson, 2013.) Tulos saattaa myös kertoa siitä, että eri motiivit liittyvät toisiinsa siten, että toissijaiset motiivit tukevat ensisijaisia motiiveja rahapelaamiselle. Rahapelaamisen motiivien yhteyttä sosiaaliryhmittäisiin eroihin (sukupuoli, ikä, nettotulot, työtilanne) ja rahapelikäyttäytymiseen (pelaamisen useus, pelattujen pelityyppien määrä, pelaamisen kanava, rahapeliongelman vakavuus) tarkasteltiin logistisen regressioanalyysin avulla. Tutkimuksessa kustakin motiivista muodostettiin erillinen logistinen regressiomalli, jossa kyseistä motiivia selitettiin sosiaaliryhmittäisillä ja rahapelikäyttäytymiseen liittyvillä muuttujilla. Aineistona käytettiin ensimmäiseen vaiheeseen osallistuneita vastaajia, jotka olivat pelanneet rahapelejä edeltävien 12 kuukauden aikana (n = 5805). Malleissa selitettävänä muuttujana käytettiin ensisijaisesta ja toissijaisesta motiivista yhdistettyä motiivi-muuttujaa. Alla raportoidaan kunkin mallin osalta tilastollisesti merkitsevät (p < 0,05) tulokset. Kustakin mallista muodostui hieman erilainen pelaajaprofiili. Jännityksen ja hyvän mielen vuoksi pelaaminen olivat yleisempää hieman nuoremmilla kuin vanhemmilla vastaajilla sekä yli 2501 euroa (Q4) nettona kuussa tienaavilla. Lisäksi jännityksen ja hyvän mielen vuoksi pelaaminen oli yleisempää useita kertoja viikossa tai päivittäin pelaavilla kuin harvemmin kuin kuussa pelaavilla, useita eri pelityyppejä pelaavilla kuin vain yhtä pelityyppiä pelanneilla sekä internetissä ja kivijalassa pelanneilla kuin vain kivijalkapelaajilla. Riskitason rahapelaajilla jännityksen ja hyvän mielen vuoksi pelaaminen oli myös yleisempää kuin viihdepelaajilla. Rahan vuoksi pelaavat olivat hieman useammin naisia kuin miehiä. Lisäksi rahan voittamisen vuoksi pelaaminen oli yleisempää säännöllisesti ja usein pelaavilla kuin satunnaisesti (harvemmin kuin kerran kuussa) pelaavilla, sekä kolmea eri pelityyppiä pelaavilla kuin yhtä pelityyppiä pelaavilla. Rahan voittamisen vuoksi pelaavat pelasivat useammin joko vain internetissä tai sekä internetissä että kivijalassa kuin vain kivijalassa pelaavat. Raha-motiivi oli myös yleisempää riskitason pelaajilla kuin viihdepelaajilla. Rahapelaaminen hyvän tarkoituksen tukemiseksi oli yleisempää yli 65-vuotiaiden ikäryhmässä kuin nuorimmalla ikäryhmällä (18–24-vuotiaat). Selkeästi harvinaisempaa hyvän tarkoituksen tukeminen oli kotona lapsia tai omaista hoitavilla kuin työssäkäyvillä. Yleisenpää hyvän tarkoituksen vuoksi pelaaminen oli 1–3 kertaa kuukaudessa ja kerran viikossa pelaavilla kuin sitä harvemmin pelanneilla sekä vain kivijalassa pelanneilla. Rahapelaaminen seurustelun vuoksi oli yleisempää nuoremmilla kuin vanhemmilla vastaajilla. Harvinaisempaa se oli 1301–1900 euroa nettona kuussa tienaavilla (Q2) kuin alle 1300 euroa nettona kuussa tienaavilla (Q1). Lisäksi seurustelun vuoksi pelaaminen oli yleisempää harvemmin kuin kerran kuussa pelaavilla kuin sitä useammin pelaavilla. Useita eri pelityyppejä pelanneet pelasivat useammin seurustelun vuoksi kuin vain yhtä pelityyppiä pelanneet, kun taas vain internetissä pelanneet ja sekä kivijalassa että internetissä pelanneet pelasivat harvemmin seurustelun vuoksi kuin vain kivijalassa pelanneet. Ikävien tunteiden ja ajatusten pakenemisen vuoksi pelaaminen oli yleisempää naisilla kuin miehillä. Ikäryhmistä 25–34-vuotiaat pelasivat useammin paetakseen, kun taas 55–64-vuotiaat pelasivat harvemmin paetakseen, kuin 18–24-vuotiaat. Lisäksi pakomotiivi oli myös huomattavasti yleisempi niillä, jotka olivat kotona hoitamassa lapsia tai omaista kuin työssäkäyvillä. 1–3 kertaa kuukaudessa ja useita kertoja viikossa tai päivittäin pelaavilla pakomotiivi oli yleisempi kuin harvemmin kuin kerran kuussa pelanneilla. Riskitason pelaajilla ja ongelmallisesti rahapelejä pelanneilla pakenemisen vuoksi pelaaminen oli huomattavasti yleisempää kuin viihdepelaajilla. Rahapelaamisen syiden ajallista pysyvyyttä tutkittiin pitkittäisaineistolla, jossa samoilta vastaajilta kysyttiin rahapelaamisen pääasiallista syytä ja muita syitä vuosina 2016 (n=2190) ja 2017 (n = 2165). Pysyvyyden arviointiin käytettiin McNemarin testiä ja tilastollisen merkitsevyyden rajana pidettiin p < 0,05. Rahapelaamisen ensisijaiset motiivit osoittautuivat suhteellisen pysyviksi, mutta toissijaisissa motiiveissa ilmeni muutoksia. Hyvän mielen ja jännityksen vuoksi pelaaminen, rahan vuoksi pelaaminen ja hyvän tarkoituksen vuoksi pelaaminen väheni. Yksi vuosi on kuitenkin suhteellisen lyhyt tarkastelujakso, eli tulokset olisi hyvä vielä varmistaa pidemmällä aikavälillä. Lähteet: Anselme, P., & Robinson, M. J. F. (2013). What motivates gambling behavior? Insight into dopamine’s role. Frontiers in Behavioral Neuroscience, 7(DEC), 1–4. https://doi.org/10.3389/fnbeh.2013.00182 Nower, L., & Blaszczynski, A. (2010). Gambling Motivations, Money-Limiting Strategies, and Precommitment Preferences of Problem Versus Non-Problem Gamblers. Journal of Gambling Studies, 26(3), 361–372. https://doi.org/10.1007/s10899-009-9170-8 Savolainen, I., Sirola, A., Kaakinen, M., & Oksanen, A. (2019). Peer group identification as determinant of youth behavior and the role of perceived social support in problem gambling. Journal of Gambling Studies, 35(1), 15–30. https://doi.org/10.1007/s10899-018-9813-8 Wood, R. T. A., & Griffiths, M. D. (2007). A qualitative investigation of problem gambling as an escape-based coping strategy. Psychology and Psychotherapy: Theory, Research and Practice, 80(1), 107–125. https://doi.org/10.1348/147608306X107881 | ||
Joelsson Petteri | 2019 | Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriön yhteys varhaisiin riskitekijöihin |
Väitöskirjatutkimuksessa tarkasteltiin noin 10000 ADHD-diagnoosin saanutta lasta, noin 40000 kaltaistettua verrokkia ja näiden vanhempia. Tietolähteinä olivat kansalliset rekisterit. ADHD-lapsista (tapauksista) 77 prosentilla oli myös toisen psykiatrisen tai neurokehityksellisen häiriön diagnoosi. Tapaukset olivat syntyneet yleisväestöä useammin loppuvuodesta. Tapausten äidit olivat verrokkien äitejä alemmassa sosioekonomisessa asemassa, ja heidän vanhempansa olivat verrokkien vanhempia useammin alle 20-vuotiaita. Tapausten äidit tupakoivat raskausaikana verrokkeja useammin. Rinnakkaista käytöshäiriötä potevien äidit tupakoivat merkitsevästi muita tapauksia useammin.Tapausten vanhemmilla, erityisesti äideillä, oli diagnosoitu yleisesti psykiatrisia häiriöitä verrokkeja useammin. | ||
Jokela Markus | 2018 | Nuorten mielenterveysongelmien ja niihin liittyvän työkyvyttömyyden ennustaminen: Rekisteritutkimus lapsuudesta aikuisuuteen |
Apurahalla rahoitettiin väitöskirjatutkimuksen ensimmäinen vuosi. Tutkimustuloksia ei ole vielä julkaistu, koska väitöskirjan tekijä siirtyi apurahakauden jälkeen hoitamaan väliaikaisesti 1.5 vuoden sijaisuutta yliopiston ulkopuolelle, ja väitöskirjatyön on tarkoitus jatkua syksyllä 2019. Alustavien tutkimustulosten perusteella keskeisiä työkyvyttömyyttä ennustavia riskitekjöitä ovat etenkin varhain ilmenevät mielenterveysongelmat, vanhempien mielenterveysongelmat ja vanhempien taloudelliset ongelmat (esim. työkyvyttömyys, toimeentulotuki), vanhempien ero tai kuolema, sekä alhaiseen koulumenestykseen liittyvät tekijät (esim. matala koulun päättötodistuksen keskiarvo, ei toisen asteen tutkintoa). Jo varhaisen lapsuuden tekijät näyttävät ennustavan työkyvyttömyyden riskiä kohtuullisen hyvin: vanhempien mielenterveyshäiriöt ja taloudelliset ongelmat ennustavat työkyvyttömyyttä ennustetarkkuudella AUC=0.65, mikä on jo lähellä tyypillisiä AUC=0.70–0.80 ennustetarkkuuksia esimerkiksi erilaisten sairauksien ennustamisessa (AUC=0.5 kuvaa sattuman tasoa, AUC=1.0 täydellistä ennustetarkkuutta). Jatkossa on tarkoitus kehittää osallistujien iän myötä kehittyviä ennustemalleja ja selvittää, kuinka paljon varhaisen aikuisuuden muuttujat parantavat lapsuuden ennustemallia. | ||
Lindgren Maija | 2018 | Yleisten infektioiden yhteys mielenterveyteen suomalaisessa väestössä |
Tässä pitkittäistutkimuksessa tarkasteltiin sairastettujen infektioiden yhteyttä aikuisiän mielenterveyteen suomalaisessa yleisväestössä. Tutkimuksessa selvitettiin Terveys 2000- ja Terveys 2011-aineistoja sekä rekisteritietoja yhdistämällä, ovatko sairastetut toksoplasma- tai CMV-, HSV-1- ja EBV-herpesinfektiot riskitekijöitä myöhemmille mielenterveysongelmille. Tutkittavat olivat tutkimuksen alkuvaiheessa vähintään 30-vuotiaita. Seuranta-ajaksi saatiin Terveys 2011-aineistoa hyödyntämällä 11 vuotta ja rekisteritietoja (Hoitoilmoitusrekisteri ja Tilastokeskuksen Kuolinsyyrekisteri) hyödyntämällä 15 vuotta. Verrattuna aiemmin tehtyihin tutkimuksiin pääsimme tarkastelemaan suurta, koko suomalaista aikuisväestöä edustavaa otosta, jossa pitkittäisasetelma mahdollistaa infektioiden ja mielenterveysongelmien ajallisen suhteen tarkastelun. Viime vuosina on löydetty enenevää tutkimusnäyttöä väestössä yleisten infektioiden yhteydestä mielenterveyshäiriöihin. Omassa aineistossamme kiinnostavimmat poikkileikkaustulokset on aiemmin saatu toksoplasman yhteydestä psykoosialttiuteen (Lindgren ym. 2018) sekä masennukseen ja ahdistuneisuuteen (Suvisaari ym. 2017). Nyt tarkastelimme prospektiivisesti, ennustavatko vuonna 2000 mitatut toksoplasman tai herpes-virusten vasta-aineet myöhempiä psykoosisairauksia, itsetuhoisuutta, masennus- ja ahdistuneisuushäiriöiden ilmaantuvuutta sekä kognitiivista heikentymistä ja dementiaa. Havaitsimme, että kun infektioihin vaikuttavat taustatekijät oli huomioitu, seropositiivisuus tai korkeammat vasta-ainetasot tutkittaviin infektioihin eivät seurannassa lisänneet riskiä a) myöhempien psykoosisairauksien ilmaantuvuuteen (rajoittuen melko myöhään alkaviin ns. late-onset- psykoosisairauksiin; Lindgren ym. 2020 b) b) itsemurhiin, itsemurha-yrityksiin tai itsemurha-ajatuksiin (Lindgren ym. 2020 a) c) masennus- ja ahdistuneisuushäiriöiden ilmaantuvuuteen (Markkula ym. 2019) tai d) kognitiiviseen heikentymiseen ja dementiaan (Torniainen-Holm ym. 2018, 2019). Sen sijaan alhaisemmat vasta-aineet CMV-virukselle olivat yhteydessä sekä toistuviin itsemurhayrityksiin että suurempaan riskiin sairastua yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön seurannan aikana (Lindgren ym. 2020 a, Markkula ym. 2019). Koska CMV tarttuu läheisessä kontaktissa toisiin ihmisiin, tämä voi kertoa siitä, että CMV-infektiolta välttynyt vähemmistö on esim. persoonallisuustekijöiltään psyykkisesti haavoittuvampaa tai sosiaalisesti eristäytyneempää, mutta asiaa on tutkittava lisää. | ||
Mattila Inka | 2019 | Gestaatiodiabetes ja varhainen stressi neuropsykologisen kehityksen ennustajina |
Tutkimuksessani selvitettiin miten raskaudenaikainen stressi, jota mitattiin äitien hiuskortisolilla on yhteydessä raskausdiabeteksen kehittymiseen. Käytimme analyyseissa logistista regressiota. Meillä oli käytettävissä kaksi aineistoa eri raskauden vaiheissa, joiden keräämiseen myös osallistuin ko. apurahan turvin. Toinen aineisto oli alkuraskaudesta ja toinen loppuraskaudesta. Hypoteesimme oli, että raskaudenaikainen stressi lisää raskausdiabeteksen todennäköisyyttä. Tulokset osoittautuivat hypoteesimme vastaisiksi alkuraskaudessa. Äidin hiuskortisolin ja raskausdiabeteksen välillä oli negatiivinen yhteys. Itsenäistä yhteyttä äidin hiuskortisolin ja raskausdiabeteksen välillä ei ollut, mutta kun äidin painoindeksi ja masennusoireet vakioitiin yhteydestä tuli tilastollisesti merkitsevä. Toisin sanoen, korkea raskaudenaikainen stressi mitattuna äidin hiuskortisolilla vähensi raskausdiabeteksen todennäköisyyttä. Loppuraskaudessa yhteys oli päinvastainen eli korkeampi hiuskortisoli oli positiivisesti yhteydessä raskausdiabetekseen. Itsenäistä yhteyttä ei ollut ja vasta kun painoindeksi ja SSRI vakioitiin, tuli yhteys tilastollisesti merkitseväksi. Koska hiuskortisoli käyttäytyi aineistossa epäjohdonmukaisesti, yhdistimme alkuraskauden ja loppuraskauden aineistot ja katsoimme miten näiden äitien, joilta oli aineisto sekä alkuraskaudessa että loppuraskaudessa, hiuskortisoli oli yhteydessä raskausdiabetekseen. Hiuskortisolin ja raskausdiabeteksen yhteys oli tilastollisesti ei-merkitsevä, mutta etumerkiltään negatiivinen molemmissa aineistoissa. Kun vakioimme masennuslääkkeiden käytön sekä painoindeksin yhteys muuttui positiiviseksi, mutta ei ollut edelleenkään tilastollisesti merkitsevä. Aineisto näin ollen käyttäytyi hypoteesien vastaisesti ja epävakaasti, jota voi selittää hiuskortisoliin liittyvät mittaustekniset asiat. Tämä kuitenkin vaatii lisätutkimuksia | ||
Merikukka Marko | 2020 | Väitöskirja: Lapsuuden elinolojen yhteydet aikuisuuden hyvinvointiin -- Kansallinen syntymäkohortti 1987 ( http://urn.fi/urn:isbn:9789526225302) |
Yllättäen haavoittuneilla nuorilla isän matalampi koulutusaste, perusaste ja kes-kiaste, näyttäytyy mielenterveysperustaiselta työkyvyttömyydeltä suojaavana tekijänä verrattuna isän korkeimpaan koulutusasteeseen. Vanhempien mielenter-veysongelmat ovat yhteydessä myös nuorten aikuisten masennus- ja ahdistunei-suushäiriöiden aiheuttamaan työkyvyttömyyteen nuorten mielenterveyden häiri-öiden ja huono-osaisuuden kautta. Nuorten omat mielenterveyden häiriöt selittä-vät vanhempien mielenterveysongelmien ja nuorten aikuisten masennus- ja ah-distuneisuushäiriöistä johtuvan työkyvyttömyyden välisestä yhteydestä yli kol-manneksen, huono-osaisuus yli neljänneksen. Epäsuorat yhteydet vanhempien mielenterveysongelmista nuorten aikuisten masennus- ja ahdistuneisuushäiriöis-tä johtuvaan työkyvyttömyyteen mielenterveyden häiriöiden ja huono-osaisuuden välittämänä ovat nuorilla naisilla miehiä voimakkaammat. Mielenterveyden häiriöstä kärsivien 9–24-vuotiaiden nuorten vanhemmat ovat keskimäärin sairaampia nuoren yhdeksän ensimmäisen elinvuoden (0–8-v.) aikana kuin niiden nuorten, joille ei ole asetettu mielenterveysdiagnoosia tai joille ei ole määrätty psyykenlääkettä 9–24-vuotiaana. Vanhempien mielenter-veysongelmien lisäksi myös vanhempien somaattiset sairaudet, muutkin kuin aikaisemmin havaitut sairaudet, esimerkiksi HIV/AIDS, MS-tauti ja syöpä, ovat yhteydessä nuorten mielenterveyden häiriöihin. Peruskoulutuksen jälkeisten koulutuspolkujen jatkumisen kannalta tulokset korostavat sosiaalisen osallisuuden merkitystä etenkin luokkatyörauhan osalta. (Merikukka, 2020) | ||
Mustonen Antti | 2018 | Teini-ikäisten päihteiden käyttö psykoosisairauksien riskitekijänä vuoden 1986 syntymäkohortissa |
Väitöstutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko teini-iän päihteidenkäytöllä yhteyttä psykoosiin sairastumiseen senkin jälkeen, kun sekoittavat tekijät on huomioitu. Aineistona käytettiin vuoden 1986 Pohjois- Suomen syntymäkohorttia (N = 9 432). Teini-iässä aivot muovautuvat ja kypsyvät nopeasti, minkä vuoksi se on erityisen herkkää aikaa päihteiden haitallisille vaikutuksille. Nuorena aloitettu päihteidenkäyttö saattaa häiritä aivojen kypsymistä, ja kehityksen häiriintyminen voi myöhemmin altistaa mielenterveysongelmille. Aiempien tutkimusten pohjalta tiedetään, että kannabiksen käyttö ja tupakointi ovat yhteydessä korkeampaan riskiin sairastua psykoosiin. Päihteidenkäytön ja psykoosiin sairastumisen välistä ajallista yhteyttä ei olla kuitenkaan aiemmin kyetty tutkimaan vakuuttavasti, eikä huomioon ole otettu nuoruuden aikaisia psykoottisia kokemuksia. Inhalanttien käytön eli imppaamisen yhteydestä psykoosiriskiin ei ole julkaistu yhtään pitkittäistutkimusta. Tutkimusaineisto koostui Pohjois-Suomen syntymäkohortista vuodelta 1986. Vuosina 2001–2002 järjestettyyn seurantatutkimukseen osallistui 7344 15–16- vuotiasta nuorta. Lopullisessa otoksessa (n=6542) huomioitiin henkilöt, jotka vastasivat kysymyksiin psykoottisista kokemuksista ja päihteidenkäytöstä. Kannabiksen käyttö 5 kertaa tai enemmän, päivittäinen tupakointi 10 savuketta tai enemmän ja inhalanttien käyttö 2-4 kertaa tai enemmän olivat yhteydessä korkeampaan riskiin sairastua psykoosiin seurannan aikana sekoittavien tekijöiden huomioimisenkin jälkeen. Tutkittujen päihteiden käyttö kasvatti psykoosiin sairastumisen riskiä päihteen käyttömäärän mukaan. Lisäksi päivittäisen tupakoinnin aloittaminen 13-vuotiaana tai aiemmin oli yhteydessä korkeampaan psykoosiriskiin tupakoinnin myöhemmin aloittaneisiin verrattuna. Tässä suuressa pitkittäisessä, yleisväestöön perustuvassa tutkimuksessa havaittiin, että toistuva kannabiksen käyttö, päivittäinen ja runsas tupakointi sekä toistuva inhalanttien käyttö teini-iässä olivat itsenäisesti yhteydessä kohonneeseen psykoosiriskiin, vaikka aiemmat psykoottiset kokemukset, muu päihdekäyttö, vanhempien psykoosisairaudet ja päihdeongelmat otettiin huomioon. Tulosten perusteella nuorten runsaan päihteidenkäytön ennaltaehkäisy on tärkeää ja sillä on todennäköisesti positiivisia vaikutuksia nuorten mielenterveyteen. Väitöskirjatyötä puolustettiin julkisesti 5.10.2018 Oulun yliopistolla (http://www.oulu.fi/yliopisto/node/55058) Tampereen Yliopiston Päihdelääketieteen professori Mauri Aallon toimiessa vastaväittäjänä. Hän arvioi väitökirjan arvosanalla kiittäen hyväksytty, kuten teki myös toinen esitarkastaja Psykiatrian professori Olli Kampman Tampereen Yliopistosta. 19.10.2018 Oulun Yliopiston tutkijakoulu hyväksyi väitöskirjani arvosanalla kiittäen hyväksytty, joka myönnetään n. 15% väitöskirjoista. Tutkimukseni saavutti huomattavaa kansallista ja kansainvälistä julkisuutta, Suomen Akatemia teki asiasta mm. tiedotteen (https://www.aka.fi/fi/akatemia/media/Tiedotteet1/2018/tupakointi-altistaa-psykooseille/) ja asiaa uutisoitiin lähes kaikissa suurimmissa suomalaissa medioissa. Väitöskirjan osatyöt julkaistiin korkeatasoisissa psykiatrian alan lehdissä ja ne ovat saaneet osakseen huomattavaa kansainvälistä huomiota. Lehtien Impact factorit; British Journal of Psychiatry = 5.867, Acta Psychiatrica Scandinavica = 4.984, Schizophrenia Research = 3.958. Kannabiksen käyttöä ja psykoosiriskiä käsittelevä osatyöni on BRJP:n kolmanneksi luetuin artikkeli tutkimuksen impactia mittaavaan Altmetricin mukaan (https://cambridge.altmetric.com/details/33963444#score) ja abstrakti on avattu 167613 kertaa. Tupakointia ja psykoosiriskiä käsittelevä artikkelini on myöskin lehden kolmanneksi luetuin artikkeli (https://www.altmetric.com/details/33433506#score). Näiden lisäksi väitöskirjatyön loppupuolella lähetettiin Frontiers in Psychiatry lehteen arvioitavaksi kutsureview, jossa toimin viimeisenä kirjoittaja. Tämä julkaisu ei kuulu väitöskirjaan. | ||
Polku Hannele | 2016 | Ikääntyneiden ihmisten kuulovaikeuksien, psyykkisen hyvinvoinnin ja elinpiirin välisiä suhteita käsittelevä väitöskirjatyö |
Väitöskirjatutkimuksessa tarkasteltiin ikääntyneiden ihmisten kuulovaikeuksien, elinpiirin, elämänlaadun ja masennusoireiden välisiä yhteyksiä. Tutkimuksessa käytettiin kaksivuotisen ”Life-Space Mobility in Old Age”(LISPE) -seurantatutkimuksen aineistoa. Ensimmäiseen mittaukseen osallistui 848 iältään 75—90 vuotiasta henkilöä, joista 816 osallistui seurantamittauksiin vuoden, ja 761 kahden vuoden päästä. Lisäksi 169 alkuperäisestä tutkimusjoukosta satunnaisesti valittua henkilöä osallistui tutkimukseen, jossa heille tehtiin audiometrinen kuulomittaus. Koettuja kuulovaikeuksia, kuulokojeen käytöstä koettua hyötyä, liikkumisaktiivisuutta elinpiirissä, elämänlaatua ja masennusoireita mitattiin itsearvioinneilla. Tulosten mukaan kuulovaikeuksia arjen eri tilanteissa kokevilla ikääntyneillä henkilöillä liikkumisaktiivisuus elinpiirissään oli vähäisempää verrattuna henkilöihin, jotka eivät kokeneet kuulovaikeuksia. Elinpiiri rajoittui pelkästään lähiympäristön alueelle lähes kaksi kertaa todennäköisemmin kuulonsa heikoksi kokevilla henkilöillä. Kuulokojeen käytöstä enemmän hyötyä kokevilla henkilöillä liikkumisaktiivisuus elinpiirissä oli korkeampi kuin niillä, jotka kokivat kuulokojeen käytöstä vähäisempää hyötyä. Koetut kuulovaikeudet olivat yhteydessä myös heikentyneeseen elämänlaatuun, kun taas audiometrisesti mitatun kuulon tarkkuudella ja koetulla elämänlaadulla ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Vähentynyt liikkumisaktiivisuus elinpiirissä oli yhteydessä suurempaan masennusoireiden määrään. Tulokset osoittivat, että vanhuusiässä tyypillisesti koetuilla kuulovaikeuksilla on yhteys vähäisempään osallistumiseen ja aktiivisuuteen arjen toiminnoissa, sekä elämänlaadun heikentymiseen. | ||
Suominen Sakari | 2016 | Tietoisuustaito-intervention vaikuttavuus 12-15 vuotiaiden koululaisten ryhmäkohtaisiin terveyseroihin, mielenterveyteen ja terveyskäyttäytymiseen. |
Terve Oppiva Mieli on klusterisatunnaistettu kontrolloitu interventiotutkimus, jossa kartoitetaan tietoisuustaitojen vaikuttavuutta lasten ja nuorten tarkkaavaisuuteen, itsesäätelytaitoihin, mielenterveyteen, hyvinvointiin ja oppimiseen. Tutkimuksessa on kolme tutkittavien ryhmää: 1) tietoisuustaitoja saava interventioryhmä; 2) rentoutusta saava kontrolliryhmä ja 3) normaalia lukujärjestystä seuraava ryhmä. Tutkimukseen osallistui 3519 12-15-vuotiasta lasta ja nuorta sekä heidän vanhempansa ja opettajansa. Parhaan tietämyksemme mukaan tutkimus on metodologisesti vahvimpia tutkimuksia alan kansainvälisellä tutkimuskentällä. Tulokset Tutkimustulokset tukevat hypoteesejamme. Tulokset osoittavat tietoisuustaitoharjoitteiden olevan tehokkaampi keino edistää 12-15 vuotiaiden lasten ja nuorten mielenterveyttä verrattuna tavallisiin rentoutusharjoituksiin. Tutkimuksen päämuuttujat ovat resilienssi, masennusoireiden esiintyminen ja sosioemotionaalinen toimintakyky. Analyysit päämuuttujien vaikuttavuudesta osoittavat resilienssin lisääntyneen tilastollisesti merkitsevästi enemmän tietoisuustaitoja harjoittaneessa ryhmässä verrattuna rentoutusharjoituksia tehneeseen kontrolliryhmään (P=0.03) ja masennusoireiden vähentyneen tilastollisesti merkitsevästi enemmän tietoisuustaitoja harjoittaneessa ryhmässä verrattuna rentoutusharjoituksia tehneeseen kontrolliryhmään (P=0.02) tyttöjen keskuudessa. Tarkemmat analyysit osoittavat säännöllisesti (noin viisi kertaa viikossa) tietoisuustaitoja harjoittaneiden poikien saavuttaneen samat hyödyt kuin tytöt. Tulokset osoittavat myös sosioemotionaalisen toimintakyvyn parantuneen tietoisuustaitoja harjoittaneiden ryhmässä verrattuna rentoutusharjoituksia tehneeseen kontrolliryhmään 7-luokkalaisten keskuudessa (p=0.04). Tutkimustulokset tuottavat arvokasta uutta tietoa tietoisuustaitojen vaikuttavuudesta lasten ja nuorten tarkkaavaisuuteen, mielenterveyteen, hyvinvointiin ja oppimiseen. Tutkimustuloksia hyödynnetään tietoisuustaitojen jalkauttamisessa suomalaisiin peruskouluihin sekä kouluhenkilökunnan kouluttamisessa tietoisuustaitojen jalkauttamisen parissa. Tietoisuustaitoharjoitteiden jalkauttaminen kouluihin on vaikuttava ja kustannustehokas keino edistää lasten ja nuorten hyvinvointia tasa-arvoisesti riippumatta perheen sosio-ekonomisesta asemasta. |
Yleinen terveyden edistäminen
Claro Paulyn Jean | 2018 | A longitudinal study on adolescent reserve capacity, health behavior and school achievement as predictors of mortality and socioeconomic status |
Our study has determined that although socioeconomic inequalities in health and education existed, there are intermediate pathways in adolescence which could buffer the adverse effects of low SES, because of their independent effects on mortality and adult education. Moreover, these pathways were interrelated in adolescence suggesting that biological, psychosocial and cognitive pathways operated together during important school and life transitions to influence educational outcomes. In addition, intergenerational transmission of SES from grandparents to grandchildren occurred, implying that social origins and possibly, family processes of multigenerations contributed to educational inequalities. Our findings emphasise the roles of reserve capacity and school achievement during adolescence as likely causal or mediating pathways to socioeconomic inequalities in mortality and education. To address these inequalities, the obvious solution is to remove socioeconomic differences and provide populations with equitable access to resources represented by socioeconomic status which can be used to improve their health and education. Changing the social structures and systems which create these differences, however, is a lengthy process that may not be sustainable. It requires good governance, costly investments, multisectoral cooperation and collective efficacy or social cohesion among families and communities. Results of our study showed that these inequalities could be reduced by targeting individual pathways which could protect against effects of early socioeconomic disadvantages and improve future health and socioeconomic trajectories. Supporting multigenerational families and schools in building reserve capacities and improving school performance of adolescents, especially among those from low SES origins, could increase educational attainment and avert premature mortality. | ||
Eriksson Johan | 2015 | Raskauden aikaisen elämäntapaintervention vaikutukset äidin ja lapsen myöhempään terveyteen |
Tutkimuksessa osoitettiin että raskaudenaikainen elämäntapainterventio vähensi raskausdiabeteksen riskiä 39 %. Elämäntapaintervention hyödyt olivat todettavissa selvästi myös raskauden jälkeen.Tarkemmat selvitykset raportissa. | ||
Eriksson Johan | 2011 | Raskausdiabeteksen ja sen sikiökomplikaatioiden ennaltaehkäisy (RADIEL) v. 2008-2013 |
Tutkimuksemme osoitti, että raskausdiabetesta voidaan ehkäistä suuren diabetesriskin naisilla alkuraskaudessa aloitetulla elämäntapainterventiolla. Elämäntapaohjausta saaneiden ryhmässä riski sairastua oli 36% pienempi kuin kontrolliryhmässä. Totesimme myös, että raskausdiabeetikot ovat hyvin heterogeeninen ryhmä naisia, vaikka heitä yleisesti ottaen hoidetaan yhtenä ryhmänä. | ||
Haukilahti Anette | 2019 | Väitöskirjatutkimus sydänperäisen äkkikuoleman ja sydänkuolleisuuden riskitekijöiden ennustemerkityksen eroavaisuuksista sukupuolten välillä |
Väitöskirjatutkimukseni tavoitteena on ollut hahmottaa aiempaa paremmin sydänperäisen äkkikuoleman ja sydänkuolleisuuden riskitekijöiden kokonaisuutta erityisesti naisilla. Kolmen kuukauden mittaisen apurahakauteni aikana työstin kolmea väitöskirjaani sisältyvää käsikirjoitusta. Näistä ensimmäinen käsittelee sukupuolten välisiä eroavaisuuksia sydänfilmistä todetun QRS-kompleksin fragmentoitumisen (fQRS) esiintyvyydessä sekä ennusteellisessa arvossa. Tutkimuksessa käsittelen sukupuolieroja kolmessa riskiprofiileiltaan eroavassa suomalaisessa kohortissa: perusväestöä kuvaavassa Autoklinikka-aineistossa, sepelvaltimotautipotilaita sisältävässä ARTEMIS-aineistossa sekä sydänperäisen äkkikuoleman uhreja sisältävässä Fingesture-aineistossa. Yhteensä sukupuolieroja fQRS:n osalta tarkastelen 13 757 sydänfilmistä. Tutkimuksessa havaitsin fQRS:n esiintyvyyden kasvavan lineaarisesti mitä sairaampaan tutkimuspopulaatioon siirryttiin viitaten vahvasti siihen, että kyseessä on piilevään sydänsairauteen viittaava ilmiö. Naisilla fQRS:n esiintyvyys jokaisessa tutkimuspopulaatiossa oli selkeästi miehiä alhaisempi. Sukupuolen ja fQRS:n ennusteellisen merkityksen välillä havaittiin yhteys ainoastaan tutkittavilla, joilla ei ennestään ollut tiedossa olevaa sydänsairautta. Lisäksi fQRS:n esiintyvyyden kasvu yhdistyi äkkikuolleilla sydänlihaksen fibroosin määrään, antaen viitettä fQRS:n patofysiologiasta. Toinen apurahakautena työstämäni artikkeli käsittelee sydänfilmin riskitekijöiden ennustavuutta sydämen vajaatoiminnan vuoksi sairaalaan joutumiselle erityisesti naisilla. Tutkiessani ilmiötä perusväestö kuvaavassa Autoklinikka-aineistossa havaitsin sydänfilmin vasemman kammion paksuuntumisen merkkien sekä eteisvärinän ennustavan naisilla sairaalaan joutumista sydämen vajaatoiminnan vuoksi. Miehillä puolestaan sairaalaan joutumista ennustivat eteisvärinän ohella kohonnut syke, sydänfilmissä nähtävät kääntyneet T-aallot ja poikkeavat Q-aallot. Naiset joutuivat sydämen vajaatoiminnan vuoksi sairaalaan miehiä vanhempina. Apurahakauden loppupuoliskolla ennätin myös analysoimaan alustavia tuloksia väitöskirjani viimeistä artikkelia varten. Kyseisessä käsikirjoituksessa esittelen tuloksiani sukupuolieroista tyypillisten sydänkuolleisuutta ja sydänperäistä äkkikuolemaa ennustavien sydänfilmin muuttujien esiintyvyydessä ja ennustearvossa laajassa perusväestöä kuvaavassa aineistossa (yli 20 000 sydänfilmiä). Kyseisten sydänfilmin riskitekijöiden esiintyvyyden ja ennustavuuden osalta löysin useita sukupuolieroja niin sydänkuolleisuudessa, kokonaiskuolleisuudessa kuin sydänperäisen äkkikuolemankin osalta. Naisilla ennustearvoltaan merkittäviä sydänfilmin muuttujia havaittiin miehiä harvemmin, mutta esiintyessään ne heikensivät naisten ennustetta miehiä voimakkaammin. | ||
Huvinen Emilia | 2018 | Raskaudenaikaisen elämäntapaintervention pitkäaikaisvaikutukset korkean riskin naisilla |
Tämän Juho Vainion säätiön merkittävästi tukeman väitöstutkimuksen tavoitteena oli selvittää raskauden aikaisen ja synnytyksen jälkeisen elintapaintervention vaikutuksia suuren diabetesriskin naisten terveyteen synnytyksen jälkeen. Lisäksi tavoitteena oli tutkia, miten raskausdiabeteksen heterogeenisyys, eli monimuotoisuus, ilmenee raskauden aikana ja millainen on sen vaikutus naisten metaboliseen terveyteen viisi vuotta synnytyksen jälkeen. RADIEL (Raskausdiabeteksen ennaltaehkäisy elintavoin) -interventio kannusti tutkittavia syömään pohjoismaisten ravitsemussuositusten mukaisesti sekä liikkumaan vähintään 150 minuuttia viikossa. Se vähensi merkittävästi glukoosiaineenvaihdunnan häiriöitä (kohonnut paastoglukoosi, heikentynyt sokerinsieto tai tyypin 2 diabetes) myös synnytyksen jälkeen; 13.3 prosentilla kontrolliryhmästä ja 2.7 prosentilla interventioryhmästä todettiin poikkeava sokeriaineenvaihdunta ensimmäisen synnytyksen jälkeisen vuoden aikana. Raskausdiabeteksen heterogeenisyyttä selvitimme jakamalla tutkittavat neljään ryhmään painoindeksin, synnyttäneisyyden sekä raskausdiabeteshistorian suhteen. Näin löysimme yllättävän riskiryhmän; normaalipainoiset tai vain lievästi ylipainoiset (BMI<30kg/m2) naiset, joilla oli ollut aiempi raskausdiabetes, olivat suurimmassa riskissä sairastua raskausdiabetekseen keskiraskaudessa. Muihin ryhmiin verrattuna raskausdiabeteksen ilmaantuvuus oli heillä merkittävästi suurempi (36%), vaikka he olivat terveimpiä alkuraskaudessa. Selvitimme myös kahden kansainvälisesti tunnetun raskausdiabetesriskipisteytyksen toimivuutta RADIEL-aineistossa. Molemmat pisteytykset aliarvioivat raskausdiabeteksen esiintyvyyden, ja huonoin erottelukyky oli normaalipainoisten naisten joukossa. Toisaalta käyttämällä yksinkertaista mallia (BMI >30kg/m2 ja/tai aiempi raskausdiabetes), tutkimuksemme onnistui tunnistamaan korkean riskin ryhmän, jossa raskausdiabeteksen ilmaantuvuus oli noin 50% - samaa luokkaa kuin monimutkaisempien riskipisteytysten tulos. Viisi vuotta synnytyksen jälkeen poikkeava glukoosiaineenvaihdunta (kohonnut paastoglukoosi, heikentynyt sokerinsieto tai tyypin 2 diabetes) todettiin aineistossamme 15 prosentilla, ja 4 prosentilla oli jo tyypin 2 diabetes. Myös normaalipainoiset raskausdiabeetikot olivat alttiita sairastumaan, mutta heillä metabolinen oireyhtymä tai glukoosiaineenvaihdunnan häiriö todettiin jo merkittävästi matalammalla painoindeksillä. Lähes 60 prosentilla aiemmin normaalipainoisista naisista oli kehon rasvaprosentti huolestuttavan korkea (>32%). Naiset, joilla todetaan raskausdiabetes, eroavat toisistaan niin aineenvaihdunnaltaan kuin kehon koostumukseltaankin. Usein normaalipainoiset naiset jäävät huomiotta, mutta tämän tutkimuksen perusteella myös heillä on korkea riski sairastua niin seuraavassa raskaudessa kuin vielä viisi vuotta synnytyksen jälkeenkin. Lähes normaalista painoindeksistä huolimatta heillä oli varsin korkea kehon rasvaprosentti, muistuttaen ns. ”normaalipainoista lihavuutta”. Nämä tulokset tukevat kansainvälistä suositusta, jonka mukaan sokerirasitus olisi tehtävä kaikille raskaana oleville painosta riippumatta, ja korostavat synnytyksen jälkeisen ajan kansanterveydellistä merkitystä. Raskauden aikaisella elintapainterventiolla voimme mahdollisesti saavuttaa pitkäaikaisia positiivisia vaikutuksia koko perheen terveyteen. | ||
Juonala Markus | 2017 | Lapsuuden sosioekonomisen aseman vaikutus valtimotaudin kehittymiseen ja kokonaiskuolleisuuteen |
Tutkimussuunnitelman mukaisesti työryhmäni on selvittänyt laajassa suomalaisessa LASERI-projektissa sekä australialaisissa CheckPoint, Childhood Overweight BioRepository of Australia (COBRA) ja Aboriginal Birth Cohort (ABC)-tutkimuksissa lapsuuden sosioekonomisen aseman merkitystä useissa väitöskirjaprojekteissa. MD Richard Liun väitöskirja CheckPoint-tutkimuksessa valmistui joulukuussa 2018. LL Elina Puolakan LASERI-tutkimuksessa tehty väitöskirja on läpäissyt esitarkastuksen ja väitöstilaisuus oli suunniteltu huhtikuulle 2020, mutta se siirtyy loppuvuoteen koronaepidemian vuoksi. COBRA-projektissa väitöstutkija Christoph Sanerin kaksi osatyötä on julkaistu ja kaksi artikkelia on lähetetty arvioitaviksi, hänen tarkoituksenaan on väitellä vuoden 2020 aikana. ABC-tutkimuksessa LL Pauline Sjöholmin 3 artikkelia on julkaistu ja neljännen artikkelin kirjoitustyö on käynnissä. Sjöholmin suunnieltu väitösaikataulu on keväällä 2021. Keskeisenä osana tutkimussuunnitelman toteuttamista on ollut LASERI Offspring / 3 sukupolvea-tutkimuksen suunnittelu ja kenttävaiheen totetus. Kenttätutkimus valmistui helmikuussa 2020 kestettyään kaksi vuotta. Tutkimuskäynnillä kävi 6750 tutkittavaa ja lomakedataa saatiin yhteensä 7088 tutkittavalta. Osallistumisprosentit olivat alkuperäisten laserilaisten osalta samanlaisia kuin vuoden 2011 tutkimuksessa (n. 65-70%), samaa suuruusluokkaa isovanhemmilla (G0), ja jonkinverran matalampia (n. 50%) lasten osalta (G2). | ||
Juonala Markus | 2012 | ELINTAPOJEN MERKITYS NUORTEN AIKUISTEN TERVEYDELLE Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät -projekti (LASERI) 30-vuotisseurantatutkimus |
Apurahan avulla on kyetty hyödyntämään LASERI-tutkimuksen vuoden 2011-12 tehdyn 31-vuotisseurannan aineistoa. Apurahaa on käytetty väitöskirjatutkijoiden palkkaukseen sekä ravintokyselyjen ja geenitutkimusten suorittamiseen. Apurahan avulla on allekirjoittaneen johtamana/kirjoittamana tehty yli 10 artikkelia, joissa on kyetty selvittämään lapsuuden riskitekijöiden merkitystä valtimotaudin synnyssä. Keskeisimpiä löydöksiä ovat olleet seuraavat:1) Valtimotaudin riskiarviota voidaan parantaa hyödyntämällä useita lapsuuden riskitekijä mittauksia (Nuotio ym. Atherosclerosis 2015, Oikonen ym. Hypertension 2015), 2) Vanhempien ylipainolla on merkittäviä vaikutuksia jälkikasvun terveyteen (Juonala ym. Journal of Pediatrics 2013, Juonala ym. JCEM 2015), 3) Lapsuuden ravintotekijät (esim. D-vitamiinin saanti) ovat yhteydessä aikuisiän valtimomuutoksiin (Juonala ym. JCEM 2015) | ||
Kaseva Kaisa | 2016 | Elämäntapaneuvonta ja sydänterveys – psykobiologisten ja sosiaalisten tekijöiden vaikutukset ravintoneuvonnan tehoon. Prospektiivinen STRIP-tutkimus. |
Tutkimusprojektin kolmannessa osatyössä tarkasteltiin tutkittavien vanhempien sosioemotionaalisen hyvinvoinnin yhteyttä 20-vuotisen elämäntapaintervention (STRIP) tehokkuuteen. Intervention on aiemmissa tutkimuksissa osoitettu vaikuttavan sydänterveellisiin ruokavalintoihin sekä hyvään fyysiseen terveyteen. Tässä tutkimuksessa vanhempien sosioemotionaalista hyvinvointia tarkasteltiin kartoittamalla heidän ahdistuneisuuttaan tutkittavien varhaislapsuudessa. Intervention tehokkuuden indikaattoreina tarkasteltiin tyydyttyneen rasvan määrää (Safa E%) sekä rasvan laatua (P+M/S) (E%) veressä. Lisäksi tarkasteltiin vihannesten, hedelmien ja marjojen saantia. Päätulokset osoittivat, ettei vanhempien sosioemotionaalisella hyvinvoinnilla ollut yhteyttä elämäntapaintervention tehokkuuden indikaattoreihin 20-vuotisessa seurannassa. Tulosten perusteella vaikuttaisi mahdolliselta, että elämäntapainterventio vaikuttaa yhtä tehokkaasti tutkittaviin riippumatta heidän varhaisen kasvuympäristönsä sosioemotionaalisesta ilmapiiristä. Tutkimusprojektin neljännessä osatyössä tarkasteltiin tutkittavien lapsuuden temperamenttipiirteiden ja neurokognitiivisten kykyjen yhteyttä intervention tehokkuuteen 20-vuotisessa seurannassa. Tutkittavien potentiaalisesti haastavaa temperamenttia tarkasteltiin kartoittamalla heidän tunnereaktioidensa intensiivisyyttä, negatiivista emotionaalisuutta, vetäytyvyyttä, sopeutuvaisuutta, aktiivisuutta ja rytmisyyttä. Neurokognitiiviset kyvyt määriteltiin tutkittavien puheen ja kielen, sekä karkea- että hienomotoriikan kehitystasojen kautta. Intervention tehokkuuden indikaattoreina tarkasteltiin tyydyttyneen rasvan määrää (Safa E%) sekä rasvan laatua veressä (P+M/S) (E%). Lisäksi tarkasteltiin vihannesten, hedelmien ja marjojen saantia. Päätulokset osoittivat, että tutkittavien tunnereaktioiden intensiivisyys sekä matala rytmisyys olivat yhteydessä tyydyttyneen rasvan määrään (Safa E%), ja matala rytmisyys myös rasvan laatuun (P+M/S) (E%) 20-vuotisessa seurannassa. Neurokognitiiviset kyvyt eivät olleet yhteydessä intervention tehokkuuden indikaattoreihin. Haastavia temperamenttipiirteitä omaaviin lapsiin saattaa olla hyödyllistä kiinnittää erityishuomiota, mikäli elämäntapainterventioiden vaikuttavuutta kansanterveyteen halutaan tehostaa. | ||
Kivipelto Miia | 2013 | Muistitoimintojen heikentymisen ehkäisy elintapaintervention avulla |
FINGER-tutkimushankkeen tavoitteena oli muistitoimintojen heikentymisen ehkäiseminen iäkkäillä henkilöillä monitahoisen elintapaintervention avulla. Kaksivuotinen intensiivinen monitahoinen (ravitsemus, liikunta, muistiharjoittelu, valtimotautien riskitekijöiden hallinta) interventiojakso toteutettiin vuosien 2009–2013 aikana. FINGER-tutkimuksessa osoitettiin ensimmäistä kertaa maailmassa, että 2-vuotisella monimuotoisella elintapainterventiolla on suotuisa vaikutus muisti- ja ajattelutoiminnoille (kognitiolle) (Ngandu,…Kivipelto. Lancet 015). NTB kokonaissuoriutumisen osalta (pääasiallinen päätetapahtuma) interventioryhmän kognitiivinen toiminta parani 25 % enemmän kuin verrokkiryhmässä. Eri kognition osa-alueiden osalta havaittiin että toiminnanohjaus, prosessointinopeus sekä looginen ja assosiatiivinen muisti kehittyi interventioryhmässä paremmin kuin kontrolliryhmässä. Kognition heikentymisen riski 2 vuoden intervention aikana oli interventioryhmässä pienempi. Tutkimusryhmän toimintakyky ja elämänlaatu olivat tutkimuksen alkaessa hyvällä tasolla. Kahden vuoden aikana havaittiin, että interventioryhmässä elämänlaatu oli kontrolliryhmää parempi kahdessa arvioidusta kahdeksasta RAND elämänlaadun osa-alueesta (Strandberg ym. Eur Ger Med 2017). Molempien ryhmien toimintakyky säilyi hyvänä, mutta vaativimpien toimintojen osalta interventioryhmä suoriutui paremmin (SPPB tuolista ylösnousu, Katzin IADL toiminnot). Tutkittavat osallistuivat aktiivisesti eri intervention osa-alueisiin. Interventio vaikutti suotuisasti myös tutkittavien ravitsemukseen ja liikunta-aktiivisuuteen. Tutkittavilta saamamme palaute on ollut erittäin myönteistä. Vain 12 % tutkittavista keskeytti tutkimuksen, eikä tutkimusryhmien välillä ollut tässä merkittävää eroa. Haittatapahtumia esiintyi vähän eikä vakavia haittoja lainkaan. Tutkimus on tähän mennessä osoittanut, että monipuolinen tehostettu elintapaneuvonta parantaa kokonaisvaltaisesti iäkkäiden terveyttä ja hyvinvointia. Jatkossa on tärkeä selvittää kuinka toteutetun intervention vaikutukset säilyvät pidemmällä aikavälillä ja voidaanko muistisairauksien ilmaantuvuutta ennaltaehkäistä. | ||
Koivusilta Leena | 2015 | Sosioekonomisten terveyserojen muodostuminen teini-iästä varhaiseen keski-ikään - ylisukupolvinen näkökulma. Tutkimus on jatkoa tutkimusryhmän toiminnalle väestöryhmien välisten terveyserojen tutkimiseksi ja se jatkuu yhä |
Rahoituksen avulla pystyttiin muodostamaan kolmen sukupolven tiedoista muodostuva seuranta-aineistom jonka Tilastokeskus luovutti kesäkuussa vuonna 2010. Aineiston perustan muodostavat Nuorten terveystapatutkimuksessa joka toinen vuosi suomalaisia 12-, 14-, 16- ja 18-vuotiaita nuoria valtakunnallisesti edustavilta otoksilta vuosina 1979-1997 kerätyt kyselytutkimustiedot (n=78000). Aineisto sisältää laajean valikoiman indikaattoreita kuvaamaan tutkimushenkilöiden omaa sosiodemografista asemaa aikuisiässä (33-43 vuoden ikä), lapsuudenaikaista sosiodemografista taustaa ja elämäntilannetta (vanhempia koskevat tiedot) sekä isovanhempien elämäntilannetta ja sosiodemografista taustaa kuvaavia tietoja. Seurantakauden huomattava pidentyminen lisää huomattavasti mahdollisuutta tutkia, minkälaisiin asemiin tutkittavat ovat elämässään päätyneet. Lisäksi usean sukupolven aineistolla, voidaan tutkia muun muassa, miten terveyteen liittyvän sosiaalisen liikkuvuuden prosessit toimivat usean sukupolven muodostamassa ketjussa, minkälainen merkitys yhden tai kahden edeltävän sukupolven elinoloilla on tutkittavien henkilöiden terveyden ja sosiaalisen aseman muotoutumiseen sekä miten yhden tai kahden edeltävän sukupolven elinolot vaikuttavat tutkittavien henkilöiden terveyskäyttäytymiseen. Aineistosta on muodostettu yksi osa-aineisto, mutta tuloksia ei ole vielä raportoitu. | ||
Koivusilta Leena | 2016 | SOSIOEKONOMISTEN TERVEYSEROJEN MUODOSTUMINEN TEINI-IÄSTÄ VARHAISEEN KESKI-IKÄÄN – YLISUKUPOLVINEN NÄKÖKULMA |
Tutkimusaineistosta tehtävä ensimmäinen artikkeli ei ole vielä niin valmis, että tuloksista voisi kertoa. | ||
Kolu Päivi | 2011 | Raskausdiabeteksen elintapaohjauksen vaikuttavuus, kustannukset ja kustannusvaikuttavuus diabeteksen riskiryhmään kuuluvilla |
Raskausdiabeteksen ehkäisytutkimuksen mukaan raskausdiabetekseen sairastuvat odottavat äidit aiheuttavat terveydenhuollolle neljänneksen suuremmat kustannukset kuin muut äidit. Kulut muodostuvat raskauden aikaisesta terveyspalveluiden käytöstä, lääkityksestä, synnytyksestä ja vastasyntyneiden osastohoidosta. Tutkimuksen mukaan tehostettu ohjaus oli vaikuttavaa raskausdiabeteksen riskiryhmään kuuluvilla äideillä, mutta se ei ollut kustannus-vaikuttavaa kun verrataan yhteiskunnalle muodostuvia kustannuksia saavutettuun terveyshyötyyn käytettäessä mittarina lapsen syntymäpainoa, elämänlaatua tai koettua terveyttä.
Tutkimuksen perusteella tehostetun ohjauksen ryhmään kuuluneista äideistä vain joka neljäs äiti täytti ravitsemus-, liikunta- ja painonnoususuositukset raskauden lopussa, vastaavasti heillä terveydenhuollon kustannukset olivat viidenneksen pienemmät verrattuna äiteihin, joilla suositukset eivät täyttyneet. Elintapaneuvonnan suurimpana haasteena on, etteivät äidit saamastaan neuvonnasta huolimatta sitoudu terveyttä edistäviin elintapoihin. Johtopäätökset Äitien ja vauvojen terveyttä voidaan suojella ja samalla hillitä terveydenhuollon menoja suuntaamalla voimavaroja raskausdiabeteksen ennaltaehkäisyyn elintapaneuvonnan avulla. Vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja ylipainon on todettu olevan yhteydessä kohonneeseen raskausdiabeteksen riskiin, jonka ehkäisystä liikunta- ja ravitsemusneuvonnan avulla on saatu myönteisiä kokemuksia UKK-instituutin saman tutkimushankkeen aikaisemmissa julkaisuissa. | ||
Komulainen Kaisla | 2017 | Ideal cardiovascular health from childhood to adulthood |
During the grant period at Harvard, I focused on evaluating the intergenerational transmission of ideal health behaviors (i.e., associations between parental health behaviors with offspring health behaviors) as defined by the American Heart Association. We tested the hypothesis that ideal health behaviors are transmitted from one generation to the next, and that socioeconomic factors affect the strength of this transmission. This research extends my previous intergenerational work on the genetic determinants of ideal cardiovascular health to a behavior-focused investigation and incorporates numerous valuable insights from Professor Murray Mittleman, my current mentor at Harvard. We found that a higher number of parental ideal health behaviors is associated with a higher number of ideal health behaviors in their offspring. Furthermore, these intergenerational associations of ideal health behaviors were stronger for individuals who had higher education or whose parents had higher education. Similar findings were obtained with two other indicators of socioeconomic position, i.e., income and occupational status. These findings suggest that socioeconomic advantage may enhance intergenerational continuity of ideal health behaviors, and that the window of intervention to reduce intergenerational risk factors of cardiovascular disease can occur until adulthood. | ||
Korhonen Laura | 2019 | Äidin raskaudenaikaisen stressin vaikutus lapsen immuniteettiin- väitöskirjatyö |
Tässä tutkimuksessa osoitettiin, että jo tunnettujen riskitekijöiden (esim.sisarusten lukumäärä, imetyksen lyhyempi kesto) lisäksi äidin raskaudenaikainen stressi oli yhteydessä lapsen suurentuneeseen riskiin sairastaa toistuvia hengitystieinfektioita.Lisäksi havaitsimme, että lapsilla, joiden äideillä oli ollut raskausaikana stressioireita, todettiin alentunut kortisolivaste stressikokeessa, mikäli lapsella oli samanaikainen rinovirusinfektio. | ||
Kraav Siiri-Liisi | 2018 | Effects of childhood adversities on adulthood physical health (Lapsuuden kaltoinkohtelun vaikutukset fyysiseen terveyteen aikuisiällä) |
Adult outpatients with major depressive disorder with a history of childhood physical violence had lower levels of total cholesterol than the adult outpatients with major depressive disorder, with no experience of physical violence in childhood. No differences were observed in high-density lipoprotein cholesterol, low-density lipoprotein chilesterol, or low-grade inflammation levels between the two groups. In multivariate models, decreased levels of total cholesterol were associated with childhood physical violence, and these associations remained significant after adjustments for age, gender, lifestyle, metabolic condition, socioeconomic situation, psychiatric status, suicidality, low-grade inflammation, the chronicity of depression, medications used and somatic diseases. At the 8-month follow-up, the results were essentially the same when the Trauma and Distress Scale was used as the measure of adverse childhood experiences. | ||
Kröger Heikki | 2019 | Kuopio Fall Prevention Study. - Ikääntyvien naisten kaatumisten ehkäisy ja kustannusvaikuttavuus kunnallisen liikunnan keinoin. |
Maaliskuussa 2016 käynnistetty Kuopio Fall Prevention Study (KFPS) selvitti voidaanko ikääntyvien naisten toimintakykyä parantaa, kaatumisia estää ja hyvinvointia kohentaa tarjoamalla heille kustannuksetta ohjattua liikuntaa (6 kk) (ml. kuntosaliharjoittelu sekä Taiji) sekä ilmaiset liikuntapalvelut (12 kk) Kuopion kaupungin liikuntatiloissa. Tutkimus kohdistui koko (100 %) väestönosaan (72-85v kuopiolaiset naiset). Tutkimuksen aloitti ja lähtötason baseline-mittauksissa kävi 914 naista. Vastaava luku 12kk ja 24kk kohdalla oli 850 ja 838 naista. Kokonaisuutena seurantakäyntien komplianssi oli siis 91%. Tutkimuksen aloittaneista naisista noin 10% osoitti suunniteltua heikompaa komplianssia harjoitusohjelmiin tai raportointiin. Kokonaisuutena osallistumisaktiivisuutta voidaan pitää kuitenkin erinomaisena. Tutkimuksen rekrytointi ja kliiniset seurantamittaukset (mm. luuntiheys (DXA), kehonkoostumus (DXA), toimintakyky, lihasvoima) toteutuivat suunnitellusti. Viimeiset tutkimuskäynnit ajoittuivat kesäkuulle 2019. Seurantakyselyiden, kliinisten mittauksien sekä kaatumistapaturmien tiedonkeruu saatiin päätökseen maaliskuussa 2020. Kliinisiin mittauksiin yhdistettävistä terveys ja sosiaalipalveluiden rekisteritiedoista tehdään tietopyyntö loppuvuodesta 2020. Ensisijaisena tutkimuksen päätetapahtumana olivat kaatumiset ja kaatumisvammat. Seurannan yhteydessä rekisteröitiin (kaatumispäiväkirjat, SMS-tekstiviestit) ja tarkistettiin puhelinhaastatteluin yhteensä 1380 kaatumistapahtumaa 546 naisella. Näistä hieman yli puolet (57.7 %) aiheutti kohtalaiseen (53 %) tai huomattavan (5 %) loukkaantumisen. Yhteensä 13.5 % kaikista kaatumisista johti lääkärikäyntiin. Tutkimuksen päätuloksena interventioryhmän kaatumisriskin havaittiin vähenevän 14.1 % (RR 0.86 (CI95% 0.77-0.96, p=0.005) ensimmäisen puolenvuoden aikana. Ero kontrolliryhmään pysyi seuraavan 18kk seurannan ajan muuttumattomana. Naisten painoindeksi tai ikä eivät vaikuttaneet tulokseen. Oletettavasti liikuntainterventioon halukkaiden naisten elintavat ja toimintakyky olivat jo valmiiksi keskimäärin melko hyvällä tasolla, joka saattoi vaikuttaa kaatumisten ehkäisyn tuloksiin konservatiivisesti. Tästä huolimatta interventio osoittautui tehokkaaksi. Tutkimustuloksia intervention vaikutuksesta mm. elämänlaatuun ja sairastavuuteen saadaan loppuvuodesta 2020. Päätutkimustulokset julkaistaan vuoden 2021 aikana. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tasapainoa ja lihasvoimaa ylläpitävät Taiji ja kuntosaliharjoitteet ovat tehokas tapa ikääntyvien kaatumistenehkäisyyn. Ohjattu ryhmäliikunta tukee sitoutumista ja edesauttaa liikunnallisten tottumusten ylläpitämistä ikääntyneillä. Ohjelmaa voi suositella aloitustasosta riippumatta kaiken kuntoisille. | ||
Kääriäinen Maria | 2019 | Nuorten elintapaprofiilien yhteys fyysiseen aktiivisuuteen ja teknologian viihdekäyttöön aikuisiässä |
Pohjois-Suomen syntymäkohortti (NFBC1986) aineiston (n=4305) perusteella nuorten (15-16v.) elintavoista muodostettiin kaksi elintapaprofiilia: 1) Terveelliset elintavat (61% pojista, 58% tytöistä), 2) Epäterveelliset elintavat (39% pojista, 42% tytöistä). Suurin ero profiilien välillä oli tupakoinnissa ja alkoholin käytössä. Epäterveelliset elintavat omaavat nuoret söivät lisäksi keskimääräistä enemmän pikaruokaa, sokerisia elintarvikkeita ja ruutuaikaa. Ero kaikissa elintapamuuttujissa (fyysinen aktiivisuus, ruutuaika, ravitsemus, tupakointi, alkoholin käyttö) profiilien välillä oli tilastollisesti merkitsevä (p<0,001) poikien ja tyttöjen välillä. BMI:llä ei ollut eroa profiilien välillä. Lapsuustekijöistä isän matala koulutus ennusti poikien epäterveellisiä elintapoja ja äidin matala koulutus sekä isän työttömyys tyttöjen epäterveellisiä elintapoja murrosiässä. Murrosiässä poikien äitien ja tyttöjen isien matala koulutus lisäsivät nuorten epäterveellisten elintapojen riskiä. Suojaavana tekijänä tytöille ja pojille oli äidin kotona olo lapsuudessa ja pojille myös murrosiässä. Tyttöjen ja poikien ulospäinsuuntautuvan käyttäytymisen ongelmat sekä lapsuudessa että murrosiässä lisäsivät epäterveellisten elintapojen riskiä nuoruudessa. Tyttöjen ulospäinsuuntautuvan käyttäytymisen ongelmat lapsuudessa ennustivat epäterveellisiä elintapoja nuoruudessa. Molempien sukupuolten ulospäinsuuntautuvan käyttäytymisen ja tarkkaavaisuuden ongelmat murrosiässä lisäsivät riskiä epäterveellisiin elintapoihin. Ruutuajan osalta poikien tarkkaavaisuusongelmat lapsuudessa ja murrosiässä sekä masennuksen ja ahdistuneisuuden oireet murrosiässä ennustivat kohonnutta ruutuaikaa nuoruudessa. | ||
Laatikainen Tiina | 2017 | Kansantautien ehkäisyn pitkäaikaisvaikutukset ja elintapainterventioiden tarpeen arviointi hyödyntäen väestön terveysseuranta- ja potilasaineistoja |
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli turvata historiallisen vuonna 1972 aloitetun Pohjois-Karjala projektin seurantaan liittyneen terveysseurantatutkimuksen tietojen hyödyntämisen mahdollisuus väestön keskeisten kansantautien riskitekijöiden muutosten kuvaamisessa pitkältä ajanjaksolta. Vuonna 2017 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen terveysseurantastrategiaa muutettiin ja FinTerveys 2017 tutkimuksen otanta toteutettiin valtakunnallisena. Tämän Juho Vainion säätiön rahoituksen ja Pohjois-Karjalan maakuntaliitolta saadun lisärahoituksen turvin pystyttiin Pohjois-Karjalassa tutkimaan lisäotos 25-64 -vuotiaasta väestöstä, mikä takasi riittävän osallistujamäärän alueen riskitekijätasojen 45 vuoden seurannalle ja mahdollisuuden tehdä vertailukelpoisia analyysejä aiempiin FINRISKI-tutkimuksiin ja alueisiin (Pohjois-Savo, Turku/Loimaa, Helsinki/Vantaa ja Pohjois-Pohjanmaa/Kainuu) verrattuna. Tämä on historiallisesti ainutlaatuinen vertailukelpoisin tutkimusmenetelmin kerätty 45 vuoden ajanjakson kattava riskitekijä- ja terveyskäyttäytymistietoja sisältävä tutkimusaineisto. Pohjois-Karjalan alueelta poimittiin FinTerveys 2017 perusotoksen lisäksi 1400 henkilön otos, jotka olivat iältään 25-74-vuotiaita. Näistä tutkimukseen osallistui 823 henkilöä (60%). Näinollen Pohjois-Karjalan alueen koko otoksen koko on 2018 henkilöä ja osallistuneiden määrä 1370 tutkittua henkilöä. Tutkimuksessa havaittiin, että sekä miesten että naisten tupakointi on edelleen laskenut sekä Pohjois-Karjalassa että muilla FINRISKI-tutkimusalueilla Turku/Loimaan alueen miehiä lukuunottamatta (Laatikainen ym. Suomen Lääkärilehti 2019). Sekä miesten että naisten painoindeksi on kasvanut ja pohjoiskarjalaisten naisten painoindeksin keskiarvo oli vuonna 2017 kaikista tutkimusalueista korkein. Myös verenpainetasot ovat tutkimusalueilla edelleen laskeneet, mutta taso oli korkein Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa sekä miehillä että naisilla. Kolesterolitasot olivat uudelleen kääntyneet laskuun vuosien 2007-2012 välillä havaitun nousun jälkeen. Alueelliset erot kolesterolitasoissa olivat melko pieniä. Korkeimmat tasot havaittiin Pohjois-Pohjanmaalla/Kainuussa. Aineiston hyödyntämistä jatketaan analysoimalla muiden terveyskäyttäytymistekijöiden muutoksia ja niiden väestöryhmittäisiä eroja. Aineistoa on hyödynnetty myös kansallisen terveysseurannan jatkokehittämiseen. Tulevaisuudessa pyritään väestön terveysseurannassa entistä enemmän hyödyntämään hallinnollisia rekisteriaineistoja. Tämän tutkimusaineiston avulla on tehty vertailuja siitä, miten hyvin väestötutkimustiedot ja rekisteritiedot vastaavat toisiaan, kun on kyse väestön sairastavuudesta keskeisiin kansantauteihin ja muutamien keskeisten riskitekijöiden kuten lihavuuden ja korkean verenpaineen yleisyydestä (Laatikainen ym. käsikirjoitus). Analyyseissä on havaittu, että rekisteritietojen pohjalta voidaan tehdä melko tarkkoja arvioita sellaisten sairauksien yleisyydestä, jotka vaativat jatkuvaa seurantaa ja säännöllistä lääkitystä kuten esimerkiksi diabetes, mutta rekisteritieto ei anna luotettavaa kuvaa terveysriskien yleisyydestä. | ||
Laatikainen Tiina | 2015 | Valtimosairauksien ja diabeteksen hoidon laatu perusterveydenhuollossa - päästäänkö Käypä hoidon mukaisiin tavoitteisiin? |
Suomessa on aikaisemmin ollut valitettavan vähän tietoa keskeisten kansanterveysongelmiemme ja niihin liittyvien riskitekijöiden hoidon laadusta perusterveydenhuollossa. Hyvä riskitekijöiden hallinta on kuitenkin keskeistä lisäsairastavuuden ja sairauksista johtuvien komplikaatioiden ehkäisyssä. Pohjois-Karjala on ainut maakunta/sairaanhoitopiiri Suomessa, jossa on yksi yhtenäinen potilastietojärjestelmä mahdollistaen joustavan tiedonkeruun hoidon laatuasioiden tarkastelemiseksi. Nykyisin paikkatietokannoista saa paljon alueiden asukkaiden elinoloja kuvaavaa tietoa kuten tietoa työttömyydestä, tuloista ja muista sosioekonomisista tekijöistä. Tässä tutkimuksessa on haettu tietoa alueen tyypin 2 diabetesta ja sydän- ja verisuonitauteja sairastavien potilaista ja tarkasteltu sitä, kuinka hyvin erityisesti keskeisten riskitekijöiden hallinta onnistuu perusterveydenhuollossa. Tutkimuksessa on analysoitu alueiden välisiä eroja hoidon toteutumisessa sekä sosioekonomisten tekijöiden ja etäisyyksien vaikutuksia tuloksiin. Tutkimuksessa on havaittu, että tyypin 2 diabeteksen hoito toteutuu melko hyvin, mutta hoitotuloksissa ja prosesseissa on alueellisia eroja. Yli 70% Pohjois-Karjalan tyypin 2 diabeetikoista, joilta löytyi HbA1C mittaustulokset, oli hyvässä hoitotasapainossa, mutta vaihteluväli eri kunnissa oli 60%:sta 80%:iin. Eroja selittävät jossakin määrin aluetason sosioekonomiset erot, muta etäisyydet hoitopaikkoihin eivät näytä vaikuttavan hoidon tuloksiin. Sepelvaltimotautia sairastavien sekundaaripreventio toteutuu hieman huonommin kuin tyypin 2 diabeetikkojen hoito. Erityisesti lipiden ja verenpaineen tehokkaampaan hoitoon ja painon hallintaan tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Käypä hoito -suosituksen mukainen LDL-taso oli vain noin 30%:lla akuutin sepelvaltimotapahtuman sairastaneista potilaista. Tutkimuksessa havaittiin myös, että hoidon laadun tarkastelun näkökulmasta ammattilaisten tulisi kiinnittää paljon enemmän huomiota erityisesti keskeisten riskitekijä ja elintapatietojen kirjaamiseen. | ||
Lakka Timo | 2017 | Liikunnan ja ruokavalion yhteiskunnalliset vaikutukset lapsuudesta lähtien |
Apurahan aikana laadituissa tutkimuksissa havaitsimme, että jo runsaampi kevyt liikunta oli yhteydessä kehon pienempää rasvapitoisuuteen lapsilla. Sen sijaan runsaampi kohtuukuormitteinen tai kuormittava liikunta oli yhteydessä vähäisempään valtimoiden jäykkyyteen ja alhaisempiin aineenvaihdunta- ja verenkiertoelinsairauksien vaaratekijöiden tasoihin lapsilla. Havaitsimme myös, että vähäisempi liikunta ja runsaampi ruutuaika olivat yhteydessä huonompaan lukutaitoon erityisesti pojilla. Myös korkeampi kehon rasvapitoisuus oli yhteydessä huonompaan lukutaitoon pojilla. Tätä yhteyttä selittivät heikommat motoriset taidot. Havaitsimme, että tytöt liikkuivat vähemmän mutta myös viettivät vähemmän aikaa ruutujen ääressä kuin pojat. Vanhempien pienemmät tulot ja matalampi koulutus olivat yhteydessä erityisesti vähäiseen ohjatun liikunnan määrään ja pojilla myös runsaampaan ruutuaikaan. Vanhempien tupakointi, matalampi koulutustaso ja runsaampi ruutuaika olivat yhteydessä myös lasten heikompaan psykologiseen hyvinvointiin. Apurahan aikana saimme loppuun Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen kahdeksan vuoden seurantamittaukset tutkittavien ollessa 15-17-vuotiaita. Seurantamittausten tuloksia pääsemme analysoimaan ja raportoimaan vuoden 2018 lopulla. Tiedonkeruu tutkittaviemme terveyspalveluiden ja lääkkeiden käytöstä terveydenhuollon järjestelmistä on juuri valmistunut ja pääsemme analysoimaan terveyspalveluiden käyttöön ja kustannuksiin liittyviä tietoja loppuvuodesta 2018. | ||
Lindfors Pirjo | 2014 | SCHOOL CONTEXTUAL FACTORS, HEALTH AND HEALTH BEHAVIOURS AMONG LOWER SECONDARY SCHOOL STUDENTS Koulutason tekijöiden yhteys yläkoululaisten terveyteen |
Juho Vainion Säätiön rahoittama projekti on edennyt tutkimussuunnitelman mukaisesti ja sille asetetut tavoitteet on saavutettu. Koulutason Terveyden edistämisaktiivisuus (TEDBM/Tea-viisari aineisto, THL) on yhdistetty Metrop-alueen koulujen oppilailta kerättyyn kyselyaineistoon (N= 12 000). Kyselyssä on erilliset osiot oppimaan oppimiseen ja oppisasenteisiin sekä terveyteen ja hyvinvointiin liittyvien teemojen osalta. Sekä koulu- että yksilötasolta kerätyt aineistot mahdollistavat monitasoanalyysien ja -mallinnuksien tekemisen uusimpia analyysimenetelmiä hyödyntäen. Ensimmäiset analyysit ja monitasomallinnukset on saatu alulle tutkimussuunnitelman mukaisesti. Hankkeen puitteissa kirjoitettu artikkeli Vainikainen, Hienonen, Lindfors, Rimpelä, Asikainen, Hotulainen, Hautamäki: "Mikä ennustaa koulutason oppimistulosten kehittymistä yläluokkien aikana pääkaupunkiseudulla ja sen kehyskunnissa? on hyväksytty julkaistavaksi keväällää 2016 ilmestyvässä Kasvatus-lehden teemanumerossa Koulu kaupungissa. Artikkeli on tällä hetkellä viimeistelyssä. | ||
Luojus Maria | 2016 | Uni ja itäsuomalaisten miesten terveys |
Itseraportoitu unihäiriö (vaikeus saada unta tai pysyä unessa) 42-62 -vuoden iässä lisäsi dementiariskin puolitoistakertaiseksi 20 vuoden rekisteriseurannan (sairaalan hoitoilmoitus- kuolinsyy ja lääkkeiden erityiskorvaavuusrekistereiden) aikana. Itseraportoidulla päiväväsymyksellä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys ei-vakioiduissa tilastoanalyyseissä, mutta vakioiduissa analyyseissä tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ei löytynyt. Itseraportoitu unen pituus ei ollut yhteydessä lisääntyneeseen dementiariskiin. | ||
Mänty Minna | 2017 | From occupational exposures to functional decline and premature death |
Hankkeen tulokset osoittivat, että muutokset työn fyysisessä ja psykososiaalisessa kuormittavuudessa olivat yhteydessä työntekijöiden tuleviin toimintakyvyn muutoksiin, ja pitkäaikainen altistuminen fyysisesti raskaalle työlle lisäsi riskiä työkyvyttömyydelle sekä ennen aikaiselle kuolemalle. Tulokset myös havainnollistivat, miten sairauspoissaolot ja eläkkeelle siirtyminen vaikuttavat ikääntyvien työntekijöiden fyysiseen ja psyykkiseen toimintakykyyn. * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * Olen lähettänyt Juho Vainion säätiölle postitse painetun ja työterveyslaitoksen julkaisusarjassa julkaistun loppuraportin, josta hankkeen tuloksiin on mahdollista tutustua yksityiskohtaisesti. Olen lähettänyt loppuraportin myös sähköpostitse pdf muodossa. | ||
Nuotio Joel | 2017 | Valtimotaudin riskitekijät ja niiden ennustaminen lapsuuden havaintojen perusteella (LASERI-tutkimus) |
Väitöskirjatutkimuksessani todettiin veren kolesteroliarvojen vuosikymmeniä jatkuneen myönteisen kehityksen tasoittuneen vuosien 2007 ja 2011 välillä. Lisäksi kolmasosalla tutkituista oli kohonnut riski sairastua tyypin 2 diabetekseen. Toisaalta myönteisenä asiana sydänterveyden kannalta nähtiin verenpainetasojen ja veren triglyseridien lasku. Lisäksi tulostemme perusteella lapsuuden verenpaine- ja kolesterolitasojen arvioinnissa on syytä käyttää vähintään kahdesti toistettua mittausta, kolmas mittaus ei näytä tuovan enää merkittävää lisähyötyä. Lisäksi geneettistä informaatiota hyödyntämällä voidaan tarkemmin tunnistaa jo lapsuudessa yksilöt, joilla on suurentunut riski aikuisiällä rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin. | ||
Pihlman Jukka | 2021 | Valtimotaudin riskitekijät ja niiden ennustaminen lapsuuden ja aikuisuuden havaintojen perusteella (LASERI-tutkimus) |
Väitöstutkimus keskittyy lapsuuden ympäristön vaikutuksiin myöhemmin elämässä. Vanhempien tupakointihygienian (ts. tupakoiko vanhempi lapsen läheisyydessä) todettiin olevan yhteydessä sydämen uudelleen muovautumiseen ja voi se olla yhteydessä kammioväliseinän sekä vasemman kammion takaseinän epäedulliseen lisääntyneeseen paksuuteen. Lisäksi vanhempien tupakointihygienian todettiin olevan yhteydessä heikentyneeseen episodiseen muistiin, työmuistiin sekä assosiatiiviseen oppimiseen aikuisiässä. Vanhempien huono tupakointihygienia lapsuudessa voi aiheuttaa sydämen pitkäkestoisia rakenteellisia muutoksia sekä heikentää muistia ja oppimista aikuisiässä. Sisaruksettomilla lapsilla todettiin olevan lapsuudessa korkeampi painoindeksi, liikkuvan vähemmän ja omaavan korkeamman riskin lapsuuden ylipainoon verrattuna lapsiin, joilla on yksi tai enemmän sisaruksia. Lisäksi sisaruksettomilla tutkimukseen osallistujilla todettiin suurentunut riski verenpainetaudille sekä huomattavalle ylipainolle aikuisuudessa verrattuna osallistujiin, joilla on yksi tai enemmän sisaruksia. Sisarusten määrän ei havaittu vaikuttavan sydämen rakenteeseen tai toimintaan suhteellisen nuoressa aikuisiässä. Sisarusmäärän ei myöskään havaittu olevan yhteydessä valtimotaudin varhaisiin epäsuoriin merkkeihin, joilla voidaan tutkia valtimoiden rakenteellisia ja toiminnallisia ominaisuuksia ennen kliinisen valtimotaudin kehittymistä. Sisarusten määrän kuitenkin havaittiin olevan yhteydessä huonompiin valtimotaudin riskitekijätasoihin sekä lapsuudessa että aikuisuudessa, joilla voi olla suora vaikutus myöhemmin elämässä muodostuviin sydämen ja valtimoiden epäedullisiin rakenteellisiin ja toiminnallisiin muutoksiin. Nämä muutokset löydetään mahdollisesti tutkimuksen seuraavassa vaiheessa. | ||
Pulkki-Råback Laura | 2014 | Positiivinen mielenterveys elintapojen edistämisessä. Poikittainen ja pitkittäinen väestötarkastelu nuorista ja nuorista aikuisista. |
Tämä tutkimussarja perustuu väestöpohjaisiin, prospektiivisiin tutkimuksiin aiheesta "positiivinen mielenterveys elintapojen edistämisessä". TUTKIMUSSARJAN JULKAISUT ON LÄHETETTY POSTITSE VAINION SÄÄTIÖLLE. Keskeiset tulokset ovat: a) Lapsuuden psyykkisellä ja sosiaalisella ympäristöllä on merkitystä elintapojen ja terveyden (erityisesti sydänterveyden) kehittymisessä siten, että suotuisat kokemukset luovat pohjan hyvälle terveydelle (sekä somaattiselle että mielenterveydelle) myöhemmin elämässä. b) Henkilökohtaiset psyykkiset ominaisuudet voivat suojata terveyttä ja auttavat terveelliseten elämäntapojen hankkimisessa. Etenkin optmistinen elämänasenne, tunnollisuus, ja hyvät sosiaaliset suhteet voivat auttaa hyvän terveyden hankkimisessa ja ylläpitämisessä. c) Elämäntavoilla, kuten ravinnolla ja liikunnalla voidaan edistää hyvää mielenterveyttä ja suojata mielenterveysongelmien kehittymiseltä. Tarkempi kuvaus tuloksista: Tutkimuksessamme olemme osoittaneet, että hyvä psyykkinen hyvinvointi voi edistää suomalaisen väestön terveyttä ja tietyt piirteet lapsena (mm. ympäristö ja itsesäätely) ja aikuisena (optimismi ja tunnollisuus) voivat toimia terveyttä suojaavina tekijöinä. Circulation-lehdessä julkaistussa artikkelissa osoitimme, että suotuisa psyykkinen ympäristö lapsuudessa ennusti parempaa sydänterveyttä 27 vuotta myöhemmin aikuisuudessa, erityisesti normaalipainon säilyttämistä, tupakoimattomuutta, ja normaalin rajoissa olevaa verensokeria. Yksittäisistä tekijöistä lapsuuden turvattu sosioekonominen ympäristö oli oli terveyttä edistävä taustatekijä, mutta yksittäisiä asioita voimakkaampi ennustearvo oli koko psykososiaalisella ympäristöllä. Toisessa tutkimuksessa olemme osoittaneet että suotuisa lapsuuden ympäristö ennusti vähäisempää riskia varhaiselle valtikovettumataudin esiasteelle. Tuloksilla on käytännön merkitystä, koska ylipaionoon ja elämäntapoihin liittyvät sairaudet ovat lisäntyneet väestössä. Tulokset osoittavat, että varhaisella ennaltaehkäisyllä joka aloitetaan jo lapsuudessa ja joka huomioi psyko-sosiaaliset olosuhteet voi olla kauaskantoista, terveyttä edistävää vaikutusta. Yllä kerrotut tulokset julkaistiin laajasti suomalaisessa ja kansainvälisessä mediassa (mm. YLE, Reuters). Olemme myös osoittaneet, että lapsen hyvä kyky säädellä tunteitaan (hallita mielijohteita, kyky ehkäistä aggressiivista käytöstä) ennusti parempaa terveyttä aikuisena. Johtopäätös on, että lasten käytösongelmiin pitäisi puuttua ajoissa, koska kätösongelmien seuraukset voivat liittyä myöhempään terveyteen. Olemme myös osoittaneet, että aikuisuuden hyvä mielenterveys ja erityisesti optimistinen elämänasenne ennustivat suotuisaa terveyskäyttäytymistä ja hyvää sydänterveyttä. Aikuisuuden piirteistä korkea tunnollisuus ennusti vähäisempää sydäntauti-kuolleisuutta. Lisäksi hyvät sosiaaliset suhteet, kokemus osallisuudesta ja sosiaalinen tuki ovat yhteydessä parempaa sydänterveyteen. Tutkimuksesta voidaan päätellä, että pelkästään masennuksen poistaminen ei ole riittävä toimenpide hyvän terveyden edistämiseksi vaan terveyden edistämisessä on hyötyä keskittyä edistämään positiivisia asioita, kuten hyvää henkistä hyvinvointia. Osoitimme myös, että varhain aloitettu liikuntaharrastus, jota henkilö ylläpiti aikuiseksi asti, suojasi mielenterveyttä. Ihmiset, joilla ei ollut lapsuudessa alkanutta liikuntaharrastusta kokivat enemmän masennusoireita aikuisina 27 vuotta myöhemmin. Toisessa tutkimuksessa osoitimme, että varhain (vauvaiässä) alkaneella elämäntapa-interventiolla ei ole negatiivisia psyykkisiä vaikutuksia varhaisaikuisuuteen 20 vuoden seurantajaksolla. Interventiolla oli lievästi positiivisa vaikutuksia, mutta vaikutusten suuruusluokka oli melko pieni. Tulos on tärkeä, jotta varhaisia interventioita jotka kohdistuvat elämäntapojen muuttamiseen (tässä erityisesti ruokailutottoumuksiin) voidaan jatkossakin tehdä turvallisin mielin. Psyykkistä haittaa niistä ei näytä olevan. Johtopäätöksinä todetaan, että psyykkisen hyvinvoinnin edistämisellä voidaan mahdollisesti saavuttaa pysyviä vaikutuksia kansanterveydelle. Positiivinen hyvinvointi alkaa jo lapsuudessa, ja tehokkainta ennaltaehkäisy olisi jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Varhaisia tunnusmerkkejä lukemalla (mm. heikko perhetilanne, lapsen käytösongelmat) ja niihin puuttumalla voidaan mahdollisesti saada aikaan parannuksia väestön terveydessä pitkällä tähtäimellä. Sosiaalinen ympäristö voi tukea terveyden edistämisessä, ja siksi kaikille pitäisi luoda mahdollisuuksia saada tukea ja kokea osallisuutta. Tämä koskee etenkin heikossa sosiaalis-taloudellisessa asemassa olevia henkilöitä, joiden terveyttä voitaisiin mahdollisesti parantaa psykososiaalisten parannusten kautta. | ||
Rahkonen Ossi Juhani | 2012 | Epäterveellisten elintapojen vaikutus työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen |
Elintavat (alkoholin ongelmakäyttö, liikkumattomuus, uniongelmat ja lihavuus) olivat yhteydessä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen keski-ikäisillä kunta-alan naios- ja miestyöntekijöillä. Nämä yhteydet säilyivät vaikka monet sekoittavat tekijät otettiin huomioon. Puuttumalla näihin elintapoihin, voidaan tukea työntekijöiden jaksamista töissä nykyistä pitempään, myös ikääntyvien työntekijöiden työoloihin pyrittävä vaikuttamaan. | ||
Roos Eira | 2014 | Kyselyyn ja laajoihin rekisteriaineistoihin pohjautuva seurantatutkimus ylipainon yhteydestä työhön ja työkykyyn. |
Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli tutkia työolosuhteiden, työntekijöiden painon ja painonvaihteluiden sekä työkyvyttömyyden välisiä yhteyksiä. Tutkimus oli osa Helsinki Health Studya (HHS). Tutkimuksen aineisto koostui vuosina 2000-2002 postitse toteutetusta kyselystä, joka lähetettiin 40 - 60 -vuotiaille työntekijöille (vastaajia N=8960) sekä vuonna 2007 toteutetusta seurantakyselystä, joka lähetettiin kaikille ensimmäiseen kyselyyn vastanneille (vastaajia N=7332). Kyselytietoja yhdistettiin terveystarkastustietoihin, kaupungin sairauspoissaolorekistereihin sekä Eläketurvakeskuksen työkyvyttömyyseläkerekisteritietoihin. Tulosten mukaan noin neljäsosalla työntekijöistä paino nousi merkittävästi 5-7 vuoden seuranta-aikana. Suurin osa tutkituista työolosuhteista ei kuitenkaan ollut yhteydessä painonnousuun. Yötyö ja työt, joissa raportoitiin haitallisia altisteita sekä työt, joissa koettiin fyysisen väkivallan uhkaa olivat heikosti yhteydessä merkittävään painonnousuun. Myös työstressin yhteys painonnousuun oli vähäinen. Sekä lihavuus että painonmuutokset olivat yhteydessä myöhempiin sairauspoissaoloihin. Lihavuus lisäsi erityisesti pitkien sairauspoissaolojen riskiä, mutta myös lyhyiden sairauspoissaolojen riski oli kasvanut. Sekä painonnousu että painonlasku pysyvän lihavuuden lisäksi lisäsivät sairauslomien riskiä. Lihavuus oli erityisesti yhteydessä tuki- ja liikuntaelinsairauksista aiheutuneisiin työkyvyttömyyseläkkeisiin, mutta lihavuus lisäsi lievästi riskiä myös mielenterveyssyistä ja muista syistä aiheutuneisiin työkyvyttömyyseläkkeisiin. Kun tutkimuksessa huomioitiin työolot, toimintakyky sekä aiempi terveys, lihavuuden yhteys sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyseläkkeisiin heikkeni jonkin verran. Tutkimus osoitti siten, että painonnousu ja lihavuus olivat selkeästi yhteydessä tilapäiseen ja pysyvään työkyvyttömyyteen. Siten lihavuudella on vaikutuksia sekä kansanterveyteen että työterveyteen ja työkykyyn. Painonnousun ja lihavuuden ehkäisy ja hoito ovat siten tärkeitä sekä työterveyshuollossa että koko perusterveydenhuollossa. Työpaikoilla näitä tavoitteita voidaan tukea yhteistyössä työterveyshuollon kanssa. On kuitenkin tärkeä huomioida, että lihavuuteen yhdistyvien työkykyongelmien käsittely ei saa johtaa työntekijöiden eriarvoiseen kohteluun tai leimaantumiseen. Terveyden säilymistä tukeva ja terveyttä edistävä työpaikka lisää todennäköisesti työhyvinvointia ja auttaa vähentämään työkyvyttömyyden kustannuksia. | ||
Rönö Kristiina | 2017 | Raskausdiabeteksen ehkäisy elämäntapaohjauksella ja metabolinen profiili naisilla joilla on korkea raskausdiabetesriski |
This thesis study was part of the Finnish Gestational Diabetes Prevention Trial (RAskausDIabetes ja ELintavat; RADIEL). RADIEL a randomized, controlled trial, aiming at prevention of GDM among high-risk women (prior GDM or body mass index ≥30 kg/m2; with no diabetes at inclusion) planning a pregnancy or in the first half of pregnancy. The thesis includes additional data from the Vantaa Birth Cohort study 2009-2015. The specific aims of the thesis were to assess firstly the effect of the combined lifestyle intervention initiated in pre-conception on the incidence of GDM, and secondly the effect of the combined lifestyle intervention initiated in early pregnancy on the lifestyle, and perinatal and neonatal outcomes. The third aim was to assess the effect of the intervention on the incidence of GDM in a sub-group of women recruited in early pregnancy with normal OGTT at enrolment. The fourth aim is to assess the impact of income and education on the GDM risk in Finnish primiparous women. The trial was conducted between 2008 and 2014in the three maternity hospitals in the Helsinki metropolitan area and South Karelia Central Hospital. Altogether 720 women were allocated to intervention and control groups. GDM diagnosis based on 2-h 75-g oral glucose tolerance performed around 12 to 16 weeks of gestation, and, if normal, repeated around 24 to 28 weeks of gestation. The participants attended a study visit with a study nurse every three months. The intervention group received individually modifiable lifestyle education based on national and Nordic recommendations on these visits. The participants in the intervention group also attended a group visit with a dietitian. The control group received usual care in local antenatal clinics. The Vantaa Birth Cohort 2009-2015 is a register-based study that combines data from the Finnish Medical Birth Register, Statistics Finland, Vantaa Healthcare patient records, the Finnish Social Insurance Institution, and the Finnish Tax Administration. In the RADIEL trial, the implementation of the lifestyle counseling in the novel setting of pre-conception intervention turned out to be challenging. Reaching and recruitment of high-risk women planning a pregnancy proved difficult and the pregnancy rate within one year turned out to be unexpectedly low, only 63%. Among the final 128 analyzed women in the pre-pregnancy trial arm, the incidence of GDM was 60% in the intervention group and 54% in the control group (p=0.49). Altogether 492 women enrolled in the RADIEL early pregnancy trial arm. Among these women, the prevalence of impaired glucose metabolism (early GDM) observed already at inclusion was high (36%), which may have contributed to the lack of effect of the intervention on perinatal and neonatal outcomes. The total incidence of GDM was 45% in the intervention and 48% in the control group (p=0.48). In 2016, we already published the results of the 269 women enrolled in early pregnancy who had a normal oral glucose tolerance test at study inclusion, i.e., among whom prevention of GDM was possible. In this sub-group, the intervention succeeded in reducing the GDM risk by 36% (p=0.10, adj. p= 0.044) Among the 5962 Finnish primiparous women of 20 years of age or older in the city of Vantaa, the incidence (adjusted for age, body mass index, cohabiting status, and smoking) of GDM decreased with increasing maternal income level. Compared with the lowest level of income (level I), the OR for GDM in the highest level of income (level V) was 0.58 (adj. p<0.001). Also, education had a protective effect on the incidence of GDM. In conclusion, while the prevention of GDM with lifestyle intervention during pregnancy may not be achievable in all high risk-women, this study was one of the first to show that it may be possible in some specific subgroups. One limiting factor for the success of prevention programs seems to be the high rate of glucose intolerance already in early pregnancy. This thesis will be defended in spring 2019, and provides knowledge about the prevention of GDM and identifying the high-risk women that could benefit from intervention. The information, including the higher rate of GDM in those with lower income and education even within the context of a society with universal access to public health care services, can be used for both targeting and timing intervention programs aimed at improving the health and wellbeing of individuals across generations. | ||
Sahrakorpi Niina | 2018 | Raskaudenaikanen ja synnytyksenjälkeinen terveyteen liittyvä elämänlaatu (HRQoL) sekä raskausdiabeteksen elintapaintervention kustannusvaikuttavuus |
Kun raskaudenaikaista terveyteen liittyvää elämänlaatua (HRQoL) arvioitiin 15D-instrumentilla alkuraskaudesta ad 12 kk postpartum, todettiin scoren laskevan yleisesti kolmanteen trimesteriin mennessä, mutta palautuvan alkuraskautta vastaavalle tasolle valikoimattomassa raskaanaolevassa joukossa kolmessa kuukaudessa synnytyksen jälkeen. Alkuraskauden painoindeksin (BMI) ollessa yli 30 kg/m2 tämä lasku oli keskimäärin syvempää kuin normaalipainoisessa tai lievästi ylipainoisessa joukossa., mutta tääsäkin joukossa palautui alkuraskauden tasolle yhtä nopeasti kuin muussa joukossa,. Synnytystavalla tai raskaskomplikaatioilla ei todettu yhteyttä synnytyksen jälkeiseen scoreen 3 kk kuluttua synnytyksestä. RADIEL-tutkimuksessa (2008-2014) tutkittiin korkean raskausdiabetesriskin naisten joukossa (BMI yli 30 kg/m2 ja / tai aiemmassa raskaudessa raskasudiabetes) ennen raskautta tai raskauden aikana aloitetun tehostetun elintapaintervention vaikuttavuutta raskausdiabeteksen puhkeamiseen ja metabolisiin muuttujiin. Koulutetut hoitajat antoivat ruokavalio- ja liikuntaneuvontaa kolmen kuukauden välein ennen raskautta ja raskauden aikana, sekä kuusi viikkoa, kuusi ja 12 kuukautta synnytyksen jälkeen. Aiemmin on todettu, että alkuraskaudessa aloitettu elintapaneuvonta näillä suuren riskin naisilla, joilla ei vielä alkuraskaudessa todettu poikkeavaa sokerirasitustulosta, vähensi raskausdiabeteksen ilmaantuvuutta tässä ryhmässä (Koivusalo et al. Gestational diabetes mellitus can be prevented Diabetes Care 2015). Interventio ei kuitenkaan heijastunut terveyteen liittyvään elämänlaatuun raskauden aikana tai ad 12 kk postpartum koko interventioryhmässä. Eroa terveyteen liittyvässä elämänlaadussa ei myöskään havaittu raskausdiabetesstatukseen liittyen interventio- tai kontrolliryhmässä. Neuvoloissa annettu hoito saattaa tosin laimentaa intervention vaikutusta. | ||
Sares-Jäske Laura | 2018 | Self-report dieting and previous changes in weight as predictors of changes in body composition and type 2 diabetes mellitus incidence |
Väitöstutkimuksessa selvisi, että väestötasolla laihduttamisen yleisyys vaihteli eri sosiodemografisten ja elintapatekijöiden mukaan. Laihduttaminen oli yleistä etenkin naisilla, nuoremmilla aikuisilla, korkeasti koulutetuilla ja henkilöillä, joilla oli enemmän ylipainoa. Laihduttajat ilmoittivat terveellisempiä elintapoja kuin ei-laihduttajat, mutta toisaalta laihduttajilla oli huonompi metabolinen terveys ja heikompi elämänhallinnan tunne. Myös normaalipainoiset naiset laihduttivat kohtalaisen usein, kun taas miehillä laihduttamisen yleisyys lisääntyi vasta ylipainon myötä. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että terveellisen ruokavalion ja lihavuuden yhteys oli erilainen laihduttajilla ja ei-laihduttajilla; ei-laihduttajilla ruokavalion terveellisyyden ja lihavuuden välillä ei havaittu yhteyttä, kun taas laihduttajilla terveellisempi ruokavalio oli yhteydessä suurempaan todennäköisyyteen olla lihava. Tulosten perusteella henkilöillä, jotka olivat yrittäneet laihduttaa tai olivat laihtuneet edellisen vuoden aikana, oli suurempi riski lihoa 11 vuoden seurannan aikana kuin henkilöillä, jotka eivät olleet yrittäneet laihduttaa, tai joiden paino ei ollut edellisen vuoden aikana muuttunut. Riski lihoa oli erityisen korostunut alun perin normaalipainoisilla laihduttajilla. Tutkimuksessa selvisi lisäksi, että edellisen vuoden aikana tarkoituksellisesti laihtuneilla henkilöillä oli suurempi riski sairastua tyypin 2 diabetekseen 15 vuoden seurannan aikana kuin henkilöillä, jotka eivät olleet laihtuneet tarkoituksellisesti. Riski oli suuntaa antavasti korostunut laihduttajilla, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, kuten epäterveellinen ruokavalio, vähäinen liikunta-aktiivisuus ja lyhyt keskimääräinen unen kesto. Tulosten perusteella itseraportoitu laihduttaminen voi olla väestötasolla yhteydessä suurempaan riskiin lihoa ja sairastua T2D:een pitkällä aikavälillä. Epäonnistunut laihduttaminen voi johtaa toistuviin laihduttamisyrityksiin ja painon ”jojoiluun”. Vaihtoehtoisesti on mahdollista, että laihduttajat eroavat ei-laihduttajista ja ovat alun perin muista tekijöistä johtuen suuremmassa vaarassa lihoa ja sairastua T2D:een. Tarkoituksellisen laihtumisen ja T2D:n ilmaantuvuuden suuntaa antavasti korostunut yhteys henkilöillä, joilla oli epäterveellisiä elintapoja viittaa siihen, että etenkin kehnosti toteutettu laihduttaminen yhdistettynä kyseisiin elintapoihin voi olla yhteydessä haitallisiin seurauksiin. | ||
Siitonen Niina | 2013 | Elämäntapojen ja perimän vuorovaikutus sydän ja verisuonitautien varhaisissa riskitekijöissä ja sukuriskissä (STRIP-tutkimus) |
Juho Vainion säätiön rahoitus mahdollisti STRIP-tutkimukseen osallistuneiden lasten vanhempien genotyyppauksen. Yhteensä 1152 STRIP-lasten äitiä ja/tai isää genotyypattiin kesällä v. 2016 Helmholtz Instituutissa Saksasssa käyttäen koko perimän kattavaa Illuminan Infinium CoreExome-24 BeadChip-alustaa. Genotyyppaus onnistui teknisesti hyvin ja datan laaduntarkistus ja saattaminen käyttökuntoon on parhaillaan käynnissä. STRIP-lasten vanhempien genotyyppitietoja voidaan jatkossa käyttää monenlaisissa riskitekijäanalyyseissä. Lisäksi vanhempien geenitietoa voidaan hyödyntää lasten puuttuvien genotyyppitietojen imputoinnissa, jolloin lasten geenitiedoista saadaan entistä kattavammat. | ||
Toyinbo Oluyemi | 2018 | Indoor Environmental Quality, Pupil’s Health and Academic Performance |
Adequate ventilation in classroom increase student academic performance relating to mathematics and reading tests. A low classroom ventilation was related to thermal discomfort in classroom (Finland and the US). A low ventilation affect students’ health by encouraging respiratory symptoms. Facilities of schools studied in Nigeria was low for example, only one out of five schools studied had functioning toilet system. | ||
Vornanen Marleena | 2019 | Suomalaisten suhtautuminen geeniriskitiedon hyödyntämiseen terveydenhuollossa |
Tilastollisessa osassa selvisi, että he, joilla on perheessä diabetesta, sydän- ja verisuonisairautta, syöpää tai masennusta, kokevat oman riskinsä sairastua kyseiseen tautiin korkeammaksi kuin muut. Tämä yhteys säilyi, kun huomioitiin vastaajan ikä, sukupuoli, koulutustaso, elintavat ja kehon paino. Viiden vuoden seurannassa kohonneet riskitekijät ennustivat korkeampaa koettua riskiä, kun taas lähtötilanteen koettu riski ei ennustanut terveyttä edistäviä muutoksia liikunnassa, painossa tai verensokerissa. Laadullisen osan tulokset osoittivat, että huolimatta myönteisestä suhtautumisesta sekundaarilöydösten vastaanottamiseen, osallistujat pohtivat, olisiko aiheeseen liittyvää neuvontaa ja ennaltaehkäisevää hoitoa riittävästi saatavilla yksilöille ja perheille. Sydänsairauksiin liittyviä löydöksiä ei koettu yhtä huolestuttavina kuin syöpään liittyviä löydöksiä tai tietoa perinnöllisestä riskistä psykiatrisiin tai neurologisiin sairauksiin. Ihmiset arvioivat riskejään optimistisesti, mutta tosiasialliset riskitekijät heijastuvat arvioon omasta riskistä sairastua kansantauteihin. Koettu riski tai terveystarkastuspalautteen saaminen eivät kuitenkaan yksinään todennäköisesti johda pysyviin elintapamuutoksiin. Yhä yksilöllisemmässä riskiviestinnässä tulee huomioida myös neuvonnan ja elintapamuutoksiin liittyvien pystyvyyskokemusten merkitys. Maallikoiden käsitykset sairauksista on huomioitava riskiviestinnässä, sillä aiemmat käsitykset vaikuttavat uuden riskitiedon käsittelyyn. Kun annetaan genomitutkimuksista saatavaa riskitietoa, ennalta ehkäisevät hoitopolut on suunniteltava ja selvitettävä yksilöille ja perheille asianmukaisesti. | ||
Vähämurto Lauri | 2013 | Asuinpaikan vaikutus sepelvaltimotaudin riskitekijöihin |
Apuraha mahdollisti väitöskirjatyöni ensimmäinen osatyön valmistumisen. Se on julkaistu kansainvälisessä, vertaisarvioidussa julkaisusarjassa "the Scandinavian Journal of Public Health" 1/2016. Ensimmäisessä osatyössä havaitsimme Itä-Suomesta Länsi-Suomeen vuosien 1980 ja 2007 välissä muuttaneilla tutkittavilla matalammat riskitekijätasot ja pienemmän kaulasuonten intima-media-kerroksen (IMT) paksuuden verrattuna tutkittaviin, jotka olivat asuneet koko tämän ajan Itä-Suomessa. Osa eroista riskitekijätasoissa länteen muuttaneiden ja Itä-Suomeen jääneiden välillä oli havaittavissa läpi pitkän tutkimusajan vuodesta 1980 vuoteen 2007 asti. Länsi-Suomeen muuttaneiden ja Länsi-Suomessa jatkuvasti asuneiden tutkittavien välillä ei ollut eroa IMT:ssä vuonna 2007. | ||
Vähämurto Lauri | 2019 | Asuinpaikan vaikutus sepelvaltimotaudin riskitekijöihin, varhaisiin valtimomuutoksiin ja sydämen rakennemuutoksiin (LASERI-tutkimus) |
Uusimpina tutkimustuloksina (elokuussa 2019 julkaistu) havaitsimme kaupungeissa asuvilla suomalaisilla tutkittavilla matalammat sepelvaltimotaudin riskitekijätasot sekä keskimääräisesti pienemmän sydämen vasemman kammion massan kuin maaseudulla asuvilla. Kaupunkilaisilla oli myös korkeampi sosioekonominen asema kuin maaseudulla asuvilla. Tammikuussa 2019 julkaistussa artikkelissamme totesimme itäsuomalaisilla 31-vuoden seurannan aikana korkeammat sepelvaltimotaudin riskitekijät verrattuna länsisuomalaisiin. Kuitenkin nykyisin riskitekijätasot ovat samalla tasolla. | ||
Vähämurto Lauri | 2017 | Asuinpaikan vaikutus sepelvaltimotaudin riskitekijöihin |
Myöntämänne apuraha vuodelle 2017 on mahdollistanut toisen osatyön valmistumisen ja submittoinnin ja kolmannen osatyön valmistelun. Toisessa osatyössä vertailemme sydämen vasemman kammion massaa ja diastolista funktiota itä- ja länsisuomalaisten välillä. Diastolista funktiota mallintaessa keskityimme erityisesti E/e'- suhteeseen, joka on kansainvälisesti hyväksytyin diastolisen toiminnan markkeri. Havaitsimme Itä-Suomessa lapsuudessa (1980) asuneilla suuremman sydämen vasemman koon massan sekä huonomman E/e’- suhteen. Kolmannessa osatyössä olen syventynyt sepelvaltimotaudin riskiprofiilin erojen kehitykseen itä- ja länsisuomalaisten välillä. Ainutlaatuista pitkittäisaineistoamme hyödyntäen olen tutkinut itä- ja länsisuomalaisten sepelvaltimotaudin riskitekijöiden eroja kumulatiivisesti vuodesta 1980 nykypäivään. Erityisesti mielenkiinnon kohteena on ollut, ovatko riskitekijätasot kaventuneet systemaattisesti kuten muissa tutkimuksissa. Tutkimuksessa olemme havainneet, että itäsuomalaisilla tutkittavillamme on ollut länsisuomalaisia korkeammat riskitekijätasot esimerkiksi seerumin totaalikolesterolissa systemaattisesti lapsuudesta saakka, mutta erot ovat kaventuneet ja nykyisin lähes olemattomat. | ||
Välimaa Raili | 2019 | Lapsen ja nuoren erilaiset ja erilaistavat terveyden voimavarat |
Hankkeessa tarkasteltiin 11–15-vuotiaiden terveyttä tukevia ja kuluttavia voimavaroja ja voimavaraprofiileja sekä niiden yhteyksiä terveyskäyttäytymiseen ja muihin terveyden indikaattoreihin (koettu terveys, somaattinen ja psyykkinen oireilu, paino) Suomessa ja kansainvälisesti WHO-Koululaistutkimuksen (HBSC Study, www.hbsc.org) aineistojen avulla. Voimavaroja olivat inhimillinen (esim. terveyden lukutaito), sosiaalinen (esim. perhe- ja koulusuhteet), kulttuurinen (esim. seuratoiminta) ja taloudellinen (perheen varallisuus). Terveyden eriarvoisuus alkaa kehittyä varhain, joten eriarvoisuuden ehkäisemiseen tulee panostaa jo lapsuudessa. Nyt kerätyn vertailutiedon avulla voimme tarkastella suomalaisten lasten ja nuorten voimavaroja ja terveyttä suhteessa muiden maiden saman ikäisiin ja tunnistaa Suomen vahvuuksia ja heikkouksia lasten ja nuorten terveyden edistämisessä sekä arvioida tehtyjen toimenpiteiden merkitystä. Tutkimuksessa validoitiin kansainvälisen HBSC tutkimuksen aineiston avulla terveyden lukutaidon mittari (HLSAC). TUTKIMUSHANKKEEN KESKEISIÄ TULOKSIA JA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ I Terveyden lukutaidon mittarin validointi KESKEISET TULOKSET: Tutkimuksessa kehitettiin lyhyt, moniulotteinen ja teoriaan perustuva mittari (HLSAC, Health Literacy for School-Aged Children) kouluikäisten lasten ja nuorten koetun terveyden lukutaidon mittaamiseen. Mittarin avulla pystyttiin tutkimaan ensimmäistä kertaa suomalaisten lasten ja nuorten terveyden lukutaitoa väestötasolla. Lisäksi tutkittiin mittarin soveltuvuutta maiden väliseen vertailuun. Tulokset osoittivat, että mittarin psykometriset ominaisuudet olivat asianmukaisella tasolla. Terveyden lukutaitoa osoittavien keskiarvojen vertailu osoitti tilastollisesti merkittäviä keskiarvoeroja sekä sukupuoli- ja ikäryhmien että eri maiden välillä. JOHTOPÄÄTÖKSIÄ: Pätevä ja luotettava terveyden lukutaidon mittausmenetelmä luo pohjan terveyden lukutaidon tasojen arvioinnille sekä asianmukaisten interventioiden suunnittelulle ja kohdentamiselle. HLSAC mittari soveltuu väestötasoisiin tutkimuksiin lapsilla ja nuorilla, ja se on lupaava väline koetun terveydenlukutaidon vertailuun eri maiden välillä. (kaikki lähteet) II Terveyden voimavarat KESKEISET TULOKSET: Tutkimuksessa analysoitiin nuorten terveyden voimavarojen ja useiden terveysindikaattoreiden välisiä yhteyksiä (tupakointi, alkoholin käyttö, yöunen pituus, liikunta, terveellinen ruokavalio, suun terveys, itsearvioitu terveys, koetut oireet). Aineistona käytettiin WHO-Koululaistutkimuksen aineistoa vuodelta 2014 (n = 3833). Tarkasteltavia terveyden voimavaroja olivat indikaattorit: perheen talous; yksilölliset psyykkiset tekijät; perheen sosiaaliset suhteet; ystävyyssuhteet; koulun sosiaaliset suhteet; sekä inhimilliset voimavarat kuten terveyden lukutaito ja koulumenestys. Tutkimuksessa tunnistettiin kuusi erilaista terveysvoimavarojen profiilia. Nämä olivat: ‘Limited in most assets, despite medium affluence’, ‘Mostly average assets, but low affluence’, ‘Mostly average assets, though high affluence’, ‘Mostly above average assets’, ‘Rich in most assets’, and ‘Rich in all assets’. Terveysvoimaraprofiilit olivat yhteydessä nuorten riskikäyttäytymisen tasoon sekä koetun terveyden indikaattoreihin. JOHTOPÄÄTÖKSIÄ: Nuorilla on erilaisia terveysvoimavaraprofiileja. Useiden terveyden voimavarojen omaaminen suojelee nuorta riksikäyttäytymiseltä sekä huonolta terveydeltä sekä edistää myönteisiä terveyskokemuksia. Terveyden edistämisessä tulisi tukea monipuolisesti erilaisia nuorten terveyden voimavaroja. (Paakkari, L., Torppa, M., Välimaa, R. et al. Health asset profiles and health indicators among 13- and 15-year-old adolescents. Int J Public Health 64, 1301–1311 (2019). https://doi.org/10.1007/s00038-019-01280-7) III Terveyden lukutaidon merkitys nuorten terveydessä ilmeneviä eroja selvitettäessä KESKEISIÄ TULOKSIA: Tutkimuksessa selvitettiin terveyden lukutaidon (health literacy) roolia terveydessä ilmenevien erojen muodostumisessa nuorilla. Tutkimuksessa tarkasteltiin rakenteellisten tekijöiden (ikä, sukupuoli, perheen varallisuus, koulumenestys, koulutusorientaatio), terveyden lukutaidon ja terveysindikaattoreiden välisiä yhteyksiä. Terveyden lukutaito on itsenäinen terveydessä ilmeneviä eroja selittävä tekijä nuorilla. Korkea terveyden lukutaito oli yhteydessä myönteisiin terveysindikaattoreihin. Terveyden lukutaito oli välittävä tekijä terveyskäyttäytymisen ja rakenteellisten tekijöiden välillä. Koulumenestys ja koulutusorientaatio selittivät terveyden lukutaidon tasoa, joka puolestaan selitti terveyden kokemuksia. JOHTOPÄÄTÖKSIÄ: Terveyden lukutaidon käsite on hyödyllinen pyrittäessä ymmärtämään eroja terveydessä. Terveyden lukutaito toimii mekanismina välittäen koulumenestyksen ja koulutusorientaation vaikutuksia terveyden kokemuksiin. Matala terveyden lukutaidon taso määrittää epäoikeudenmukaiseen asemaan terveytensä suhteen ne nuoret, jotka menestyvät huonosti koulussa ja jotka eivät suunnittele lukio-opintoja. (Paakkari, L., Torppa, M., Paakkari, O., Välimaa, R., Ojala, K., Tynjälä, J. Does health literacy explain the link between structural stratifiers and adolescent health?, European Journal of Public Health, Volume 29, Issue 5, October 2019, Pages 919–924, https://doi.org/10.1093/eurpub/ckz01) |
Terveyskasvatus
Aittasalo Minna | 2012 | STEP-STUDY: promoting walking in worksite setting - evaluation of pedometer-based randomized intervention supported with e-mail |
Tutkimuksen arvioinnissa käytettiin RE-AIM-viitekehystä (Reach=Tavoittavuus, Effectiveness=Vaikuttavuus, Adoption=Käyttöönotto, Implementation=Toteutuminen, Maintenance=Pysyvyys). Lisäksi laskettiin tutkimuksesta aiheutuneet välittömät kustannukset työntekijää kohden. Tavoittavuus: Seulontakyselyyn vastasi 992 työntekijää (65%). Heistä 241 eli 29 prosenttia oli halukkaita osallistumaan tutkimukseen ja liikkuivat suosituksia vähemmän. Vaikuttavuus: Kahden kuukauden kohdalla asiointikävelijöiden määrä lisääntyi askelmittariryhmässä enemmän kuin vertailuryhmässä. Kuuden kuukauden kohdalla samansuuntainen havainto tehtiin vapaa-ajan kävelijöiden määrässä. Molemmissa aikapisteissä portaiden kävelyyn käytetty aika lisääntyi askelmittariryhmässä enemmän kuin vertailuryhmässä. Käyttöönotto ja toteutuminen: Tutkimus toteutui kaikissa työpaikoissa ennalta tehdyn aikataulun mukaisesti. Työntekijöistä 97 prosenttia ilmoitti käyttäneensä askelmittaria ja 93 prosenttia askelpäiväkirjaa ainakin jossain määrin tutkimuksen aikana. 99 prosenttia sähköpostiviesteistä tavoitti työntekijät ja 80 prosenttia työntekijöistä ilmoitti lukeneensa viestit. Pysyvyys: Kuusi kuukautta tutkimuksen päättymisen jälkeen yhdeksässä työpaikassa oli käynnistetty liikuntaa edistäviä toimenpiteitä ja kuudessa työpaikassa oli käytössä askelmittari. Askelmittariryhmässä oli edelleen enemmän portaiden ja vapaa-ajan kävelijöitä kuin vertailuryhmässä. Kustannukset: Tutkimuksesta aiheutuneet välittömät kustannukset olivat 43 euroa työntekijää kohden. Kustannuksiin laskettiin tutkijan käyttämä työaika yhteiseen tapaamiseen työpaikalla, työpaikan yhdyshenkilön järjestelyihin käyttämä työaika ja työterveyshoitajan sähköpostien lähettämiseen käyttämä työaika sekä askelmittari ja sen käyttöön liittyvä tukimateriaali. Johtopäätökset Askelmittari ja sähköpostiviestit lisäsivät työntekijöiden kävelyä, mutta vaikutukset olivat melko pieniä ja kohdistuivat vain osaan kävelyn kirjosta. Tulokset eivät myöskään heijastuneet istumisen päivittäiseen kestoon. Vaikutuksia olisi ehkä saatu vahvistettua järjestämällä työntekijöille useampi kuin yksi tapaamiskerta. | ||
Paakkari Leena Tuulikki | 2011 | Terveystiedon opettajaopiskelijoiden käsityksiä terveystieto-oppiaineesta, oppimisesta ja opettamisesta opiskelun aikana sekä työuran alkuvaiheessa |
Tutkimus osoitti, että terveystieto ja sen opettaminen ja oppiminen ymmärrettiin hyvin eri tavoin. Suppeimmillaan terveystietoa kuvattiin tiedon siirtämisen kontekstina, opettamista tiedon välittämisenä ja oppimista lähinnä tiedon muistamisena. Laajimmillaan terveystieto nähtiin kontekstina eettisen vastuullisuuden kehittämiselle, opettaminen oppilaista ja opettajasta muodostuvan oppimisyhteisön rakentumisena sekä oppiminen kollektiivisen merkityksen rakentamisena. Erilaisten käsitysten välillä erottui kriittisiä eroja, joihin tarttumalla opettajankouluttajat voisivat kehittää opiskelijoittensa ymmärrystä terveystieto-oppiaineesta, sen opettamisesta ja oppimisesta monipuolisempaan suuntaan. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös opettajaopiskelijoiden käsitysten kehittymistä terveystiedon opettajakoulutuksen aikana sekä työuran alkuvaiheessa. Nonparametriset testit osoittivat, etteivät käsitykset juuri muuttuneet tutkittavalla aikavälillä. Toisaalta oli positiivista, että niiden opiskelijoiden osuus, jotka kuvasivat terveystietoa lähinnä terveystietojen ja taitojen välittämisenä ja siihen liittyvää oppimista ainoastaan muistamisena, väheni ajan kuluessa. Tulos antaa viitteitä siitä, että koulutuksessa opiskelijoiden käsityksiin tulisi tarttua hanakammin ja niitä tulisi tietoisesti yrittää kehittää monipuolisempaan suuntaan. Lisäksi oli myönteistä, että opiskelijan käsitykset oppiaineesta ja sen opettamisesta ja oppimisesta olivat varsin samansuuntaisia, mikä antaa viitteitä siitä, että käytännön opetustilanteissa opettajan tavoitteet, opettaminen ja oppiminen ovat linjassa toistensa kanssa. Toki tässäkin asiassa on koulutuksella vielä työsarkaa, niin yksiselitteisiä eivät tulokset olleet. (muokattu JY:n lehdistötiedotteesta) | ||
Salanterä Sanna | 2018 | Your JOYce- tutkimushanke: Lasten ja nuorten terveydenlukutaidon edistäminen ja terveyttä edistävien valintojen tukeminen terveyspelien avulla |
Hankkeessa kehitettiin ja arvioitiin vuosina 2015-2018 kolmea lasten, nuorten ja lapsiperheiden terveyden edistämiseen tarkoitettua digitaalista pelillistä sovellusta. Fume-, HyväMe- ja Movenator-sovellusten kehittäminen tapahtui tutkimusnäyttöön ja teoreettiseen tietoon pohjautuen monitieteisesti ja käyttäjälähtöisesti, yhdessä kohderyhmän kanssa. Hankkeen tuloksista on kirjoitettu yhteensä 8 tieteellistä, vertaisarvioitua artikkelia, 19 konferenssijulkaisua ja useita muita kirjoituksia. Hankkeesta on lisäksi valmistunut 2 väitöskirjaa ja 4 pro gradu -tutkielmaa. 1) Hankkeessa kehitetty Fume-mobiilipeli kohdentuu varhaisnuorten tupakkaan liittyvän terveydenlukutaidon tukemiseen ja tupakoinnin ennaltaehkäisyyn. Peli on saatavissa mobiilikaupoista maksuttomasti ja se on levinnyt laajalle käyttöön kansallisesti. Fume on mukana mm. virtuaalisessa Terveyskylä-palvelussa ja sen käyttöönotosta ollaan kiinnostuttu myös kansainvälisesti. Fumeen liittyvän tutkimuksen tulokset toivat esille, että nuoret toivovat tupakkaan liittyvässä terveysohjauksessa kiinnitettävän huomiota muun muassa tupakoimattomuuden positiivisten puolien korostamiseen vain tupakoinnin negatiivisten haittojen korostamisen ohella. Lisäksi Fumea arvioineessa tutkimuksessa peli osoittautui terveysohjaukseen soveltuvaksi menetelmäksi. Kahden viikon ajanjaksona Fumen käyttö (P ≤ 0.001 kaikille arvioille) ja nuorten kiinnostus Fumea kohtaan (P ≤ 0.001) olivat suurempaa verrattuna kontrolli-interventioon (internetsivustoversio). Varhaisnuorten mielipiteet interventioista eivät eronneet toisistaan tilastollisesti merkitsevästi. Havaitsimme myönteisiä muutoksia Fumea käyttäneiden varhaisnuorten savukkeisiin liittyvissä mielikuvissa (pos.mielikuvat P=0.002; neg. mielikuvat P=0.02) ja asenteissa savukkeiden polttamista kohtaan (P=0.01). Emme havainneet vastaavia muutoksia internetsivustoa käyttäneen ja ilman interventiota jääneen kontrolliryhmän sisällä. 2) HyväMe-sovellus kehitettiin lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistämiseen lastenneuvoloissa ja sovellus herättänyt laajaa kiinnostusta. Sovelluksen avulla lapsiperheet voivat arvioida terveystottumuksiaan, voimavarojaan ja päivärytmiään ja saada siitä palautetta. Neuvoloiden terveydenhoitajat saavat sovelluksen kautta tietoa perheiden yksilöllisestä tilanteesta ja tarpeista, mikä helpottaa perhelähtöisen terveysohjauksen toetutumista vastaanotolla. Monimenetelmäinen lastenneuvoloissa toteutettu soveltuvuustutkimus arvioi HyväMe-intervention käytettävyyttä ja hyväksyttävyyttä terveydenhoitajien sekä 1,5- ja 4-vuotiaiden lasten ja heidän perheidensä näkökulmasta. Tulosten mukaan interventio oli käytettävä ja hyväksyttävä. Tutkittavat toivat esiin intervention parantamisehdotuksia, jotka liittyivät intervention sujuvuuden ja pelillisten elementtien lisäämiseen sekä vanhemmille osoitetun yksityiskohtaisemman palautesysteemin luomiseen. Soveltuvuustutkimuksen tulosten perusteella interventiota muokattiin ja intervention vaikuttavuuden tutkimus on tällä hetkellä (2018-2019) käynnissä lastenneuvoloissa. 3) Movenator-peli kohdentuu varhaisnuorten fyysisen aktiivisuuden edistämiseen. Mobiilipeli-intervention ideana on saada lapset liikkumaan enemmän vapaa-ajallaan, sillä pisteitä kertyi jokaisesta tehdystä askeleesta. Alakouluissa toteutetun käytettävyyden ja soveltuvuuden tutkimuksessa peli osoittautui käytettäväksi ja mielenkiintoiseksi tavaksi edistää liikuntaa. Peli on teknisen jatkokehityksen alla. | ||
Salmela Sanna | 2012 | Elintapaohjauksen lähtökohtia korkeassa diabetesriskissä olevilla henkilöillä Tyypin 2 diabeteksen ehkäisyn toimeenpanohankkeessa (D2D): Elintapaohjaus ennen D2D-hanketta, koettu ohjaustarve ja sovitut interventiomuodot. |
- Suurin osa (lähes 70 %) korkeassa diabetesriskissä olevista osallistujista raportoi, että he olivat saanet elintapaohjausta jo ennen D2D-hanketta. Henkilöt, joilla oli diabetes tai dyslipidemia, raportoivat muita todennäköisemmin saaneensa ohjausta.Aiempi ohjaus ei vähentänyt eikä lisännyt osallistujien kokemaa tarvetta elintapaohjaukselle. Aiempi ohjaus ei myöskään vaikuttanut siihen, sopiko henkilö osallistuvansa ohjattuun interventioon vai jättäytyikö hän sen ulkopuolelle. - Puolet hankkeeseen osallistuneista naisista ja reilu kolmannes miehistä koki hankkeen alussa tarvetta elintapamuutosta tukevalle ohjaukselle (eli tuelle, ohjaukselle tai lisätiedolle). Tästä huolimatta suurin osa osallistujista sopi osallistuvansa D2D-hankkeen ohjattuun interventioon. Omatoimisia elintapamuuttajia oli vain kahdeksan prosenttia ja intervention ulkopuolelle jääneitä 12 prosenttia. - Vajaa puolet ohjatusta interventiosta sopineista koki tarvetta elintapaohjaukselle. Noin kolmannes omatoimisista muuttajista ja intervention ul-kopuolelle jääneistä koki tarvetta ohjaukselle. - Reilu 70 prosenttia niistä, jotka olivat sopineet osallistuvansa ohjattuun interventioon, osallistui ohjaukseen vähintään kerran. Ohjaustarpeen kokeminen lisäsi osallistumisen todennäköisyyttä ainoastaan naisilla. - Naiset ohjautuivat todennäköisemmin ohjattuun interventioon ja miehet intervention ulkopuolelle. Naiset ja miehet sopivat yhtä todennäköisesti omatoimisesta interventiosta. - Ohjatulle interventiolle otollisimpia ihmisryhmiä olivat lihavat miehet ja naiset sekä miehistä lisäksi yksin asuvat, aktiivisissa muutosvaiheissa olevat ja matalasti koulutetut, alle 45-vuotiaat miehet. Omatoimiselle interventiolle otollisimpia ihmisryhmiä olivat normaalipainoiset naiset sekä korkeasti koulutetut miehet, joilla on keskivartalolihavuutta ja sosiaalista tukea muutokselle. Intervention ulkopuolelle jäämiselle altistavat yksin asuminen ja miehillä lisäksi korkea koulutus, normaali vyötärönympärysmitta ja eläkeikä. Johtopäätökset: - Aiemman ohjauksen suurta esiintyvyyttä korkean riskin väestössä voidaan pitää sekä korkeariskisen henkilön että terveysammattilaisen voimavarana: Ohjausta ei tarvitse aloittaa alusta, vaan se voidaan rakentaa olemassa olevan osaamisen pohjalle. - Sen perusteella, että aiempi ohjaus oli yleistä ja että se ei vähentänyt koettua lisäohjauksen tarvetta, ei voi tehdä luotettavia johtopäätöksiä toteutuneen ohjauksen laadusta ja vaikuttavuudesta. - Terveydenhuollon elintapaohjauksessa näyttäisi korostuvan sekundaaripreventiivinen näkökulma eli niitä, joilla jo on sairauksia tai riskitekijöitä, saatetaan ohjata muita todennäköisemmin. - Ohjattuja ja omatoimisia interventioita tulisi kohdentaa korkean riskin henkilöihin, jotka kokevat ohjauksen, ja tuen ja lisätiedon tarvetta. Korkeariskisessä väestössä on kuitenkin myös merkittävä määrä heitä, jotka eivät kaipaa ohjausta, tukea tai lisätietoa. Tämän vuoksi elintapaohjaus ei ole vastaus heidän tarpeisiinsa. - Korkeariskisten joukossa on henkilöitä, jotka suosivat omatoimista elintapainterventiota, mikä tulisikin nähdä varteenotettavana muutoksen mahdollisuutena. Omatoimisen elintapamuutoksen valinneista osa kokee tarvetta ohjaukselle, tuelle tai lisätiedolle. - Osa korkeariskisistä henkilöistä jää sekä omatoimisen että ohjatun intervention ulkopuolelle. Erityisesti yksin asuvat henkilöt ja miehet on huomioitava, kun elintapaohjausjärjestelmää ja muita elintapamuutosta tukevia keinoja kehitetään. - Joiltakin osin tulokset viittaavat siihen, että osa korkeariskisistä henkilöistä voi sopia ohjatusta tai omatoimisesta muutoksesta lähinnä sosiaalisen paineen takia. |
Kuntoutus
Edgren o.s.Koskinen Johanna | 2011 | Ikääntyneiden lonkkamurtumapotilaiden toimintakyky ja elämänlaatu sekä kahden erilaisen kuntoutusmenetelmän vaikutukset |
Lonkkamurtumat ovat yleisiä tapaturmia ikääntyneillä. Suomessa lonkkamurtumia sattuu vuosittain noin 7000, joista suurin osa yli 50-vuotialle. Tyypillisesti lonkkamurtuma tapahtuu kaatumisen seurauksena, joten kaatumisten riskitekijöitä voidaan pitää myös lonkkamurtumien riskitekijöinä. Luonnollisesti myös luun lujuuteen vaikuttavat tekijät ovat yhteydessä lonkkamurtuman syntymiseen. Vaikka viimeisimpien arvioiden mukaan lonkkamurtumien ilmaantuvuus on kääntynyt laskuun, lonkkamurtumien kokonaismäärän odotetaan nousevan ikääntyneen väestön määrän lisääntyessä. Lonkkamurtumien seurauksia arvioidaan usein rahallisesti. Esimerkiksi yhden lonkkamurtuman hoitokustannukset ensimmäisen vuoden aikana ovat 20 000 €. Usein kuitenkin murtuman vaikutukset myös yksilön toimintakykyyn ovat hyvin laaja-alaisia ja pitkäkestoisia. Tutkimusten mukaan lonkkamurtuman kokeneista alle puolet kuntoutuu murtumaa edeltäneelle tasolle ja jopa kolmasosa joutuu pysyvästi laitoshoitoon. Tällöin myös lonkkamurtumasta aiheutuvat kustannukset sekä yksilön kokema inhimillinen haitta lisääntyvät merkittävästi. Lonkkamurtuman jälkeistä kuntoutumista heikentää monesti tapaturman aiheuttama voimakas kaatumisen pelko sekä pitkittynyt kipu. Lisäksi heikentynyt tasapaino ja alentunut lihasvoima hidastavat toipumista. Edellä mainittujen tekijöiden yhteisvaikutus johtaa monesti fyysisen aktiivisuuden vähenemiseen, mikä puolestaan edesauttaa liikkumiskyvyn heikkenemistä sekä pitkäaikaisten toiminnanvajausten syntymistä. Tämä noidankehä johtaa pahimmillaan siihen, ettei lonkkamurtumasta toipumassa oleva yksilö lopulta pysty selviytymään itsenäisesti edes päivittäisistä perustoiminnoista. Oikein ajoitetulla ja toteutetulla kuntoutuksella on oletettavasti merkittävä rooli toimintakyvyn elpymisen ja ylläpysymisen kannalta. Aikaisempien kokeellisten tutkimusten perusteella tiedetään, että progressiivisella voimaharjoitellulla on mahdollista kehittää lihasvoimaa, lihasmassaa ja jopa dynaamista tasapainoa. Lisäksi tutkijat ovat selvittäneet, että tasapainoa harjoittamalla on mahdollista parantaa pystyasennon hallintaa, ylläpitää fyysistä toimintakykyä ja vähentää kaatumisriskiä. Ei kuitenkaan ole varmuutta, ovatko parantunut lihasvoima ja tasapaino suoraan yhteydessä myös kuntoutujan itse arvioimaan toimintakykyyn. Tällä tarkoitetaan yksilön omaa käsitystä siitä, kuinka hyvin hän pystyy suoriutumaan päivittäisistä toiminnoista. Tarvittaisiin enemmän tutkittua tietoa, minkä tyyppisellä kuntoutuksella on mahdollista vaikuttaa lonkkamurtumasta toipumassa olevan yksilön fyysiseen toimintakykyyn. Tällä hetkellä vahvinta näyttöä on geriatrisen laitoskuntoutuksen hyödyistä. Huomattavasti vähemmän on kuitenkin tutkittu avokuntoutusmalleja, erityisesti kotona tapahtuvaa kuntoutusta. Harvojen kotikuntoutuksen vaikutuksia selvittäneiden kokeellisten tutkimusten tulokset ovat olleet keskenään ristiriitaisia. Kuitenkin juuri kotikuntoutus voisi olla optimaalinen vaihtoehto sairaalasta kotiutumisen jälkeen kun fyysinen kunto on vielä heikko ja kotoa poistuminen siksi haasteellista. Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli tutkia progressiivisen kolmen kuukauden mittaisen voimaharjoittelun sekä yksilöllisen vuoden kestäneen kotikuntoutuksen vaikutuksia itse arvioituun fyysiseen toimintakykyyn lonkkamurtuman jälkeen. Väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin myös toimintakyvyn, tasapainon ja tasapainon varmuuden välisiä yhteyksiä. Tutkimuksen aineisto kerättiin Jyväskylän yliopiston Terveystieteiden laitoksella toimivassa Gerontologian tutkimuskeskuksessa yhteistyössä Keski-Suomen sairaanhoitopiirin, Jyväskylän kaupungin ja yhdeksän naapurikunnan kanssa vuosina 2004–2005 ja 2008–2012. Tutkimukseen osallistui 159 60-vuotiasta tai vanhempaa kotona asuvaa iäkästä henkilöä, joilla oli ollut lonkkamurtuma 6 viikkoa–7,5 vuotta aiemmin. Tutkimukseen sisältyi kaksi satunnaistettua kontrolloitua koetta. Tutkittavista 43 osallistui kolmen kuukauden mittaiseen fysioterapeutin ohjaamaan yksilöllisesti suunniteltuun progressiiviseen voimaharjoitteluun, joka toteutui seniorikuntosalilla (Asymmetria). Lisäksi 81 tutkittavaa osallistui vuoden kestäneeseen yksilölliseen kotikuntoutukseen (ProMo), johon kuului 5–6 fysioterapeutin kotikäyntiä sekä 3–5 seurantapuhelua. Kotikuntoutukseen sisältyi muun muassa progressiivisia voima-, liikkuvuus- ja tasapainoharjoituksia, liikuntaneuvontaa sekä kotiympäristön turvallisuuden ja apuvälineiden arviointi. Lisäksi kotikäynneillä keskusteltiin kaatumisen pelosta sekä kivun hallintakeinoista. Fyysistä toimintakykyä arvioitiin kyselylomakkeella, jossa tiedusteltiin päivittäisissä perustoiminnoissa (ADL) ja instrumentaalisissa toiminnoissa (IADL) koettuja vaikeuksia 14–15 kysymyksellä. Tasapainon varmuutta arvioitiin ABC-testillä ja toiminnallista tasapainoa Bergin tasapainotestillä. Asymmetria-tutkimuksessa mittaukset tehtiin kaksi kertaa: ennen voimaharjoittelujaksoa sekä sen jälkeen. ProMo-tutkimuksessa mittaukset toistettiin neljä kertaa: alkumittauksissa ennen kuntoutusjakson alkua sekä 3, 6 ja 12 kk kuluttua alkumittauksista. Tutkimuksessa todettiin, että progressiivinen voimaharjoittelu paransi fyysistä toimintakykyä, kun harjoittelu toteutettiin keskimäärin kolme ja puoli vuotta lonkkamurtuman jälkeen. Erityisesti päivittäisistä perustoiminnoista selviytyminen helpottui. Myös vuoteeseen siirtyminen ja vuoteesta ylösnousu sekä raskaiden taloustöiden tekeminen helpottuivat. Yksilöllisellä kotikuntoutuksella, joka alkoi mahdollisimman pian kotiutumisen jälkeen, ei sen sijaan ollut laaja-alaisia vaikutuksia toimintakykyyn. Kuitenkin sekä ruuanlaitto että lääkkeiden annostelu ja ottaminen helpottuivat, joskaan muutos ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Molemmat edellä mainitut toiminnot ovat tärkeitä itsenäisen kotona asumisen kannalta. Tutkimuksessa saatiin lisäksi viitteitä kotikuntoutuksen laaja-alaisemmista vaikutuksista toimintakykyyn, kun analyyseistä jätettiin pois henkilöt, jotka eivät olleet harjoitelleet ohjeiden mukaisesti tai jotka lääkäri oli määrännyt tauolle terveydentilaan liittyvien syiden vuoksi. Tutkimuksessa havaittiin lisäksi, että tasapaino ja tasapainon varmuus olivat voimakkaasti yhteydessä toimintakykyyn. Kun tasapainon varmuutta mittaavan ABC-testin tulos laski kymmenellä pisteellä, riski toimintakyvyn heikkenemiseen oli teoreettisesti 10 % suurempi ja 20 % suurempi toiminnallista tasapainoa mittaavan Bergin tasapainotestin tuloksen laskiessa vastaavasti. Tässä tutkimuksessa fyysistä toimintakykyä arvioitiin kyselylomakkeella, joka ei ole yhtä herkkä muutokselle kuin laboratoriossa toteutettavat liikkumiskykyä ja fyysistä suoristuskykyä mittaavat testit. Alustavien tulosten mukaan yksilöllinen kotikuntoutus on ollut tehokasta liikkumiskyvyn ja fyysisen suorituskyvyn elpymisen kannalta. On mahdollista, että enemmän tehtäväorientoituneita harjoitteita sisältävä kuntoutus olisi nyt testattua kotikuntoutusta tehokkaampaa haluttaessa parantaa ikääntyneiden henkilöiden fyysistä toimintakykyä lonkkamurtuman jälkeen. Yhteenvetona voidaan todeta, että kolmen kuukauden voimaharjoittelu auttoi selviytymään paremmin päivittäisistä toiminnoista lonkkamurtuman jälkeen. Tutkimuksessa todettiin myös, että yksilöllisesti suunniteltu moniosainen kotikuntoutus saattaa parantaa lonkkamurtumasta toipuvien ikääntyneiden henkilöiden toimintakykyä. Lisäksi havaittiin, että tasapaino ja tasapainon varmuus olivat kumpikin itsenäisesti ja voimakkaasti yhteydessä päivittäisistä toiminnoista selviytymiseen, joten kaatumisen pelon hoitamiseen on jatkossa syytä kiinnittää enemmän huomiota kuntoutettaessa lonkkamurtumapotilaita. Nyt saatuja tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa lonkkamurtumasta toipumassa olevien ikääntyneiden henkilöiden kuntoutusta sekä päivitettäessä lonkkamurtumia koskevia Käypä Hoito -suosituksia. Tuloksista ja tutkimuksen aikana tehdyistä havainnoista on hyötyä myös jatkotutkimushankkeita harkittaessa. | ||
Takatalo Jani | 2012 | Manipulaation vaikuttavuus rintarangan kipuun sekä käytettyjen mittareiden reliabiliteetti. |
Rintarangan manipulaatiolla saadaan selvästi apua rintarankakipuun lyhytaikaisesti (välitön vaikutus ja 3 viikon seurannassa vaikutus), mutta pidempiaikaista vaikutusta ei manipulaatiolla ollut kuitenkaan rintarankakipuun. Osa mittareista (kulmamittari, mittanauhamittarit ja manuaaliset mittarit) oli erittäin hyvin toistettavia tutkijoiden välillä ja erityisesti tutkijan sisäisesti. |
Tupakka, alkoholi, huumeet
Aho Hanna | 2018 | Social involvement and adolescent smoking among vocational school students |
Tulosten mukaan yli kolmannes (36 %) ammattikoululaisista tupakoi päivittäin. Nuoret tupakoivat sitä todennäköisemmin mitä vähemmän vanhemmat osallistuivat nuoren elämään. Tupakoinnin todennäköisyyttä vähensi nuoren asuminen molempien vanhempien kanssa joko ydinperheessä tai vuoroviikoin vanhempien luona. Tupakoivien vanhempien lapset tupakoivat todennäköisemmin kuin tupakoimattomien vanhempien lapset ja tämä yhteys säilyi, vaikka vanhemmat olisivat lopettaneet tupakoinnin. Äitien päivittäinen tupakointi liittyi eri tavalla tyttöjen tupakointiin, mutta isien tupakointi oli yhteydessä samansuuntaisesti sekä tyttöjen että poikien tupakointiin. Päivittäin tupakoivat opiskelijat kokivat saaneensa vähemmän opettajien tukea, pitivät koulusta vähemmän ja lintsasivat enemmän kuin tupakoimattomat oppilaat. Myös se, että opiskelijalla oli läheinen ystävä/ystäviä, koulun henkilökunnan tupakointi sekä kiusaaminen olivat yhteydessä tupakointiin. Tupakoivat lähihoitajat normalisoivat tupakointia, kokivat olevansa vastuullisia tupakoitsijoita, ajattelivat tupakointinsa olevan hallinnassa ja kokivat tupakoinnin olevan osa identiteettiään. | ||
Araneda David | 2017 | Snus use and cigarette smoking in the Finnish population |
Most important results and conclusions of literature review "Epidemiology of snus use with a focus on youth": because of varying definitions of snus use related to frequency of use, comparing results on epidemiology of snus is difficult. Regarding social profiles of tobacco users, exclusive snus users represent a group at intermediate risk, while dual users of snus and cigarettes are associated with a less favourable profile. As various types of nicotine-delivery devices are coming onto the market, defining transitions between products and combined use has become even more challenging. Evidence on the association between snus use and later cigarette smoking differs between populations and settings. Cross-sectional studies among men with a history of cigarette smoking suggest a positive association between snus use and former smoker status. Results of experimental studies are in the same direction, although statistical significance has not always been found. The fact that snus use may be maintained after smoking cessation raises serious concern for how nicotine addiction remains untreated. When investigating epidemiology of snus use, it is essential to take into consideration multiple confounding variables and to agree on common definitions of tobacco-product use at baseline and at follow-up. Most important results and conclusions of the original article "Use of snus during late adolescence predicts daily cigarette smoking in early adulthood among Finnish young men": snus experimentation during late adolescence predicted becoming a daily smoker in early adulthood among boys who were never smokers at baseline. The six-fold odds ratio was attenuated to four-fold likelihood but remained significant after including other significant predictors of daily cigarette smoking, such as alcohol intoxication and maternal smoking. The rapid transition from non-existent to daily cigarette smoking in just a few years suggests a quick development of nicotine dependence, which could be partially explained by the use of smokeless tobacco products, such as snus. Our results provide support for the proposition that snus experimentation during late adolescence predicts daily cigarette smoking in early adulthood, even when other predictors of cigarette smoking are taken into account. It seems unlikely that a single-time use of snus could explain by itself a habit that emerges years after the exposure to this product; however, snus experimentation might constitute an indicator of propensity to regular snus use and initiation of other tobacco products. | ||
Aura Annamari | 2016 | Socio-ecological view of adolescents’ smoking behaviour in the cross-border area of two Karelias |
The purpose of this comparative study was to describe and compare 9th grade adolescents’ smoking behaviour between and within North Karelia in Eastern Finland and the Pitkäranta district, in the Republic of Karelia, Russia, from 1995 to 2013. Furthermore, the purpose was to find socio-ecological factors affecting the adolescents’ health behaviour. The health behaviour survey among adolescents was conducted in spring 2013. In Pitkäranta, data were collected from all pupils in all eight schools having 9th graders in 2013 (n=182). The response rate was 98% (101 boys, 78 girls). In North Karelia, data were collected from all pupils in eight schools selected for this study (n=645). The response rate was 95% (300 boys, 301 girls). In addition, the study utilised data from 1995 consisting of pupils (n=385) in all 10 comprehensive schools in the Pitkäranta district and pupils (n=2098) in 24 randomly selected schools in Eastern Finland. In total, 367 students (176 boys, 191 girls) from Pitkäranta and 1911 students (951 boys, 960 girls) from Eastern Finland completed the questionnaire and the response rates were 95% and 91%, respectively. The qualitative data (systematic literature review) were analysed with inductive analyses which were synthesized with the narrative analysis. The quantitative data consisted of four separate cross-sectional studies from the years 1995 and 2013 and was analysed with descriptive statistics and multivariate methods. The following statistical methods were used: percentages, chi-square test, general linear model, structural equation modelling and exploratory factor and logistic regression analysis. The literature review revealed that one of the most important socio-ecological factor related to adolescents’ health behaviour was family wealth, and adolescents from less wealthy families were at a higher risk for unhealthy behaviours. The results from empirical studies showed that the smoking prevalence among 9th graders did not change among either girls or boys in either country from 1995 to 2013. In North Karelia, daily smoking prevalence stayed at nearly 20% among Finnish boys and girls. In Pitkäranta, the prevalence remained at around 30% among Russian boys and at 7% among Russian girls. A best friend’s smoking is still the most important predictor for the adolescent’s own smoking and the non-normative attitudes and difficulties in refusing to smoke increased the risk of smoking experimentation and daily smoking. The results highlighted the need for evaluation of health promotion activities and anti-smoking education in schools. The schools are the central places for health promotion, and there is an opportunity for close collaboration between home and school, offering a growing possibility in preventing health problems later in life. The results also highlighted the need for carefully tailored gender and country-specific programmes which take into consideration adolescents’ socio-ecological circumstances as well as cultural factors. | ||
Heikkinen Noora | 2018 | Nuorten runsaaseen alkoholinkäyttöön liittyvät aivomuutokset |
Nuorten runsas alkoholinkäyttö on yhteydessä siihen, kuinka aivot toimivat, ja millaiset ne ovat rakenteeltaan aikuisiällä. Tilavuus oli pienempi runsaasti alkoholia käyttäneillä tutkittavilla etummaisen pihtipoimun ja insulan alueilla. Etummainen pihtipoimu on keskeinen virheiden prosessoinnissa, ristiriitaisen tiedon käsittelyssä ja konfliktitilanteissa. Insula puolestaan on keskeinen interoseptiossa, eli kehosta tulevien tuntemusten havainnoinnissa (esim. sydämenlyönnit, pahoinvointi, kipu). Valkoisen aineen osalta eroja havaittiin miespuolisilla tutkittavilla. Näistä osallistujista runsaasti alkoholia käyttävien fraktionaalinen anisotropia (FA) oli pienempi aivokurkiaisen, corona radiatan sekä otsa- ja ohimolohkon välillä. Pieni FA liittyy esimerkiksi hermosolujen aksonivaurioihin. Lisäksi tutkimme metabolomiikan eroja runsasti ja niukasti juovien nuorten veressä. Runsaasti juovilla tutkittavilla oli suurempi määrä 1-metyylihistamiinia perifeerisessä veressä kontrolleihin verrattuna. Lisäksi havaitsimme 1-metyylihistamiinipitoisuuden olevan kääntäen verrannollinen aivojen harmaan aineen tilavuuteen runsaasti juovilla naistutkittavilla. 1-metyylihistamiinia on aiemmissa tutkimuksissa löydetty maksakirroosiin kuolleiden alkoholistien aivoista, ja sen ajatellaan olevan merkki aivojen neuroinflammatorisesta tilasta. | ||
Hirvonen Ari | 2013 | Tupakkariippuvuuden genetiikka ja epigenetiikka |
Hankkeemme tulokset tukevat aiempia havaintojamme, joiden mukaan CYP2D6 UM-genotyyppi ilmenee runsaasti tupakoivilla kaksi kertaa useammin kuin satunnaisilla tupakoijilla ja neljä kertaa useammin kuin tupakoimattomilla. CYP2A6-geenin osalta tuloksemme olivat päinvastaiset CYP2D6-geenin osalta saatuihin verrattuna. Madaltuneeseen aktiivisuuteen liittyvät CYP2A6 PM-geenimuodot olivat tupakoijilla noin puolet yleisempiä kuin tupakoimattomilla. Sama tulos saatiin verrattaessa nykyisiä tupakoijia entisten ja ei-tupakoineiden muodostamaan ryhmään. Tupakoinnin määrän ja CYP2A6 ja CYP2D6 -genotyyppien välillä ei sen sijaan havaittu merkittävää yhteyttä. Tulosten perusteella CYP2A6-entsyymi näyttelee ensiarvoisen tärkeää roolia nimenomaan tupakkariippuvuuden kehittymisessä, kun taas CYP2D6-entsyymin aktiivisuudella näyttää olevan vaikutusta vasta tupakkariippuvuuden kehityttyä, jolloin se vaikuttaa tupakoinnin määrään. CYP2D6-geenin osalta havaittiin myös, että runsas tupakointi, erityisesti naisilla, näyttää alentavan geenin metylaatiotasoa, millä puolestaan voi yhdessä genotyypin kanssa olla vaikutuksia CYP2D6:n ilmentymiseen. MAOA ja MAOB –geenien metylaatioanalyysien osalta löydöksemme tukevat vahvasti aiemmin tehtyjä havaintoja koskien MAOA-geenin metylaatiotasojen ja nikotiini- ja alkoholiriippuvuuden välistä yhteyttä naisilla, sekä tupakoinnin vaikutusta MAOA-promoottorialueen metylaatioon. MAOB-geenin metylaatiotasot puolestaan näyttävät vaihtelevan voimakkaasti sukupuolten välillä ja myös iällä ja tupakoinnilla on suuri merkitys tässä yhteydessä. | ||
Kaminen-Ahola Nina | 2017 | epiFASD-tutkimus: Raskaudenaikaisen alkoholialtistuksen vaikutus epigenomiin, geenien säätelyyn ja sikiönkehitykseen |
Olemme julkaisseet ensimmäisen työn kansainvälisestikin ainutlaatuisilla raskauden aikana alkoholille altistuneista vastasyntyneistä kerätyillä näytteillä (Marjonen ja muut 2017, Human Reproduction Open). Tutkimuksessa tarkastelimme miten raskaudenaikainen alkoholialtistus vaikuttaa tunnettuihin kasvua sääteleviin geeneihin istukassa ja vastasyntyneiden lasten kokoon. Havaitsimme alkoholin vaikuttavan geenien toimintaa säätelevien epigeneettisten merkkien määrään, geenien ilmenemiseen sekä lapsen pään kokoon sen mukaan, minkä perinnöllisen variaation geenien säätelyalueella lapsi on vanhemmiltaan perinyt. Löytämämme polymorfia on mitä todennäköisemmin ensimmäinen geneettinen tekijä alkoholialtistuksen aiheuttamien muutosten taustalla. | ||
Korhonen Tellervo | 2014 | WEIGHT CONCERNS, WEIGHT AND SMOKING BEHAVIOR: A POPULATION-BASED STUDY AMONG FINNISH EVER SMOKERS |
Introduction: Concern over weight gain after smoking cessation has been hypothesized to discourage quit attempts and consequently reduce smoking cessation rates. The aim of this study was to examine the association between smoking status and weight concerns among a population-based sample of Finnish ever-smokers. Methdos: Data were collected in conjunction with the National FINRISK 2007 Study from a population-based sample of 25- to 74-year-old Finns. These analyses were based on a sub-sample of 1,614 ever-smokers. Participants were divided into 4 groups (daily smokers, occasional smokers, recent quitters, and former smokers) based on the self-reported smoking status. Weight concerns were analyzed as a sum score including 6 items (range 0–24). Regression analyses were used to examine the association between smoking status and weight concerns, while adjusting for multiple confounders. Results: Smoking status was significantly associated with weight concerns, current daily smokers reporting the highest levels of weight concerns. After adjusting for potential confounders (age, gender, body mass index, socioeconomic status, and health behavior), the weight concerns of daily smokers remained significantly higher in comparison with all other groups. Although women were more concerned about their weight than men, no gender-specific associations were found between weight concerns and smoking status. Conclusions: Current daily smokers are more concerned about their weight than recent quitters, as well as former and occasional smokers. Weight concerns should be taken into account in tobacco dependence treatment. | ||
Liu Yang | 2012 | Socioeconomic Inequalities in Alcohol use of Adolescents: the variance between China and Finland |
As mentioned in the research plan, the purpose of this research project is to examine the relationships between socioeconomic status (SES) and adolescents' alcohol use in China and Finland. In light of the Health Behaviour in School-aged Children (HBSC) study in Finland and the HBSC linked project in China, we compared the socioeconomic inequalities in alcohol use of adolescents aged 15-year-old schoolchildren between two countries. We found that Chinese adolescents from the high FAS group are more likely to report experiencing monthly alcohol use (OR = 2.13) and early onset of alcohol use (OR = 1.55) (girls), and early onset of drunkenness (OR = 1.81) (boys). However, no significant difference was found in three FAS groups for all four measures of alcohol use among Finnish adolescent. This study indicated clear differences of socioeconomic inequalities in alcohol use between Chinese and Finnish adolescents. | ||
Pennanen Marjaana | 2011 | Pitkittäistutkimus nuorten sosiaalisen ympäristön ja koulumenestyksen vaikutuksista tupakoinnin lopettamiseen ja tupakkariippuvuuteen |
Tulosten mukaan, ne nuoret joiden koulukeskiarvo kahdeksannella luokalla oli huono, joiden vanhemmat tupakoivat tai ystävät tupakoivat sekä ne nuoret, jotka asuivat yksinhuoltajaperheissä, todennäköisyys tupakoinnin lopettamiseen yhdeksännellä luokalla oli heikompaa ja he raportoivat suuremmista tupakkariippuvuuksista. Ne nuoret jotka ilmoittivat kahdeksannella luokalla heikompaa kyvykkyyttä kieltäytyä tupakoinnista eri tilanteissa (refusal self-efficacy) tai heillä ei ollut aikomusta lopettaa tupakointia lähitulevaisuudessa, todennäköisyys tupakoinnin lopettamiseen yhdeksännellä luokalla oli vähäisempää ja he raportoivat suuremmista tupakkariippuvuuksista. Myös ne nuoret, joiden asenteet tupakointia kohtaan olivat positiiviset ja jotka kokivat sosiaalista painetta tupakointia kohtaan, todennäköisyys suurempaan tupakkariippuvuuteen oli suurempaa. Heikosti koulussa menestyneiden nuorten riski aloittaa tupakointi, siirtyä vakituiseen tupakointiin sekä tulla tupakkariippuvaiseksi oli suurempaa verrattuna nuoriin jotka menestyvät hyvin koulussa. Tähän syynä voidaan pitää muun muassa sitä, että heikosti koulussa menestyvien nuorten sosiaalisessa ympäristössään tupakointi on yleisempää ja eri sosiaaliset tilanteet tarjoavat enemmän mahdollisuuksia tupakointiin. Tulevaisuudessa olisikin hyvä pohtia sosiaaliseen vaikuttamiseen pohjautuvien tupakoimattomuuteen tähtäävien ohjelmien käyttöä. Näissä ohjelmissa tulisi vahvistaa nuoren kykyä vastustaa tupakointiin tähtäävää sosiaalista painetta ja harjoitella kieltäytymistaitoja. Tärkeää olisi myös motivoida ja tukea tupakoivia vanhempia tupakoinnin lopettamiseen sekä antaa vanhemmille työkaluja tukea lastensa tupakoimattomuutta | ||
Ranjit Anu | 2020 | Cigarette Smoking, Nicotine Dependence and Depression: Twin Cohort Studies among Adolescents and Adults |
1. Ranjit et al., Predictive Association of Smoking with Depressive symptoms: a Longitudinal Study of Adolescent Twins, Prev Sci, 2019 Main results and conclusions: A study among Finnish twin cohort (maximum N=4,152 individuals; 1,910 twin pairs) examined the longitudinal association of cigarette smoking with subsequent depressive symptoms. The study found that cigarette smoking during early adolescence (at age 14) is associated with reporting more depressive symptoms later in adolescence (at age 17). Those who had smoked over 50 cigarettes, and regular smokers had 43% and 46% higher depression symptom scores respectively when compared to never smokers. The association attenuated when adjusted with measured covariates and in within-pair analyses. Therefore, cigarette smoking is associated with subsequent depressive symptoms; however, measured confounding factors and underlying genetic influences partly explain the existing association. 2. Ranjit et al., Testing the reciprocal association between smoking and depressive symptoms from adolescence to adulthood: A longitudinal twin study, Drug Alcohol Depend, 2019 Main results and conclusions: A study among Finnish twin cohort (maximum N=2,954 individuals; 1,154 twin pairs) examined the bi-directional longitudinal associations between cigarette smoking and depressive symptoms. Daily smoking at age 17 predicted 17% higher depressive symptom scores at age 22. Further, higher depression scores at age 17 was associated with an increased likelihood of being a non-daily or daily smoker at age 22. No associations were found in the within pair analyses. The study concludes that during the developmental phase from adolescence to adulthood, there exists a reciprocal association between cigarette smoking and depressive symptoms. However, the role of shared familial liabilities in the existing association is evident. 3. Ranjit et al., Depressive symptoms predict smoking cessation in a 20-year longitudinal study of adult twins, Addict Behav, 2020. Main results and conclusions: A study among adult Finnish twin cohort (N=1,438 daily smokers) examined the longitudinal association of depressive symptoms with smoking cessation. The findings revealed that those reporting moderate/severe depressive symptoms had 46% lower likelihood of quitting when compared to those with no/minimal depressive symptoms. After adjusting for Cigarettes per day (measurement of smoking heaviness at the baseline), the association of depressive symptoms with smoking cessation attenuated modestly. In the within-pair analysis, depressive symptoms were not associated with quitting smoking. Thus, the study concludes that depressive symptoms is associated with a lower likelihood of smoking cessation during a 20-year period. In addition, the existing association is partly explained by baseline heaviness of smoking and familial factors. | ||
Rantakömi Sanna Helena | 2013 | Alkoholin vaikutus kaulavaltimoiden ateroskleroosiin ja sydän- ja verisuonisairauksien riskiin: Väitöskirjan lopullinen nimi: Alkoholinkäyttö, ateroskleroosi ja aivohalvaus: Epidemiologinen seurantatutkimus keski-ikäisillä suomalaisilla miehillä. |
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tarkemmin humalahakuisen juomisen vaikutuksia ateroskleroosin kehittymiseen keski-ikäisillä miehillä, krapulan yhteyttä aivohalvauksen riskiin, alkoholinkäytön yhteyttä aivohalvauksen riskiin verenpaineen ja painoindeksin eri tasoilla, sekä alkoholinkäytön yhteyttä aivohalvauskuolemien riskiin.
Tämä seurantatutkimus on osa laajempaa alkoholiepidemiologista FinDrink Study- projektia. Tutkimusjoukko muodostui Kuopio Ischaemic Heart Disease Risk Factor Study (KIHD)- hankkeen väestöotoksesta, jossa oli mukana kaksi keski-ikäisten miesten kohorttia. Alkututkimukset tehtiin ensimmäiselle kohortille (n=1166) vuosina 1984- 1986 ja toiselle kohortille (n=1516) vuosina 1986- 1989. Humalahakuinen juominen oli yhteydessä kohonneeseen ateroskleroosin etenemiseen 11 vuoden seurannassa. Tilastollisesti merkitsevä yhteys havaittiin kaulavaltimoiden intima-mediakerroksen maksimipaksuuden muutoksen sekä ateroskleroottisten plakkien korkeuden suhteen niillä miehillä, jotka joivat vähintään 6 alkoholiannosta yhdellä kerralla. Jo yhden krapulan vuodessa havaittiin olevan yhteydessä aivohalvauksen kokonaisriskiin sekä erityisesti iskeemisen aivohalvauksen lisääntyneeseen riskiin. Koholla oleva verenpaine sekä ylipaino liittyivät aivohalvauksen riskiin nimenomaan alkoholia käyttävillä miehillä. Alkoholinkäyttökertojen ja aivohalvauskuolemien välillä oli selkeä yhteys. Aivohalvauskuoleman riski oli kohonnut niillä miehillä, jotka käyttivät alkoholia vähintään 2.5 kertaa viikossa. Näissä tutkimuksissa havaittiin, että humalahakuinen juominen on yhteydessä ateroskleroosin etenemiseen. Verenpaineella, ylipainolla sekä alkoholinkäytöllä voi olla yhteisvaikutuksia aivohalvausriskin osalta. Lisäksi krapulat ja tiheämmät alkoholinkäyttökerrat liittyvät sekä aivohalvauksien että aivohalvauskuolemien kohonneeseen riskiin. (Väitöskirjassa on tarkemmin esitetty työn tuloksia. Väitöskirja on parhaillaan painatuksessa ja toimitan sen säätiöllenne postitse myöhemmin.) | ||
Salonsalmi Aino | 2013 | Alkoholinkäyttö ja työkyky |
Tutkimuksessa tarkasteltiin alkohoinkäytön, toimintakyvyn ja työkyvyn välistä yhteyttä keski-ikäisillä kuntatyöntekijöillä. Tutkimusaineistona toimi Helsingin kaupungin terveystutkimus (Helsinki Health Study). Peruskysely lähetettiin vuosina 2000-02 40-60 -vuotiaille Helsingin kaupungin työntekijöille. 8960 työntekijää osallistui ja vastausprosentti oli 67%. Vuonna 2007 toteutettiin seurantakysely, johon vastasi 7332 henkilöä. Kyselyt sisälsivät kysymyksiä esimerkiksi juomatavoista, muista terveyskäyttäytymisen muodoista, sosioekonomisista tekijöistä , perhetilanteesta ja terveydestä. Kyselytiedot yhdistettiin työnantajan sairauspoissaolotietoihin ja Eläketurvakeskuksesta saatuihin tietoihin työkyvyttömyyseläkkeistä. Alkoholinkäyttöä mitattiin viikoittaisella keskikulutuksella, humalajuomisella ja CAGE-kyselyn perusteella mitatulla ongelmajuomisella. Tutkittujen työntekijäiden alkoholinkäyttö oli suhteellisen vähäistä. Alkoholinkäyttö oli yhteydessä heikentyneeseen psyykkiseen toimintakykyyn ja ongelmajuominen oli yhteydessä myös heikentyneeseen fyysiseen toimintakykyyn. Runsas keskikulutus, humalajuominen ja ongelmajuominen olivat kaikki yhteydessä sekä itse ilmoitettuihin että lääkärin varmentamiin sairauspoissaoloihin. Alkoholinkäytön muutoksia tutkittaessa yhteyksiä havaittiin etenkin itse ilmoitetttuja sairauspoissaoloja koskien. Lääkärin varmentamia sairauspoissaoloja koskien yhteydet heikentyivät usein muita terveyskäyttäytymisen muotoja ja terveydentilaa vakioitaessa. Myös vähentynyt alkoholin juominen ja entinen ongelmakäyttö olivat yhteydessä sairauspoissaoloihin. Alkoholinkäyttö oli vahvasti yhteydessä mielenterveyssyistä johtuviin työkyvyttömyyseläkkeisiin, kun taas yhteyksiä ei havaittu koskien tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuvia työkyvyttömyyseläkkeitä koskien. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että alkoholinkäyttö heikentää terveyttä ja toimintakykyä myös keski-ikäisen työssäkäyvän väestön keskuudessa. Ongelmajuomisen yhteydet olivat vahvimmat ja laaja-alaisimmat. Tulokset painottavat alkoholinkäytön merkitystä mielenterveysongelmien taustalla. | ||
Tuovinen Eeva-Liisa | 2017 | Tupakointi, paino ja painohuolet: väestöpohjainen tutkimus suomalaistupakoitsijoilla |
Ensimmäisessä osatyössä havaitsimme päivittäistupakoitsijoilla olevan korkeammat tupakointiin liittyvät painohuolet verrattuna muihin tupakointiryhmiin (satunnaisesti tupakoivat, tupakoinnin äskettäin lopettaneet, entiset tupakoitsijat). Lisäksi naisilla oli miehiä enemmän tupakointiin liittyviä painohuolia. Toisessa osatyössä havaitsimme painohuolien olevan negatiivisesti yhteydessä pystyvyyden tunteeseen lopettaa tupakointi. Nikotiiniriippuvuus heikensi tätä yhteyttä. Sen sijaan tupakoinninlopettamismotivaatio ei ollut yhteydessä painohuolten tasoon. Kolmannessa osatyössä havaitsimme päivittäin runsaasti tupakoivilla ja entisillä tupakoitsijoilla olevan suuremmat vyötärönympärykset kuin ei koskaan tupakoineilla ylipainoisilla naisilla. Miehillä ja normaalipainoisilla vastaavaa yhteyttä ei ollut. Neljännessä osatyössä havaitsimme, että painohuolet ennustivat tupakoinnin lopettamista sekä vähentämistä satunnaiseen tupakointiin, mutta vain nikotiinista vähän riippuvaisilla. Pystyvyyden tunne ja motivaatio tupakoinnin lopettamisen suhteen ei välittänyt tätä yhteyttä. | ||
Tuovinen Eeva-Liisa | 2016 | Tupakointi, paino ja painohuolet: väestöpohjainen tutkimus suomalaistupakoitsijoilla |
Tässä tutkimuksessa havaitsimme, että poikkileikkausasetelmassa ylipainoisilla ja lihavilla päivittäin tupakoivilla naisilla on suurempi vyötärönympärys kuin ei koskaan tupakoineilla samassa painoluokassa. Sama havainto tehtiin myös tupakoinnin lopettaneilla. Tupakointi lisäsi vyötärölihavuuden todennäköisyyttä silloinkin, kun iän, painoindeksin, alkoholin kulutuksen ja liikunnan vaikutus huomioitiin. Lisäksi havaitsimme painoindeksi x tupakointi-interaktion eli painoindeksi muokkaa tupakoinnin yhteyttä vyötärönympärykseen. Miehillä mitään näistä yhteyksissä ei havaittu. Nämä tulokset on julkaistu ”Smoking Status and Abdominal Obesity among Normal- and Overweight/Obese Adults: Population-based FINRISK Study” Preventive Medicine Reports-lehdessä 2016. |
Unitutkimus
Merikanto Ilona | 2019 | Vuorokausirytmin ja sen häiriintymisen vaikuttimet ja seuraukset: Geneettisten ja käyttäytymistekijöiden merkitys |
Kolmivuotiseksi suunnitellun tutkimushankkeeseen kaksi ensimmäistä käsikirjoitusta on submittoitu vertaisarvioitavaksi Sleep Medicine ja Sleep julkaisuihin ja yksi liittyen väitöskirjaopiskelijani opinnäytetyöhön on julkaistu Journal of Youth and Adolescence lehdessä. Näistä tutkimus ”Associations between circadian rhythms, genetic tendency for morningness and physical activity from early to late adolescence” vastaa avoimiin kysymyksiin kuinka yksilöllinen vuorokausirytmi preferenssi ja toteutunut uni-valverytmi sekä geneettinen tendenssi aamuisuuteen vaikuttavat fyysiseen aktiivisuuteen ja liikuntatottumuksiin varhaisnuoruudesta myöhäisnuoruuteen. Tutkimustulokset osoittavat, että suomalaisnuorilla iltaisuus on yhteydessä alhaisempaan fyysiseen aktiivisuuteen sekä aktigrafilla mitatun liikkumattomuuden, kevyen ja raskaamman liikunnan että itse-raportoitujen yleisten liikuntatottumusten suhteen. Pitkittäisanalyysit osoittivat liikunnan laskevan 12-vuotiaasta 17-vuotiaaksi erityisesti iltavirkkunuorilla. Toteutunut uni-valverytmi tai geneettinen taipumus aamuisuuteen eivät vaikuttaneet merkittävästi iltavirkkujen heikompaan liikkumiseen. Lisäksi, fyysisen aktiivisuuden lasku nuoruudessa oli voimakkaampaa pojilla kuin tytöillä. Interventioiden tulisi kiinnittää huomiota erityisesti iltavirkkujen nuorten fyysisen aktiivisuuden tukemiseen, sillä liikkumattomuus altistaa monille terveyshaitoille joilla voi olla kauaskantoiset terveydelliset seuraukset. Iltavirkkujen alhainen liikkuvuus on siitäkin syystä huolestuttavaa, sillä iltavirkkuus on yleistä nuoruudessa. Toinen submittoitu käsikirjoitus “Increases in eveningness and insufficient sleep among adults: a population-based study across the 10-year period of 2007 to 2017” tarkastelee unen pituuden, riittämättömän unen, vuorokausirytmi preferenssien ja tavanomaisen uni-valverytmin muutosta 10-vuoden aikavälillä suomalaisessa aikuisväestössä. Tutkimus osoittaa unen pituuden laskeneen ja riittämättömän unen sekä iltavirkkuuden lisääntyneen suomalaisessa aikuisväestössä vuodesta 2007 lähtien sekä miehillä että naisilla ja jokaisessa 10-vuotisikäryhmissä 25-74 vuotiaiden keskuudessa. Unen määrän lyhentyminen ja tunne riittämättömästä unesta on korostunut erityisesti nuoremmissa aikuisikäluokissa ja iltaisuus lisääntynyt erityisesti vanhemmissa ikäluokissa. Yleisesti, iltaisuus on suomalaisessa aikuisväestössä yleisintä nuorilla aikuisilla ja naisten keskuudessa. Nämä havaitut muutokset unessa ja vuorokausirytmityyppien frekvensseissä ovat huolestuttavia, sillä lyhytunisuus, riittämätön uni ja iltavirkkuus ovat yhteydessä moniin terveysriskeihin ja lisäävät terveydenhuollon tulevaa taakkaa. Tutkimushankkeeseen linkittyvä artikkeli ”Bidirectional Relationship of Sleep with Emotional and Behavioral Difficulties: A Five-year Follow-up of Finnish Adolescents”, joka tulee olemaan ensimmäinen osajulkaisu väitöskirjaohjattavani Laura Kortesojan väitöskirjaan, julkaistiin tämän vuoden helmikuussa arvostetussa Journal of Youth and Adolescent lehdessä. Tutkimus käsittelee unen ja käyttäytymisongelmien yhteyttä pitkittäisesti suomalaisessa lapsuudesta myöhäisnuoruuteen. Tutkimuslöydökset osoittavat lyhytunisuuden altistavan lapsuuden ja nuoruuden aikana käyttäytymishäiriöille jotka puolestaan altistavat myöhemmille unihäiriöille. Tutkimus osoittaa miten unen pituus, psykososiaalinen kehitys ja unen häiriintyminen linkittyvät toisiinsa lapsuudessa/nuoruudessa keskinäisten vuorovaikutusten kautta. Parhaillaan valmistelen tutkimusta, kuinka vuorokausirytmi on yhteydessä sairaalahoitoihin vaativiin mielenterveysongelmiin. Alustavat tutkimuslöydökset osoittavat iltavirkkuuden lisäävän merkittävästi riskiä joutua sairaalahoitoon mielenterveysongelmien takia. Tarkoituksena on selvittää tarkemmin mitkä tekijät iltavirkkuuteen liittyen johtavat terveydenhuollon rasittumiseen ja minkälaisia interventiomahdollisuuksia olisi ennaltaehkäistä yksilölliseen vuorokausirytmiin liittyviä terveyshaittoja. | ||
Merikanto Ilona | 2013 | Unen ja vuorokausirytmin yhteys sairastavuuteen |
Sisäsyntyisen vuorokausirytmin ajoituksen perusteella voidaan erottaa kolme eli aika- eli kronotyyppiä: aamuvirkut, iltavirkut ja näiden välimuoto, joita voidaan myös nimittää päivävirkuiksi. Tutkimuksissamme on selvinnyt mm. että suomalaisessa aikuisväestössä naisten osuus on merkittävästi hieman suurempi iltavirkkujen keskuudessa, etenkin nuoremmissa ikäryhmissä. Sukupuolen lisäksi ikä vaikuttaa myös luontaiseen vuorokausirytmiin, siten että vanhempien henkilöiden keskuudessa aamuvirkkuus on yleisempää kun taas nuorien aikuisten keskuudessa iltavirkkuus on yleisin kronotyyppi. Epäterveelliset elämäntavat kuten tupakointi ja runsas alkoholinkäyttö ovat myös merkittävästi yleisempiä iltavirkuilla verrattuna muihin kronotyyppeihin. Tämän lisäksi iltavirkuilla on muita useammin niin psyykkisiä kuin somaattisia oireita ja sairauksia. Iltavirkuilla on myös muita useammin univaikeuksia ja masennusoireita. Iltavirkut valittavat kronotyyppejä enemmän myös unettomuutta ja painajaisia sekä käyttävät enemmän unilääkkeitä. Iltavirkut ovat usein tyytymättömiä unensa määrään, vaikka saisivatkin nukuttua 7‒8 tunnin yöunet. Pitkäunisuus ja naisten keskuudessa pidempi kuukautiskierto viittaavat myös mahdollisuuteen, että iltavirkuilla on muita kronotyyppejä pidempi vuorokausirytmin periodi. Iltavirkuilla on uni- ja masennusoireiden lisäksi todettu muita korkeampi leposyke sekä suurempi paino ja suurempi vyötärönympärys. Nämä taustatekijät voivat yhdessä epäterveellisten elämäntapojen kanssa ainakin osittain selittää iltavirkuilla nähtävää korkeampaa riskiä sairastua aikuisiän diabetekseen sekä verenpainetautiin. Iltavirkuilla esiintyy muita useammin myös hengitystieoireita, kuten hengenahdistusta, yskänpuuskia ja keuhkoastmaa, joita runsas tupakointi ei selitä yksistään. Vielä julkaisemattomassa käsikirjoituksessamme myös selkäsairauksien riski oli merkittävästi korkeampi iltavirkuilla verrattuna aamuvirkkuihin. On mahdollista, että vuorokausirytmin toiminnan häiriöt voivat selittää iltavirkuilla nähtävän ilmiasun sairausriskien suhteen. Iltavirkut, jotka joutuvat elämään itselleen sopimattomassa vuorokausirytmissä ovat erityisen alttiita vuorokausirytmin häiriintymiselle ja siten somaattisille sairauksille. Tutkimusten tuottamaa tietoa pyritään hyödyntämään diagnostiikan ja hoidon kehittämisessä. | ||
Merikanto Ilona | 2012 | Unen ja vuorokausirytmin yhteys sairastavuuteen |
Sisäsyntyisen vuorokausirytmin ajoituksen perusteella voidaan erottaa kolme eli aika- eli kronotyyppiä: aamuvirkut, iltavirkut ja näiden välimuoto, joita voidaan myös nimittää päivävirkuiksi. Tutkimuksissamme on selvinnyt mm. että suomalaisessa aikuisväestössä naisten osuus on merkittävästi hieman suurempi iltavirkkujen keskuudessa, etenkin nuoremmissa ikäryhmissä. Sukupuolen lisäksi ikä vaikuttaa myös luontaiseen vuorokausirytmiin, siten että vanhempien henkilöiden keskuudessa aamuvirkkuus on yleisempää kun taas nuorien aikuisten keskuudessa iltavirkkuus on yleisin kronotyyppi. Epäterveelliset elämäntavat kuten tupakointi ja runsas alkoholinkäyttö ovat myös merkittävästi yleisempiä iltavirkuilla verrattuna muihin kronotyyppeihin. Tämän lisäksi iltavirkuilla on muita useammin niin psyykkisiä kuin somaattisia oireita ja sairauksia. Iltavirkuilla on myös muita useammin univaikeuksia ja masennusoireita. Iltavirkut valittavat kronotyyppejä enemmän myös unettomuutta ja painajaisia sekä käyttävät enemmän unilääkkeitä. Iltavirkut ovat usein tyytymättömiä unensa määrään, vaikka saisivatkin nukuttua 7‒8 tunnin yöunet. Pitkäunisuus ja naisten keskuudessa pidempi kuukautiskierto viittaavat myös mahdollisuuteen, että iltavirkuilla on muita kronotyyppejä pidempi vuorokausirytmin periodi. Iltavirkuilla on uni- ja masennusoireiden lisäksi todettu muita korkeampi leposyke sekä suurempi paino ja suurempi vyötärönympärys. Nämä taustatekijät voivat yhdessä epäterveellisten elämäntapojen kanssa ainakin osittain selittää iltavirkuilla nähtävää korkeampaa riskiä sairastua aikuisiän diabetekseen sekä verenpainetautiin. Iltavirkuilla esiintyy muita useammin myös hengitystieoireita, kuten hengenahdistusta, yskänpuuskia ja keuhkoastmaa, joita runsas tupakointi ei selitä yksistään. Vielä julkaisemattomassa käsikirjoituksessamme myös selkäsairauksien riski oli merkittävästi korkeampi iltavirkuilla verrattuna aamuvirkkuihin. On mahdollista, että vuorokausirytmin toiminnan häiriöt voivat selittää iltavirkuilla nähtävän ilmiasun sairausriskien suhteen. Iltavirkut, jotka joutuvat elämään itselleen sopimattomassa vuorokausirytmissä ovat erityisen alttiita vuorokausirytmin häiriintymiselle ja siten somaattisille sairauksille. Tutkimusten tuottamaa tietoa pyritään hyödyntämään diagnostiikan ja hoidon kehittämisessä. | ||
Myllyntausta Saana | 2020 | Väitöskirjatutkimus unen muutoksista eläkkeelle siirtymisen yhteydessä |
Rahoitin Juho Vainion Säätiön apurahalla osaa väitöskirjatutkimuksestani, jossa selvitettiin nukkumisessa tapahtuvia muutoksia eläkkeelle siirtymisen yhteydessä. Juho Vainion Säätiön apuraha mahdollisti väitöskirjani viimeisen artikkelin viimeistelyn sekä väitöskirjani yhteenveto-osion laatimisen ja sitä myötä koko väitöskirjan viimeistelyn yhteensä viiden kuukauden aikana aikavälillä 1.7.-31.12.2019. Puolustan väitöskirjaani julkisessa väitöstilaisuudessa syyskuussa 2020. Apurahajakson aikana analysoin ja raportoin tuloksia liittyen siihen, miten unen kesto ja unen ajoittuminen muuttuvat eläkkeelle siirtymisen yhteydessä ranteessa pidettävillä liikemittareilla tehtyjen mittausten perusteella. Tutkimuksessa eläkeiän kynnyksellä olevia työntekijöitä seurattiin näillä mittauksilla toistuvasti ennen ja jälkeen eläkkeelle siirtymisen. Aikaisemmin aihetta on tutkittu ainoastaan itsearvioidun unen perusteella ja tutkimuksessani unessa tapahtuvia muutoksia voitiin ensimmäistä kertaa tarkastella objektiivisesti, jolloin voitiin havaita myös hienovaraisempia muutoksia unessa ja välttää itsearvioihin liittyvää epätarkkuutta. Tutkimuksessa havaittiin, että eläkkeelle siirtymisen yhteydessä unen kesto lisääntyi noin 25 minuutilla. Unen kesto lisääntyi erityisesti verrattuna eläköitymistä edeltäviin työpäiviin ja keskimäärin eläkkeellä nukuttiin noin 40 minuuttia pidempään kuin työpäivinä. Merkittävää oli myös se, että unen kesto lisääntyi lähes kaikilla tutkimukseen osallistuneilla eläkkeelle siirtymisen yhteydessä. Ainoastaan pienellä osalla eläköityneistä, noin 13 prosentilla, unen keston ei havaittu muuttuvan lainkaan. Nämä henkilöt ovat mahdollisesti luonnostaan lyhytunisia eikä heillä ole tarvetta pidemmälle yöunelle, vaikka mahdollisuudet siihen lisääntyvätkin eläkkeelle siirtymisen myötä. Myös nukkumisen ajoittumisessa havaittiin muutoksia, sillä univalverytmi siirtyi useilla myöhäisemmäksi kuin aiemmin työuran aikana. Työpäiviin verrattuna eläkkeellä mennään nukkumaan keskimäärin noin 40 minuuttia myöhemmin ja herätään noin puolitoista tuntia myöhemmin. Unen keston lisääntyminen eläkkeelle siirtymisen jälkeen näyttäisikin liittyvän nimenomaan siihen, että aamuisin nukutaan pidempään. Nukkumisessa eläkkeelle siirtymisen yhteydessä tapahtuvia muutoksia vaikuttaisikin selittävän erityisesti se, että eläköitymisen jälkeen on mahdollista nukkua itselleen sopivina aikoina, kun työaika ei määrittele nukkumisen ajankohtaa. Kaiken kaikkiaan väitöskirjatutkimuksessani havaittiin, että unen kesto lisääntyi eläkkeelle siirtymisen yhteydessä sekä itsearvioiden että objektiivisempien liikemittarimittausten perusteella. Univaikeuksien esiintyvyys väheni eläköitymisen jälkeen ja erityisesti vähenivät liian aikaiset aamuheräämiset ja virkistämätön uni. Myös huolien vuoksi valvomisen ja päiväaikaisen väsyneisyyden havaittiin vähenevän. Tutkimuksessa havaittiin myös, että eläköitymistä edeltävistä tekijöistä lyhyt unen kesto, työn kuormittavuus ja heikko itsearvioitu terveys ennen eläköitymistä olivat erityisesti yhteydessä unessa tapahtuviin muutoksiin eläköidyttäessä. Väitöskirjatutkimukseni tulokset osoittavat, että ikäperusteinen eläköityminen tarkoittaa monille muutosta kohti pidempää yöunta ja univaikeuksien vähentymistä. | ||
Nuutinen Teija | 2017 | Median käyttö, nukkumistottumukset ja unen laatu kouluikäisillä lapsilla ja nuorilla |
Mitä enemmän tietokonetta käytettiin ja televisiota katseltiin sitä lyhyempi oli unen kesto ja sitä myöhäisemmät olivat nukkumaanmenoajat suomalaisilla 10-11 -vuotiailla lapsilla (n=353) 18 kuukauden pitkittäistutkimuksessa (Hälsoverkstaden -tutkimus, v. 2006 ja 2008). Tietokoneen käytön yhteys lyhyempään unen kestoon ja myöhäisempiin nukkumaanmenoaikoihin oli vahvempi kuin television katselun ja unimuuttujien väliset yhteydet. Tietokoneen käyttö myös ennusti epäsuotuisia muutoksia unen kestossa ja nukkumaanmenoajoissa. Pojilla tietokone ja televisio omassa huoneessa oli yhteydessä myöhäisempiin nukkumaanmenoaikoihin sekä kouluiltoina että viikonloppuiltoina. Mitä suurempaa tietokoneen käyttö oli sitä lyhyempi unen kesto oli 15 -vuotiailla nuorilla (n=5042) Suomessa, Ranskassa ja Tanskassa. Aineistona käytettiin WHO:n koululaistutkimusta näistä maista (v. 2010). Keskimäärin tietokonetta käytettiin noin kaksi tuntia vuorokaudessa. Lisäksi tietokoneen käyttö ja lyhyt unen kesto olivat yhteydessä korkeampaan itseraportoituun oireiluun. Unen kesto osittain välitti tietokoneen käytön ja oireilun välistä yhteyttä, mutta unen keston epäsuora yhteys oli maltillinen. Klusterianalyysiä käyttäen tutkittiin 13-15 -vuotiaiden suomalaisten nuorten (n=4262) energiatasapainoon liittyvien elintapojen sekä unen klusteroitumista (kasautumista). Aineistona oli WHO:n koululaistutkimus (v. 2010). Tytöillä ja pojilla voitiin nimetä kolme ryhmää, joista kaksi oli samoja sekä tytöillä että pojilla; ”terveelliset elintavat” ja ”korkea ruutuaika, epäterveelliset elintavat”. Pojilla erotettiin myös ryhmä "vähäinen/kohtuullinen ruutuaika ja epäterveelliset elintavat". Tytöillä oli lisäksi ryhmä "huonot nukkumistottumukset, epäterveelliset elintavat". "Terveelliset elintavat" -ryhmää kuvasivat pidempi unen kesto, parempi unen laatu, runsaampi kasvisten ja hedelmien syönti, korkeampi fyysinen aktiivisuus sekä vähäisempi ruutuaika. Noin puolet nuorista kuului "terveelliset elintavat" -ryhmään. Kohonnut riski ylipainolle/lihavuudelle oli tytöillä, joille kertyi paljon ruutuaikaa, ja jotka eivät liikkuneet (ryhmä "korkea ruutuaika, epäterveelliset elintavat"). Muissa ryhmissä ei ollut kohonnutta ylipainon riskiä. Aktigrafilla (kiihtyvyysmittari) mitatut ja itseraportoidut unen kesto, nukkumaanmenoajat ja heräämisajat erosivat tilastollisesti merkitsevästi 11-12 -vuotiailla suomalaisilla lapsilla (n=149). Kouluviikon aikainen unen kesto erosi menetelmien välillä n. 30 minuuttia, ja viikonlopun unen kesto n. tunnin. Itseraportoitu unen kesto oli yliarvioitu suhteessa aktigrafilla mitattuun. Lapset täyttivät kyselyn kaksi kertaa, ja kyselyn toistettavuus unimuuttujista oli vähintään kohtalainen. Lisäksi tutkittiin unen keston, mitattuna sekä aktigrafilla että kyselyllä, ja painoindeksin välistä yhteyttä. Pidempi unen kesto (mitattuna kyselyllä tai aktigrafilla) oli yhteydessä pienempään painoindeksiin. Medialaitteiden liiallinen käyttö voi olla lapsen tai nuoren unta häiritsevä tekijä. Medialaitteiden käyttöä ja sitä onko lapsella medialaite myös omassa makuuhuoneessa kannattaa tarkastella erityisesti silloin, kun lapsella on nukkumiseen liittyviä vaikeuksia tai lapsella ilmenee päiväväsymystä. Tytöt, joiden ruutuaika on suuri ja liikkuvat vähän, voisivat hyötyä liikuntaan kannustavista interventioista. Jatkossa olisi tärkeää tutkia millaiset tavat lisätä liikuntaa toimivat tällaisessa ryhmässä. Elektronisen median käytön ja unen välisten kausaaliyhteyksien tutkimiseksi tulisi medialaitteiden käyttöä ja unta tutkia objektiivisimmalla menetelmillä (vrt. itseraportointi). | ||
Pesonen Anu-Katriina | 2015 | Poor sleep from childhood to adolescence: developmental origins and implications |
Tutkimuksessa tutkittiin 12 ja 16-17-vuotiaiden nuorten unta pitkittäisasetelmassa. Tutkimukseen osallistui 12-vuotisseurannassa 450 ja 16-17-vuotisseurannassa 200 (77% kutsutuista) nuorta, joiden unta on mitattu myös 8- vuotiaana. Aineisto mahdollistaa kehityksellisten uniprofiilien tarkastelun, sekä unen ja hyvinvoinnin vastavuoroisten yhteyksien analysoinnin. Tässä seurannassa teimme uniaktigrafitutkimuksen lisäksi uni-EEG -tutkimuksen tutkittavien kotona, joka mahdollisti unen monitieteisen ja syvällisen tarkastelun. Maailmanlaajuisesti, kyseessä on yksi suurimpia väestöpohjaisia nuorten pitkittäisiä uni-EEG aineistoja. Tässä tutkimuksen vaiheessa kiinnitettiin erityistä huomiota unen rakenteeseen, unenaikaiseen aivoaktivaatioon (unikehrät) sekä tarkasteltiin unen ja muistikonsolidaation sekä unen ja kognitiivisen prosessoinnin välisiä yhteyksiä. Tarkastelun kohteena on myös vuorokausirytmi sekä sen yhteydet hyvinvointiin nuoruusiässä. Geneettiset ja hormonaaliset analyysit ovat myös aineistossa mahdollisia. Teimme tutkimuksen laajempana kuin suunniteltu, ja tutkimuksen nuoria koskeva aineisto valmistui joulukuussa 2015. 12-vuotisseurannan tuloksia on julkaistu parhaissa kansainvälisissä unilehdissä. Nuorten seurannan tulokset ovat valmistuneet ja niitä esitellään ensimmäisen kerran Euroopan unitutkimusseurojen kongressissa syyskuussa Bolognassa. Tätä seuraa julkaisuprosessi unitutkimuslehdissä. | ||
Tan Xiao | 2015 | Aerobic exercise as a treatment for obesity-related sleep disorders |
On the basis of my topic, two manuscripts (original research articles on international peer-reviewed journals) have been finished during of the 6-month funding period. 1. Tan et al., Associations of disordered sleep with body fat distribution,physical activity and diet among overweight middle-aged men, J Sleep Res, 2015 Main results and conclusions: This cross-sectional study aimed to investigate whether body fat distribution, physical activity levels and dietary intakes are associated with insomnia and/or obstructive sleep apnea among overweight middle-aged men. Participants were 211 Finnish men aged 30–65 years.Among the 163 overweight or obese participants, 40 had insomnia only, 23 had obstructive sleep apnea only, 24 had comorbid insomnia and obstructive sleep apnea and 76 were without sleep disorder. The remaining 48 participants had normal weight without sleep disorder. Fat mass, levels of physical activity and diet were assessed by dual-energy X-ray densitometry, physical activity questionnaire and 3-day food diary, respectively. Among the overweight participants, we found that: (i) groups with sleep disorders had higher fat mass in trunk and android regions than the group without sleep disorder (P = 0.048–0.004); (ii) the insomnia-only group showed a lower level of leisure-time physical activity (436.9 versus 986.5 MET min week1, P = 0.009) and higher intake of saturated fatty acids (14.8 versus 12.7 E%, P = 0.011) than the group without sleep disorder; and (iii) the comorbid group had a lower level of leisure-time physical activity (344.4 versus 986.5 MET min week1, P = 0.007) and lower folate intake (118.9 versus 152.1 lg, P = 0.002) than the group without sleep disorder, which were independent of body mass index. The results suggest that central obesity is associated with insomnia and/or obstructive sleep apnea. In addition, low levels of leisure-time physical activity and poor dietary intakes are related to insomnia or comorbid insomnia and obstructive sleep apnea among overweight men. 2. Tan et al., Effects of aerobic exercise on sleep among overweight men with chronic insomnia: a randomized controlled study, Sleep (under review) Main results and conclusions: Study Objectives: To determine the effects of 6-month individualized aerobic exercise on sleep among overweight men with chronic insomnia Design: Randomized controlled study Setting: Home and laboratory of sport and health sciences. Participants: Fifty-one overweight Finnish men aged 30 – 65 years, diagnosed with insomnia by DSM-IV-IR criteria, had insomnia symptoms for over three months. Interventions: Participants were randomized into exercise (n = 25) or control group (n = 26).Exercise group received individualized aerobic exercise intervention for 26 weeks. The exercise program was tailored on the bases of their fitness level. Control group participants were instructed to maintain their usual lifestyle behaviors during the study period. Measurements and Results: Seven-night home-based sleep was measured by piezoelectric bed sensor (Beddit Ltd.) and sleep diary. Other assessments included a modified Basic Nordic sleep questionnaire, health history questionnaire, diet and physical activity diaries, and measurements of anthropometry, fat mass, and physical fitness. Analysis of covariance controlling for baseline values, and repeated measures analysis of variance were implemented for time-by-group comparisons, and within group comparisons, respectively. Compared to control group, exercise group showed reduced objective sleep onset latency (P = 0.019), improved morning-rated sleep quality (P = 0.046), and lowered self-reported frequency in trouble falling asleep (P = 0.013) at 6-month. Exercise group also had no change in body mass index and fat mass through intervention. Conclusions: Six-month individualized aerobic exercise improves sleep on overweight men with chronic insomnia. | ||
Tan Xiao | 2016 | Aerobic exercise or diet intervention as treatment for obesity-related sleep disorders |
1. A 6-month regular aerobic exercise intervention helps to improve both objective and subjective sleep quality among overweight men with chronic insomnia symptoms, regardless of change in body weight or fat mass. The improvement is mainly demonstrated as eased difficulty of initiating sleep. 2. A 6-month diet intervention by reducing energy intake and optimizing diet composition improves sleep quality among overweight men with chronic insomnia symptoms, particularly on curtailing objective sleep onset latency. The improvement in sleep through diet intervention may partly be attributed to the controlled body weight and fat mass. |
Muu
Berntzen Bram | 2020 | Beat My Inheritance – The keys to a healthy BMI: An analysis of physical activity, eating behavior and sleep in BMI-discordant twin pairs |
We investigated genetically identical young adult twin pairs who differ substantially in body mass index (BMI). The co-twins in a pair were raised in the same household, they have the same age, sex, and DNA. During this grant period we assessed their eating and sleeping behaviors. With this design, we can expose which behavioral differences associated with their BMI differences, regardless of the influences of age, sex, DNA, and family environment. The co-twins with higher BMI displayed: - higher disinhibited eating (loss of control over eating) - higher binge eating (overeating in a short amount of time with negative emotional consequences) - higher body dissatisfaction - difficulties to eat according to their needs - shorter sleep - higher tiredness - more frequent and severe snoring - a chronotype closer to eveningness In summary, unhealthier eating and sleeping behavioral traits were associated with BMI differences, regardless of age, sex, DNA, and upbringing. Note that these are findings from a cross-sectional study design and do not allow interpretation regarding causality. The eating behavior results are published: https://doi.org/10.1017/thg.2019.43 The results regarding sleep are currently under revision for resubmission to the Sleep Health journal. | ||
Hashempour Niloofar | 2019 | Prenatal stress and structural brain development |
We studied the effects of prenatal stress during pregnancy on the brain of 111 infants aged between 2-5 weeks. We used diffusion tensor imaging metrics such as fractional anisotropy (FA), mean diffusivity (MD), axial diffusivity (AD). We measured the stress during pregnancy using Edinburgh Postnatal Depression Scale (EPDS) questionare. EPDS and its interaction with sex were analysed. If the gender-EPDS interaction was not significant, regressions were repeated with only EPDS. The controlled variables were chosen based on the significant correlation of them with either EPDS or DTI metrics. This process led to the inclusion of the following control variables in the analyses: SSRI/SNRI, CNS, financial situation, anemia, hypertension, BMI, age from birth at scan, GW at birth, total age from conception and mother’s age at due date. The prelimanary results revelead that there are changes in DTI metrics in infants with higher stressed mothers. | ||
Kaseva Kaisa Elina | 2013 | Elämäntapaneuvonta ja sydänterveys - psykobiologisten ja sosiaalisten tekijöiden vaikutukset ravintoneuvonnan tehoon. Prospektiivinen STRIP-tutkimus. |
Tutkimusprojektin 1. osatyössä on tarkasteltu 20-vuotisen ravinto- ja elämäntapaintervention (STRIP, Sepelvaltimotaudin riskitekijöiden ehkäisyprojekti) vaikutuksia tutkittavien psykologiseen hyvinvointiin sekä sosioekonomisten lähtötekijöiden potentiaalisia modifioivia vaikutuksia intervention ja hyvinvoinnin välisiin yhteyksiin. Tutkimukseen osallistui 457 nuorta aikuista (interventioryhmä n=210, kontrolliryhmä n=247). Psykologista hyvinvointia tarkasteltiin useiden eri indikaattorien kautta (elämäntyytyväisyys, koettu terveys, stressikokemukset, stressikokemusten seuraukset ja masennusoireet). Tulokset osoittivat, ettei 20-vuotinen interventio ole vaikuttanut psykologiseen hyvinvointiin. Tutkittavien vanhempien sosioekonomisella asemalla havaittiin olevan yhteys tutkittavien kokemaan terveyteen aikuisiässä (p=.003), mutta sosioekonomiset lähtökohdat eivät modifioineet intervention vaikutusta psykologiseen hyvinvointiin. Tutkimusprojektin 2. osatyössä on tarkasteltu intervention vaikutusta fyysiseen terveyteen sekä sosioekonomisten lähtötekijöiden potentiaalisia modifioivia vaikutuksia intervention ja fyysisen terveyden yhteyksiin. Tutkimuksessa on ollut mukana 1047 tutkittavaa (interventioryhmä n=535, kontrolliryhmä n=512). Interventio on yhteydessä fyysiseen terveyteen (tyydyttyneen rasvan osuuteen kokonaisenergiansaannista, SAFA E%) (p<.001), mutta alustavien tulosten perusteella sosioekonomiset lähtökohdat eivät modifioi intervention ja fyysisen hyvinvoinnin yhteyksiä. Johtopäätöksinä voidaan esittää, ettei 20-vuotisella ravinto- ja elämäntapainterventiolla ole psykologisia sivuvaikutuksia. Fyysistä terveyttä koskevien tarkastelujen perusteella vaikuttaisi todennäköiseltä, että interventio on toiminut yhtä hyvin eri sosioekonomisista lähtökohdista tulleiden tutkimusnuorten kohdalla. | ||
Kaseva Nina | 2019 | Äidin raskausdiabetes ja ylipaino - vaikutukset lapsen aikuisiän sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin ja ravitsemukseen |
Tutkimme raskausdiabeteksen ja äidin ylipainon vaikutuksia lapsen terveyteen ja ravitsemukseen nuorena aikuisena. Verrokkeina toimivat tavanomaisesta raskaudesta syntyneet kontrollit. Havaitsimme viitteitä insuliiniresistenssistä (paastoverensokeri ja insuliini olivat koholla) ja aterogeenisen veren rasvaprofiilin (matalammat Lipoproteiini (a) ja Apo A1, HDL-kolesteroli ja sukupuolihormoneja sitova globuliini eli SHBG tasot) nuorilla aikuisilla joiden äideillä oli raskausdiabetes. Nuorilla aikuisilla joiden äideillä oli ylipainoa raskauden alkaessa paasto-sokeri ja insuliini olivat koholla, tämä löydös selittyi lapsen epäterveellisemmällä kehonkoostumuksella. Kartoitimme myös hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselin toimintaa, ja totesimme matalammat kortisoli-tasot niillä henkilöillä joiden äideillä oli ylipainoa alkuraskaudessa, etenkin aamuarvoissa ero oli selvä. Lisäksi tutkimme ravitsemusta ja ruokavaliota. Nuorilla aikuisilla joiden äideillä oli raskausdiabetes tai ylipainoa raskauden alkaessa ravitsemus ja ruokailutottumukset olivat laajalti samankaltaisia verrokkeihin nähden. Miehillä joiden äideillä oli ylipainoa alkuraskaudessa, oli suurempi päivittäinen hiilihydraattien saanti. | ||
Kauppi Maarit Katariina | 2014 | Lonkkamurtumien ja luun lujuuden vaara- ja suojatekijät |
Tämän väitöstutkimuksen tulokset osoittavat, että ikä, paino, pituus, seerumin 25-hydroksi-D-vitamiini (S-25(OH)D), fyysinen aktiivisuus, tupakointi ja alkoholin käyttö sekä menopaussi ja mahdollisen hormonikorvaushoidon kesto naisilla olivat yhteydessä ultraäänen vaimentumaan (BUA) ja nopeuteen (SOS) kantaluussa. Ikä, pituus, paino tai vyötärön ympärys, kantaluun ultraääni-indeksi (QUI), S-25(OH)D sekä kaatumisalttiuteen liittyvät tekijät, kuten maksimaalinen kävelynopeus, Parkinsonin tauti ja keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden lukumäärä olivat lonkkamurtumia itsenäisesti ennustavia tekijöitä. Lisäksi synnyttäneisyys oli yhteydessä pienempään lonkkamurtumariskiin postmenopausaalisilla naisilla. Iäkkäillä (75 vuotta täyttäneillä) henkilöillä lonkkamurtumia ennustavia tekijöitä olivat ikä, maksimaalinen kävelynopeus ja vähintään kolmen keskushermostoon vaikuttavan lääkkeen käyttö. Ikä oli vahvin yksittäinen lonkkamurtumaa ennustava tekijä. Kun iän, sukupuolen, pituuden ja vyötärön ympäryksen sisältävään malliin lisättiin QUI tai kaatumisalttiuteen liittyvät tekijät (maksimaalinen kävelynopeus, Parkinsonin tauti ja keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden lukumäärä), mallin selitysaste parani merkitsevästi. Toisaalta QUI ei oleellisesti parantanut mallin selityskykyä kun kaatumisriskiin liittyvät tekijät oli siinä otettu huomioon. Tämän tutkimuksen perusteella kantaluun ultraäänimittaus ennustaa lonkkamurtumariskiä suomalaisessa aikuisväestössä. Mittauksen tuoma lisäarvo on kuitenkin pieni kun arvioinnissa otetaan huomioon kaatumisen riskitekijät. | ||
Laatikainen Tiina | 2011 | Sotaveteraanien terveyden ja toimintakyvyn muutoksiin sekä sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen vaikuttavat tekijät |
Vuonna 2010 myönnetyn Juho Vainion säätiön apurahan turvin on Suomen sotaveteraanien terveys ja toimintakykytutkimusaineistosta selvitetty seurantatutkimukseen osallistuneiden sotaveteraanien koettua terveyttä ja toimintakykyä sekä koetun terveyden muutoksiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksessa todettiin, että seuranta aikana sotaveteraanit eivät raportoineet merkittävää itse koetun terveydentilan tai toimintakyvyn huononemista. Erityisesti sairastuminen sydän- ja verisuonitauteihin, kävelyvaikeuksien lisääntyminen, neurologiset sairaudet ja laitoshoitoon joutuminen olivat tekijöitä, jotka heijastuivat koetun terveyden huononemisena. Vuoden 2012 apurahan turvin aineiston analysointia jatkettiin erityisesti tarkastelemalla toimintakykyyn ja sen muutoksiin vaikuttavia tekijöitä. Perustoiminnoista suoriutumista vaikeuttivat ensisijaisesti neurologiset sairaudet, kävelyvaikeudet ja tuki- ja liikuntaelinten sairaudet. Käytännön arkisista toiminnoista kuten kaupassa käynnistä, siivouksesta yms huolehtimiskykyyn vaikuttivat eniten kävelyvaikeudet. Aineistoon on apurahan turvin myös suunnitelman mukaisesti päivitetty tutkimukseen osallistuneiden veteraanien kuolinsyytiedot. Niiden avulla tarkasteltiin mitkä terveyden ja toimintakyvyn osa-alueet ennustivat eniten kokonaiskuolleisuutta, kuolleisuutta sydän- ja verisuonitauteihin ja ulkoisiin kuolinsyihin. Jälleen kävelyvaikeudet nousivat esiin myös kuolleisuutta eniten ennustavana tekijänä. Naisveteraaneilla sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta ennusti myös yhtäaikainen sairastavuus moniin kroonisiin sairauksiin. Kaatumiskokemukset ja taipumus kaatumisiin ennusti eniten tapaturmaisia kuolemia. Tämän tutkimuskokonaisuuden perusteella voidaan todeta, että iäkkäiden fyysisen toimintakyvyn säilyminen, joka näissä analyyseissä on näkynyt eniten kävelykykynä, on ensiarvoisen tärkeä hyvän oman terveyden kokemisen, perustoiminnoista suoriutumisen, käytännön askareista suoriutumisen ja myös pitkän eliniän ennusteen kannalta. Hyvä fyysinen toimintakyky vähentää myös kaatumisia ja näinollen on yhteydessä myös tapaturmien ja tapaturmaisten kuolemien vähenemiseen. Tutkimushankkeessa valmistuneet osajulkaisut: 1) Leskinen R, Laatikainen T, Tuomilehto J, Nissinen A, Peltonen M, Koistinen P, Antikainen R. Trends in health status and the use of services among the 80-84-year-old Finnish war veterans during 1992 and 2004. Scandinavian Journal of Public Health 2010;20:1-8. 2) Leskinen R, Antikainen R, Peltonen M, Sippola R, Jousilahti P, Laatikainen T. Determinants of changes in self-rated health among Finnish war veterans. Results from the Veteran Project 1992 and 2004 surveys. Archives of Gerontology and Geriatrics 2012; 55(2):343-8. 3) Leskinen R, Laatikainen T, Peltonen M, Levälahti E, Antikainen R. Prevalence, predictors and covariates of functional status impairment among Finnish Second World War veterans during 1992-2004. Age Ageing 2013;42(4):508-14. 4) Leskinen R, Laatikainen T, Peltonen M, Levälahti E, Antikainen R. Self-reported Walking Difficulties Predict Late-life Mortality among Finnish War Veterans. Results from the Veteran Project 1992 Survey. JAGS, in press. | ||
Metsälä Satu | 2014 | Äidin tausta- ja perinataalitekijöiden sekä antibioottien käytön yhteys lapsen maitoallergiaan ja astmaan (oli: Suolistomikrobit ja allergia – Mikrobilääkkeiden, perintätekijöiden ja ravinnon yhteydet lasten astma ja maitoallergian riskiin) |
Tutkimuksen päätuloksena havaittiin, että sekä äidin että lapsen antibioottien käyttö oli yhteydessä suurentuneeseen leh-änmaitoallergian ja 3-vuotiaana tai sitä vanhempana diagnosoidun astman riskiin. Lisäksi, vaikka useat äidin taustatekijät ja perinataalitekijät olivat yhteydessä lapsen riskiin sairastua joko lehmänmaitoallergiaan tai astmaan, vain äidin aikaisempien synnytysten lukumäärä oli käänteisessä yhteydessä sekä lehmänmaitoallergian että 3-vuotiaana tai sitä vanhempana diagnosoidun astman riskiin. Antibioottien käyttöön ja astmariskiin liittyvät havainnot ovat samansuuntaisia kuin mitä on aikaisemmin havaittu muissa vastaavissa, isoissa rekisteritietoihin perustuvissa tutkimuksissa, kun taas lehmänmaitoallergiaan liittyvät havainnot tulee vahvistaa lisätutkimuksin. Lisäksi, tässä tutkimuksessa havaittujen yhteyksien taustalla olevista biologisista mekanismeistä tarvitaan lisää tutkimuksia. Tämän tutkimuksen tulokset tukevat käsitystä siitä, että sikiöaikaisilla ja varhaislapsuuden mikrobial- tistukseen yhteydessä olevillä ympäristötekijöillä on mahdollisesti vaikutusta lehmänmaitoallergian ja astman kehittymiseen lapsuusiässä, vaikka sairauksien riskitekijät näyttävät osittain eroavan. | ||
Nwaru Chioma | 2015 | Effect of health on labour market status of unemployed job-seekers participating in Finnish Active Labour Market Policy Measures |
This project is targeted towards the award of my doctoral degree and so far two papers have been completed for publication (one in press and the other under review), and i have used the grant I got from the Foundatation during the preparation of these papers. The key findings from these studies suggest that poor health may limit an individuals' opportunuity of becoming re-employed although it seems that the effect of health on re-employment may depend on the type of health problem an individual has (e.g. our findings showed that poor physical capacity was more related to reduced likelihood of becoming re-employed as compared to musculoskeletal pain). | ||
Pynnönen Katja | 2012 | Social engagement, mood, and mortality in old age |
Väitöskirjatutkimukseni "Social engagement, mood, and mortality in old age" tavoitteena oli tarkastella sosiaalisen aktiivisuuden ja koetun yhteisyyden eri ulottuvuuksien ja terveyden heikkenemisen välistä yhteyttä ikäihmisillä. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella tätä yhteyttä välittäviä tekijöitä. Tulokset osoittivat, että niillä ikäihmisillä, jotka osallistuivat aktiivisemmin sosiaalisissa konteksteissa tapahtuviin harrastuksiin, kuten kulttuuriharrastuksiin, matkustamiseen, seurakunta- ja järjestötoimintaan (kollektiivinen sosiaalinen aktiivisuus), tai jotka auttoivat toisia ihmisiä arjen askareissa (produktiivinen sosiaalinen aktiivisuus), oli 21 vuoden seurannassa pienempi kuolleisuuden riski kuin vähemmän aktiivisilla. Osa tästä yhteydestä selittyi paremman liikkumiskyvyn kautta. 16 vuoden seurannassa kollektiivinen sosiaalinen aktiivisuus vähensi myös pitkäaikaiseen laitoshoitoon sijoittumisen riskiä. Tulokset perustuvat Ikivihreät-projektin aineistoon, jonka osallistujat olivat 65-84-vuotiaita. Toisena päätuloksena oli, että yksinäisyys ja alakulo vähenivät ajan kuluessa riippumatta lisääntyneestä sosiaalisesta osallistumisesta. HyväMieli-hankkeeseen osallistuneet, 75-79-vuotiaat ihmiset, jotka kokivat yksinäisyyttä tai alakuloa vähintään silloin tällöin, jaettiin interventio- ja kontrolliryhmiin. Kaikki tutkittavat tapasivat neuvojan kerran. Interventioryhmään kuuluvat osallistuivat oman valintansa mukaan joko liikuntaryhmään, sosiaaliseen virikeryhmään tai henkilökohtaiseen neuvontaan kuuden kuukauden ajan kontrolliryhmäläisten jatkaessa neuvontatapaamisen jälkeen tavanomaista elämäänsä ilman mitään erityisempää ulkopuolista aktivointia. Ryhmäaktiviteetteja ja neuvontaa sisältänyt interventiojakso ei vaikuttanut hankkeeseen osallistuneiden ikäihmisten masennusoireisiin eikä nopeuttanut yksinäisyyden ja alakulon lievittymistä. Yksinäisyys ja alakulo lievittyivät hieman ajan kuluessa, mutta muutos oli samansuuntaista niin interventioon osallistuneilla kuin kontrolliryhmäläisilläkin. Sosiaalisen liittymisen kokemus tosin lisääntyi hieman intervention seurauksena. Osallistuminen vaatii jonkin verran terveysresursseja. Ikäihmiset, joilla oli paremmat kognitiiviset kyvyt ja joilla oli vähemmän masennusoireita, osallistuivat aktiivisemmin sosiaalisiin toimintoihin. Niillä ikäihmisillä, joilla oli enemmän masennusoireita tai yksinäisyyden kokemusta, koetun yhteisyyden kuten esimerkiksi kiintymyksen, sosiaalisen liittymisen ja arvostuksen kokeminen oli vähäisempää. Tulokset osoittivat lisäksi, että koetun yhteisyyden ulottuvuuksista kiintymyksen ja hoivan antamisen mahdollisuuden kokemukset olivat yhteydessä vähäisempiin masennusoireisiin. Johtopäätös: Kollektiivinen ja produktiivinen sosiaalinen aktiivisuus saattavat hidastaa ikäihmisten terveyden heikkenemistä. Aktiivisempi osallistuminen sosiaalisiin toimintoihin vaatii kuitenkin myös terveysresursseja. Vähäinen osallistuminen sosiaalisiin toimintoihin, puutteet koetun yhteisyyden eri ulottuvuuksissa, yksinäisyyden kokeminen ja suurempi masennusoireiden määrä esiintyvät usein samanaikaisesti. Lisääntynyt sosiaalinen aktiivisuus ei kuitenkaan välttämättä johda tilanteen paranemiseen edellä mainituissa psykososiaalisissa tekijöissä. | ||
Viljakainen Jannina Martina | 2020 | Ruokailutottumukset, syljen mikrobiota ja painonkehitys suomalaisilla teini-ikäisillä |
Tässä väitöskirjatutkimuksessa löydettiin kolme ruokailutottumusryhmää suomalaisilla nuorilla: terveellisesti syövät (4 661; 44,1 %), epäterveellisesti syövät (1 298; 12,3 %) ja hedelmien ja kasvisten välttelijät (4 610; 43,6 %). Terveellisesti syövät nuoret nauttivat useammin säännöllisen aamupalan ja muita aterioita (lounas ja illallinen) ja heidän vanhempansa kuuluivat useammin korkea koulutettuihin. Epäterveellisesti syövät nuoret nauttivat useammin epäsäännöllisen aamupalan ja muita aterioita ja heidän vanhempansa kuuluivat useammin matalasti koulutettuihin. Hedelmiä ja kasviksia välttelevät nuoret olivat useammin alipainoisia. Nuoret, jotka nauttivat epäsäännöllisen aamupalan, olivat useammin ylipainoisia ja lihavia ja harvemmin alipainoisia. Samoin nuoret, jotka nauttivat epäsäännöllisen illallisen, olivat harvemmin alipainoisia. Syljen monimuotoisen (diversiteetin) mikrobiotan koostumus havaittiin runsaaksi säännöllisen aamupalan ja säännöllisen illallisen syöjillä. Prevotella-bakteeria oli runsaasti nuorilla, jotka välttelivät kasviksia ja vihanneksia, ja nauttivat epäsäännöllisesti aamupalan ja illallisen. | ||
Viljakainen Jannina Martina | 2020 | Ruokailutottumukset, syljen mikrobiota ja painonkehitys suomalaisilla teini-ikäisillä |
Tässä väitöskirjatutkimuksessa löydettiin kolme ruokailutottumusryhmää suomalaisilla nuorilla: terveellisesti syövät (4 661; 44,1 %), epäterveellisesti syövät (1 298; 12,3 %) ja hedelmien ja kasvisten välttelijät (4 610; 43,6 %). Terveellisesti syövät nuoret nauttivat useammin säännöllisen aamupalan ja muita aterioita (lounas ja illallinen) ja heidän vanhempansa kuuluivat useammin korkea koulutettuihin. Epäterveellisesti syövät nuoret nauttivat useammin epäsäännöllisen aamupalan ja muita aterioita ja heidän vanhempansa kuuluivat useammin matalasti koulutettuihin. Hedelmiä ja kasviksia välttelevät nuoret olivat useammin alipainoisia. Nuoret, jotka nauttivat epäsäännöllisen aamupalan, olivat useammin ylipainoisia ja lihavia ja harvemmin alipainoisia. Samoin nuoret, jotka nauttivat epäsäännöllisen illallisen, olivat harvemmin alipainoisia. Syljen monimuotoisen (diversiteetin) mikrobiotan koostumus havaittiin runsaaksi säännöllisen aamupalan ja säännöllisen illallisen syöjillä. Prevotella-bakteeria oli runsaasti nuorilla, jotka välttelivät kasviksia ja vihanneksia, ja nauttivat epäsäännöllisesti aamupalan ja illallisen. |
Muu
Erkkola Maijaliisa | 2007 | Äidin raskaudenaikaisen ravitsemuksen merkitys lapsen allergisten sairauksien synnyssä. |
Tutkimustemme mukaan raskaudenaikainen antioksidanttien ei näyttäisi, mutta rasvahappojen saanti sen sijaan näyttäisi olevan yhteydessä lapsen allergisten sairauksien riskiin. Uusimmissa analyyseissämme havaitsimme, että äidin vähäinen vihreiden lehtivihannesten, omenahedelmien ja suklaan kulutus oli yhteydessä lapsen suurentuneeseen vinkunan riskiin. Suojatekijöiksi nousseita ruoka-aineita yhdistää runsas polyfenolipitoisuus. | ||
Itkonen Suvi Tuulikki | 2011 | Väitöskirjatyö: Ravinnon fosforin yhteydet sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin |
Tämän väitöskirjatyön tavoitteena oli valottaa runsaan fosforin saannin mahdollisia terveysriskejä Suomessa tuottamalla tietoa elintarvikkeiden fosforin hyväksikäytettävyydestä ja runsaan fosforin saannin yhteyksistä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin väestötasolla. Väitöskirjan ensimmäisessä ja toisessa osatyössä määritettiin liukoisen, ns. elimistöön imeytyvän ja hyväksikäytettävissä olevan fosforin sekä kokonaisfosforin pitoisuuksia eri tavoin prosessoiduista viljatuotteista sekä tavanomaisista ja lisäainefosforia sisältävistä kasviperäisistä elintarvikkeista. Käytetty liukoisen fosforin analyysimenetelmä jäljitteli ruoansulatuskanavassa ruoalle tapahtuvaa käsittelyä, ja se kehitettiin ensimmäisen osatyön puitteissa. Tulosten perusteella hapatetuissa viljatuotteissa liukoisen fosforin määrä oli suurempi kuin hapattamattomissa, ja pitkä kypsennysaika lisäsi liukoisen fosforin pitoisuuksia. Muut analysoidut kasvipohjaiset elintarvikkeet sisälsivät vaihtelevia määriä fosforia, mutta suurin osa siitä ei ollut liukoista lukuun ottamatta lisäainefosforia sisältäviä tuotteita, kuten kolajuomia ja leivinjauheella kohotettuja muffinseja. Kolmannessa osatyössä tutkittiin poikkileikkaustutkimusasetelmassa fosforin kokonaissaannin, ravinnon fosforitiheyden (fosforin saanti suhteutettuna energian saantiin) sekä lisäainefosforin saannin yhteyksiä sydän- ja verisuonitautien riskitekijään, kaulavaltimon seinämän paksuuteen keski-ikäisillä suomalaisilla (n=546). Tutkimuksessa havaittiin lineaarinen yhteys ravinnon fosforitiheyden ja lisäainefosforin saannin sekä kaulavaltimon seinämän paksuuden välillä koko aineistossa, ja naisilla lisäainefosforin saannin ja kaulavaltimon seinämän paksuuden välillä. Miehillä tilastollisesti merkitseviä tuloksia ei ollut havaittavissa. Väitöskirjan tulokset tukevat aiempaa käsitystä siitä, että fosforilähteellä on merkitystä arvioitaessa fosforin saantia väestötasolla. Kasvikunnan tuotteet yleisesti sisältävät vähäisiä määriä liukoista fosforia mutta lisäainefosforia sisältävissä kasvipohjaisissa elintarvikkeissa sitä on suhteellisesti enemmän verrattuna tavanomaisiin tuotteisiin. Vaikka runsaan fosforin saannin havaittiin olevan yhteydessä yhteen sydän- ja verisuonitautien riskitekijään, kaulavaltimon seinämän paksuuteen, poikkileikkaustutkimusasetelman perusteella syy-seuraussuhteita ei kuitenkaan voida päätellä. | ||
Lihavainen Katri Maria | 2011 | Iäkkäiden henkilöiden tuki- ja liikuntaelimistön kipujen yhteys liikkumiskykyyn ja tasapainon hallintaan sekä geriatrisen intervention vaikutukset |
Väestopohjaiseen otokseen perustuvan poikkileikkaustutkimuksen tulokset osoittivat, että tuki- ja liikuntaelimistöön kohdistuvat kiputilat ovat yhteydessä 75 -vuotiaiden ja sitä vanhempien henkilöiden heikentyneeseen kävelykykyyn ja tasapainon hallintaan. Kipu oli itsenäinen riskitekijä eli kivun ja liikkumiskyvyn ongelmien yhteys oli riippumaton lukuisista tunnetuista riskitekijöistä kuten iästä, pitkäaikaissairauksista, fyysisestä aktiivisuudesta ja alaraajojen lihasvoimasta. Pitkäaikaisia tuki- ja liikuntaelimistön kipuja raportoi 40 % (n=251) tutkimukseen osallistuneista iäkkäistä henkilöistä (n=622). Henkilöillä, jotka kärsivät kohtalaisesta tai voimakkaasta kivusta, oli yli kaksinkertainen heikentyneen kävelykyvyn ja tasapainon hallinnan riski verrattuna kivuttomiin henkilöihin. Kokeellinen effectiveness-tutkimus osoitti, että kokonaisvaltaisella geriatrisella arvioinnilla ja sen perusteella yksilöllisesti kohdennetuilla hoito- ja kuntoutustoimenpiteillä voitiin ylläpitää iäkkäiden henkilöiden liikkumiskykyä. Geriatrinen interventio, jonka keskeinen osa oli fyysisen aktiivisuuden edistäminen, ehkäisi koettujen kävelyvaikeuksien kehittymistä kolmen vuoden aikana. Intervention vaikutti myönteisesti myös objektiivisesti mitattuun liikkumiskykyyn, sillä interventioryhmäläisten kävelynopeus, dynaaminen tasapainon hallinta ja siirtymisissä tarvittavat kyvyt ylläpysyivät/parantuivat verrattuna kontrolliryhmäläisiin. Kokonaisvaltaisen geriatrisen arvioinnin ja yksilöllistettyjen kuntoutus- ja hoitotoimien vaikutukset havaittiin selkeimmin henkilöillä, jotka olivat raportoineet kipua kokeellisen tutkimuksen alkumittauksissa. | ||
Moilanen Jaana Marika | 2011 | Vaihdevuosi-ikäisten naisten oireet, elintavat ja elämänlaatu |
Osatutkimus 3:
Tulokset: Liikuntainterventiossa kuumat aallot, ärtyneisyys, masennus, mielialan vaihtelut ja vitsaamisongelmat vähenivät enemmän interventioryhmässä kuin kontrolliryhmässä. Ainoastaan emättimen kuivuus-oireessa ei tätä eroa havaittu. Johtopäätökset: Aerobinen harjoittelu voi vähentää vaihdevuosi-iässäkin tyypillisesti esiintyviä oireita, kuten yöllistä hikoilua, mielialan vaihteluja ja ärtyneisyyttä. Osatutkimus 4: Tulokset: 8-vuoden seurantatutkimuksessa peri-ja postmenopausaaliset naiset lisäsivät fyysistä aktiivisuuttaan seurantajakson aikana verrattuna premenopausaalisiin. Menopaussistatus ei ollut yhteydessä elämänlaatuun. Naiset, jotka lisäsivät fyysistä aktiivisuuttaan tai säilyttivät sen ennallaan seurantajakson aikana, omasivat myös paremman elämänlaadun (QoL) verrattuna naisiin, joiden fyysinen aktiivisuus väheni. Naiset, joiden paino säilyi seurantajakson aikana ennallaan paransivat elämänlaatua verrattuna naisiin, joiden paino lisääntyi. Johtopäätökset: Parantunut elämänlaatu on yhteydessä lisääntyneeseen fyysisen aktiivisuuten, vakaaseen painokehitykseen ja korkeaan koulutukseen. Vaihdevuosistatus ei vaikuttanut elämänlaadun muutoksiin itsenäisesti. | ||
Rikkonen Toni Petteri | 2011 | OSTPRE study 20 year follow-up: Physical activity as a preventive factor for sarcopenia, disability and bone loss. |
Työskentelyapurahan turvin valmistellut julkaisut sekä väitöskirjatyö käsittelivät fyysisen aktiivisuuden, kehon koostumuksen, lihasvoiman ja toimintakyvyn yhteyksiä osteporoosiin. Ikääntymisen mukana pienentyvän lihasmassan (Sarkopenia) ja alentuneen lihasvoiman osoitettiin olevan merkittävästi yhteydessä luuston haurastumiseen. Säännöllisellä ja vähintään noin 2.5h viikossa kestävällä liikunnalla oli merkittävä vaikutus paremman luumassan säilyttämisessä.Ikääntyvän väestön lihaskato on yhteydessä luuston haurastumiseen ja kasvaneeseen murtumariskiin, joita voidaan ehkäistä voimaharjoittelulla ja säännöllisellä liikunnalla. Liikunnan, lihaskadon ja osteoporoosin yhteyksiä selvittävä väitöskirjakokonaisuus sai laajasti huomiota kansallisessa mediassa, ml. YLE, Helsingin Sanomat ja iltapäivälehdet. | ||
Salo Jarmo Juhana | 2012 | Karpalomehu lasten virtsatieinfektioiden ehkäisyssä ja lasten virtsatieinfektioiden pitkäaikaisvaikutukset |
Karpalomehu vähensi virtsatieinfektioiden uusiutumisia lähes 40% vähentäen antibioottien tarvetta yli kolmanneksella. Lapset joivat karpalomehua mielellään, eikä sillä ollut haitallisia vaikutuksia suoliston bakteerikantoihin. Tehdyssä kirjallisuusanalyysissä ja OYS:ssa seurannassa olevien aikuispotilaiden joukossa ei ollut potilaita, joilla pelkät lapsuuden ajan virtsatieinfektiot olisivat johtaneet munuaisten vajaatoimintaan. Bakteerien biofilminmuodostuskyky oli yhteydessä vakavampiin infektioihin. Aiheuttajabakteerien biofilminmuodostuskyky vaikuttaa olevan merkittävä tekijä VTI:n patogeneesissä. Lapsi, jolla on rakenteellisesti normaalit munuaiset, ei ole lapsuuden VTI:n vuoksi riskissä sairastua munuaisten vajaatoimintaan. Siten ensimmäisen VTI:n jälkeiset kuvantamistutkimukset voidaan suunnata toteamaan vaikeat rakenteelliset poikkeavuudet, mihin riittää säteilyrasitusta aiheuttamaton ultraäänitutkimus. Lapsuuden VTI on suhteellisen vaaraton sairaus, ja karpalomehu on hyvä vaihtoehto VTI:n ehkäisyyn myös lapsilla. Biofilminmuodostuksen esto on sen yksi mahdollinen vaikutusmekanismi. | ||
Vanhala Marja Liisa | 2010 | Fyysisen harjoittelun ja ravitsemusneuvonnan vaikutus ylipainoisten lasten painoon sekä ruokailu- ja liikuntatottumuksiin |
Tulosten mukaan vajaa viidennes lapsista oli ylipainoisia kansainvälisen painoindeksikriteerin mukaan. Lapsen ylipainon ja lihavuuden riskiin olivat yhteydessä vanhempien ylipaino, lapsen vähäinen liikunta sekä aamupalan syömättä jättäminen ja liiallinen syöminen. Yli puolet ylipainoisten lasten vanhemmista ei tunnistanut lapsensa ylipainoa. Vanhemmat tunnistivat poikien ylipainon tyttöjen ylipainoa huonommin. Lapsen ylipaino tunnistettiin heikommin, jos lapsi söi terveyttä edistävästi ja oli fyysisesti aktiivinen. Ylipainoiset lapset söivät harvemmin kasviksia kuin normaalipainoiset lapset. Äidin kasvisten käyttö oli keskeisin lasten kasvisten käyttöön yhteydessä oleva tekijä. Ylipainoisilla lapsilla oli normaalipainoisia enemmän mielialaan liittyvää runsasta syömistä. Mielialaan liittyvä runsas syöminen oli yleisempää silloin, jos lapsi asui vain toisen biologisen vanhemman kanssa. Lisäksi äidin tunnesyöminen oli positiivisessa yhteydessä lapsen mielialasyömiseen. Lasten ylipainon ehkäisemiseen tähtäävien toimenpiteiden tulisi alkaa jo varhaislapsuudessa. Perheiden ohjauksessa tulee ottaa puheeksi erityisesti liikunnan ja aamupalan merkitys. Lisäksi tulee tukea lasta syömään sopiva ruokamäärä. Terveydenhuollossa on syytä selvittää vanhempien näkemyksiä lapsensa painosta. Ylipainoisten lasten hoidossa tulisi kiinnittää huomiota paitsi lasten, myös heidän vanhempiensa ruokailutottumuksiin ja mielialasyömiseen. |